Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Seksi’

Sattuipa aamupalalla lehteä lukiessani silmiini artikkeli eräästä aikamme ilmiöstä. Helsingin Sanomien jutussa kerrottiin nimittäin ruotsissakin toimivasta, ilmeisesti norjalaislähtöisestä Victoria Milan -deittipalvelusta, jossa tarjotaan mahdollisuutta tehdä syrjähyppy. Ruotsin sivustolle on jutun mukaan liittynyt jo 120 000 jäsentä ja heistä 90% elää parisuhteessa.

Nettipalvelun edustajat kokevat, että heistä tehdään syntipukkeja ilmiöön, joka on aina ollut olemassa. Kuulemma 50-60% on tai tulee olemaan uskottomia. Nettiartikkelia laajemmassa lehtiartikkelissa kerrottiin vielä, että valtaosa palvelussa mukana olevista etsii seksiä ja jännitystä, sekä väliaikaista partneria, joka olisi nykyistä kumppania kiinnostuneempi seksistä. 22% etsi piristysruisketta suhteeseensa. Mukana on vieläpä heitäkin, jotka valehtelevat olevansa naimisissa saadakseen seuraa.

Tänään, tuota juttua lukiessani tajusin olevani toivottoman vanhanaikainen. Minulle ei vain koskaan ole tullut mieleeni, että parisuhdetta piristetään syrjähypyllä tai siis sen tuomalla jännityksellä. Vähän niinkuin ei ole tullut mieleenkään hakea yksitoikkoiseen työhön jännitystä varastamalla työnantajalta tai pitkäveteiseen ajomatkaan juomalla itseäni ensin känniin. Ei, vaikka nekin ilmiöt – varastaminen ja kännääminen – ovat olleet kaiketi aina olemassa. Kun on vanhanaikanen, niin on vanhanaikainen.

Vaikuttaa siltä, että seksistä ja seksuaalisuudesta on tullut tämän ajan määräävä tekijä. Pelätään seksuaalisuuden tukahduttamista ja sen seurauksena kaikki käy. Lehtiartikkelissa siteerataan myös naimisissa olevaa Annaa. Kymmenen vuotta syrjähyppyjä harrastanut Anna kertoo tulleensa siihen johtopäätökseen, ettei ”seksi ole niin merkillistä”. Sen olisi kai Annalle voinut kertoa ilmankin syrjähyppyjä..?

Mitä mieltä sinä olet? Onko pettämispalvelu osa tätä aikaa vai olisiko syytä puhaltaa hetki ja miettiä uudestaan?

Mainokset

Read Full Post »

Sanotaan, että suomalaiset ovat kiekkohullua kansaa. Voipi olla. Ainakin lajissa on jotakin suomalaiselle metsäläiselle sopivaa rähinää. Aina joskus saa todistaa tilannetta, jossa jonkinmoinen miesporukka katselee peliä ja paikalla on joku peliä ymmärtämätön tai sellaiseksi tekeytyvä naisihminen. Naisparka ei sitten tajua millään paitsiosääntöä, pitkää kiekkoa tai muuta lajin säännöstöön kuuluvaa. On hauskaa seurata, kun ukkoparat yrittävät selittää sääntöjä naiselle, joka on koko asiaa kysynyt vain häiritäkseen miesten keskittymistä.

Oikeastaan säännöt ovat pelin ydin. Ne antavat raamit, jonka puitteissa sitten peliä viedään eteenpäin. Aina välillä koko hallillinen yleisöä huutaa rytmikkäästi tuomarille: ”nuija, nuija”, osoittaakseen nähneensä tilanteen paremmin kuin ilmiselvästi puusilmäinen oikeudenjakaja.

Oletko laittanut merkille, että kukaan ei lähesty jääkiekkoa kieltojen näkökulmasta. Kukaan ei ajattele, että tämähän on typerä laji, kun ei saa mennä paitsioon tai lyödä kaveria mailalla päähän. Kukaan ei sano, että jääkiekko on turhaa, kun kädellä ei saa tehdä maalia tai maalivahtia saa työntää ensin pois laukauksen tieltä. Ihminen hyväksyy sen, että säännöt ovat olemassa jos peliä haluaa pelata.

Jotenkin me olemme saaneet annettua uskosta sen kuvan, että ihminen lähestyy sitä kielloista käsin. Kuinka moni onkaan vastaillut sellaisiin kysymyksiin kuin: saatteko katsoa televisiota, saatteko juoda viinaa tai saatteko polttaa tupakkaa? Saako harrastaa seksiä ennen avioliittoa ja tuhat ja yksi muuta kysymystä. Miten me olemme antaneet sen kuvan, että uskossa on ensisijaisesti kysymys kielloista. Miksi ihminen ei ensin huomaa syvää ja todellista elämää, jota haluaisi elää tietyillä pelisäännöillä? Lieneekö vika viestinnässä vai peräti oman elämän esimerkissä? Onko niin, että me jotenkin kerromme säännöt ja kiellot kavereille, ennenkuin ovat edes lajista kiinnostuneet? Mitäs, jos saisimme ensin läheisemme kiinnostumaan itse pelistä ja vasta sitten alkaisimme tarkentaa pelin hienouksiin kuuluvia sääntötulkintoja?

Read Full Post »