Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Rick Warren’

Saimme vihdoin tällä viikolla loputkin tilaamamme trussit ja äänentoistokamat. Pieneen kokoontumistilaan ahdettuna trussit ja valot tuntuvat varmasti jonkun mielestä turhalta ja jopa typerältä. Nuori poika kysyikin minulta, kun roudasimme trusseja pois: ”Onko näitä pakko olla?” Vastaus on: ”Ei, ei niitä ole pakko olla”. Ne kuitenkin kuuluvat olennaisena osana meidän tapaamme toimia. Loppujen lopuksi mitään ei ole pakko olla. Ei edes seurakuntaa. Kysymys on kuitenkin sikäli tavallinen, että erilaisten lisähärpäkkeiden mukaantuominen on aina herättänyt keskustelua eri tahoilla.

Meillä on Vedä Henkeä -seurakunnassa mukana tässä vaiheessa ehkä kolmisenkymmentä ihmistä. Joka tiistai me kasaamme trussit, ripustamme valot ja kasaamme äänentoiston. Joku laittaa kahvit ja leivonnaiset, toinen sytyttää kynttilöitä ja muusikot vetävät samalla sound checkiä. Illan jälkeen kaikki puretaan pois ja koko paikka siivotaan. Viimeksi minulla taisi mennä 12 tuntia aikaa vain yhden tiistan vuoksi. Minä nautin siitä. Onko siinä silti mitään järkeä? Onko kaikki turhaa, vai näetkö touhussamme jotain logiikkaa?

Rick Warren kertoo joskus kiukutelleensa Jumalalle kantaessaan tuoleja, kukkia ja lavasteita ennen tilaisuuden alkua jonkun koulun salissa. Hänkin mietti koko touhun mielekkyyttä. Rick kertoo, kuinka koko Jumalan kysyvän, että ”Kenelle sinä tätä hommaa teetkään?” Saman kysymyksen kuulen usein itsekin. Toimiiko Rick mielestäsi vain maallisten mallien varassa, ilman ”Henkeä”? Tekeekö Rick työtään Jumalalle? Teenkö minä?

Minä olen yksi niistä, jotka uskovat kovaan työntekoon. Kyllä, kyllä, armosta tässä pelastutaan, mutta minä en vain jaksa uskoa siihen, että Jumala on kutsunut meidät odottamaan vain hänen toimiaan. Minä uskon, että Jumala odottaa meidänkin tekevän jotakin. Minusta on upeaa nähdä ihmisten löytävän erilaisia mahdollisuuksia käyttää osaamistaan iltojen mahdollistamiseen.

Sen ymmärrän, että kaikille eivät merkitse kaikki asiat yhtä paljon. Tämänkin lukijoissa on niitä, jotka sanovat, että ei tarvita muutakuin Raamattua ja rukousta. Kaikki muu on turhaa. Talvella sentään lämmitetyt sisätilat ja kenties edes istuimet kelpaavat. Mutta kerro, mikä tekee sinun seurakuntasi tilaisuuksista tai kokoontumista onnistuneita? Mitä sinä kaipaat seurakunnalta? Mikä on sinulle merkki maailmallisuudesta ja mikä innokkaasta paneutumisesta siihen mitä tehdään? Onko millään ulkoisella juuri sinulle mitään merkitystä?

En voi sinun seurakuntasi toimintaan vaikuttaa, mutta olisi kiva tietää mikä toimii ja mikä ei. Jos olet kanssani eri mieltä, kerro sekin. Kunhan jonkinlaisen tunnistamismahdollisuuden tarjoat…

Jollakin tavalla aiheeseen liittyy sähköpaimenen ansiokas sunnuntaidebatti: Pitääkö seurakunnallisen toiminnan olla viimeisen päälle tehtyä? Näkökulma on toki toinen siellä.

[Lisäys 26.3.2010]
Omaan elämänfilosofiaani liittyy selkeästi lapsuuden malli. Muistan, kuinka joskus joulusiivousta tehdessäni ihmettelin Äidilleni, että onko kaikkea tätä pakko tehdä? Meillä kun pyyhittiin kattolistatkin ja taisi isi irrottaa joskus hellasta säätönupitkin, että niiden takaa voi pyyhkiä. Äiti leipoi viikkojen ajan ja se kaikki tuntui kovin työläältä ja raskaalta. Äiti kuitenkin vastasi minulle: ”Ei se joulu tule ilman työtä”. Niin se taitaa olla. Kun kaikki on siistiä ja jouluaatto tulee, on helppo alkaa nauttia joulurauhasta. Sen on jotenkin ansainnut. Sama ilmiö näkyy siinä, että kun nuorena säästät ensimmäisiin stereoihin tai autoon, niin ne jäävät monesti paljon rakkaammaksi kuin laadukkaammat tavarat, joita kenties hankit elämäsi yltäkylläisyydessä.

Mainokset

Read Full Post »

”Älä unelmoi pieniä unelmia, sillä niillä ei ole voimaa liikuttaa ihmisten sydämiä” -Johann Wolfgang von Goethe.

Aina joskus elämässä tulee eteen sellainen vuori, joka näyttää sulkevan edessämme olevan tien kokonaan. Vaikka kuinka etsit tunnelia tai kiertotietä, tajuat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, että ainoa vaihtoehto on aloittaa vaivalloinen nousu ylös vuorenrinnettä ja toivoa, että huipulta avautuu taas helpompi kulkureitti. Oman elämäni valintojen, epäonnistumisten ja johdatuksen seurauksena havahduin itsekin oman vuoreni juurelta. Vuosikausia seurakuntakuvioissa toimineena ja lukemattomissa palvelutehtävissä toimineena olen elämässäni syvästi kiintynyt seurakuntaan ja niihin arvoihin, joita se kaikkine heikkouksineenkin edustaa. Uskon Bill Hybelsin tavoin, että ”maailmassa ei ole mitään niin mahtavaa kuin paikallisseurakunta, kun seurakunta toimii oikein”. Toisaalta uskon, kuten Rick Warren sanoo, että kaikenlaisten ihmisten tavoittamiseksi tarvitaan kaikenlaisia seurakuntia. Oma vanha seurakuntani tavoittelee omanlaisiansa ihmisiä omalla tyylillään ja seurakunta on täynnä vilpittömiä ja suloisia ihmisiä. Minä kuitenkin tajusin, että se näky mikä minulla on seurakunnasta, on niin toisenlainen, ettei sen toteuttaminen onnistu ilman rajuja muutoksia. Tajusin myös, ettei ole minun paikkani tehdä niitä muutoksia. Pitkällisen prosessin, rukouksen ja paastonkin avulla sain vihdoinkin selvitettyä itselleni, että ehkäpä on aika perustaa oma seurakunta. On aika perustaa sellainen yhteisö, jossa voimme toteuttaa sitä näkyä, jonka Jumala on meille antanut. Olen huomannut, että valitettavan monissa seurakunnissa kiistellään ylistysmusiikista, -tanssista, toimintatavoista, ajankohdista ja monista aivan mitättömistä asioista. Tänä päivänä uskon vakaasti, että meitä ei ole kutsuttu vuosiakausia kestävään asemasotaan, vaan etenemään rohkeasti sellaisille alueille, joissa ei vielä ole kuljettu. Omat kiistamme meilläkin oli, mutta niitä en halua ruotia.

Joka tapauksessa halusimme antaa työrauhan ihmisille, joiden tapa käsitellä asioita saattaa olla rauhallisempi tai jopa vanhanaikaisempi. Huomaa, ettei rauhallisuudessa tai edes vanhanaikaisuudessa ole mitään väärää. Itse kaipaan kuitenkin jotakin uudempaa ja nykyaikaisempaa. Emme halunneet saada aikaan ristiriitoja loputtomalla jääräpäisyydellämme (joka näkökulmasta riippuen voi olla uskollisuutta ja lujuutta), vaan päätimme väistyä ja toimia toisaalla. Siispä vuoden 2010 alusta olemme toimineet pienessä Vedä Henkeä -seurakunnassa Pietarsaaressa. Seurakuntamme on määrittelyltään ”Kristuskeskeinen, ihmislähtöinen seurakunta”. Rakkauden kaksoiskäskyä lainaten on näkymme ”Rakasta Jumalaa, rakasta ihmistä”. Tämän pienen yhteisön kautta olemme ottamassa ensiaskeleitamme kohti sitä päämäärää, jonka olemme vain unelmissamme saaneet nähdä. Tiedän jo tässä vaiheessa, että kohtaamme niitä, jotka syyttävät, haukkuvat ja vastustavat meitä. Mutta tiedän senkin, että on sellaisiakin, jotka ymmärtävät, tukevat ja arvostavat meitä. Kumpaan joukkoon sinä aiot kuulua?

Liitän tähän myös kirjeen, jonka olen seurakuntamme alkutaipaleella kirjoittanut:

Me unelmoimme yhteisöstä, jossa jokainen on tunnettu, hyväksytty ja jossa jokaisesta välitetään. Me unelmoimme, että jokainen rikkinäinen, väsynyt, stressaantunut, epäonnistunut, murheellinen, katkera, turhautunut tai ahdistunut ihminen voisi kokea Jumalan eheyttävän ja rakastavan voiman. Me unelmoimme yhteisöstä, joka tavoittaa nuoren sukupolven uudella, energisellä, inspiroivalla ja ajanmukaisella tavalla. Haluamme osoittaa ihmisille radikaalin Jeesuksen, joka 2000 vuotta sitten muutti maailman tavallisten ihmisten kautta. Me haluamme olla niitä tavallisia ihmisiä, joiden kautta hän muuttaa maailman tänään.

Me unelmoimme yhteisöstä, josta voimme kaikki olla ylpeitä. Haluamme sitoutua panostamaan energiamme, ideamme, voimamme yhteisen näyn taakse tavoittaaksemme oman sukupolvemme rikkinäisessä maailmassa. Unelmoimme yhteisöstä, jota voimme kutsua kodiksemme. Unelmoimme yhteisöstä, jota Raamattu kutsuu nimellä seurakunta.

Tämän unelman toteuttamisen ensimmäinen askel on otettu. Perustimme yhdistyksen, jonka suojista otamme haparoivia askeleita kohti sitä kaunista maisemaa, jonka Jumala on eteemme maalannut. Yhdistyksemme nimi on Vedä Henkeä Unelma. Haluamme olla uskollisia sille unelmalle, jonka uskomme saaneemme Jumalalta. Haluatko sinä tarttua tähän unelmaan? Haluatko auttaa meitä eteenpäin nyt, kun unelmamme on vielä pelkkä herkkä ja särkyvä kangastus? Toivon, että saisit otteen yhteisestä unelmastamme ja astuisit rohkeasti mukaan elämäsi seikkailuun.

Pastori Rami Lehtola
Vedä Henkeä -seurakunta

Ps. Kiitän sydämestäni entistä kotiseurakuntaani kaikesta siitä hyvästä opetuksesta, yhteydestä ja palvelumahdollisuuksista, joista olen saanut nauttia. Teidän rukoushuoneenne on ollut minun elämäni ensimmäinen koti, kun vanhempani toimivat siellä talonmiehenä. Samassa seurakunnassa olen tehnyt uskonratkaisuni, käynyt kasteella ja täyttynyt Pyhällä Hengellä. Siellä olen oppinut miksaamaan, puhumaan, johtamaan leirejä, vetämään kerhoja, opettamaan pyhäkoulussa, laulamaan kuorossa ja jopa sen, kuinka pystytetään iso kokousteltta. Teidän seurakunnassanne palvelin hallituksessa, vanhimmistossa ja aloitin pastorin työni. Olen saanut osani siunauksista ja koettelemuksista. Olen saanut kehuja ja nuhteita. Olen kokenut armoa ja kovuutta. Kaikesta tästä olen kiitollinen. Kaikki kokemani on tehnyt minusta sen mitä olen tänään. Olen teille paljosta kiitollinen ja toivotan teille kaikille siunausta ja menestystä. Kiitos.

Read Full Post »

SimChurchKuulosti kovin kiinnostavalta kirjalta tuo Douglas Estesin kirja SimChurch.Kirjassa etsitään vastauksia kysymykseen: ”Mitä tarkoittaa seurakunnan elämä virtuaalisessa maailmassa?” Katsotaan, mitä kaveri ajattelee. Muutamia ajatuksia voi lukea Churchrelevance.com sivustolta. Kirjan saat vaikka Amazonista. Aiheena virtuaalimailman hyödyntäminen seurakuntakuvioissa tuntuu tavattoman mielenkiintoiselta ja tarpeelliselta. Omat kokemukseni esimerkiksi Lifechurch.tv -seurakunnan internetkokouksista ovat vain positiivisia ja onhan Suomessakin jo jonkun aikaa toteutettu streaming-tyyppistä Jumalanpalvelusta niille, jotka eivät pääse paikalle.

Innostuin myös ystäväni Mika Kamppisen kanssa juteltuani aloittamaan Rick Warrenin legendaarisen ”Päämäärätietoinen seurakunta” -kirjan uudelleen. Se on siitä kätevä kirja, että siinä on kaikki Pyhän Hengen vaikutus ja syvin harhaoppi samassa paketissa. Harvoin saat yhtä kattavaa pakettia.  Jos et tiedä mitä tarkoitan, niin haepas kirjan nimellä artikkeleita. Huomaat olevasi jos minkälaisen eksytyksen, hapatuksen, irstauden ja porttokirkon kanssa tekemisissä. Et edes arvaisi lukevasi hengellistä kirjaa, joka on jatkuvasti loppuunmyyty. Monista artikkeleista saa hyvää siedätyshoitoa arvostelun kestämiseen.

Read Full Post »