Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Graig Gross’

Ei sitä aina tiedä, mihin kaikkeen tulee elämässään ryhtyneeksi. Muistan vieläkin, kuinka istuimme Pietarsaaren Saalemin alakerrassa suunnittelemassa tulevien Vedä Henkeä -iltojen aiheita. Kaikkien villien ja outojenkin aihevaihtoehtojen keskelle Ville Mäkipelto tömäytti ehdotuksensa: Puhutaan pornoriippuvuudesta. Pakollisen naurunremahduksen jälkeen meistä oikeastaan jokainen hiljeni ja tajusimme, että se olisi aivan loistava aihe. Vaikka en itse koskaan ole suoranaisesti pornoa katsellut, olin kuitenkin törmännyt aivan liian moneen ihmiseen, joka oli koukussa pornoon. Eivätkä ne kaverit edes olleet enää teinipoikia. Jollakulla oli kaunis vaimo ja toisella suloinen kihlattu. Porno vain vei niin, ettei oikein kiinnostanut se oma kulta.

Innostuinpa sitten lukemaan oikein kirjojakin aiheesta. Steve Gallagherin: At the Altar of Sexual Idolatry oli ensimmäinen kirja, jonka luin. Kirjan tiedoilla ja muutamalla muulla faktalla varustautuneena puhuin aiheesta 22.11.2008 pidetyssä ”Suoraa puhetta pornosta” -illassa. Omissa pienissä kuvioissamme aihevalinta sai aikaan paljon kihinää ja huomasin, että monilla oli ihan tajuttomia ongelmia pornon kanssa. Kun sitten vuoden vaihteen jälkeen saimme kuulla, että meitä oli pyydetty pitämään tuo samantyyppinen Vedä Henkeä -ilta vuotuisessa helluntaikonferenssissa oli aihevalintamme selvä: puhuisimme uudelleen pornoriippuvuudesta. Toki sillä edellytyksellä, että saisimme siihen luvan. (Tapahtuman järjestäjillä on luonnollisesti veto-oikeus aihevalintoihin nähden.) Järjestäjät eivät kuitenkaan nähneet mitään ongelmaa aiheessamme, joten sillä päätettiin edetä.

Valmistelimme kevään 2009 aikan juhannuskonferenssissa pidettävää Vedä Henkeä -iltaamme ja luin aihetta varten uusia kirjoja. Michael Leahyn Porn Nation oli toinen lukemistani kirjoista. Michaelin elämän tarina on kaikessa surkeudessaan klassinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun alunperin harmittoman tuntuisesta pornon katselusta kasvaa vaikea, sairaalloinen seksiriippuvuus, jonka hintana on avioliitto, lapset, työpaikka, yritys ja lopulta lähes oma henki. Jatkoin tutkimistani, vaikka olin samaan aikaan sekä väsynyt että ahdistunut kaikesta eteeni tulevasta.

Törmäsin muun muassa Valtion elokuvatarkastamon tilastoihin vuodelta 2007. Sinä vuonna Suomeen tuotiin tarkastettavaksi yli 25300 elokuvaa. Niistä 24147 oli kovaa pornoa. Siinä ei ole mukana niin sanottu pehmoporno eikä Suomessa laiton eläin-, lapsi-, ja väkivaltaporno. Opin, että lapsiporno tuottaa 3 miljardia dollaria vuodessa maailmassa, jossa lasketaan olevan 420 miljoonaa pornosivua. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset ovat kasvaneet yhdysvalloissa vuoden 1998 4500 tapauksesta 112083 tapaukseen vuonna 2004. Huomasin, että 1/3 pornosivuilla käyvistä on naisia ja että heistä joka kuudes taistelee pornoriippuvuuden kanssa. Opin senkin, etttä keskimäärin pornoon törmätään 11 vuotiaana ja että 15-17 vuotiaista nuorista 80% on nähnyt useita kertoja kovaa pornoa ja 90% 8-16 vuotiaista on katsonut nettipornoa.

Kun sitten lopulta sain puheeni kasattua ja ennenkaikkea rajattua jollakin tavalla olin todella epävarma sen suhteen. En oikein ollut varma, että uskaltaako moista aihetta kuitenkaan ottaa esille. Oman epäröintini keskellä tein päätöksen, että en aio enää vaihtaa aihetta ja niin me pidimme iltamme suunnitelmien mukaan juhannuksena 2009. Saamamme palaute oli huikeaa. Luullakseni pitkästi toistasataa ihmistä tuli juttelemaan kanssani puhettani seuranneina päivinä. Olin joutunut käyttämään hyväkseni paljolti yhdysvaltalaista tilastotietoa, mutta nyt sain kuulla ihan suomalaisten kertomuksia. Kuulin surullisia, hätkähdyttäviä, kuvottavia, masentavia ja yllättäviä tarinoita. Saatoin kuulla pornoriippuvuudesta vanhalta harmaapäiseltä mieheltä tai nuorelta naiselta. Näin aviopareja, joiden liitto oli pelkkä kulissi, koska porno riivasi taustalla. Kuulin pastoreista, jotka ovat seurakunnan johtotehtävissä, mutta ovat kiinni pornossa.

Kaiken tämän keskellä kuljin kuin sumussa. Osin oli oloni kuin rocktähdellä (mikä ei näissä pienissä kuvioissani vaadi paljoa) ja toisaalta tajusin sen huutavan hädän, mikä ihmisillä oli oman riippuvuutensa kanssa. Jotenkin sen kaiken hälinän keskellä tajusin, yhdessä ystävieni kanssa, että meidän on tehtävä asialle jotakin. Koska suurin osa pornoriippuvuudesta keskittyy nimen nettipornon ympärille, päätimme perustaa nettisivuston nimeltä Koukussa pornoon. Esikuvanamme pidimme xxxchurch.com -sivustoa, joka oli toiminut jo muutamia vuosia. Ongelmana oli se, ettei apua ollut tarjolla suomeksi. Me halusimme omalta osaltamme yrittää tuoda apua niiden ihmisten elämään, jotka todella kärsivät pornoriippuvuudesta. Oma lähtökohtamme on kristillinen, mutta loppuviimein pornoriippuvuudella ei ole mitään tekemistä teologian tai uskon kanssa. Vaikka ihminen ei mitenkään uskoisi Jumalaan voi pornoriippuvuus silti tuhota hänen elämänsä.

On selvää, että olemme saaneet oman osamme arvostelustakin, mutta sen kanssa oppii aina elämään. Meitä on syytetty julkisuushakuisiksi tai oman kunniamme metsästäjäksi (vaikka pornoriippuvuudesta puhuminen ei suoranaista kunniaa ole tuonut). Monenlaista muutakin arviota on osaksemme siunaantunut, mutta loppujen lopuksi olen vain kiinnostunut siitä, että pornoriippuvainen voisi päästä vapauteen. Koko sivustomme on tehty oikeastaan vapaaehtoisvoimin. Siitä syystä aikataulummekin venyi muutamalla kuukaudella. Vaikka yritimme saada sivustomme avatuksi viime syksyn aikana, emme siinä onnistuneet. Nyt sivut on kuitenkin avattu siitä iso kiitos kaikille innokkaille. Voit käydä tarkistamassa sivut osoittessa www.koukussapornoon.com. Graig Grossia mukaillen olen ennakoiden ottanut tittelikseni: pornopastori. Että sitä saa kyllä ihan käyttää…

Mainokset

Read Full Post »

Meissä ihmisissä on sisäänrakennettuna joku kumma geenivirhe. Kaikkina aikoina ympärillämme on luovia, energisiä, taitavia ja idearikkaita ihmisiä. Kaikkina aikoina on myös isompi joukko porukkaa, joka onnistuu tekemään luovista ideoista kiveen hakattuja dogmeja.

Suomalaisessa vapaaseurakunnallisessa elämässä on ollut jo vuosien ajan tapana pitää niin sanottuja jumalanpalveluksia sunnuntaisin klo 11.00. Olen antanut itselleni kertoa, että ajankohta juontaa juurensa maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta, jossa oli ehdittävä tehdä maatilan hoitamiseen tarvittavat työt ennen kirkkoon menoa. Klo 11 oli siis loistava aika agraariyhteiskunnassa. Onko se sitä vieläkin? Montako maanviljelijää seurakunnassasi on?

Lähetystyöntekijä Hannu Happonen kertoi kerran tulleensa kotimaahan lomalle ja kyläilleensä eri seurakuntalaisten luona. Jokaisessa kyläpaikassa oli valiteltu samaa murhetta. Olivat kuulemma ajatelleet muuttaa tuon perinteisen sunnuntaikokouksen alkamisajankohtaa klo 11.30:een. Kolmannessa kyläpaikassa olivat jopa eroamassa seurakunnasta mokoman jumalanpilkan vuoksi. Happosen kertomus on loistava esimerkki siitä, miten alunperin hyvästä ideasta tulee dogmi, josta ei anneta periksi. Ovatpa jotkut nähneet, että Jumala on Raamatussa määrännyt jumalanpalveluksen alkamaan klo 11. Rehellisyyden nimissä on muistettava, että Happonen lisäsi kertomukseensa sen, etteivät ajankohtauskovaiset hätkähdä mitenkään esimerkiksi Aids/HIV-ongelman laajuutta.

Vapaissa seurakunnissa kasvaneet tietänevät senkin, että ”meillä ei ole kaavoja”. Hienon ajatuksen taustalla on syvä ymmärrys siitä, että ”annetaan tilaa Pyhälle Hengelle toimia”. Jos kuitenkin katsoo useimpien seurakuntien tilaisuuksia, saa vahvan käsityksen siitä, että Pyhä Henki on melko lailla kaavamainen toimija. Hän tuntuu olevan erityisen ihastunut 50- ja 60-lukujen aikana kehittyneeseen seurakuntakulttuuriin. Mitä dogmeja sinä havaitset seurakunnassasi. Mitä ei saa milloinkaan muuttaa? Ehkäpä tässä auttavat Graig Grossin sanat: ”Mitä sääntöjä seurakunnassasi tai herätysliikkeessäsi on? Riko ne!”

Read Full Post »