Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Musiikki’

”Musiikki on ihmeellinen lääke, joka voi rauhoittaa sinua tai sytyttää sinut. Paras musiikki vie sinut lähelle Jumalaa.” – Rick Warren.

Musiikissa on voimaa. Moni meistä on tehnyt upeita mielikuvamatkoja nuoruuden kesiin tai lapsuuden muistoihin yhden ainoan kappaleen kuljettamana. Aina ei musiikin tarvitse olla erityisen hyvää (mitä hyvä musiikki sitten onkaan), kunhan se vain liittyy johonkin tiettyyn hetkeen elämässäsi. Itse törmäsin hiljattain Matchboxin ja Shakin’ Stevensin musiikkiin, joka soi lapsuuteni mummolareissuilla Saabin kasettisoittimesta taukoamatta. Voin vieläkin muistaa ohikiitävät maisemat, äidin ja isin auton etupenkillä, viimeiset mutkat tiessä ja kääntymisen mummolan pihaan aina, kun kuuntelen edellämainittua musiikkia.

Ehkäpä musiikin voima on myös joskus koettu pelottavaksi. Erityisesti seurakuntakuvioiden kasvatit saattavat muistaa, kuinka välillä ei saanut edes Elviksen Gospel-levyjä kuunnella. Musiikkia luokiteltiin maalliseen ja hengelliseen musiikkiin ja edellinen oli tietenkin Perkeleestä. Jälkikäteen surkuhupaisia, mutta aikanaan kovinkin vakavia olivat myös parannuksentekoyritykset maallisen musiikin kuuntelusta. Levyjä ja kasetteja annettiin pois tai radikaaleimmissa piireissä jopa poltettiin. (Ei sentään tanssittu rovion ympärillä.) Eräs veljeni ystävistä heitti kaikki levynsä rautasillalta alas. Mukana menivät myös veljeltäni lainassa olleet levyt. Loppujen lopuksi kokoelmat aina kuitenkin täydentyivät uusilla levyillä. Entisaikojen hengellinen musiikki kun oli yksinkertaisesti laadullisesti aika surkeata. Tänään on sentään jo huippuluokan artisteja ihan kaikilla musiikin alueilla.

Maailma oli toki monella tapaa mustavalkoisempi ennen. Siksi jaksan jotenkin ymmärtää 70-luvulta alkanutta radikaalia suhtautumista musiikkiin. Radikaalia suhtautumista kun riitti lähes asiaan kuin asiaan ihan ilman hengellistä kontekstiakin. Joskus minua kuitenkin häiritsee se, että tapaan samaan ajattelumalliin ihan näin armon vuonna 2011. Loppukesällä törmäsin ohimennen nuoreen mieheen, joka oli kovin vakuuttunut siitä, että meidän pitäisi tehdä parannus ”maallisen” musiikin kuuntelusta. Sukeltamatta sen syvemmälle asian teologisiin nyansseihin totean vain, että loppujen lopuksi minun kävi jotenkin sääliksi tuota miestä. Ei sillä, että hän olisi sääliäni kaivannut ja uskon, että hän puolestaan koki säälivänsä minua.

Asia tuli tässä mieleeni, kun hyvä ystäväni kävi meillä kylässä. Erinomaisen laulajana tunnettu ystäväni oli ollut vieraana keski-suomalaisessa seurakunnassa ja laulanut tämänkin blogisivuston kommenteissa esiintyneen ”Maailma on kaunis” -kappaleen. Yleisö oli ollut haltioissaan ja joku oli kokenut Pyhän Hengen läsnäoloakin kappaleen aikana. En epäile hänen läsnäoloaan, sillä koen itse aivan samoin kyseistä kappaletta kuunnellessani. Olisin vain ollut halukas näkemään, että olisiko tilanne muuttunut, jos kuulijoille olisi mainittu Irwin Goodmanin, Olli Lindholmin tai Vesa-Matti Loirin levyttäneen kyseisen kappaleen. Eli jos kuulijoille olisi kerrottu, ettei se ole millään tavalla hengellinen kappale. Ehkä se ei sitten olisikaan ollut niin hyvä kappale? Siis vähän samaan tapaan, kuin tuo edellämainittu Elviksen Gospel-musiikkikin oli joissakin piireissä ikäänkuin takautuvasti pilaantunut hänen myöhemmän ”maallisen” uransa vuoksi. Mene ja tiedä.

Minun sielulleni musiikki on lääkettä. Yli kahdentuhannen kappaleen kokelman voimin olen ajanut tämän maan teitä ristiin rastiin. Olen autossani musiikkia kuunnellessani itkenyt, nauranut, laulanut ja huutanut. Olen käynyt läpi koko tunneskaalani laidasta laitaan ja kaiken jälkeen ollut entistä kiitollisempi Jumalalle elämän lahjasta ja musiikista.

Mainokset

Read Full Post »

Kirkossa

Annoin taas periksi itselleni. Olen jo kertaalleen aloittanut ja lopettanut tällaisen bloggailun. Edellisen kerran lopetin, kun lupauduin kirjoittamaan toisaalle. No, se homma tuli tiensä päähän ja palasin takaisin. En oikein edes tiedä miksi.

Näin kun olen tällaista hellariperinnettä ylläpitänyt ansiokkaasti vuosikaudet, on joskus tarvetta vähän arvioida mennyttä elämää ja tehtyjä valintoja. Pastorina kun kiertää eri seurakuntia, huomaa aikalailla samanlaisia ilmiöitä eri puolilla. Yksi erityisen helluntailainen piirre on se, että nuoret (laaja käsite) eivät käy päiväkokouksissa. Päiväkokous on, niille jotka eivät tiedä, helluntailainen nimitys sunnuntain klo 11.00 alkavalle jumalanpalvelukselle. Koska minä huomaan saman ilmiön kaikkialla, pyrin tähän listaamaan yleisimpiä syitä moiseen ilmiöön. Ehkäpä joku innokas auttaa täydentämään listaa ajan saatossa. Osasyynä käymättömyysilmiöön saattaa olla jopa sellainenkin muutos, että enää ei useissa seurakunnissa järjestetä sunnuntai-iltaisin ikinostalgisia Hyvän Sanoman iltoja. Sain tässä veljeni kanssa keskustellessani sellaisen ahaa-elämyksen, että kun usein käytiin paikalla sentään sunnuntai-iltana, ei aamupäivän poissaolo vaikuttanutkaan kovin dramaattiselta. Se on kuitenkin vain sivujuonne isossa ja monisyisessä tilanteessa. Tässä listaa syistä, joita olen kuullut (kaikki eivät siis ole minun mielipiteitäni eivätkä kuvaa mitään yhtä seurakuntaa):

1. Puhetaito

Liian usein ovat seurakuntien puhujat huonoja puhujia. He eivät osaa jäsennellä puheitaan eikä puheen jälkeen osaa oikein sanoa, että mikä oli puheen aihe. Saattaa olla, että puhujan ulosanti on niin heikkoa, että kuulija tuntee lähinnä myötähäpeää tai sääliä puhujaa kohtaan. Erityisesti Raamatun opetuksessa saattaa puhujalla olla taipumus siteerata Raamattua useiden kymmenien eri jakeiden voimin. Puhe ei etene ja se menettää kiinnostuksensa nopeasti. Harva puhuja käyttää visuaalisia tai muita tehokeinoja sellaisten ihmisten tavoittamiseksi, jotka yksinkertaisesti ottavat oppia vastaan tehokkaammin visuaalisesti.

2. Musiikki

Jossakin oli tutkimus, jonka mukaan vain 2% ihmisistä kuuntelee vapaa-aikanaan sellaista musiikkia, mitä seurakunnissa soitetaan. Tässä tapauksessa kyseessä on siis virsi- ja kuoromusiikki. Seurakunnissa niin perinteinen ja voimakas yhteislaulukulttuuri on myös monessa tapauksessa tullut tiensä päähän. On vaikeaa löytää enää toista yhteisöä, joka kokoontuu säännöllisesti tilaisuuksiinsa laulamaan lauluja. Kun kysymyksessä on nimen omaan syyt seurakunnan kokouksissa käymättömyyteen, on huomattava, että monissa tapauksissa nuorisomusiikiksi mielletty ylistysmusiikki on aika kaukana todellisesta nuorisomusiikista.

3. Ajankohta

Vuosikymmenten perinne ja vakiintunut käytäntö on aloittaa sunnuntai päiväkokoukset klo 11.00. Se sattuu olemaan erityisen huono aika esimerkiksi lapsiperheille. Kokouksen aikana on lasten ruoka-aika ja päiväuniaika. Jos seurakunnan tilat sattuvat olemaan erityisen huonosti suunnitellut lapsia varten, monet lapsiperheet jäävät pois. Moni lapseton nuori viettää iltaa pitkälle aamuyöhön. Herääminen kokoukseen onnistuu, jos tilaisuus on muuten mielekäs. Jos muut tämän sivun kohdat eivät täyty, ei ole syytä kokouksen vuoksi herätä.

4. Osallistuminen

Pastori Kari Ketoja kuvaili kerran seurakuntien päiväkokouksia mummon iltapäivälounaaksi. Mummolaan tullaan koko perheen voimin ja nautitaan Mummon valmistamaa lounasta. Kukaan toinen ei osallistu lounaan valmistamiseen. Mummo päättää mitä syödään ja siinä se. Jos se toimiikin lounaalla, ei se toimi seurakunnassa. Toisen tutkimuksen mukaan 60% ihmisistä tarvitsee tehtävän pysyäkseen seurakunnassa. Jos ihmisellä ei ole mitään sanomista siihen, miten tilaisuudet etenevät, kynnys jäädä pois on melko matala.

5. Merkitys

Erityisesti nuoren kuulijan eteen nousee nopeasti kysymys siitä, onko toiminnalla mitään merkitystä. Jos puheet eivät kohtaa nuoren elämää millään tasolla tai opetus on muuten niin korkealentoista, ettei siitä saa otetta, on vaikea nähdä nuoren viihtyvän mukana kovin kauaa. Usein hyvienkin opettajien opetuksesta puuttuu johdonmukaisuus. Eli puheiden aiheet vaihtelevat viikosta toiseen. Onpa jossakin taipumuksena arvioida seurakunnan viikko-ohjelmasta puhujien vastuuvuorojen mukaan, että kannattaako paikalle mennä. Torumisen sijaan voisi harkita myös puhujien vaihtamista.

6. Tarkoitus

Tarkoitus on käsitteenä toki melko laaja, mutta tässä yhteydessä tarkoitan sitä, että onko koko toiminnalla tarkoitusta. Keskimääräinen nuori oppii koulussa melko kattavan paketin maailmassa olevista ongelmista: nälästä, köyhyydestä, prostituutiosta ja rikollisuudesta. Seurakunnan turvalliset sunnuntaiaamupäivät tarjoavat häiritsevän suuren kontrastin maailman ongelmiin. Nuori saattaa kokea suurta tarkoituksettomuutta seurakunnassa, joka ei tunnu tekevän muuta kuin kokoustavan viikoittain, samalla kuin ihmiset kärsivät lähellä ja kaukana.

Kun jokaiseen kohtaan sovelletaan seurakunnissa syvässä ja voimissaan olevaa muutosvastarintaa ja meille kaikille niin rakasta asioiden teologisoimista tai ainakin hengellistämistä, niin on helppo ymmärtää, miksi moni ei jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan. Joskus yksinkertaisetkin muutokset vaativat vuosikausien prosessin. Ehkäpä meillä ei ole aikaa niin paljon kuin me luulemme?

Read Full Post »