Jokainen, joka on joskus intoutunut tekemään remonttia, huomaa varmasti kuinka projektilla on taipumusta laajeta. Oman kesäisen maalausurakkani valmistelutöissä olen törmännyt jo moneen kohtaan, jossa olisi tarvetta lisätöille. Malli lienee tuttu: Aluksi päätät maalata talon. Maalia kaapiessasi huomaat muutaman huonon laudan, jotka päätät vaihtaa. Lautoja vaihtaessasi huomaat, että samalla voisi terassia laajentaa ja kun sitä laajentaa, niin pihaa tulee myllättyä, joten uusi nurmi ja kenties istutukset kannattaisi laittaa samalla… Ja niin koko touhu paisuu kuin pullataikina.
Olen monella eri työmaalla huomannut samanlaisen kuvion toistuvan. Eihän siinä ole mitään pahaa. On vain järkevää tehdä mahdollisimman monta asiaa samalla kertaa. Muuten käy niinkuin kaupungin töissä joskus, kun putkimiehet, sähkömiehet ja puhelinmiehet käyvät kaikki kaivamassa saman kadun auki eri viikkoina. Välissä saatetaan laittaa uusi asfalttikin pintaan. Toisaalta on myös järkevää osata laitaa touhulle rajat. On osattava sanoa itselleen: ”tämä kelpaa vielä, sitä ei vaihdeta.”
Kai kysymys on loppuviimein rajanvedosta. On osattava tehdä elämässä rajoja, joiden yli ei mennä. Remonttikontekstissa tämä tarkoittaa sitä, että rakennusta ei päästetä liian huonoon kuntoon, mutta kun korjaustarvetta ilmenee, niin korjataan kunnolla ja oikein. Korjausvaiheessa sitten ei taas mennä överiksi. Sattumalta oman pienen maalaus/remonttiprojektini aikana olen törmännyt eri seurakuntien rukoushuonehankkeisiin. Aivan yleistä kaavaa noudattaen osa seurakunnista on päästänyt rukoushuoneensa liian huonoon kuntoon. Sellaisessa tilanteessa on todella vaikeaa yrittää määritellä paras vaihtoehto. Korjatako vielä vanhaa, purkaako vanha rukoushuone uuden tieltä, ostaako toinen kiinteistö ja remontoida se tai yrittääkö vaikkapa yhdistyä toisen seurakunnan kanssa? Jokainen seurakunta miettii tilannetta omien realiteettiensa kautta. Joillakin on rukoushuone paljon heikommassa kunnossa kuin toisella. Jollakulla on rahatilanne parempi ja jossakin on vielä mahdollisesti talkoohenki voimissaan ja nuoria tekijöitä tarpeeksi.
Rakennuksen remontoimiseen on kuitenkin aina joku ratkaisu olemassa. Mitäs, jos seurakunnan hengelliseen tilaan tulee kosteusvaurio? Mitä tehdään, jos hengellisen hengitysilman laatu on heikko tai mikä on ratkaisu, jos hengellinen pohjaratkaisu ei olekaan toimiva, vaan jää jotenkin liian ahtaaksi? Kuka silloin korjaa tilanteen? Onko aika peräti ajamassa ohi kalliisti ylläpidettävien rukoushuoneiden?
Korpialttari 