Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Vihapuhe’

1111Tänään, kun selailin perinteiseen tapaani Facebookissa kiertäviä juttuja, sattui silmiini tapaus MC Abdi. Kyseinen nuorimies oli ilmeisesti liittynyt monien muiden tykkäyksiä keräävien joukkoon ja laittanut itsestään kuvan facebookiin tekstillä: ”Jos 5000 tykkää tästä, menen takaisin Somaliaan”. Kuva keräsi hetkessä tuhansia tykkäyksiä ja satoja vihaisia ja suoraan sanoen pöyristyttäviä kommentteja.

Meidän aikamme uudissanoihin kuluu myös termi ”vihapuhe”. En ainakaan muista, että nuoruudessani olisin koskaan kuullut kenenkään puhuvan vihapuheesta. Tänä päivänä puolestaan vihapuhetta tuntuu olevan kaikkialla. Itse asiassa joskus vaikuttaa jopa siltä, että vihapuheeksi leimataan kaikki asiallinenkin argumentointi, oli sitten puheenaiheena seksuaalivähemmistöt, pakkoruotsi tai maahanmuuttajat.

Olen aiemmin kirjoittanut jonkin verran ajatuksiani maahanmuutosta. En koe tarvetta muuttaa mitään siitä, mitä kirjoitin tuolloin, yli kolme vuotta sitten. Olen saanut itse olla useammassakin sellaisessa työpaikassa, jossa on joukko maahanmuuttajia töissä. He ovat puolestaan edustaneet useaa eri kansallisuutta ja ovat poikkeuksetta olleet hyviä ja ahkeria työntekijöitä.

Mielestäni niin pakkoruotsiin kuin maahanmuuttonkiin liittyy eräs yhteinen ongelma ja tyytymättömyyden aiheuttaja. Se on epäoikeudenmukaisuus. Selvennän sitä näin: Minä asun pienellä, kaksikielisellä paikkakunnalla. Minulla on useita kaksikielisiä tai pelkästään ruotsinkielisiä ystäviä. He ovat hyvää porukkaa ja luvalla sanoen ruotsinsuomalainen kulttuuri vaikuttaa monella tapaa rennommalta ja iloisemmalta kuin meidän suomenkielisten. En osaa, enkä halua ajatella heistä mitään pahaa.

Usein kielikysymyksessä otetaan esille se kiistaton tosiasia, että ruotsinkielinen ei välttämättä saa palvelua virastossa omalla äidinkielellään. Meillä on tilanne joskus toisinpäin. Tänä päivänä eteen tulee todennäköisimmin tilanne, jossa olet käymässä terveyskeskuksessa ja sinua hoitaa ummikkoruotsalainen lääkäri ja tulkkinasi toimii sairaanhoitaja, joka ei hänkään osaa suomenkieltä kunnolla. On jotenkin halju tunne selitellä omia oireitaan, kun ei ole varma, että kääntyykö kurkkukipu peräsuolentähystykseksi. No leikki sikseen, mutta tällaisista tilanteista alkaa aivan tavallisen ihmisen kohdalla kyteä tyytymättömyys. Uskoakseni perusmaukka kokee valtavan epäoikeudenmukaisena sen, ettei hän saa Suomessa palvelua omalla äidinkielellään. Omakohtaisen kokemuksen rinnalla kaikki muut argumentit tapaavat jäädä toissijaisiksi. Niin ikään RKP on politiikallaan näyttänyt, että elämä ei aina ole helppoa paikkakunnalla, jossa RKP on vallassa. Muistan koululautakunnassa istuneen ystäväni kertoneen, kuinka pätevän suomenkielisen sijaan johonkin tehtävään valittiin epäpätevä ruotsinkielinen ihan vain enemmistön turvin. Epäoikeudenmukaista? Ehdottomasti!

Maahanmuuttoon liittyy joskus sama epäoikeudenmukaisuuden tunne. Minulla on sellainen käsitys, ja korjaa jos olen väärässä, että maahanmuuttajille suunnatusta tuesta ja heihin liittyvistä kuluista ei oikein kukaan ole selvillä. Muistelen lukeneeni, että hekin, jotka ovat yrittäneet selvittää erilaisia tukia maahanmuuttajille, ovat hämmästyneet selvitystyön vaikeudesta. Uskon, että näihin liittyy juuri tästä syystä paljon käsityksiä, jotka eivät välttämättä perustu totuuteen, mutta totuuskaan ei ole tarjolla. Saattaa olla, että pitkäaikainen naapuri kertoo perusjonnelle, että hänen vaimonsa ei päässyt hammaslääkäriin, koska jono oli liian pitkä, mutta  Ahmed vietiin taksilla sadan kilometrin päähän yksityishammaslääkärille. Naapuri kertoo, että taksi oikein odotti siellä, toi Ahmedin takaisin ja kaupunki maksoi kaiken.  Jälleen kerran tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Naapurin sanaan on totuttu luottamaan.

Aika, jona elämme on täynnä yksittäisiä tarinoita epäoikeudenmukaisuudesta. Ylevät periaatteet ja julkilausumat hukkuvat yhden ihmisen kokemuksiin. Huomaathan, ettei Ahmedin tarinan tarvitse edes olla tosi. Silti se ruokkii sitä tunnetta, joka on alkanut kasvamaan jo jonkin muun syyn tähden. Toiset tarinat Facebookissa, työpaikkojen kahvihuoneissa ja väsähtäneillä huoltoasemilla syytävät lisää polttoainetta tyytymättömyyden liekkiin. Kun liekki yltyy, se roihahtaa raivoksi ja sitä raivoa saamme lukea kaikesta siitä vihapuheesta, jota aika, jona elämme, on pullollaan.

Mainokset

Read Full Post »

Näin lähestyvien vaalien alla sattuu aika ajoin silmiin syytöksiä poliitikkojen takinkääntötempuista. Elämäänsä sisältöä etsivät wannabe-journalistit kuluttavat aikaansa selailemalla jonkun pinnalla olevan poliitikon vanhoja puheita ja kirjoituksia ja toden totta he löytävät esimerkkejä selvästä takinkäännöstä. Siis siitä, että tarkkailun kohteena oleva poliitikko on joskus sanonut jotakin tai ollut jotakin mieltä jostakin ja uusimpien haastattelujen mukaan näyttää muuttaneensa mielipidettään. Mikä skandaali!

Sarkasmi sikseen. On hyvä, että poliitikkoja ja muitakin ihmisiä otetaan kiinni heidän puheistaan. Toistuva mielistely ja pe***ennuolenta pitääkin poimia pois ja paljastaa. En ole niin sinisilmäinen, ettenkö ymmärtäisi poliitikkojen sortuvan helposti populismiin ja äänten kalasteluun sopivia mielipiteitä esittämällä. Kuitenkin mielestäni populistin leima lyödään poliitikkoon tänä päivänä ihan yhtä nopeasti kuin rasistin leima maahanmuuttoa kritisoivaan, narsistin leima karismaattiseen johtajaan ja vihapuheen leima kaikkeen negatiiviseen kommentointiin.

Me halveksimme takinkääntöä sen tähden, että se on meistä äärimmäistä epärehellisyyttä. Voi se sitäkin olla. Samalla aikaa se voi olla äärimmäistä rehellisyyttä. Meistä jokainen kuitenkin arvostaa tutkijaa, joka on vuosikausia tutkinut vaikkapa ilmastonmuutosta. Hän on saattanut olla skeptinen tuota ilmiötä kohtaan ja on saattanut arvostellakin ilmastonmuutoksen puolestapuhujia. Jos sama tutkija kuitenkin kiistattomien todisteiden ja muuttuvien olosuhteiden vakuuttamana päätyy uudelle kannalle, ei kai häntäkään tarvitse leimata takinkääntäjäksi? Jokaisella on kai oikeus sanoa: ”Tässä asiassa olen ollut väärässä. Luulin vilpittömästi olevani oikeassa, mutta joudun myöntämään erehtyneeni.” Eikö se ole kaikkein arvostettavinta rehellisyyttä?

Minä olen monta kertaa joutunut myöntämään olevani väärässä. Monta kertaa olen jättänyt sen myöntämättäkin. Niinä harvoina kertoina, kun itse olen ollut oikeassa ja toinen on myöntänyt minulle olleensa väärässä, on päällimmäinen tunne ainoastaan arvostus ja kunnioitus. Vahingonilolla ei sellaista hetkeä halua pilata.

Itse asiassa jokaisella meistä on oikeus muuttaa mieltämme. Suositeltavinta se on silloin, kun mielenmuutoksemme perustuu faktoihin eikä vain tarpeeseen olla mieliksi toisille. Jos me pidämme itse kiinni tästä oikeudestamme, niin suokaamme se muillekin. Jopa poliitikoille. Joskushan heidänkin mielenmuutoksensa on puhtaasti paremman asiatiedon ja syvällisemmän perehtymisen seurausta.

Näillä ajatuksilla toivotan kaikille hyvää uutta vuotta ja mielenkiintoisia presidentinvaaleja 2012!

Read Full Post »

Ennen kuin kukaan ehtii hihkaista: no nyt se vihdoinkin on tullut järkiinsä, joudun toteamaan heti alkuunsa tuottavani (taas?) pettymyksen. Nimittäin otsikon antamasta vaikutelmasta. Sitä paitsi tarkkaavainen lukija varmaan on jo huomannutkin otsikon päättyvän kysymysmerkkiin? Olen siis edelleenkin samaa mieltä esimerkiksi evoluutiosta tai suvaitsevaisuudesta, kuin ennenkin jopa niin – käyttääkseni nykyisin muotiin tullutta ilmaisua, – että molemmat saavat ”poistamaan varmistimen.”

Näin siksi, että edellinen yrittää kammeta Raamatun opetukset maailmankaikkeuden synnystä ja siinä sivussa myös Jumalan romukoppaan, ja jälkimmäisestä on toistaiseksi saatu hyvin yksipuolinen kuva, mitä sillä perimmältään tarkoitetaan. Yksinkertaistettuna Raamatun Jumala ei suvaitse syntiä vaikka suvaitseekin syntistä ihmistä, ja kehoittaakin sen vuoksi tekemään parannuksen. Nykyaika on kaiken muun hylkäämänsä lisäksi hylännyt myöskin koko syntikäsityksen, joten eipä ole parannuksentekotarvetta. Yksinkertaista!? Ei taida kuitenkaan mennä läpi.

Mutta who knows, kunhan asia perin juurin tutkitaan, saattaa käydä ilmi että olenkin suvaitsevainen, jopa suvaitsevaisempi kuin varsinaiset suvaitsevaiset! Onhan tuosta aiheesta jo sen verran saatu näyttöjä, että saattaa lopputulos ollakin yllättävä sen suhteen että kuka olikaan ja mitä.

Tuorein esimerkki lienee Tasavallan Presidentin ulostulo rasismigallup-kysymyksessä! Tarkistin Wikipediasta vakiintuneen käytännön olevan, että presidenttiehdokas, tultuaan valituksi luovuttaa puolueen jäsenkirjansa merkiksi siitä, että hän ei ole puolueen, vaan koko kansan Presidentti! Näyttäisi siltä että Tarja Halosen kohdalla se on ollut vain symbolinen ele. Tai sitten on todettava että lähtee niitä sammakoita isoistenkin suusta!

Näppäinsormen pidättelyssä ainakin on joskus täysi työ kun surffailee ja katselee maailman menoa netin kautta. Joskus on vain annettava (viime aikoina aika paljonkin, se myönnettäköön) juosta vapaana kuin koiran omistaja koiransa.

Selvennettäköön että kirjoitin taannoin lupauksen Verbaalisen Velodromin erääseen, muistaakseni jo yli puolitoistasataa kommenttia käsittäväksi paisuneeseen postaukseen. Lupaus meni jokseenkin tähän tapaan, ei ehkä ihan sanatarkasti. ”En vastaa kirjoituksista, jotka vielä tämän jälkeen mahdollisesti ilmestyvät nimelläni tähän postaukseen. Sillä jos niin tapahtuu, se johtuu siitä että näppäinsormeni on kehittynyt itsenäiseksi (lue=itsepäiseksi), eikä enää kerro minulle puuhistaan.”

Tuosta lupauksesta on jo jonkin aikaa ja uskoisin sen tuolla nimenomaisella blogisivulla pitäneen. Mutta ihan viime aikoina, ihan täällä kotirintamalla ja facebookissa on herännyt hienoinen epäilys siitä, ettei tuo mokoma vain olisi ottanut, ottamassa tai ainakin yrittämässä ottaa ohjakset itselleen. Ainakin tuo näyttäisi ohittaneen ajatuksen nopeuden! Ennen kuin tässä ehtii kunnolla ajatella, kommentti on jo klikattu sisään. Tosin on todettava näillä vuosilla että kovin nopea ei tarvitse olla tuohon yltääkseen.

Joten jo senkin takia minun on syytä pysytellä sen verran turvallisilla vesillä, että pystyn edes poistamaan kommentin, mikäli tulen katumapäälle. Sanottakoon siis lohdutukseksi sille, joka epäilee näkökykynsä temppuilevan, kun kuvittelee nähneensä kommentteja, joita sitten ei olekaan, että homma saattaa johtua allekirjoittaneen taistelusta näppäinsormea vastaan.

Niin, ja oma lukunsa olisi myöskin viime aikainen sähläily Korpialttarilla, joka aiheutti tilapäisen porttikiellon (näppäinsormen syytä tietenkin).

Lopuksi: Luulenpa, että jos Raamattu kirjoitettaisiin tänään, siellä saattaisi lukea: jos näppäinsormesi viettelee sinua…

Read Full Post »