”Jos et tiedä minne olet menossa, päädyt todennäköisesti ihan muualle.”
~Lawrence J. Peter
On kenties yllättävää, että urbaanin cityihmisen poikana minä silti viihdyn luonnossa ja välillä suorastaan kaipaan pois kaupungista. Minä nautin eräpoluista ja umpimetsistä, joskin pääsen sellaisista nauttimaan liian harvoin. Sisäinen luolamieheni vetää minua kuitenkin aina silloin tällöin tunnustelemaan Pietarsaaren luontopolun tunnelmia. Pietarsaaren matkailua edistävät tahot ovat kyseisen luontopolun kohdalla tehneet luvattoman heikkoa työtä ja siksipä polusta on vaikeaa löytää asiallista tietoa.
Paikallinen luontopolkumme ei kenties yllä Suomen upeimpien luontopolkujen listalla kovin korkealle, mutta ihan asiallinen ja hyvin hoidettu se silti on. Laavuja, taukotupia ja suuntaviittoja on riittävästi ja niistä pidetään huolta. Taannoisella kävelyretkelelläni päätin hetken mielijohteesta lähteä seuraamaan minulle ennestään tuntematonta polkua. Tutun ja tuntemattoman polun risteyksessä oli viitta, jossa kerrottiin matka seuraavalle tuvalle: 1,9km. ”Äkkiähän minä tuonne hilpasen”, ajatteli erämaan ja merituulen karaisema Rami. Toimistotyötä ja siistejä sisähommia tehnyt nörtti-Rami yritti vikistä vastaan, mutta erä-Ramin karski ärjäisy vaiensi hänet nopeasti.
Skitsofreniasta havahduttuani lähdin patikoimaan uutta polua. Huomasin siinä tarpoessani, että 1,9km ei tunnu kovin pitkältä suuntaviitassa, mutta tuntemattomalla polulla alkaa kummasti epäillä suuntavaistoaan. Ilman karttaa on kovin helppoa ajatella tulleensa jo pitkän matkaa ja että kohteen pitäisi jo kyllä näkyä. Melko pitkään sai ensimmäisten epäilyjen jälkeenkin vielä kävellä ennenkuin kohdetupa löytyi. Paluumatkalla samalla reitillä monet mutkat ja juurakot tulivatkin sitten yllättävänkin nopeasti vastaan. Tiehän oli jo tuttu.
Tajusin siinä matkallani, että näinhän se menee tämä seurakuntaelämäkin (tai elämä ylensäkin). On aina helpompaa valita se polku, jonka tuntee ja jota on ennenkin kulkenut. Siellä ei tulle yllätyksiä, mutta ei myöskään löydä mitään uutta. Ihminen, joka haluaa löytää uutta, joutuu tarpomaan epäilysten ja epätietoisuuden keskellä. Voi olla, että tuntemattomat polut ovat pitempiä, yksinäisempiä ja vaikeakulkuisempia, mutta niiden varrelta löytyvät ne metsälammet, avosuot ja siirtolohkareet, joita toiset eivät ole vielä nähneet. Tutulla polulla voit rakentaa reittisi kilometrin päähän pelkän muistisi varassa. Tuntemattomalla polulla on uusi maisema jokaisen mutkan takana. Kun siis tulet elämässäsi seuraavaan risteykseen, valitse se vähemmän käytetty tie. Astu polulle, jota et ole vielä käynyt. Voit yllättyä näkemästäsi.
Korpialttari 