Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Kuntavaalit’

33

Tuossa se nyt on – otsikossa ja pääkuvassa – minun vaalinumeroni. Tuntuu aika hurjalta, mutta kai siihenkin tottuu. Minulta on tässä vaalien alla kyselty vähän konkreettisempaa listaa asioista, jotka koen tärkeäksi. Eräs kokenut kuntapoliitikko toivoi jopa ”uusia avauksia”. Molemmat ovat hyviä ja fiksuja pyyntöjä. Haaste on kai siinä, että ensikertalaisen on vähän vaikeaa tietää tarkalleen, miten järjestelmä toimii. Mitä ovat ne ”vanhat avaukset”, joita aina toistellaan ja mitä työkaluja kuntapäättäjän työkalupakista loppujen lopuksi löytyy. Toisaalta nyt – ilman kyynisyyden painolastia – on kaiketi helpompi haaveilla.

Tässä on siis listattuna esimerkkejä asioista, joita haluaisin edistää, kyseenalaistaa ja korjata. Yksin ei saa mitään aikaan ja voi olla, että tahtoa ei löydy riittävän laajalti, mutta yritän silti. Painotan, että en tunne kaikkien päätösten ja mekanismien taustoja riittävästi. Voi olla, että olen ymmärtänyt jotkin asiat väärin. Pidätän siis itselläni oikeuden muuttaa mieltäni, jos saan uutta tietoa.

Lasten ja nuorten salivuoromaksut

Yksi konkreettinen asia, johon haluaisin muutoksen, on junioreiden salivuoromaksut. Mielestäni junioreiden salivuorot voisivat olla ilmaisia. Nyt jostakin syystä niin on vain jalkapallon kohdalla, länsikentällä. Kun olen salibandyerotuomarina kiertänyt maakunnan eri kuntia, niin sieltä löytyy monta kuntaa, jossa salivuorot ovat ilmaisia tai selkeästi halvempia. Eikä kyse ole vain salibandystä. Eihän mitään lajia voi suosia toisen kustannuksella. (Näköjään voi *) Pietarsaaressa, Rettig Sport Centerillä on kuitenkin juniorivuoron hinta 50 € per tunti ja aikuisvuoron hinta 55 € per tunti. Salibandyjuniori maksaa siis vuorostaan aina 50 euroa, kun jalkapallojuniori harjoittelee kesän ilmaiseksi. Ihmettelen, että tällainen on nähty oikeudenmukaiseksi hinnoitteluksi.

Ihmettelen, että tällainen on nähty oikeudenmukaiseksi hinnoitteluksi

Pietarsaaren väkiluku on pienentynyt monta vuotta peräkkäin. Väkikato ei ole vuolas virta, vaan kitulias puro. Yksi näistä puroista liittyy jopa harrastusten hintaan. Yksinkertaistettuna kuvio menee siten, että kalliit salivuorot näkyvät suoraan kausimaksuissa. Sen seurauksena jää aina pois muutama, joilla ei ole varaa. Naapurikaupungin seuralla on siis pikkuisen enemmän pelaajia ja kenties yksi salivuorokin enemmän ja he saavat jalkeille paremman joukkueen. Parempi joukkue menestyy ja meidän seuramme ei. Menestymättömyys saa taas muutaman lopettamaan ja kierre jatkuu. Jossakin vaiheessa parhaita pietarsaarelaispelaajia houkutellaan naapuriin pelaamaan. Oma joukkue näivettyy ja vanhemmat alkavat kuskata lapsiaan vaikkapa Kokkolaan pelaamaan. Kun siellä sitten ollaan neljä kertaa viikossa, niin hoidetaan ruokaostokset ja muu kaupassa käynti samalla. Varttuessaan lapsi valinnee koulupaikakseen saman kaupungin ja kohta on edessä muutto uudelle paikkakunnalle. Tästä on monta esimerkkiä. Siksi salivuoromaksuillakin on oma vaikutuksena. Se on oman pienen puronsa alkulähde.

Optima

Asia, jonka haluan kyseenalaistaa on Optiman koulutustarjonta. Tätä on myös mielipidekirjoituksissa nostettu esiin. Tosiasia on, että Pietarsaaresta ei oikein enää saa ammatillista koulutusta suomeksi. Taannoisessa asukasfoorumissa sain kuulla, että asiasta on tehty aikoinaan jonkinlainen sopimus: Optima kouluttaa alueen ruotsinkieliset ja KPEDU suomenkieliset. Kuka on tehnyt tuon päätöksen ja miksi? 

Seuraus siitä on selvä. Suomenkieliset nuoret joutuvat hakemaan koulutuksensa Kokkolasta, Vaasasta, Seinäjoelta tai kauempaa ja moni heistä jää sille tielleen. Muistan omalta opiskeluajaltani sen, että muutaman opiskeluvuoden jälkeen muutto takaisin kotipaikkakunnalle ei ollut mitenkään itsestäänselvyys.

Omalla tavallaan mielenkiintoista on sekin, että KPEDU on palkittu Maakunnan paras liikuttaja –palkinnolla vuonna 2019, kun Optima on Euroopan innovatiivinen ja erinomainen ammatillinen kouluttaja, vuodelta 2016. Ihan vain näitä palkintoja vertaamalla jää kuva, että suomen- ja ruotsinkielisten nuorten saama ammatillinen koulutus ei ole aivan vertailukelpoista.

Luulen, että tässä asiassa näkymätön kielimuuri tulee todeksi, eikä tälle haluta tehdä mitään. Siitä huolimatta tämä on toinen pieni puro, jonka uomaa suomenkieliset nuoret valuvat pois kaupungista.

Asioiden hoito

Ihan tavallisena kuntalaisena minua joskus ärsyttää, ettei yksinkertaisiakaan asioita tunnu saavan hoidettua. Siihen haluaisin muutoksen. Haluaisin voida vaikuttaa siten, että virkamiehistö kokisi olevansa ennen kaikkea palveluammatissa.

Tellushallin kattopalkit ovat homeessa ja edessä on 700000 euron remontti

Yksi esimerkki asioiden hoitamattomuudesta liittyy Tellushallin takana olevaan frisbeegolf-rataan. Frisbeegolf on upea harrastus, enkä haluaisin sitä jarruttaa tai estää. Tuolla kyseisellä radalla on kuitenkin yksi kori, jolle heitettäessä käy joskus niin, että kiekko karkaa ja lentää hallin peltikatolle. Siellä on lumiesteitä, joihin frisbee jää kiinni. Koska frisbeet ovat heittäjille tärkeitä, niin he koettavat saada kiekon alas heittämällä kiviä hallin aaltopeltikatolle. Ja koska katto on aaltokuvioinen, niin kivi saattaa kimmota kauaskin siitä, mihin se alun perin osuu. Joskus käy niin, että yhtä kiekkoa kohden katolle heitetään kymmeniä kiviä kahden kolmen heittäjän voimin.

Kuvassa näkyy yksi Tellushallin katolla olevista lumiesteistä. Sen takana on kymmeniä, ellei satoja kiviä. Tätä estettä ei kuulemma saa poistaa. Voisiko sen vaihtaa avonaiseen malliin, jonka alta kiekot pääsisivät valumaan pois?

Otin asiasta yhteyttä sellaisiin tahoihin, joiden toimialaan tämän käsittääkseni kuuluu. Mitään ei ole tapahtunut. Esitin ratkaisuksi, että lumiesteet otetaan pois, sillä talvella ei hallin takana ole liikennettä. Toisekseen hallin etupuolella ei vastaavassa kohdassa ole lumiesteitä. Lisäksi esitin, että yksinkertainen verkko, jollainen on länsikentän päädyssä, voisi olla ratkaisu. Koko radan poistamista en suositellut. Mitä haittaa tästä kaikesta on? No toki kivi peltikatolla pitää melko kauheaa ääntä, mutta suurempi haitta on se, että tätä menoa me luemme takuulla jonkun vuoden päästä lehdestä, että Tellushallin kattopalkit ovat homeessa ja edessä on 700000 euron remontti. Siksi haluaisin, että asioita myös hoidetaan. (Viimeisin tilanne **)

Puheet ja teot

Ainakin puheissa me suomalaiset olemme usein suvaitsevaista kansaa, joka uskoo monikulttuurisuuteen ja työperäiseen maahanmuuttoon. Tekomme saattavat silti osoittaa, että kyseessä on vain kaunis puhe. Kuten todettua, kaupunkimme väkimäärä supistuu, koska pienet purot virtaavat poispäin. Lähipiirissämme on tilamme, jossa maahanmuuttajataustainen mies ja hänen suomalainen vaimonsa ovat muuttamassa kaupungista pois, koska eivät ole löytäneet töitä. 

Heillä olisi täällä tarjolla kaikki se muu, mitä elämä ja pieni kaupunki voi tarjota: edullinen asuminen, lähellä olevat tukiverkosto, rauhallinen ja turvallinen ympäristö ja lyhyet välimatkat. Mikään näistä ei kuitenkaan paina vaakakupissa niin paljoa kuin se alati käsistä karkaava työpaikka. Niinpä me luemme jälleen ensi vuonna, että Pietarsaaren väkiluku on pienentynyt. Siinä on mukana tuo perhe, jossa on yksi maahanmuuttaja, kolme suomenkielistä ja joka on ytimeltään sitä, mitä me aina tänne kaupunkiin haluamme. Lapsiperhe. Perheen poismuutto näkyy siis monessa eri tilastossa. Ongelma vain on se, että mikään niistä tilastoista ei ole hyvä.

Olen esittänyt eri tilanteissa, että loppujen lopuksi ainoa asia, jolla on todellista merkitystä, on työpaikkojen saatavuus. Ja se on asia, joka ei loppujen lopuksi ole kovin paljoa kuntapäättäjien käsissä. Minä haluan silti tehdä sen minkä minä voin, että täällä olisi työpaikkoja ja että yrittäminen olisi mahdollista.

Tässä siis minun ajatuksiani. Jos haluat vielä tarkemmin selvittää, että miten olen ajatellut eri asioista, niin käyt tutustumassa eri vaalikoneisiin. Huomaathan vielä lukea myös perusteleni vaalikoneista. Itse olen ainakin joskus huomannut, että eri lailla ajattelevan perustelu on niin hyvä, että olen joutunut tarkistamaan omaa kantaani. Ehkä niin käy myös sinulle?

Olen täyttänyt seuraavat vaalikoneet:

Iltalehti
OAJ
Nuorten vaalikone
YLE
ÖT
PS/KP

Lisäksi voit katsoa vaalikeskusteluvideoni täältä: https://youtu.be/A0xB8goA_rg

* Tätä selvittäessäni kävi ilmi, että tilanne on aika sekava. Esimerkkilajissani salibandyssa juniorit siis maksavat 50 € per tunti, kun aikuisten vuoro maksaa 55€. Jalkapallon puolella Tellushallin koko kenttä maksaa junioreille 50 € ja aikuisille 80 € per tunti. Haasteena on toki se, että kokonaisella jalkapallokentällä harjoittelee helposti neljäkin juniorijoukkuetta. Onhan jalkapallokentän koko kuusinkertainen salibandykaukaloon verrattuna. Todella eriarvoistavaa on se, että Länsikentällä juniorit todella pelaavat ilmaiseksi koko kesän. Yhdelle lajille löytyy siis ilmaisia vuoroja keskellä kiivainta kautta, muille ei.

** Kun otin yhteyttä taas asianosaisiin puolen vuoden toimettomuuden jälkeen, vastaus oli ennalta-arvattava: lumiesteitä ei voi poistaa, mutta ne käydään puhdistamassa. Se ei luonnollisesti auta asiaa millään tavalla. Lumiesteet voisi muuttaa edes avomallisiksi, mutta kun ei, niin ei.

Read Full Post »

Tiedän kyllä. Edellisen kerran olen saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne blogiini kesällä 2018. Voisin tarjota taas samat tutut selitykset, mutta eivät ne taida ketään kiinnostaa. Toki samaa voisi sanoa koko tästä blogista, mutta se on oma lukunsa se.

Minä päätin lähteä ehdokkaaksi kuntavaaleihin. Minua on pyydetty mukaan jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta tähän asti vaimoni on ollut ehdokkuuttani vastaan. Ei hän nytkään riemusta kilju, mutta ei tyrmännytkään. Olen siis ehdokkaana KD:n listalla.

Meillä täällä Pietarsaaressa on sellainen tilanne, että ruotsalaisen kansanpuolueen, RKP:n ehdokaslista on vaikuttava ja jotkut kokeneet poliitikot ovat ennakoineet, että RKP voi saada yksinkertaisen enemmistön kaupungin valtuustoon. Lisäksi muutama kokenut suomenkielinen paikallispoliitikko jättää paikkansa. Suomenkielisistä ehdokkaista on kuulemma pulaa ja moni suomenkielinen ehdokas alkaa olla jo veteraani-iässä. Muun muassa näiden syiden vuoksi päätin lähteä ehdolle. Ajattelin perisuomalaiseen tyyliin että ”ei se ota, jos ei annakaan”.

Ei se ota, jos ei annakaan.

Tosiasia on, että Pietarsaaren taloudellinen tilanne ei ole hyvä tällä hetkellä. Niukkuudesta on vaikea jakaa. Hyvinä aikoina, kun rahaa on reippaasti, on sitä helpompaa jakaa kaikille tarvitsijoille. En toki tiedä onko sellaisia aikoina ollut kovin taajaan viime vuosikymmeninä. Olen lukenut muutaman kokeneen poliitikon kirjoituksia ja ainakin joidenkin teksteistä paistaa läpi turhautuminen ja väsyminen Pietarsaaren poliittiseen elämään. Edellä mainittu RKP on kaiketi aina ollut valtapuolueen asemassa ja siltä osin tuo pelätty yksinkertainen enemmistö vain nopeuttaa päätöksentekoprosessia entisestään. Kyllä valtapuolueet aina ja kaikkialla ovat valtaansa käyttäneet.

Olen varmasti hieman lapsellinen, mutta haluaisin ainakin välttää sitä, että olisin hetken päästä itse väsynyt ja katkeroitunut poliittiseen tilanteeseen ja lautakuntien toimintaan. Voi toki niinkin käydä, mutta en halua lähteä liikkeelle periksi antaneena ja valmiiksi pettyneenä. Ja toki ymmärrän, että voidakseen pettyä politiikkaan ja lautakuntiin, pitää ensin tulla valituksi niihin. Siihenkin on kyllä pitkä matka taivallettava.

”Loppujen lopuksi jokainen voi vain tuoda oman verkostonsa, oman tapansa ajatella ja oman persoonansa mukaansa”

Ystäväni ja kollegani, Antti Koivukangas (joka myös on ehdokkaana RKP:n listalla) sanoi osuvasti tänään: ”Loppujen lopuksi jokainen voi vain tuoda oman verkostonsa, oman tapansa ajatella ja oman persoonansa mukaansa”. Samoin ajattelen minäkin. Minä en ole tyypillinen poliitikko, mitä ikinä ”tyypillinen” juuri sinulle tarkoittaakaan. Olen luonteeltani ihminen, joka haluaa tehdä yhteistyötä ja mennä eteenpäin sen sijaan, että olisin vaikkapa jarruttelemassa ja yleisenä vastarannankiiskenä mukana. Minäkin voin tuoda vain oman persoonani ehdolle. Paljoa muuta ei voi realistisesti tarjota.

Aion kertoa täällä Korpialttarilla näkemyksiäni muutamaan vaaliteemaan, kunhan ehdin. Listaan myös vaalikoneet, joihin olen vastannut. Niistä saa aika kattavan kuvan siitä, miten minä ajattelen asioita edistää. Minusta ei ole ihmeidentekijäksi, mutta työntekijäksi on. Ehkä jälkimmäisiä tarvitaan kuitenkin enemmän.

Ps. Jos haluat kysyä tai kommentoida, ole hyvä. Pyydän vain säilyttämään kunnioittavan asenteen. Minäkin lupaan vastata kunnioittavasti.

Read Full Post »

jadsa

Tänään Facebookia selatessani sattui silmiini uutinen, jonka mukaan Pietarsaarelaiset ovat kaikkein tyytymättömimpiä omaan kaupunkiinsa. Näin kuntavaalien alla tulos on mielestäni mielenkiintoinen, vaikka en jaksakaan uskoa poliitikkojen heräävän tähän todellisuuteen.

Minun Facebook-kavereideni joukosta ensimmäisenä asiaa ehti kommentoimaan Kari Koskela. Omassa blogissaan Koskela nostaa esiin mahdollisia syitä Pietarsaaren huonoon tulokseen. Itse asiassa olen Karin kanssa samaa mieltä useimmista asioista. Olen myös siinä mielessä hänen kanssaan samoilla linjoilla, että uskon syitä olevan useampia. Myös toinen Facebook-kaverini, Esko Heinonen nosti uutisen esille. Eskon isä, entinen kaupunkisuunnittelija Ilmari Heinonen, kommentoi uutista näin:

Kun tuota listaa katsoo, niin tyytyväisimmät ihmiset asuvat ns. kehyskunnissa tai kaupungeissa, joihin kehyskunnat on jo liitetty. Siinä se 10 kärki jo olikin. Pietarsaaren kohdalla tilanne on se, että kehyskunnissa (luoto, Pedersöre) ollaan varmaankin tyytyväisiä omaan kuntaan. Meillä ongelmana on se, että kaupunki kärsii kaikilla mittareilla siitä, että pinta-ala on pieni, ja ”tyytyväiset omakotiasukkaat” asuvat kunnan rajan väärällä puolella – ja samaan aikaan keskittyvät kaikki seudun ongelmat kaupunkiin”

Lisäksi Esko itse totesi, että muutkin huonon tuloksen kunnat ovat ns. ”yhden puolueen kuntia”, joissa yksi puolue vie ja muut vikisevät. Uskoakseni molemmilla Heinosilla on ajatuksissaan osa totuudesta.

Itse olen aiemmin ottanut varovasti ja maltillisesti kantaa vaikkapa kielikysymyksiin tai toriparkkiin. Toriparkkia käsitellyt postaukseni sai myös ystäväni Jarmo Patanan kommentoimaan kaupungin tilannetta muun muassa kivijalkakauppojen osalta. Voit lukea keskustelua toriparkki-postausta seuraavasta kommenttiosiosta.

Samaan aikaan tämän uutisen kanssa Pietarsaaren kaupunki on päättänyt päivittää strategiaansa. Tätä kirjoitettaessa on vielä vähän toista viikkoa aikaa käydä vastaamassa kyselyyn, jossa kaupunki kerää tietoa kaupunkilaisten ajatuksista. Kun itse vastasin tuohon kyselyyn, niin nostin esille kaksi asiaa, jotka omalla kohdallani lisäävät tyytymättömyyttä kaupunkia kohtaan.

Syksyllä salibandyn harrastajia päätettiin kurittaa oikein kunnolla. Vuosien kamppailun jälkeen Rettigin kiinteistöön on valmistunut uusi salibandykaukalo. Lokakuussa tuli kuitenkin tieto, että kaupunki nostaa myös vanhojen salien vuokria roimasti. Itse asiassa hinta nousi Pietarsaaren Sanomien uutisen mukaan 14 eurosta 29 euroon tunnilta. Erityisen harmillista se on siitä syystä, että palvelu ei parane. Esimerkiksi urheilutalon sali on edelleen yhtä pieni kuin ennenkin, eikä palvelussa muutenkaan ole paljoa riemun aihetta.

Tyypillinen tilanne on esimerkiksi se, että salissa käy joku koululuokka pelaamassa koripalloa, jolloin korit lasketaan ala-asentoon. Jos et käy erikseen pyytämässä (ja aina sekään ei auta) koreja ei kuitenkaan nosteta takaisin ylös moneen viikkoon. Kolmessa metrissä olevat korit ovat liian matalalla salibandyn peluuta varten (Esimerkiksi maalivahdin torjunnasta pallo kimpoaa usein ylöspäin koriin, jolloin peli katkeaa ja jatkuu sisäänlyönnillä kulmasta). Luonnollisesti korit veivataan ylös käsikäyttöisellä veivillä, joka on lukittuna kiinni munalukolla, ettei vain kukaan itse pääse tekemään talonmiehen työtä. Tottakai tämä on pieni asia, mutta se on silti hyvä esimerkki siitä, miksi hinnankorotukset ärsyttävät, kun palvelu ei pelaa. Nostin tämän salibandyesimerkin esille, koska se on nyt akuutti. Pietarsaaressa on muitakin esimerkkejä siitä, että hintoja nostetaan, mutta palvelu ei parane.

Palvelusta puhuttaessa nostan esiin myös toisen tyytymättömyyden aiheen: Virkamiehiä on hankala tavoittaa. Vuoden alussa Pietarsaaressa otettiin käytöön Front Office -järjestelmä, joka on hieno nimitys vastaanottotiskille. Ennen voit kävellä suoraan asioimaan sille osastolle, jolle asiaa oli. Nyt sinun on ilmoittauduttava tiskille. Siinä ei ole mitään vikaa. Ongelma on vain siinä, että kun itse olen tässä pariin kertaan asioinut rakennusvalvonnassa, niin kukaan ei vastaa Front Officen soittoihin. Ei edes silloin, kun kaikki henkilöt olivat kyllä paikalla.

Kaupungin nettisivuilla oli rakennusvalvonnasta maininta: ”Toiminta-ajatus on palvella ja ohjata rakentajia sekä suunnittelussa että rakentamisessa lupakäsittelyn ja valvonnan avulla.” Palvelu ja ohjaus toteutuvat vain tekstinä nettisivulla. Itse olen esimerkiksi odotellut tässä kohta neljä kuukautta, että kuuden neliö vajaani koskeva toimenpidelupa saadaan käsiteltyä. Muutenkin olen saanut kysyä jokaisen yksityiskohdan perään. Etukäteen en ole ohjausta saanut eikä edes hakemukseni puutteista kerrottu ennen kuin itse kyselin niiden perään.

Nämä ovat, kuten jo sanoin, aika pieniä asioita, mutta omiaan lisäämään tyytymättömyyttä. Ja kuten Koskela blogissaan totesi, on kaupungissa paljon hyvääkin. Siitä olen samaa mieltä. Mutta jos etsitään syitä tyytymättömyyteen, niin silloin on vähäksi aikaa laitettava hyvät asiat sivuun ja pohdittava niitä huonoja. Kerro siis omia kokemuksiasi. Mihin sinä olet tyytymätön Pietarsaaressa?

Read Full Post »