Minä olen aina ollut tietokonepelaaja. Olen pelannut tietokonepelejä Commodore 64:n ja Amigan kautta lukemattomiin PC-peleihin. Olen pelannut erilaisia rooli-, seikkailu-, ja simulaattoripelejä ja nauttinut niistä kovasti. Muistan, kuinka joissakin peleissä oli mahdollisuus itse valita pelaako hyvää tai pahaa hahmoa. Minulle oli aina kovin vaikeaa toimia vasten omia moraalikäsityksiäni. Kun esimerkiksi Fallout-pelissä oli mahdollisuus tulla pornotähdeksi (Vain yhtenä sivujuonena. Koko pelissä on ihan toinen teema), moinen kokeilu ei tullut pieneen mieleenikään. Sellaisissa peleissä, joissa oli mahdollisuus valita, en useinkaan halunnut tehdä asioita, jotka ovat omia käsityksiäni vastaan. Ehkäpä olen nynny. Tiedän, että monia kiehtoo mahdollisuus olla jotakin muuta kuin ovat. Mies pelaa naishahmoa ja päinvastoin. It-nörtti saa olla lihaksikas maailmanpelastaja ja ruma ankanpoikanen voi kerrankin olla viettelvä kurtisaani.
Onko olemassa siis virtuaalisyntiä? Siis asioita, joita ei tehdä tässä maailmassa, mutta ne ovat silti syntiä? Kysymys kiehtonee lähinnä kaltaisiani kahvipöytäteologeja, mutta silti. Useimipien ihmisten ensireaktio on, että mitä lässytystä tämä on? Eihän pikselimössön ampuminen voi olla väärin? Pelkkä peli, jossa kohteena on vain oman tietokoneen ohjaama tekoäly on yksi asia. Verkkopelinä pelattavassa pelissä pikselimössön ohjaimissa on toinen ihminen. Entäpä, kun Second Lifessä intoutuu varastamaan tai tappamaan toisen. jos virtuaalimaailma ei ole totta, miksi joku eroaa ihan tässä oikeassa maailmassa, kun toinen pettää virtuaalimaailmassa? Miten sinä aviopuolisona reagoisit, jos puolisosi haluaisi vain ”esiintyä” jonakin toisena ja kävisi virtuaaliprostituoidun luona tai ”leikillään” olisi virtuaalimaailmassa pedofiili? Mitä tehdä, kun virtuaalimaailma on liian totta jollekulle? Kuten vaikkapa naiselle, joka tappoi miehensä avatarin Second Lifessä. Samassa jutussa mainitaan toisen naisen suunnitelmista siepata oikeasti virtuaalipoikaystävänsä. Olipa nuori kaveri huijannut 360 000 dollaria virtuaalirahaa. Miksi se kiinnostaa poliisia? Eihän virtuaalimaailma ole totta? Miksi virtuaaliseen maailmaan tehty seksisovellus saa aikaan oikeusjutun reaalimaailmassa? Eihän se ole totta?
Mihinkä sinä vetäisit rajan? Mikä on syntiä ja mikä ei. Tai jos satut vierastamaan sanaa ”synti”, niin mikä on oman eettisen käsityksesi mukaan väärin. Kerro, vaikka et tietäisi teologiasta mitään. Mitä saa tehdä ja mitä ei?
Kuulosti kovin kiinnostavalta kirjalta tuo Douglas Estesin kirja SimChurch.Kirjassa etsitään vastauksia kysymykseen: ”Mitä tarkoittaa seurakunnan elämä virtuaalisessa maailmassa?” Katsotaan, mitä kaveri ajattelee. Muutamia ajatuksia voi lukea 
Korpialttari 