”Identiteettivarkaus (engl. identity theft) tarkoittaa toisen henkilötietojen (nimen, henkilötunnuksen tms.) hyväksikäyttöä. Tekijä pyrkii hyötymään tekemällä muun muassa rahanarvoisia sitoumuksia ”varastetun” identiteetin eli henkilöyden avulla. Identiteettivarkaudet ovat yleistyneet ja helpottuneet sähköisten tietoverkkojen käytön yleistyessä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa ei ole minkäänlaista henkilökorttijärjestelmää eikä väestörekisteriä, niitä paljastuu vuosittain miljoonia ja Suomessakin yhä enemmän pikavippien yhteydessä.” -Wikipedia
Identiteeettivarkaus on varmasti ikävä ja kiusallinen asia sellaiselle, joka on sen joutunut kokemaan. Toisaalta, se taitaa päteä kaikki varkauksiin. Luulen kuitenkin, että toisen henkilötietojen väärinkäyttöäkin vakavampaa on toisen ihmisen identiteetin, minuuden varastaminen.
Taannoisessa Vedä Henkeä -illassa oli monien vieraiden joukossa ihminen, joka sattui kuulumaan toiseen seurakuntaan. Hän oli käynyt mukana kerran aiemmin ja pitänyt näkemästään. Takkia riisuessaan hän totesi minulle hiljaisella äänellä: ”Tuntuu kuin olisin varkaissa”. Kun siinä hämmästyksissäni yritin sanoa jotakin diplomaattista, vieraamme jatkoi: ”Minä en ole tottunut tällaiseen, mutta te olette niin vapaita. Minäkin haluaisin olla vapaa, mutta olen ihmispelon vanki”.
Samassa tuo tilanne meni ohi ja vieras istui paikalleen. Illalla kotona pohdin kuitenkin pitkään hänen sanojaan. Minkälainen hänen oma seurakuntayhteisönsä on? Miksi hän koki olevansa kuin varkaissa? Olisiko joku kieltänyt häntä tulemasta? Olivako käyttämämme valot ja savukoneet liian radikaaleja tälle ihmiselle? Kuka hänelle oli niin sanonut ja miksi? Kuka on se ihminen, jota hän pelkäsi?
En tietenkään saa niihin kysymyksiini vastausta, mutta en voinut olla miettimättä, onko joku varastanut hänen identiteettinsä? Jos hän haluaisi olla vapaa ja kokea seurakunnan niinkuin me sen koemme, mutta on ”ihmispelon vanki”, eikö se ole väärin? En tunne vierastamme millään tavalla, mutta tunnen hänen kaltaisiaan. Sellaisia ihmisiä, jotka ovat joskus saaneet kokea sen vapauden, jonka usko voi parhaimmillaan tuoda. Joku on vain kahlinnut heidän vapautensa uskonnollisuuden kahleisiin, jotka ovat aivan yhtä vahvat kuin alkoholin tai huumeiden kahleet jonkun toisen elämässä.
Jos joku vie meidän minuutemme, eikö se ole kaikkein vakavin identiteettivarkaus?
Korpialttari 