Kansallisen etätyöpäivän kunniaksi päätin kertoa ajatuksiani omasta etätyöstäni. Muistan, kuinka kuuntelin lumoutuneena opettajan kertoessa tulevaisuuden mahdollisuuksista. Siihen aikaan, kun minä vielä istuin koulunpenkillä, tuntui etätyön mahdollisuus tietoverkkoineen ja nopeine tietokoneineen lähes Star Trek -tyyppiseltä tieteisfantasialta. Mietin, että olisi varmasti upeaa saada tehdä töitä ihan vain oman kodin rauhasta käsin ja ehkäpä aivan omalla aikataululla. Tosin silloin haaveilin myös, että olisin voinut pelata tietokoneella kaiken vapaa-ajan…
Nyt olen saanut jo kahden vuoden ajan tehdä ihan aitoa etätyötä. Toimin graafisena suunnittelijana. Käyn päätoimistolla ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Työt tulevat sähköpostilla ja puhelimella selvitellään ne asiat, jotka eivät avaudu ihan tekstiä lukiessa. Tässä vaiheessa minulle onkin jo selvinnyt etätyön hyvät ja huonot puolet ihan omakohtaisesti.
Hyvää etätyössä on toki jonkinasteinen vapaus. Koneensa äärellä voi istua kalsareissa ja tukka pörröllä, jos siltä tuntuu (ja usein tuntuu ;-D ). Sopivan flown sattuessa voi palata nopeasti keskenjääneeseen työhön ja joskus voi tehdä työtä vaikka yöllä, jos ei saa nukuttua. Etätyötä tehdessä tärkeää on vain työn valmistuminen ajallaan, joten satunnainen asioiden hoito onnistuu helposti, kunhan huolehtii, että työ tulee sitten tehtyä vaikka illasta nipistäen. Etätyötä voit tehdä vaikka paikallisessa kahvilassa tai kirjastossa, jos tarvitset vaihtelua ympäristöösi. Kotona ollessasi voit kuunnella juuri sellaista musiikkia, josta itse pidät ja voit huudattaa stereoita niin lujalla kun vain haluat.
Toisaalta olen myös kokenut ne etätyöntekijän yleisimmät haasteet. Työ tuntuu usein yksinäiseltä ja ulkopuoliselta. Omalla kohdallani tämä on kaikkein suurin puute muihin, perinteisiin työpaikkoihin verrattuna. Mukavien työkaverien näkeminen ja yhdessä tekeminen ovat isoja asioita mielestäni ja vaikka aikaa kului joskus kahvihuoneessa höpöttäen, oli työnteko sen jälkeen entistä tehokkaampaa. Joulun aikaan oli mukava istahtaa työporukalla hetkeksi joulukahville ja monet firmalle tulleet konvehtirasiat tuhottiin ihan yhteistyöllä. Etätyötä tehdessä monet työpaikkaan liittyvät tiedot kulkeutuvat perille hitaasti ja joskus kuulen joitakin asioita vasta kuukausia niiden tapahduttua. Enkä puhu mistään työpaikkajuoruista, vaan vaikkapa yhden tutun työntekijän poislähdöstä ja uuden henkilön mukaantulosta. Pienessä yhteisössä on kiva tietää, jos porukka vaihtuu. Huomaan myös, että vaikka koti onkin rakas paikka, niin välillä kaipaa vain jonnekin muualle. Sama tila aamusta iltaan alkaa väsyttämään. Sähköpostilla kommunikoinnissa on vaikea tietää toisten mielialoja ja äänensävyjä, joten joskus on myös motivaatio koetuksella. Hankalaa on myös saada lapset muistamaan pitkien kesälomiensa aikana se, että isillä onkin jo työpäivä ja että kellarissa on isin työpaikka. Lapsilla kun on asiaa jokaisesta leppäkertusta ja sudenkorennosta, jonka he näkevät.
Loppujen lopuksi etätyö tuntuu aivan normaalilta työltä, kun löytää oman rutiininsa. Kokeile sinäkin joskus, jos sellainen mahdollisuus eteesi tulee.
Vaikka oikein yrittäisi keksiä ankeamman otsikon blogipostaukselleen, ei siinä kai helpolla onnistuisi. Ankean otsikon taakse kätkeytyy simppeli ajatus. Toisaalta ei simppeliltä mieheltä voi odottaakaan kovin monimutkaisia ajatuksia. Ajatus perspektiivistä sai oikeastaan tuulta purjeisiinsa katsoessani viime aikaiseen tapaani kotonani 
Korpialttari 