Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Kritiikki’

Forum Romanum, Rom (Kuva Wikipediasta)

Forum Romanum, Rom (Wikipedia)


Puolimatka hämmästeli antiikin ajan raa`an ajattelumallin paluuta. -Meidän parhaat filosofit puolustavat nyt, että vanhemmilla on oikeus tappaa lapsensa. Hän kertoi olleensa paikalla luennolla, kun eräs kansainvälisesti tunnettu filosofi argumentoi ihmisten, vanhempien olevan vapaita.
Jos heille syntyy lapsi, on vanhemmilla oikeus päättää haluavatko he hoitaa lasta. Jos lasta ei kukaan hoida, lapsi kuolee parin päivän päästä. Puolimatkan mukaan heti, kun evankeliumin perusta lähtee pois, älykkäistä ihmisistä tulee typeriä. Hän hämmästelee, että kuka olisi voinut kuvitella, että yht-äkkiä syntyy kulttuuri, jossa aletaan puolustaa oikeutta tappaa lapsi. -Kristuksen viisaus näkyy maailman historiassa modernin tieteen ja demokratian synnyssä, ehdottomien ihmisoikeuksien perustassa.” (Pohjalainen 03.07.2011)

Tälle ajalle on ominaista se, että erilaisille perversioille haetaan väen väkisin oikeutusta ja tasa-arvoista kohtelua. Kuin myös se, että näitä asioita harjoittavat ja heidän kannattajansa ovat sen verran äänekästä väkeä, että syntyy helposti mielikuva heidän olemisestaan enemmistönä yhteiskunnassa. Juuri tällä hetkellä väännössä olevan sukupuolineutraalin lain läpimenon(?) seuraava vaihe lienee lukumäärän rajoittamattomuus?

Tahtoo sanoa, että saa solmia avioliiton useamman henkilön kanssa, jos vain rahkeet muuten siihen riittävät. Tähän kohtaan on jo pakko kerrata: ”Oi aikoja, oi tapoja.”

Saman aikaisesti kauhistellaan raiskausten ja lapsiin sekaantumisten yleistymistä.

Miksi kauhistella? Mihin pitää vetää raja eri taipumusten toteuttamisen oikeutukselle, ja kuka sen määrittelee? Miksei pedofiili (pedofilian todettiin muuten samaisessa Puolimatkan puheessa olleen yleisesti hyväksyttyä antiikin aikana) saa vapaasti elää ja toimia taipumustensa mukaan? Tai vaikkapa nekrofiili? Naturalistisen luonnonkäsityksen mukaan me olemme kaikki eläimiä, joten kuinka voi eläin sanoa toiselle eläimelle: sinä teit väärin? Tai mikä ylipäätään on väärin? Homoseksuaalisten taipumusten vietäväksi antautumista puolustetaan kiivaasti sillä, että se on synnynnäinen ominaisuus. Uskallan väittää että meillä jokaisella on synnynnäisesti -ensimmäisen ihmisparin lankeemuksen jälkeen- taipumus kieroutua kuka mitenkin, kunhan oikeat olosuhteet toteutuvat.

Minun henkilökohtainen käsitykseni Raamatun Jumalasta on sellainen, että Hän ei valehtele. Jos Hän määrittelee esimerkiksi homoseksualismin harjoittamisen synniksi, josta on tehtävä parannus, ihmisen on parasta hyväksyä se ja ojentautua sen mukaan. Olisikin vähintäänkin kummallista ensin luoda ihmiseen ominaisuus, jonka mukaisesti hänen on pakko elää kun ei muuta voi, ja sitten määritellä sen mukaan eläminen synniksi ankarilla seuraamuksilla uhaten!

Ja hän sanoi minulle: ”Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja; sillä aika on lähellä. Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen. Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.” ” (Ilm. 22:10-12)

Ja joka ei vielä ole ratkaissut kantaansa, voi sen yhä tehdä. Se on viisautta!

Mainokset

Read Full Post »

Uusimmassa Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli juttu Tapani Koivuniemestä ja hänen johtamastaan oudosta uskonlahkosta. En tässä käy sen enempää referoimaan ansiokasta juttua, mutta melko lailla outoa menoa oli porukalla tarjolla.

Yleensä, kun kuulen jostakin vastaavasta tapauksesta tulen hyvin ärtyneeksi. Syytä voi kuvailla vannoutuneen jalkapallokannattajan ajatuksin. Muistan, kuinka televisiohaastattelija kyseli kyseisen kannattajan ajatuksia jalkapallohuliganismista. Mies vastasi harmissaan: ”He eivät ole todellisia jalkapallofaneja, he vain pilaavat meidän kaikkien maineen”.

Vähän samanlaisia ajatuksia tulee mieleeni. He eivät ole todellisia kristittyjä, he vain pilaavat meidän kaikkien maineen. He ovat seurakuntahuligaaneja. Ei silti, varmasti me kaikki olemme kritiikkimme ansainneet, mutta ei toisaalta viitsisi kantaa syyllisyyttä siitä, mitä ei ole tehnyt.

Kaiken kaikkiaan lienee silti helppoa tuomita tietty ryhmä pienen vähemmistön vuoksi. Olethan huomannut, kuinka aina silloin tällöin poliitikko tuskailee puolueensa radikaalin jäsenen touhuja? Tai kuinka luonnonsuojelijaa harmittaa oman suojelunsa överiksi vetävä kollega? Taannoisen Israel-työni puitteissa törmäsin monen asiallisen kannanoton ohella sellaisiin ”tapetaan ne kaikki” -tyyppisiin ajatuksiin, joita ei soisi sekotettavan ihan valtavirran ajatuksiin.

Tuleeko sinulle mieleen esimerkkitapausta, jossa voisi käydä niin, että vähemmistö pilaa isomman joukon maineen?

Read Full Post »

Olen ottanut tavaksi antaa itselleni siedätyshoitoa. Käyn aina silloin tällöin läpi vihapostia tai haukkumakirjeitä. Selailen myös netistä löytyvää arvostelua työtäni tai persoonaani kohtaan. Paljossa hyvässäkin profiloitunut Netmission on valitettavasti myös monien änkyräuskovien ja ortodoksihelluntailaisten temmellyskenttää ja sieltä voi poimia monta tehokasta annosta sietokyvyn kasvattamiseksi.

Rick Warren, Graig Groeschel, Bill Hybels ja kymmenet muuta kokeneet Jumalan palvelijat muistavat painottaa usein, että tulet aina saamaan vastustusta. En ole siis siitä hämmästynyt. Olen kuullut rajua kritiikkiä ja avoimen halveksuvaa kommentointia ihmisiltä, joiden teknisesti pitäisi olla samalla puolella. Tästä minua jatkuvasti muistuttaa psalmi 55 ”Sillä ei minua herjaa vihollinen-sen minä kestäisin-eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni-hänen edestään minä voisin lymytä; vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni, jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!”. Tajuan ja ymmärrän sen, että kovin kritiikki tulee usein läheltä.

Se, mikä minua kuitenkin ihmetyttää, on Jumalan sanomaton hyvyys. Pidimme juuri Vedä Henkeä -seurakunnan ensimmäisen viikonloppuleirin Svedjan leirikeskuksessa. Monien vastoinkäymisten jälkeen moni tiesi jo odottaa hyvää leiriä. Silti erityisesti sunnuntain yhdistetty raamattusetti ja ehtoollinen oli kaikessa pyhyydessään uskomaton kokemus. Se oli yksi niistä hetkistä, kun voi aidosti vain istua alas ja katsoa mykistyneenä, kun Jumala tekee työtään. Ihmiset rukoilevat yhdessä ja kaikilla tuntuu olevan aikaa viipyä paikallaan pitkään kaiken sanottavan loputtua. Vaikka olen saanut etuoikeuden olla monilla upeilla leireillä, en ole aivan tuollaista kokenut vuosikausiin. Yksinkertaisissa lauluissa ja pelkistetyssä ehtoollishetkessä oli jotakin sellaista, mitä en unohda pitkään aikaan.

Arvostelu jatkuu. Tulen siis jatkamaan satunnaista siedätyshoitoani. Olen kuitenkin viikonlopun kokemusten jälkeen entistä vakuuttuneempi siitä, että olemme oikealla tiellä. Olen syvästi tietoinen saamastamme kutsusta ja teemme kaikkemme tehtävämme suorittamiseksi. Arvostelijoille vastaan parin tutun kaverin sanoin: ”Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa”.

Ps. Kiitos jokaiselle mukana olleelle. Teidän vuoksenne jaksan taas käydä kohti syksyä.

Read Full Post »

Rakastan Kristusta. Hänen seuraajansa tekevät minut hulluksi. Tosiasia on, että inhoan suurta osaa kristityistä. Huomaa, että en sano vain osaa, vaan suurta osaa. En pidä heistä – en sitten yhtään, en edes hitusen vertaa. Usein vietän aikaani mieluummin villien, kiroilevien, maailmallisten ihmisten kanssa kuin tekopyhien, superkriittisten ja kapeakatseisten, niin kutsuttujen uskovien kanssa. –Graig Groeschel, Confessions of a Pastor

Taannoin joku laittoi minulle lyhyen viestin: ”Et taida kestää kritiikkiä?” Siinä se. Ei selitystä. Ei tarkennusta. Ei edes mitään selkeää tavoitetta koko kysymyksellä. Ajattelin sillä kertaa valita jalomman tien ja olla sivaltamatta tätä kanssaihmistä kovin rajusti (vaikka vähän kuitenkin sivalsin), mutta jäin miettimään asiaa.

Itse asiassa minunkin täytyy tunnustaa eräs asia. Tai ei täydy, mutta tunnustan kuitenkin. Tässä se tulee: Joskus minä koen aivan samoin kuin Graig. Siinä. Järkytyitkö? Tuntui ainakin hyvälle saada sanoa se. Miksikö minä niin tunnen? Annas kun kerron.

Graig Groeschel kertoo tuossa ingressissä mainitussa kirjassaan tapauksen, jossa hän lensi ystävänsä kanssa puhujamatkalle toiseen kaupunkiin. Koneessa hän huomasi pastorituttunsa ensimmäisessä luokassa istumassa ja tervehti kollegaa matkalla omalle paikalleen turistiluokassa. Perillä miehet tapasivat uudestaan ja pastori nuhteli Graigia kovin tarmokkaasti. Jumalan palvelijan tulisi matkustaa kuulemma ensimmäisessä luokassa ollakseen tuoreena ja levänneenä valmiina palvelemaan. Pastori tuli itse asiassa pitäneeksi oikein luennon aiheesta. Kotimatkalla Graig nostettiin ystävänsä kanssa jostakin syystä ykkösluokkaan, vaikka heillä olikin liput edelleen turistiluokan paikoille. Istuessaan ykkösluokassa he huomasivat muutamien tuttujen menevän omille paikoilleen turistiluokkaan. Ensimmäinen tuttu vitsaili, että ”mahtaa olla mukavaa täällä”. Toinen tuumasi jo, että ”On varmaan mukavaa olla tärkeä pastori. Me tavalliset ihmiset joudumme istumaan tuolla takana.” Kolmas huusi kovalla äänellä: ”Näin sitä törsätään seurakunnan rahoja. Megaseurakunnan johtaja elää megarikasta elämää.”

Tässä kai on se ydinsyy.  Teit niin tai näin, aina väärinpäin. Mutta ei minua edes haittaa se, että joku ei tykkää minusta tai tekemisistäni. Itse asiassa ymmärrän oikein hyvin, jos joku ei minusta pidä. Tunne on luultavasti molemminpuolinen. Se mikä minua ärsyttää suunnattomasti on ihmisten taipumus kertoa mielipiteensä ja kantansa aivan ilman faktatietoa. Jotenkin sitä uskoo naiivisti, että edes uskovaista ihmistä kiinnostaisi sellainen pikkuseikka kuin totuus tai edes tasapuolisuus. Eli että mahtaako se mitä on kerrottu, olla totta ja mikä on tämän tarinan toinen puoli? Olen työssä ICEJ-nimisessä järjestössä. Kotimassa meitä syytetään useimmiten siitä, että me emme kuulemma evankelioi. Israelissa ortodoksijuutalaiset ovat kironneet meidät (levittämällä mustaa maalia päätoimiston portinpieliin) siitä syystä, että me kuulemma evankelioimme. Palestiinalaishallinnon lehdessä meidät luokiteltiin terroristijärjestöksi. Lisäksi olemme kuulemma äärioikeistolaisia rasistifasistifanaatikkoja (sinänsä hieno titteli), jotka eivät näe totuutta vaan fanittavat Israelia ilman kritiikkiä. Älä ymmärrä väärin. Kyllä meissä varmasti on aihetta kritiikkiin. Olisi vain kiva joskus kuulla jonkun ensin kysyvän perusteita ja tarkennuksia ja vasta sen jälkeen esittävän kritiikkinsä.

Vedä Henkeä -seurakunta ja Koukussapornoon.com ovat molemmat saaneet osansa sellaisesta kritiikistä, joka ei perustu tosiasioihin. Tilanne on vähän samankaltainen kuin taannoisen William P. Youngin The Shack -kirjan aiheuttama kohu. Aika moni pastorismieskin intoutui kirjaa tuomitsemaan lukematta koko teosta. Uskon, että useimmat meistä emme pidä sitä kovin oikeudenmukaisena. Siis että tuomitset kirjan tai elokuvan sen enempää kuin nettisivustoa tai seurakuntaakaan tutustumatta itse asiaan. Ja tutustuminen tarkoittaa useimmiten ihan selkeää yhtydenottoa ja keskustelua. Harvakseltaan on yhteydenottoja tullut. Tosiasioihin perustuva kritiikki on sitten jo pakko käsitellä harkiten. Siitähän voi vaikka oppia.

Niin. Joskus minun on vain vaikea käsittää meitä uskovia. Tulkoon se silti sanottua, että tämmöisen tilityksen jälkeenkin minä uskon siihen, että Jeesus on parasta, mitä kohdalleni on sattunut. Tunnustan, että Vedä Henkeä -seurakunta on asia, mistä olen tavattoman kiitollinen kaiken, ehkä vääränkin kritiikin keskellä. Rakastan jokaista mukana olijaa sydämestäni. Te olette minun perheeni. Ehkäpä tuo alussa mainittu kysyjä oli oikeassa. Minä en vain kestä kritiikkiä. Täytyy tehdä parannus.

Read Full Post »