Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Satiiri’


Buckinghamin palatsi

Hovi versus hovi

Englannin kuninkaallisten häiden yhteydessä kuulin median ilmoittavan tuon hovin hinnaksi noin seitsemänkymmentä centtiä per asukas. Tuosta innoittuneena ryhdyin tekemään laskelmia siltä pohjalta, että brittiedustajan palkka olisi sama kuin suomalaisen, ja jokaisella olisi avustaja samoin kuin meillä. Kuin myös puoluetuki sama per kansan -tai parlamentin edustaja kuin meillä. Eräänlaisella hovi versus hovi -ajatuksella.

Luonnollisestikaan käytössäni ei ole ollut tarkkoja tietoja, vaan ainoastaan ne joita jokainen voi netistä poimia ja päätellä loput. Enkä edes yritä niitä tässä eritellä tai esitellä.

Mainittakoon sekin vielä varmuudeksi, että homma on tehty tukkimiehen kirjanpidolla.

Ajattelin ensiksi laittaa asian esille taulukoituna kuten tilastonikkarit tekevät, mutta luovuin ajatuksesta. Kaivakoot itse, niin minäkin tein, jos asia kiinnostaa. Toisekseen olen saanut jostain (mistä lie) päähäni ajatuksen, että se mitä haluan sanoa, pitää sopia jokseenkin A-nelosen kokoiselle alueelle, koska muuten saattaa olla ettei hektinen nykyihminen jaksa pysähtyä sitä lukemaan. Mieluiten se pitäisi kait voida juostessa lukea!

Hämmästyin todetessani että siinä missä meidän ”hovin” ylläpito maksaa 7,07 euroa per asukas, britit selviävät 4,94 eurolla, ja siinä on mukana sekä parlamentti että hovi! Totta on ison kirjan toteamus: joka tietoa lisää se tuskaa lisää.

Lisähämmästystä aiheuttaa toteamus siitä, että suuressa maailmassa tullaan toimeen kahdella puolueella, kun meillä sen sijaan on mies ja ääni -ajattelu jalostettu niinkin pitkälle, että käytäntönä alkaa jo olla lähes mies ja puolue!

Pakko on todeta meidän suomalaisten olevan ehkä hiukan erilaisia kuin muut.

Sosiaaliseen mediaan piiloutuva kansa

Suomalaiset ovat myöskin kännykkäkansaa, siitä ei pääse minnekään. Tavoitettavuus pitää olla taattu kaikissa olosuhteissa. En ihmettelisi yhtään jos jopa sukelluksissakin (saattaa olla että näin onkin, minä en vain sitä tiennyt) homma hoituu vedenpitävällä versiolla. On Facebookia, Twitteriä ja jos jonkinmoista. Mutta yritäpä pirauttaa jollekin, etsimällä ensin hänet jostain luettelosta niin huomaat, ettei se niin vaan onnistu! Todennäköisesti numeroa ei ole missään luettelossa ja jos yrität kännykän tekstiviestitiedustelulla, on numero salainen tai prepaid -liittymä. Numeronäytön esto on myöskin suosittu piiloutumiskeino, jolloinka vastapuoli näkee tuntemattoman numeron soittavan. Facebookissa taas esteitä on sen verran valittavana, että varmasti pysyy piilossa ja kuitenkin esillä!

Niinpä herääkin kysymys: mikä mahtaa olla ajatuksena (pointtina) piiloutua sosiaaliseen mediaan esittämään ehkä elämää suurempia ajatuksia, mutta samalla estää muita näkemästä tai kuulemasta niitä?!

Read Full Post »

Pietarin ristiinnaulitseminen. Kuva Wikipediasta.

Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ajan pitkään sinä saat sen jälleen.” (Saarnaaja 11:1)

Suomesta, kuten muistakin länsimaista on aikojen saatossa lähetetty lähetystyöntekijöitä Kiinaan ja sinne syntyi useita seurakuntia, joiden sittemmin arveltiin tulleen hävitetyiksi ateistisen kommunistihallinnon toimesta. Mutta mitä enemmän noita seurakuntia vainottiin, sitä enemmän ne kasvoivat. Ei virallisesti, mutta maan alla! Aivan uskomattomia kertomuksia tännekin asti kantautuu Jumalan ihmeellisestä huolenpidosta kaikesta kärsimyksestä huolimatta. Nyt on sitten tapahtunut se mitä tuossa Saarnaajan kirjan lainauksessa luvataan.

Mutta pitikö heidän lähettää meille pullamössökristityille takaisin leipä, jota meidän länsimaiseen hyvinvointiin tottuneet elimistömme eivät kestä! Eihän meille valistuneille länsikristityille saa tulla puhumaan sellaisesta Kristuksen seuraamisesta joka maksaa vapauden kaikkine kidutuksineen, ja jopa hengen!

Laitan tähän vertailun vuoksi Joel Kontisen (Bwana Joe) blogista lainaamani otoksen ruotsalaisen papin Ulla Karlssonin mielipiteistä, jotka hän kirjoitti Kyrkans tidningiin: ”kristittyjen on jo aika lopettaa puhumasta synnistä, syyllisyydestä, verestä, uhratusta karitsasta ja muista kauhistuttavista asioista. Ne eivät kuulu nykyajan valistuneille ihmisille.”

Niin, olen saanut jo jokin aika sitten luetuksi Veli Yunin elämästä kertovan kirjan: Elävää Vettä, ja olen siitä lähtien pyöritellyt mielessäni sitä, miten siitä voisi jonkinlaisen arvion esittää. Olen oman kristityn vaellukseni aikana törmännyt sellaiseenkin mielipiteeseen, -jo useita vuosia uskossa olleen henkilön sanomana, että ”en minä ainakaan haluakaan vahvaa ruokaa, minä haluan juoda vain maitoa”, kun puheen aiheena oli sisäisen hengellisen ihmisen ruokkiminen. Sen voin todellakin sanoa, että tuo kyseinen kirja ei ole hänen kaltaisensa lukemistoa!

”Tehkää parannus” taitaa olla jo muinaisjäännös nykyajan kristillisessä terminologiassa, mutta mistäpä sitä parannusta tekemään kun syntiäkään ei enää ole olemassa!

Hassu juttu muuten että meille pitää ateistisesta Kiinasta tulla mies herättelemään meidän uinuvaa kristillisyyttämme, sillä herättelevä tuo kirja kyllä parhaimmillaan on, jos sen annetaan sitä olla. Ehkäpä se on merkki siitä, että Jumala ei ole meitä suomalaisiakaan unohtanut eikä ole menettänyt toivoaan meidän suhteemme!

Siinä missä meidän kristillinen pohdiskelumme vakavimmillaan (tosin sitä vielä takavuosina kaskuna kerrottiin) keskittynee aiheeseen: ”Jos kärpänen putoaa ehtoollis-astiaan, pyhittyykö kärpänen vai saastuuko viini”, haluan laittaa tähän loppuun otteen mainitusta kirjasta maistiaisena siitä, minkälaista jälkeä kärsimyksen akatemia parhaimmillaan saa aikaan:

”Jumala olkoon todistajani, että kaikkien kokemieni kidutusten ja haakkaamisten jäljiltä en ole koskaan vihannut vainoojiani. Olen päinvastoin nähnyt heidät Jumalan siunauksen välikappaleina ja työvälineinä, jotka hän valitsi puhdistaakseen minut ja tehdäkseen minut enemmän Jeesuksen kaltaiseksi. Kun Jumalan lapsi kärsii, sinun tulisi ymmärtää, että sellaista tapahtuu ainoastaan silloin, kun Herra sallii niin tapahtua. Ei hän ole sinua unohtanut!”


Read Full Post »