”Älköön vain kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä on olevinaan viisas tässä maailmassa, hänestä täytyy ensin tulla hullu, jotta hänestä tulisi viisas. Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hulluutta. Onhan kirjoitettu: – Hän vangitsee viisaat heidän omaan viekkauteensa.” (1. Kor. 3:18-19)
Sain juuri luettua läpi kirjan ”Ateismin sietämätön keveys”, ja ajattelin tuoreeltaan kirjoittaa tuntemuksista joita se herätti. Kuten minut tuntevat tietävät, ei koulusivistykseni ole kovin kummoinen, joten ”umpeen kuromista” on rutkasti. Jostain iski lukuvillitys joka on nukkunut ruususen unta monta vuosikymmentä. Eipä silti, ei tässä nyt sentään tohtorinväitöskirjaa tavoitella!
Ainakin sen tulin tietämään, ettei ainoastaan uskontoja ole maailmassa paljon, vaan erilaisten ismien kirjokin näyttäisi olevan loputon. Postmoderni ihminen on kehitellyt ajatuskuvioitaan jo niin pitkälle, että hänellä alkaa olla vaikeuksia sen tiedostamisessa onko hän oikeasti olemassa vai ei. Näyttäisi todellakin siltä että Jumala on suorastaan vanginnut viisaat oman viisautensa vangiksi.
Ateisti, joka toteaa Jumalan olevan kuollut, tarvitsee Häntä kuitenkin ainakin sen verran, että voi syyttää Häntä kaikesta maailmassa ilmenevästä pahuudesta! Evolutionismiin uskova ateisti sanoo ihmisen olevan eläin, josta seuraa että maailmassa (kuten eläinmaailmassa) vallitsee vahvemman oikeus. Josta taas seuraa, että vain parhaat selviävät. Silti hänkin on vaatimassa (eläimelle) ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa! Missä logiikka? Merkillisin kaikista lienee kristillinen ateismi, jota ei kai tavallisen tallaajan mielestä pitäisi voida olla olemassakaan, mutta niin vain on!
Mieleen tulee asetelma jossa Jumala on sanonut ihmiselle otsikon tavoin: Hyvä on, saat sen mitä tilasit! Hoida homma niin kuin parhaaksi näet. Minä vetäydyn joksikin aikaa taka-alalle!
Merkeistä päätellen: ei hyvältä näytä. Ihmiskunta on sotkemassa lainaksi saamansa planeetan niin että jonkun on kohta puututtava ulkoapäin asioihin ettemme huku myrkkyihimme!
Luin juuri Anna-lehdestä ”viikon pusun” joka annettiin Jari Tervolle. Kunnianosoitus johtuu kolumnista, jossa hän toteaa että nyky-yhteiskuntaa pitäisi tarkastella muilla kuin parin tuhannen vuoden takaisen kirjan asenteilla.
Tuohon on todettava vain: Tuon pari tuhatta vuotta vanhan kirjan päähenkilö kuitenkin sanoo loppupeleissä missä ihmiskunnan kaappi seisoo. Tykättiin siitä tai ei.
Korpialttari 