Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Kokous’

lifechurch-logoSano mitä sanot, mutta korpialttariltakin on välillä päästävä sivistyksen pariin. Käy joskus tutustumassa oikein tosissasi LifeChurchin touhuun. Toimii kuin junan vessa. Tätä kirjoittessanikin olen samalla jo tilaisuudessa mukana. Alkuylistykset menossa. Oma lukunsa on kavereiden nerokas mainonta. Oheisessa mainoksessabb-boycott kehoitetaan isolla tekstillä boikotoimaan LifeChurchiä. Sitaatti näyttää tulevan itse Saatanalta. On kaverilla oikein webbisivukin: SaatanaVihaaElämää.com. Luonnollisesti sekin vie seurakunnan omille sivuille. Aikalailla nerokasta ja samalla aikalailla mahdottoman tuntuinen juttu Suomen oloissa, vai mitä?

Mainokset

Read Full Post »

Kirkossa

Annoin taas periksi itselleni. Olen jo kertaalleen aloittanut ja lopettanut tällaisen bloggailun. Edellisen kerran lopetin, kun lupauduin kirjoittamaan toisaalle. No, se homma tuli tiensä päähän ja palasin takaisin. En oikein edes tiedä miksi.

Näin kun olen tällaista hellariperinnettä ylläpitänyt ansiokkaasti vuosikaudet, on joskus tarvetta vähän arvioida mennyttä elämää ja tehtyjä valintoja. Pastorina kun kiertää eri seurakuntia, huomaa aikalailla samanlaisia ilmiöitä eri puolilla. Yksi erityisen helluntailainen piirre on se, että nuoret (laaja käsite) eivät käy päiväkokouksissa. Päiväkokous on, niille jotka eivät tiedä, helluntailainen nimitys sunnuntain klo 11.00 alkavalle jumalanpalvelukselle. Koska minä huomaan saman ilmiön kaikkialla, pyrin tähän listaamaan yleisimpiä syitä moiseen ilmiöön. Ehkäpä joku innokas auttaa täydentämään listaa ajan saatossa. Osasyynä käymättömyysilmiöön saattaa olla jopa sellainenkin muutos, että enää ei useissa seurakunnissa järjestetä sunnuntai-iltaisin ikinostalgisia Hyvän Sanoman iltoja. Sain tässä veljeni kanssa keskustellessani sellaisen ahaa-elämyksen, että kun usein käytiin paikalla sentään sunnuntai-iltana, ei aamupäivän poissaolo vaikuttanutkaan kovin dramaattiselta. Se on kuitenkin vain sivujuonne isossa ja monisyisessä tilanteessa. Tässä listaa syistä, joita olen kuullut (kaikki eivät siis ole minun mielipiteitäni eivätkä kuvaa mitään yhtä seurakuntaa):

1. Puhetaito

Liian usein ovat seurakuntien puhujat huonoja puhujia. He eivät osaa jäsennellä puheitaan eikä puheen jälkeen osaa oikein sanoa, että mikä oli puheen aihe. Saattaa olla, että puhujan ulosanti on niin heikkoa, että kuulija tuntee lähinnä myötähäpeää tai sääliä puhujaa kohtaan. Erityisesti Raamatun opetuksessa saattaa puhujalla olla taipumus siteerata Raamattua useiden kymmenien eri jakeiden voimin. Puhe ei etene ja se menettää kiinnostuksensa nopeasti. Harva puhuja käyttää visuaalisia tai muita tehokeinoja sellaisten ihmisten tavoittamiseksi, jotka yksinkertaisesti ottavat oppia vastaan tehokkaammin visuaalisesti.

2. Musiikki

Jossakin oli tutkimus, jonka mukaan vain 2% ihmisistä kuuntelee vapaa-aikanaan sellaista musiikkia, mitä seurakunnissa soitetaan. Tässä tapauksessa kyseessä on siis virsi- ja kuoromusiikki. Seurakunnissa niin perinteinen ja voimakas yhteislaulukulttuuri on myös monessa tapauksessa tullut tiensä päähän. On vaikeaa löytää enää toista yhteisöä, joka kokoontuu säännöllisesti tilaisuuksiinsa laulamaan lauluja. Kun kysymyksessä on nimen omaan syyt seurakunnan kokouksissa käymättömyyteen, on huomattava, että monissa tapauksissa nuorisomusiikiksi mielletty ylistysmusiikki on aika kaukana todellisesta nuorisomusiikista.

3. Ajankohta

Vuosikymmenten perinne ja vakiintunut käytäntö on aloittaa sunnuntai päiväkokoukset klo 11.00. Se sattuu olemaan erityisen huono aika esimerkiksi lapsiperheille. Kokouksen aikana on lasten ruoka-aika ja päiväuniaika. Jos seurakunnan tilat sattuvat olemaan erityisen huonosti suunnitellut lapsia varten, monet lapsiperheet jäävät pois. Moni lapseton nuori viettää iltaa pitkälle aamuyöhön. Herääminen kokoukseen onnistuu, jos tilaisuus on muuten mielekäs. Jos muut tämän sivun kohdat eivät täyty, ei ole syytä kokouksen vuoksi herätä.

4. Osallistuminen

Pastori Kari Ketoja kuvaili kerran seurakuntien päiväkokouksia mummon iltapäivälounaaksi. Mummolaan tullaan koko perheen voimin ja nautitaan Mummon valmistamaa lounasta. Kukaan toinen ei osallistu lounaan valmistamiseen. Mummo päättää mitä syödään ja siinä se. Jos se toimiikin lounaalla, ei se toimi seurakunnassa. Toisen tutkimuksen mukaan 60% ihmisistä tarvitsee tehtävän pysyäkseen seurakunnassa. Jos ihmisellä ei ole mitään sanomista siihen, miten tilaisuudet etenevät, kynnys jäädä pois on melko matala.

5. Merkitys

Erityisesti nuoren kuulijan eteen nousee nopeasti kysymys siitä, onko toiminnalla mitään merkitystä. Jos puheet eivät kohtaa nuoren elämää millään tasolla tai opetus on muuten niin korkealentoista, ettei siitä saa otetta, on vaikea nähdä nuoren viihtyvän mukana kovin kauaa. Usein hyvienkin opettajien opetuksesta puuttuu johdonmukaisuus. Eli puheiden aiheet vaihtelevat viikosta toiseen. Onpa jossakin taipumuksena arvioida seurakunnan viikko-ohjelmasta puhujien vastuuvuorojen mukaan, että kannattaako paikalle mennä. Torumisen sijaan voisi harkita myös puhujien vaihtamista.

6. Tarkoitus

Tarkoitus on käsitteenä toki melko laaja, mutta tässä yhteydessä tarkoitan sitä, että onko koko toiminnalla tarkoitusta. Keskimääräinen nuori oppii koulussa melko kattavan paketin maailmassa olevista ongelmista: nälästä, köyhyydestä, prostituutiosta ja rikollisuudesta. Seurakunnan turvalliset sunnuntaiaamupäivät tarjoavat häiritsevän suuren kontrastin maailman ongelmiin. Nuori saattaa kokea suurta tarkoituksettomuutta seurakunnassa, joka ei tunnu tekevän muuta kuin kokoustavan viikoittain, samalla kuin ihmiset kärsivät lähellä ja kaukana.

Kun jokaiseen kohtaan sovelletaan seurakunnissa syvässä ja voimissaan olevaa muutosvastarintaa ja meille kaikille niin rakasta asioiden teologisoimista tai ainakin hengellistämistä, niin on helppo ymmärtää, miksi moni ei jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan. Joskus yksinkertaisetkin muutokset vaativat vuosikausien prosessin. Ehkäpä meillä ei ole aikaa niin paljon kuin me luulemme?

Read Full Post »