Kun saksalaiset olivat vuoden 1941 lopulla Moskovan porteilla, oli ”Lopullinen ratkaisu (Die Endlösung)” jo käynnissä. Lopullinen ratkaisu oli vastaus ”juutalaiskysymykseen (Judenfrage)”. Suurten aluevalloitusten mukana ilmeni tarve saada myös lisää poliisijoukkoja idässä valloitetuille alueille. Sotilailla on sotilaiden tehtävät ja poliiseilla poliisien tehtävät.
Yli 60 000 itään lähetetyn poliisin joukossa saapui itäiseen puolaan kesällä 1942 muuan viidensadan hengen joukko. Tämän Hampurista tulleiden poliisien komentajana oli muuan Trapp-niminen majuri. Poliisissa palvelivat yleensä hieman vanhemmat, ehkä 30-40 vuotiaat miehet, joilla useimmilla oli vaimo ja lapsia. Nämä 500 miestä saapuivat pieneen puolalaiseen kylään nimeltä Józefów. Kylässä asui 1600 juutalaista.
Eräänä aamuna majuri Trapp kertoi poliiseille heidän tehtävänsä. Jokaisen oli haettava asella uhaten yksi juutalainen ja vietävä hänet metsään, jossa poliisien tuli ampua hakemansa henkilö. Ennen liikkeelle lähtöä ryhmän lääkäri vielä opetti, että mihin piti ampua, että työ kävisi tehokkaasti. Majuri Trapp kertoi syynkin tappamiseen. Nuo Józefówin juutalaiset olivat kuulemma suoraan syynä liittoutuneiden pommituksiin, jotka kohdistuivat Hampuriin. Britit pommittivat Hampuria yöllä ja jenkit päivällä ja miehet tiesivät sen. Trapp sanoi miehilleen: ”Jos joku ei halua olla mukana tässä, niin nyt on aika laskea aseet.” Viisitoista miestä kieltäytyi. Heitä ei rankaistu mitenkään. Loput lähtivät työhön.
Nämä miehet olivat tavallisia miehiä. Heillä oli omia lapsia. Kun eräältä heistä kysyttiin sodan jälkeen: ”Miksi sinä ammuit lapsia? Sinullahan on omiakin lapsia!” Mies vastasi: ”Kun kaveri ampui vieressä heidän vanhempansa, ei lapsiakaan voinut henkiin jättää.” Sodan jälkeen löytyi elossa vielä 214 tämän ryhmän jäsentä. Jokainen myönsi ampuneensa juutalaisia. Vain kaksi tuomittiin rikoksistaan.
Nämä miehet – 485 poliisia – tappoivat vuoden 1942 loppuun mennessä yli 38 000 juutalaista. He olivat tavallisia miehiä.
Korpialttari 