Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Star Trek’

Etätyö

Kansallisen etätyöpäivän kunniaksi päätin kertoa ajatuksiani omasta etätyöstäni. Muistan, kuinka kuuntelin lumoutuneena opettajan kertoessa tulevaisuuden mahdollisuuksista. Siihen aikaan, kun minä vielä istuin koulunpenkillä, tuntui etätyön mahdollisuus tietoverkkoineen ja nopeine tietokoneineen lähes Star Trek -tyyppiseltä tieteisfantasialta. Mietin, että olisi varmasti upeaa saada tehdä töitä ihan vain oman kodin rauhasta käsin ja ehkäpä aivan omalla aikataululla. Tosin silloin haaveilin myös, että olisin voinut pelata tietokoneella kaiken vapaa-ajan…

Nyt olen saanut jo kahden vuoden ajan tehdä ihan aitoa etätyötä. Toimin graafisena suunnittelijana. Käyn päätoimistolla ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Työt tulevat sähköpostilla ja puhelimella selvitellään ne asiat, jotka eivät avaudu ihan tekstiä lukiessa. Tässä vaiheessa minulle onkin jo selvinnyt etätyön hyvät ja huonot puolet ihan omakohtaisesti.

Hyvää etätyössä on toki jonkinasteinen vapaus. Koneensa äärellä voi istua kalsareissa ja tukka pörröllä, jos siltä tuntuu (ja usein tuntuu ;-D ). Sopivan flown sattuessa voi palata nopeasti keskenjääneeseen työhön ja joskus voi tehdä työtä vaikka yöllä, jos ei saa nukuttua. Etätyötä tehdessä tärkeää on vain työn valmistuminen ajallaan, joten satunnainen asioiden hoito onnistuu helposti, kunhan huolehtii, että työ tulee sitten tehtyä vaikka illasta nipistäen. Etätyötä voit tehdä vaikka paikallisessa kahvilassa tai kirjastossa, jos tarvitset vaihtelua ympäristöösi. Kotona ollessasi voit kuunnella juuri sellaista musiikkia, josta itse pidät ja voit huudattaa stereoita niin lujalla kun vain haluat.

Toisaalta olen myös kokenut ne etätyöntekijän yleisimmät haasteet. Työ tuntuu usein yksinäiseltä ja ulkopuoliselta. Omalla kohdallani tämä on kaikkein suurin puute muihin, perinteisiin työpaikkoihin verrattuna. Mukavien työkaverien näkeminen ja yhdessä tekeminen ovat isoja asioita mielestäni ja vaikka aikaa kului joskus kahvihuoneessa höpöttäen, oli työnteko sen jälkeen entistä tehokkaampaa. Joulun aikaan oli mukava istahtaa työporukalla hetkeksi joulukahville ja monet firmalle tulleet konvehtirasiat tuhottiin ihan yhteistyöllä. Etätyötä tehdessä monet työpaikkaan liittyvät tiedot kulkeutuvat perille hitaasti ja joskus kuulen joitakin asioita vasta kuukausia niiden tapahduttua. Enkä puhu mistään työpaikkajuoruista, vaan vaikkapa yhden tutun työntekijän poislähdöstä ja uuden henkilön mukaantulosta. Pienessä yhteisössä on kiva tietää, jos porukka vaihtuu. Huomaan myös, että vaikka koti onkin rakas paikka, niin välillä kaipaa vain jonnekin muualle. Sama tila aamusta iltaan alkaa väsyttämään. Sähköpostilla kommunikoinnissa on vaikea tietää toisten mielialoja ja äänensävyjä, joten joskus on myös motivaatio koetuksella. Hankalaa on myös saada lapset muistamaan pitkien kesälomiensa aikana se, että isillä onkin jo työpäivä ja että kellarissa on isin työpaikka. Lapsilla kun on asiaa jokaisesta leppäkertusta ja sudenkorennosta, jonka he näkevät.

Loppujen lopuksi etätyö tuntuu aivan normaalilta työltä, kun löytää oman rutiininsa. Kokeile sinäkin joskus, jos sellainen mahdollisuus eteesi tulee.

Mainokset

Read Full Post »

Väärä perspektiiviVaikka oikein yrittäisi keksiä ankeamman otsikon blogipostaukselleen, ei siinä kai helpolla onnistuisi. Ankean otsikon taakse kätkeytyy simppeli ajatus. Toisaalta ei simppeliltä mieheltä voi odottaakaan kovin monimutkaisia ajatuksia. Ajatus perspektiivistä sai oikeastaan tuulta purjeisiinsa katsoessani viime aikaiseen tapaani kotonani Star Trekiä. Eräässä episodissa Sarek kertoi ihailleensa poikaansa Spockia sen tähden, että hänellä oli ”ylpeyttä, joka ei taipunut”. Eli Sarek olisi voinut ajatella pojastaan, että tämä oli taipumaton, järkähtämätön, luja, luotettava tai uskollinen. Toisaalta samasta kaverista olisi voinut sanoa, että hän oli siis jääräpää, itsepäinen, paikalleen jämähtänyt, joustamaton tai vaikealuonteinen. Kyse on vain perspektiivistä, näkökulmasta. Siinä missä Sarekin ja Spockin elämä on vain fiktiota, on oma elämäni joskus kuin televisiosarjaa seuraisi. Olenpa minä omalla kohdallani kuullut melkeinpä kaikki nuo samat argumentit luonnehdintana itsestäni. Yhdelle olen nopea ja päättäväinen kun taas joku toinen sanoo minun olevan hätäinen ja joustamaton. Kai siksi on joskus kovin vaikeaa saada ääntään kuuluville. Ei koskaan voi oikein tietää, mistä perspektiivistä kukakin katselee.

Konteksti taas maalautui mieleeni taannoisilla lehtimajanjuhlilla Israelissa. Kuuntelin siinä jossakin vaiheessa isäni kanssa David Pawsonin opetuksia. Jotekin herra Pawson tuli siinä kertoneeksi, kuinka meidän tulisi ottaa mallia tilaisuuksiimme synagogista. Ottamatta kantaa kyseiseen asiaan mitenkään ajattelin, että olisi tärkeää tietää herra Pawsonin tausta eli se konteksti, mistä hänen ajatuksensa nousee. Asiaa voisi kuvailla vaikkapa Raamatun esimerkillä: Paavali kirjoittaa roomalaisille kirjeessään, että ”minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti”. Tätäkin paikkaa on sitten käytetty asiayhteydestään irroitettuna, mutta varmasti joskus oikein, muistuttamaan meitä sopivan nöyrästä asenteesta. Jos nyt siis käytetään tätä paikkaa muiden tavoin kehoituksena nöyryyteen, on tärkeää tietää, mikä on Paavalin kirjoituksen konteksti. Jos esimerkiksi Paavalilla on mielessään joku kovinkin itseriittoinen mies, voi olla, että häntä on hyvä vähän laskea maanpinnalle. Jos taas samaa paikkaa käytetään jo valmiiksi vaatimattomalle kaverille, seuraus voi olla tuhoisa. Joku on joskus sanonutkin, että jos sama kirje olisi Paavalin kirje suomalaisille, hän olisi sanonut: ”ettei kenenkään tule ajatella itsestään VÄHEMPÄÄ kuin sopii…” Ehkäpä ymmärrät mitä haen? Joskus siis tunnettu saarnamies sanoo vaikkapa seurakuntamusiikista, että se on liian pinnallista. Pastorilla saattaa olla mielessään kovinkin pinnallinen musiikki. Perinteisen seurakunnan kaveri siteeraa epäröimättä kuulua saarnamiestä tässä asiassa. Kuitenkin kuulun saarnamiehen omassa seurakunnassa soi musiikki, joka on aivan tätä päivää. Hän ei siis puhunut nykymusiikista, vaan asiayhteys oli toinen. Kuitenkin perinteisen seurakunnan kaveri voi käyttää tätä irralista lausetta perusteluna sille, miksi he pitäytyvät 50-luvun musiikissa. Eli samalla, kun kuulu saarnamies haluaisi joidenkin seurakuntien syventävän musiikkiaa, hän sanoisi silti perinteiselle kaverille, että tule nyt ensin edes tähän päivään. Avautuiko paremmin?

Jos sä et tajua yhtään, mitä mä selitän, niin älä välitä. Mä tajuan sentään itse, ja se on jo paljon se.

Read Full Post »