Luokanopettajaksi opiskeleva Hämeenlinnalainen Ulla Appelroth kirjoittaa blogissaan aikalailla yleisestä ilmiöstä: läsnäolosta. Aina silloin tällöin iltapäivälehtien toimittajat kaivavat sisältään sen todellisen journalistin ja kertovat meille taviksille siitä, kuinka moni kansanedustaja on käynyt vain istunnossa painamassa paikallaolonappiansa ja lähtenyt sen jälkeen pois kokouksesta. Läsnä vai paikalla, siinäpä pulma.
Douglas Estes kirjoittaa kirjassaan SimChurch: Being the Church in the Virtual World käsitteestä telepresence, joka voidaan kai kääntää etäläsnäoloksi. Suosittelen lukemaan koko kirjan, että pääset käsitteeseen sisään, mutta peruskysymyksenä on juuri läsnäolon määritelmä. Ja tässä tapauksessa vieläpä seurakunnassa läsnäolon määritelmä. Pohjille Estes heittää pari Paavalin lausetta:
Sillä jos ruumiillisesti olenkin poissa, olen kuitenkin teidän kanssanne hengessä ja iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen. Kol 2:5
Sillä minä, joka tosin ruumiillisesti olen poissa, mutta hengessä kuitenkin läsnä… 1.Kor 5:3
Ajatuksenaan Estes siis esittää, että jos Paavalikin erottaa fyysisen ja hengessä läsnäolemisen, voisimmeko me? Me emme täällä Suomessa ole vielä virtuaaliseurakuntia perustaneet, emmekä me edes ole siihen valmiita. Tulkoon tässä nyt lukijoilleni kerrottua, että en enää kuulu kotipaikkakuntani helluntaiseurakuntaan. Syitä en tässä erittele, mutta kerron, että laitoin kysymyksen kahteen kotikaupunkiani lähellä sijaitsevaan helluntaiseurakuntaan. Kysymyksen sisältönä oli, että voisinko kenties liittyä jäseneksi heidän seurakuntaansa. Kumpikin laittoi asian pohdittavaksi. Pohtijoina ovat yleensä vanhimmistot, hallitukset tai johtoryhmät, ihan sen mukaan, miten seurakunnat ovat asiansa järjestäneet.
En tähän päivään mennessä ole saanut vastausta. Kolmisen kuukautta olen odotellut ja ilmeisesti asiani on unohdettu. Mitä tulee nimenomaan tähän läsnäoloon, niin joku onkin sanonut, että on helmpompi ihmisen päästä taivaaseen kuin liittyä helluntaiseurakuntaan. Vaikka minä olen pastori, uskossa ja työskentelen suuren kristillisen järjestön alaisuudessa, minun jäsenyyteni seurakunnassa on vaikea asia ja kaatuu johonkin tekniseen muotoseikkaan.
Eli: En halua syytellä ketään. Tunnen seurakuntien päättäjät ja tiedän, että heidän on vaikea toimia tilanteessa, jossa on otettava niin monta muuttujaa huomioon. Haluan vain kysyä teiltä: Onko tilanne teidän mielestänne oikein? Miksi etäläsnäolo on meille täysin vieras käsite? Pitääkö sen olla?
Korpialttari 