Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Työ’

567.jpg

Tänään, kun selailin Facebookin uutisvirtaa, niin eteeni sattui Monsteriklubin kysely. Sinänsä suppeassa kyselyssä oli kartoitettu työn tärkeimpiä ominaisuuksia ja tärkeimpänä koettiin työn mielekkyys. Palkka ja hyvä työyhteisö olivat lähekkäin toisena ja kolmantena. Tulokset eivät ole kovin yllättäviä, sillä samansuuntaisia tuloksia on nähty muissakin tutkimuksissa. Tällä kertaa jäin kuitenkin pohtimaan asiaa.

Pohdinnan taustalla on oma keski-ikäistymiseni. Minä täytin viime kesänä 40 vuotta ja oma työhistoriani on pirstaleisempi kuin suositukset edellyttävät. Osasyynä ovat toki omat väärät valinnat.

Olen jo pitkään vertaillut mielessäni kolmen viimeisen työpaikkani ominaisuuksia. Olen kysynyt itseltäni: Miksi viihdyit tai et viihtynyt jossakin työpaikassasi? Miksi pysyit työssäsi? Miksi vaihdoit työpaikkaa? Itsetutkiskelussani päädyn aina noihin kolmeen ominaisuuteen, jotka edellä mainitussa Monsteriklubin vertailussa olivat kärjessä: mielekkyyteen, työilmapiiriin ja palkkaukseen.

Tällä listalla ensimmäinen työpaikkani oli työyhteisöltään loistava. Useimmiten työilmapiiriä tai työyhteisöä ei välttämättä edes pilaa astetta änkyrämpi työkaveri. Luulen, että tulehtunut työilmapiiri johtuu useammin esimiehen ja alaisen välille tulleesta säröstä. Tällä työpaikalla suhteet työkavereihin ja esimieheen olivat kuitenkin hyvät ja tulin mielelläni töihin.

Työtehtäväni olivat mielekkäitä, vaikka oma roolini olikin vähän sivussa yrityksen ydintoiminnoista ja esimerkiksi kalustoon investoiminen oli vähäistä. Palkkaus oli alalle tyypillisesti heikkoa. Omalla kohdallani tämä merkitsi, että tulin töihin tyytyväisenä ja pyrin tekemään työni hyvin ja ahkerasti, mutta lähdin kyllä kotiin heti, kun työpäivä oli täysi. Heikko palkkaus ei innostanut venymään yrityksen eteen enempää, kuin mihin työpäivän aikana ehti. Ylityöstä ei maksettu, vaan yhdestä ylityötunnista sai yhden tunnin vapaata.

Loppujen lopuksi vaihdoin kuitenkin tuosta mukavasta yrityksestä seuraavaan juuri paremman palkkauksen perässä. Ala oli kokonaan toinen, mutta nyt olin vastuussa kokonaisesta osastosta, eikä minusta tuntunut, että olen sivuroolissa. Tämän työn palkkaus oli omalla koulutustasollani hyvä, mutta tässä paikassa oli valitettavan huono työilmapiiri. Sellaista on vain vaikea tunnistaa etukäteen. Mielestäni kyseisen työpaikan johtamiskulttuuri oli vähintäänkin haastava ja yritinkin omalta puoleltani antaa ohjeita, jos niitä kysyttiin. Talossa oli monia huonosti voivia työntekijöitä, mutta henkilöstön hyvinvointi ei ollut yrityksessä prioriteettina. Keskustelimme johtajuudesta avoimesti, mutta emme päässeet yhteisymmärrykseen.

Omat työtehtäväni olivat vähintään yhtä mielekkäitä kuin edellisetkin. Palkkaus oli siis parempi, mutta johtamiskulttuurista johtuva tulehtunut ilmapiiri oli liikaa. Huomasin melko pian, että menin töihin ahdistuneena ja koin syvää riittämättömyyttä työssäni. Kunnioituksesta minut palkanneita yrityksiä kohtaan jätän tarkemmat yksityiskohdat mainitsematta, mutta myös tässä työssä minun oli vaikea motivoitua tekemään ylitöitä. Lähdin kotiin heti, kun työpäivä oli täysi. Jätin monesti työpuhelimenikin työpaikalle, sillä minua ahdisti ajatuskin siitä, että työt seurausivat kotiin. Rehellisyyden nimessä on tunnustettava, että olin luultavasti pettymys työnantajalleni.

Olin jo päättänyt lähteä pois tuosta työpaikasta, kun sain ystävältäni vinkin uudesta työpaikasta. Olin ollut sen verran turhautunut ja ahdistunut, että päätin keski-ikäisenä tehdä TE-keskuksen sivuilla laajan ammatinvalintatestin. Testin tulokset kertoivat, että juuri tuo ystäväni vinkkaama paikka olisi minunlaiselleni ihmiselle sopivin.

Hain paikkaa ja sain sen. Nyt voin todeta, että kyselyn tulokset pätevät ainakin minun kohdallani täydellisesti. Nykyiset työtehtäväni ovat paitsi mielekkäitä myös todella mielenkiintoisia. Olen todellakin löytänyt itselleni sopivan alan. Nykyään kuulun niihin onnellisiin, jotka lähtevät töihin iloisena. Nykyisen työni palkkaus on kahden edellisen välimaastossa, mutta työyhteisö on yksi parhaista, joissa olen ollut. Sen lisäksi, että lähden töihin iloisena, huomaan tekeväni pitempää päivää. Huomaan miettiväni työhöni liittyviä asioita iltaisin ja lukevani vapaa-aikanani työhöni liittyvää kirjallisuutta. Edellisessä työssäni en vain olisi kyennyt moiseen.

Älä ymmärrä minua väärin. En ole nostamassa itseäni työn sankarin jalustalle. Tarkoitukseni on vain todistaa, että hyvällä työilmapiirillä on ihmeellinen voima. Soisin, että jokainen työnantaja, joka haluaa lisää tehoa työntekijöiltään, pyrkisi siihen hyvän työilmapiirin eikä vaatimusten kautta. Myös työn mielekkyydellä on ihmeellinen voima. Jos etsit työpaikkaa, selvitä ensin kunnolla, että mitä oikein haluat tehdä. Sen olet velkaa itsellesi ja työnantajallesi.

 

 

Read Full Post »

KaruselliVihdkoinkin on aikaa istua alas ja kirjoittaa. Tuntuu siltä, että elämäni on ollut yhtä hullunmyllyä viimeiset kuukaudet. Oikeastaan kaikki lähti liikkeelle omasta mokasta. Aloin alkusyksystä kyllästymään silloiseen työhöni, joka oli vain puolipäivätyö. Tai ei työssä mitään vikaa, mutta se puolipäivätyön puolipäiväpalkka alkoi jurppimaan. Niinpä päätin alkaa tosissani etsimään uutta työtä. Innokkaana etsiskelin sopivaa vaihtelua työhöni ja laitoin hakemusta menemään, niinkuin kaikki työpaikkoja etsiskelevät. Parin läheltä piti -työpaikan jälkeen pääsin kuin pääsinkin työhaastatteluun ja sain uuden työpaikan. Astetta erikoisempi työaikakaan ei minua pelottanut, sillä täysi kuukausipalkka tuntui siinä vaiheessa kovin houkuttelevalta.

Minä raukka kuvittelin, että voin tehdä kaikenlaista työtä. Olen kuitenkin melko monenlaista hommaa kokeillut ja arvelin, että kyllä tämä uusi haastekin hoidetaan kunnialla. Haasteeksi muodostui kuitenkin se, ettei työssä ollut mitään haastetta. Siitä oppi viikossa kaiken oleellisen ja mitään muuta ei sitten ollutkaan tarjolla. Tajusin tehneeni mokan. En halua mitenkään mollata sitä työpaikkaa, koska siellä oli paljon asioita todella hyvin, mutta se ei vain ollut minua varten. Onneksi meistä pidetään sen verran huolta, että sain melko nopeasti, itse asiassa alle kolmen kuukauden vaihdettua uuteen työhöni. Siinä olen omimmillani ja viihdyn todella hyvin. Nautin jokaisesta työpäivästä ja menen jopa maanantaina tyytyväisenä töihin.

Huomaan kuitenkin sen, että vaikka järki ehtii mukaan kaikkeen tähän, niin sydän on kuin karusellissä pyörisi. On ollut jotenkin harvinaisen irrallinen ja rauhaton olo. Kaksi työpaikan vaihtoa muutamassa kuukaudessa on kyllä aika iso stressin aihe kenelle tahansa. Huomaan itsestäni myös sen, että odotan jo kovasti kesää. Veneilyihmisenä kesä on tietysti suurten odotusten kohde, mutta en muista koskaan elämässäni odottaneeni kesää niin hartaasti kuin nyt odotan. Siinäpä piilee yksi elämän sudenkuopista. Miksi on niin tavattoman helppoa elää aina jossakin muualla kuin nykyhetkessä? Miksi toiset meistä eivät tunnu pääsevän irti menneestä ja toiset elävät jatkuvassa tulevan odotuksessa? Miksi on niin vaikeaa välillä olla tyytyväinen ihan vain tässä ja nyt?

Minä toivon, että kun kevät etenee, valo lisääntyy ja sydämeni pääsee samalle levelille pääni kanssa, minä oppisin nauttimaan ihan vain jokaisesta päivästä sellaisenaan.  Muuten tämä ennestäänkin lyhyt elämä menee todella nopeasti ohi, vai mitä?

Read Full Post »

Etätyö

Kansallisen etätyöpäivän kunniaksi päätin kertoa ajatuksiani omasta etätyöstäni. Muistan, kuinka kuuntelin lumoutuneena opettajan kertoessa tulevaisuuden mahdollisuuksista. Siihen aikaan, kun minä vielä istuin koulunpenkillä, tuntui etätyön mahdollisuus tietoverkkoineen ja nopeine tietokoneineen lähes Star Trek -tyyppiseltä tieteisfantasialta. Mietin, että olisi varmasti upeaa saada tehdä töitä ihan vain oman kodin rauhasta käsin ja ehkäpä aivan omalla aikataululla. Tosin silloin haaveilin myös, että olisin voinut pelata tietokoneella kaiken vapaa-ajan…

Nyt olen saanut jo kahden vuoden ajan tehdä ihan aitoa etätyötä. Toimin graafisena suunnittelijana. Käyn päätoimistolla ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Työt tulevat sähköpostilla ja puhelimella selvitellään ne asiat, jotka eivät avaudu ihan tekstiä lukiessa. Tässä vaiheessa minulle onkin jo selvinnyt etätyön hyvät ja huonot puolet ihan omakohtaisesti.

Hyvää etätyössä on toki jonkinasteinen vapaus. Koneensa äärellä voi istua kalsareissa ja tukka pörröllä, jos siltä tuntuu (ja usein tuntuu ;-D ). Sopivan flown sattuessa voi palata nopeasti keskenjääneeseen työhön ja joskus voi tehdä työtä vaikka yöllä, jos ei saa nukuttua. Etätyötä tehdessä tärkeää on vain työn valmistuminen ajallaan, joten satunnainen asioiden hoito onnistuu helposti, kunhan huolehtii, että työ tulee sitten tehtyä vaikka illasta nipistäen. Etätyötä voit tehdä vaikka paikallisessa kahvilassa tai kirjastossa, jos tarvitset vaihtelua ympäristöösi. Kotona ollessasi voit kuunnella juuri sellaista musiikkia, josta itse pidät ja voit huudattaa stereoita niin lujalla kun vain haluat.

Toisaalta olen myös kokenut ne etätyöntekijän yleisimmät haasteet. Työ tuntuu usein yksinäiseltä ja ulkopuoliselta. Omalla kohdallani tämä on kaikkein suurin puute muihin, perinteisiin työpaikkoihin verrattuna. Mukavien työkaverien näkeminen ja yhdessä tekeminen ovat isoja asioita mielestäni ja vaikka aikaa kului joskus kahvihuoneessa höpöttäen, oli työnteko sen jälkeen entistä tehokkaampaa. Joulun aikaan oli mukava istahtaa työporukalla hetkeksi joulukahville ja monet firmalle tulleet konvehtirasiat tuhottiin ihan yhteistyöllä. Etätyötä tehdessä monet työpaikkaan liittyvät tiedot kulkeutuvat perille hitaasti ja joskus kuulen joitakin asioita vasta kuukausia niiden tapahduttua. Enkä puhu mistään työpaikkajuoruista, vaan vaikkapa yhden tutun työntekijän poislähdöstä ja uuden henkilön mukaantulosta. Pienessä yhteisössä on kiva tietää, jos porukka vaihtuu. Huomaan myös, että vaikka koti onkin rakas paikka, niin välillä kaipaa vain jonnekin muualle. Sama tila aamusta iltaan alkaa väsyttämään. Sähköpostilla kommunikoinnissa on vaikea tietää toisten mielialoja ja äänensävyjä, joten joskus on myös motivaatio koetuksella. Hankalaa on myös saada lapset muistamaan pitkien kesälomiensa aikana se, että isillä onkin jo työpäivä ja että kellarissa on isin työpaikka. Lapsilla kun on asiaa jokaisesta leppäkertusta ja sudenkorennosta, jonka he näkevät.

Loppujen lopuksi etätyö tuntuu aivan normaalilta työltä, kun löytää oman rutiininsa. Kokeile sinäkin joskus, jos sellainen mahdollisuus eteesi tulee.

Read Full Post »