Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Perkele’

”Musiikki on ihmeellinen lääke, joka voi rauhoittaa sinua tai sytyttää sinut. Paras musiikki vie sinut lähelle Jumalaa.” – Rick Warren.

Musiikissa on voimaa. Moni meistä on tehnyt upeita mielikuvamatkoja nuoruuden kesiin tai lapsuuden muistoihin yhden ainoan kappaleen kuljettamana. Aina ei musiikin tarvitse olla erityisen hyvää (mitä hyvä musiikki sitten onkaan), kunhan se vain liittyy johonkin tiettyyn hetkeen elämässäsi. Itse törmäsin hiljattain Matchboxin ja Shakin’ Stevensin musiikkiin, joka soi lapsuuteni mummolareissuilla Saabin kasettisoittimesta taukoamatta. Voin vieläkin muistaa ohikiitävät maisemat, äidin ja isin auton etupenkillä, viimeiset mutkat tiessä ja kääntymisen mummolan pihaan aina, kun kuuntelen edellämainittua musiikkia.

Ehkäpä musiikin voima on myös joskus koettu pelottavaksi. Erityisesti seurakuntakuvioiden kasvatit saattavat muistaa, kuinka välillä ei saanut edes Elviksen Gospel-levyjä kuunnella. Musiikkia luokiteltiin maalliseen ja hengelliseen musiikkiin ja edellinen oli tietenkin Perkeleestä. Jälkikäteen surkuhupaisia, mutta aikanaan kovinkin vakavia olivat myös parannuksentekoyritykset maallisen musiikin kuuntelusta. Levyjä ja kasetteja annettiin pois tai radikaaleimmissa piireissä jopa poltettiin. (Ei sentään tanssittu rovion ympärillä.) Eräs veljeni ystävistä heitti kaikki levynsä rautasillalta alas. Mukana menivät myös veljeltäni lainassa olleet levyt. Loppujen lopuksi kokoelmat aina kuitenkin täydentyivät uusilla levyillä. Entisaikojen hengellinen musiikki kun oli yksinkertaisesti laadullisesti aika surkeata. Tänään on sentään jo huippuluokan artisteja ihan kaikilla musiikin alueilla.

Maailma oli toki monella tapaa mustavalkoisempi ennen. Siksi jaksan jotenkin ymmärtää 70-luvulta alkanutta radikaalia suhtautumista musiikkiin. Radikaalia suhtautumista kun riitti lähes asiaan kuin asiaan ihan ilman hengellistä kontekstiakin. Joskus minua kuitenkin häiritsee se, että tapaan samaan ajattelumalliin ihan näin armon vuonna 2011. Loppukesällä törmäsin ohimennen nuoreen mieheen, joka oli kovin vakuuttunut siitä, että meidän pitäisi tehdä parannus ”maallisen” musiikin kuuntelusta. Sukeltamatta sen syvemmälle asian teologisiin nyansseihin totean vain, että loppujen lopuksi minun kävi jotenkin sääliksi tuota miestä. Ei sillä, että hän olisi sääliäni kaivannut ja uskon, että hän puolestaan koki säälivänsä minua.

Asia tuli tässä mieleeni, kun hyvä ystäväni kävi meillä kylässä. Erinomaisen laulajana tunnettu ystäväni oli ollut vieraana keski-suomalaisessa seurakunnassa ja laulanut tämänkin blogisivuston kommenteissa esiintyneen ”Maailma on kaunis” -kappaleen. Yleisö oli ollut haltioissaan ja joku oli kokenut Pyhän Hengen läsnäoloakin kappaleen aikana. En epäile hänen läsnäoloaan, sillä koen itse aivan samoin kyseistä kappaletta kuunnellessani. Olisin vain ollut halukas näkemään, että olisiko tilanne muuttunut, jos kuulijoille olisi mainittu Irwin Goodmanin, Olli Lindholmin tai Vesa-Matti Loirin levyttäneen kyseisen kappaleen. Eli jos kuulijoille olisi kerrottu, ettei se ole millään tavalla hengellinen kappale. Ehkä se ei sitten olisikaan ollut niin hyvä kappale? Siis vähän samaan tapaan, kuin tuo edellämainittu Elviksen Gospel-musiikkikin oli joissakin piireissä ikäänkuin takautuvasti pilaantunut hänen myöhemmän ”maallisen” uransa vuoksi. Mene ja tiedä.

Minun sielulleni musiikki on lääkettä. Yli kahdentuhannen kappaleen kokelman voimin olen ajanut tämän maan teitä ristiin rastiin. Olen autossani musiikkia kuunnellessani itkenyt, nauranut, laulanut ja huutanut. Olen käynyt läpi koko tunneskaalani laidasta laitaan ja kaiken jälkeen ollut entistä kiitollisempi Jumalalle elämän lahjasta ja musiikista.

Mainokset

Read Full Post »

Vierasblogissa kirjoittavat vierailevat kirjoittajat. Tarkoituksenani on aina silloin tällöin pyytää eri henkilöitä kirjoittamaan ajatuksiaan joko ihan vapaasti tai johonkin muuhun aiheeseen liittyen. Vierasblogien kirjoittamisen aloittaa Tapani Lehtola. (Rami Lehtola, Korpialttari)

Seurakuntakasvu  Suomen Siionissa – Mitä se on?

”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset.” (Luuk. 16:8)

Ilkikurinen puoleni haluaisi sanoa, että no sehän on sitä, että seurakuntien lukumäärä Suomessa kasvaa. Mutta sen sijaan seurakuntien jäsenmäärä ei, vaan pikemminkin pienenee!

Olen tässä asiassa enemmän kuin mielelläni väärässä, mutta pelottavan toden tuntuiselta tämänkaltainen visio näyttäisi. Mitkä mahtaisivat olla syitä nurinkuriseen kasvuun?

Mieleeni tulee muutamia käytössä olleita ja edelleen käytössä olevia metodeja:

”Tule sellaisena kuin olet” -metodi
Hämäävä käsite, joka käytännössä tarkoittaa: Me teemme sinusta sellaisen kuin me haluamme, ennen kuin sinut voidaan liittää seurakuntaan.

”Lukkimetodi”
Perustuu ajatukseen, jossa ollaan ikään kuin hämähäkki verkon perällä, odottamassa saalin tarttumista verkkoon ajatuksella: pakkohan sen joskus on onnistua! Erittäin käytännöllinen ja minimaalisesti vaivannäköä aiheuttava keino. Soveltuu myös kadonneiden ja niskuroivien lampaiden ruotuun palauttamiseen ajatuksella: kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Usein ja pitkään käytössä ollut metodi. Tulokset eivät ehkä mairittele, kätevä keino kuitenkin.

”Meillä ei ole sellainen tapa” -metodi
Tehokas tapa keskustelun, ja mahdollisten vastaväitteiden tukahduttamiseksi. Paljon käytetty.

”Silmäterämetodi”
Myös erittäin tehokas keskustelun tukahduttaja. Soveltuu erityisen hyvin ”meillä ei ole sellainen tapa” metodin kanssa yhdessä. Sillä kuka nyt haluaisi tai uskaltaisi koskea Jumalan silmäterään!

”Täällä ei ole pakko olla” -metodi
Myöskin pitkään käytössä ollut ja johdon vaivoja säästävä keino. Koska mukana-olo perustuu vapaaehtoisuutteen, ei johdon tarvitse vaivautua ”kadonneiden” etsimiseen. Erittäin suosittu.

”Tämä on Perkeleestä” -metodi
Ylivoimaisesti pisimpään ja eniten käytössä ollut. Käytettävyydelle voi vain mielikuvitus, tai sen puute asettaa rajoituksia.Vuorollaan ovat muun muassa polkupyörä, radio ja televisio olleet tulilinjalla, muutamia mainitakseni. Viimeisimpiä lienevät värivalot, trussit ja savukoneet.

Mutta nämähän ovat niitä koeteltuja ja hyviksi havaittuja metodeja, joten niissä se syy ei ainakaan voi olla?!

Tapani Lehtola

Read Full Post »

Aina joskus korpialttarillakin synkistellään oikein maailmanlopun tunnelmissa. Tänään on sellainen päivä. Joskus sitä kantaa koko maailman murheita omilla harteillaan. Eipä ole kauaa siitä, kun nuorisopastoreiden seminaarissa joku haastoi meitä kaikkia tekemään osamme koulutyön hyväksi. Siinä sitten yksi nuorisopastoreista melko lailla väsyneenä totesi, ettei vaan repeä joka touhuun, ja käveli ulos.

Samoissa tunnelmissa olen joskus itsekin. Työni puolesta kuulen aika ajoin Islamin uhkasta ja kasvavasta antisemitismistä. Toiset tietävät kertoa EU:n sisäisestä mädännäisyydestä ja joku maalailee kuvia Euroopasta, jossa kristityillä ei ole sijaa. Maahanmuuttajien mukanaan tuomat ongelmat vaativat huomiotani.  Iranin ydinaseuhka ja Venäjän mahdolliset suurvaltahaaveet ovat kaikki asioita, joilla minuakin haastetaan toimimaan.

Samaan aikaan pitäisi huolehtia ilmastosta, Aids-ongelmasta, ihmiskaupasta, köyhyydestä ja työttömyydestä. Vettä ja ruokaa ei riitä kaikille, joten on oltava kiitollinen omastaan. Vaatteet pitää käyttää loppuun, kun köyhillä ei ole vaatteita. Muovipulloista ei saa juoda, ettei saastuta. Ruokaa ei saa jättää, kun Afrikassa ei ole ruokaa. Liikaa ei saa syödä, ettei ole lihava länsimaalainen. Aina on hyvä muistaa, että jos kaikki eläisivät niin kuin minä, niin maailma tuhoutuisi, räjähtäisi ja musertuisi rusinaksi. Ja se olisi minun vikani.

Ydinvoimaa ei saa käyttää. Koskia ei saisi padota. Tuulta ei ole ja aurinko ei paista. Puuta ei saa polttaa ja omakotitalossa ei saa asua. Sähköä ei saa käyttää ja öljy on perkeleestä. Muovipussit ovat suurta vääryyttä ja paperipussit muuten vaan ilkeitä. Bioöljy vie viljelymaita ja autolla ajavat vain itse paholaiset.

Joskus vain tuntuu, ettei repeä ihan joka touhuun. Joskus minäkin haluaisin vain kävellä ulos.

Read Full Post »