”Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta. Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: ’Tuntemattomalle jumalalle.’ Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan. ”Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin – itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. ”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: ’Me olemme myös hänen sukuaan.’ Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. ”Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.” (Ap.t. 17:22-31)
Minun postaukseni näyttäisivät muodostuvan kerta toisensa jälkeen eräänlaisiksi kirja-analyyseiksi. Olimme torstaista maanantaihin Haaparannan matkalla, jonne otin mukaani Ramin 
luonnehdinnan mukaan sika hyvän kirjan ”Oi Jerusalem.” Lisättäköön tuohon että yhdyn täysin Ramin luonnehdintaan. Kirja kertoo Israelin valtion syntyvaiheista. Siitä miten molemmat osapuolet, arabit ja juutalaiset odottivat sormi liipaisimella syyhyten sitä hetkeä, kun viimeinenkin britti on poistunut. Tosin molemmin puoleinen paukuttelu oli alkanut jo brittihallinnon aikana brittien puolueellisen valvonnan alla. Tuossa asiassa ei siis ole kovinkaan moni asia muuttunut, paukuttelu jatkuu entiseen tapaan. Merkille pantavaa oli, että vaikka holocaust oli aivan tuoreessa muistissa, länsimaat katselivat välinpitämättöminä kaikkea tuota teurastusta. Enpä ihmettelisi kovinkaan paljoa, jos sama ulkopuolisten välinpitämätön suhtautuminen jatkuisi tänäkin päivänä, olettaen että arabit onnistuisivat hävittämään juutalaiset sukupuuttoon!
Israelin itsenäiseksi valtioksi julistautuminen oli lähtölaukaus veriselle taistelulle Jerusalemin hallinnasta, sekä viiden arabi-armeijan hyökkäykselle vastaperustettuun Israelin valtioon. Ihmeteltävän sinnikkäästi juutalaiset saivat tehtyä vastarintaa vähällä väellä ja aseistuksella. Näytti siltä että arabit olisivat onnistuneet tavoitteissaan ellei ulkopuolinen painostus lopulta, lähinnä Yhdysvaltain ja yllätys yllätys Neuvostoliiton taholta saanut aikaan aselepoa, jonka aikana juutalaiset saivat täydennyksiä ja puntit alkoivat tasaantua.
Mieleeni nousee Jumalasta sellainenkin, näköjään tuntemattomaksi jäänyt puoli kun Hän Sakarjan kirjan toisessa luvussa sanoo: ”Joka koskee minun kansaani, se koskee minun silmäterääni.” Sen sijaan, että ihmiskunta kavahtaisi tekemästä vastoin Jumalan tahtoa, tuntuu olevan niin että kielto toimii ärsykkeenä täsmälleen päin vastoin tekemiselle. Vähän samaan tapaan kuin Jeesuksen ristiinnaulitsemisen sinetöi se, että Hän sanoi olevansa Jumalan Poika.
Korpialttari 