Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Maahanmuutto’

fdaTässä pitkin viikkoa on silmiini sattunut uutisia siitä, kuinka eri mediatalot ovat päättäneet rajoittaa tai lopettaa kokonaan kommentointimahdollisuuden verkkosivuillaan. Luullakseni Helsingin Sanomien NYT-liite avasi pelin, johon ilmeisesti ainakin MTV3 ja Ylekin harkitsevat liittyvänsä. Luulen, ettei kenellekään nettikeskusteluita seuranneelle ole yllätys, että yksinkertainenkin keskustelu saattaa eskaloitua hämmästyttävän nopeasti.

Yksi ärsyttävä piirre monessa nettikeskustelussa on tuotu hyviin NYT-liitteenkin mainitsemassa, alunperin Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä julkaistu parodioiva pakina: Vilkasta keskustelua internetissä. Vaikka kyseessä on parodia, niin eipä se taida kovin kaukana todellisuudesta olla. Ihmiset vastaavat reaalimaailmassakin asian vierestä ja menevät henkilökohtaisuuksiin kovin neutraalinkin asian käsittelyssä.

Aikana ennen Facebookia olivat monella sivustolla suosiossa vieraskirjat. Sellainen oli käytössä silloisen seurakuntani sivustollakin ja työni kautta jouduin sitä moderoimaan. Itselleni oli melkoinen yllätys huomata, kuinka suuri moderoinnin tarve todella oli. Kyseessä oli siis tutun seurakunnan vieraskirja, joten melko nopeasti tunnistin nekin kaverit, jotka kommentoivat nimimerkin takaa. Useimmat, jopa pöyristyttävät kommentit eivät siis olleet mitenkään ulkopuolelta tulleita, vaan ihan tuttujen ihmisten kirjoittamia.

Tuntui kuin joillakuilla olisi ollut ihan kaksi eri persoonaa. Toisaalta oli se normaaliminä ja sitten se nettiminä, jolla ei juuri rajoitteita tai estoja kommentoinnin suhteen ollutkaan. Myöhemmin kehittelimme sivustolle kommuunin, joka oli monella tapaa Facebookin esiaste. Yksi idea oli, että jokainen on siellä omalla nimellään. Ajatus oli, että omalla nimellä toimiminen rauhoittaisi edes jollakin tavoin keskustelua. Turha toivo.

Joillakin ihmisillä tuntuu olevan lähes olematon harkintakyky. He suoltavat ajatuksensa ja väitteensä suodattamatta ja karkeasti kaiken kansan nähtäville. Sama ilmiö johti aikanaan muun muassa siihen, että gospelartistina aloittanut ja sittemmin musiikkiskaalaansa laajentanut Juha Tapio joutui sulkemaan sivustonsa vieraskirjan tulisieluisten ja kitkerien kommentoijien pilatessa kaikkien tunelman. Kaiketi samankaltainen ”keskustelu” on johtanut nyt myöhemmin siihen, että mediatalot joutuvat tosissaan pohtimaan kannataako ihmisten antaa kommentoida uutisia.

Yksi tällainen tuntemani kahden persoonan ihminen myönsi avoimesti, ettei uskalla sanoa mielipiteitään kasvotusten, mutta netin kautta kaverin mielipiteet olivat lempeästi sanottuna jyrkkiä. Kasvotusten kaveri on miellyttävä, hiljainen ja jopa säyseä, mutta netissä miehestä kuoriutuu Tšingis-kaanin veroinen virtuaalimaailmojen alistaja.

Toinen tuttu henkilö on intoutunut trollaaja. Trollaus, fleimaus ja provosointi ovat hänen arsenaaliaan. Mauno Koiviston kerrotaan sanoneen, että ”Ei pidä provosoitua, kun provosoidaan.”. Se lienee hyvä neuvo politiikassa ja diplomatiassa, mutta ei taida onnistua nettikeskustelussa. Tiedän henkilöitä, jotka haluavat tieten tahtoen ärsyttää jotakuta tuttua vaikkapa Facebookin sekavissä syövereissä. He ovat mielestään suunnanneet trollinsa tietylle henkilölle, mutta ihmettelevät, kun kaverit alkavat karttaa heitä. Trollauksissa ja provosoinneissa on se haittapuoli, että itse ei oikein voi päättää että kuka niihin reagoi ja miten. Vaikka ei pitäisi provosoitua, niin minkäs teet kun provosoiduttaa.

Edelleen sellainen ominausuus kuin ”lähdekritiikki” alkaa olla valitettavan harvinainen ilmiö. Sitä toki ilmenee kaikilla elämän osa-alueilla, mutta esimerkiksi nyt ajankohtaiseen maahanmuutto- tai pakolaiskeskusteluun ovat jo pitkään liittyneet tilastot, joita joku laatii autotallinsa nurkassa ja esittää sitten validina tutkimustuloksena kaikelle maailmalle. Näihin ”tutkimuksiin” nojaavia kommentoijia sitten riittää.

Pastorina minua tietysti harmittaa, että kaverit, jotka nostin esimerkiksi, ovat Jeesuksen seuraajiksi tunnustautuvia. Tiedän, että meissä on monia sellaisia, joista ei päällimmäisenä välity se, että meille Jeesus ja hänen opetuksensa ovat tärkeitä. Tiedän, että moni uskovaiseksi itseään sanova on samalla äärimmäisen tiukka, tuomitseva ja negatiivinen kommenteissaan. Silti tunnen monia hyviä keskustelijoita ja ajattelijoita, joita yhdistää sama usko.

Paavali, yksi kristittyjen rakastetuimmista opettajista sanoo kirjeessään galatalaisille, että: ”Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.” Kaikki kolme lienevät edelleen hyviä neuvoja ihan meille suomalaisillekin.

Read Full Post »

Minun osakseni on muutaman kerran osunut kunnia toimia vaalilautakunnassa. Tämän vuoden ääntenlaskennassa oli meidänkin äänestyalueellamme nähtävillä koko valtakuntaa kohahduttanut perussuomalaisten rynnistys. Paljon ennen sunnuntai-illan ääntenlaskentaa ja tulevasta tietemättömänä istuin omalla taukovuorollani vaalihuoneistona toimineen Itälän koulun opettajainhuoneessa. En tiedä, millaisia opettajainhuoneiden pöydät yleensä ovat, mutta tuolla pöydällä ei paljon tavista kiinnostavaa tavaraa ollut. Oli siinä kuitenkin Anna-lehden näytenumero, jonka kustantaja oli ilmeisen toiveikkaana lähettänyt rehtorille osoitettuna. Koska tauolla ei ole varaa olla nirso, päätin selailla lehden läpi. Näytenumeron kannessa oli kuva Sofi Oksasesta ja koska en tunne kyseistä henkilöä juuri mitenkään, päätin ottaa hänestä artikkelin verran selvää.

Sofi sanoo artikkelissa: ”Kaikessa passiivisuudessaan ihmiset kuitenkin löytävät raivon silloin, kun Seiska-lehti julkaisee ilman lupaa kuvan Lordista eli Tomi Putaansuusta siviilissä. Miksi sama raivo ei nouse teoista, jotka vahingoittavat ihmisiä? Tämä on väkivallan passiivista hyväksyntää”. Luulen, että vaikka ymmärränkin Sofin kantaa oikein hyvin, hänen kommenttinsa olisi kohdallani jäänyt sellaiseksi elämän ohikiitäväksi hetkeksi, joka tulee ja menee jättämättä sen suurempia jälkiä muistin syövereihin. Toinen ihan satunnainen tapahtuma toi uuden merkityksen myös Sofin pohdinnalle.

Maanantain iltakävelyllä kuuntelin tapani mukaan iPhonestani musiikkia. Vaikka Lordin musiikki ei koskaan ole suosikkeihini kuulunutkaan, on minulla yksi heidänkin kappaleensa muiden joukossa. Niinpä lenkkini loppusuoralla iPhonen musiikinsekoittaja valitsi yli kahdentuhannen kappaleen joukosta soimaan ’Would you love a Monsterman’ -kappaleen. Sitä kuunnellessani aloin muistelemaan, kuinka valtavan kohun Lordi aikoinaan nosti etenkin monien uskovaisten ihmisten kohdalla. Oli satanistipelkoja, huolta lasten kohtalosta ja Suomen tulevaisuudesta. Kun bändi vieraili konsertoimassa Pietarsaaren jäähallissa, niin jotkut kävivät hallia kiertämässä ja rukoilemassa samalla. Rukouksen sisältö ei ole tiedossani.

Vaikuttaa siltä, että Lordin suosio on melko lailla laantunut. En usko, että Suomen tilanne on yhtään sen parempi tai heikompi heidän lyhyen uransa tähden (lukuunottamatta hienoa Euroviisuvoittoa, joka toi Suomelle mainetta seuraavien Euroviisujen osaavana järjestäjänä). Muistan myös, kuinka Seiska-lehtiä kehotettiin kääntämään ylösalaisin, koska se oli (aivan kuten Sofi kertoi) julkaissut kuvan Tomi Putaansuusta ilman Lordin rekvisiittaa. On jotenkin vaikea uskoa, että Lordi kykenisi sytyttämään samanlaista innostusta enää. Vaikka Lordi tai Tomi saikin aikanaan kovasti kohua aikaan, ei se merkinnyt maailmanloppua eikä edes nuorison turmeltumista. Sen verran opimme kuitenkin Lordista, että joskus yllättävätkin asiat herättävät suuria intohimoja toisten kohdalla. Aivan kuten Oksanen toteaa, on maailmassa olemassa tärkeämpiäkin asioita, kuin yhden artistin kuvan julkistaminen. Me emme kuitenkaan voi itse päättää, mistä kukakin ’löytää raivonsa’. Uskon, että me kaikki sorrumme kuitenkin samaan virheeseen. Me tuijotamme omaa napaamme liian innokkaasti. Eläkeläistä huolettaa luonnollisesti eläkkeen riittävyys ja työtöntä puolestaan työttömyystuen riittävyys. Työntekijöitä murehduttaa työssäjaksaminen ja verotus samalla, kun työnantajakin haluaisi helpotusta omaan tilanteeseensa. Siinä on helppo nähdä omat asiat suurina ja kaverin pieninä.

Luulen, että perussuomalaisten suosioon on osasyynä juuri se, että toisille Portugalin tukipaketti, sukupuolineutraali avioliitto, homokysymykset, maahanmuuttopolitiikka tai ydinvoima ovat juuri niitä maailmanlopun kysymyksiä. Toiset katsovat samoja asioita olkaa kohauttaen ja vaativat puolestaan kannabista lailliseksi, markkaa takaisin, bensaveroa poistettavaksi tai Kekkosta herätettäväksi kuolleista. Kaiken keskellä yksi pieni ihminen yrittää miettiä ketä äänestäisi. Lopulta hän päättää äänestää sitä, josta pitää eniten.

Read Full Post »