Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Bill Hybels’

Kun ensimmäisen kerran kuulin Tri Bilezikianin Trinity Collegessa maalaavan näkyä raamatullisesti toimivan kristillisen yhteisön elämästä, sisälläni velloivat tunteet, joita en ollut koskaan tuntenut. Joskus, kun hän puhui paikallisseurakunnan potentiaalista, tunsin sisälläni niin vahvan kaipuun, että tuskin kykenin pidättelemään kyyneleitäni. -Bill Hybels

Bill Hybels on paljon minua  vahvempi (ja kaikinpuolin parempi) mies. Siinä, missä Bill taisteli kyyneleitä vastaan, minä hävisin taisteluni kuin akat. Itkin silmät sumeana ja yritin olla niin, ettei minua nähtäisi. Aivan samalla tavalla minä koin tunteita, joita en ollut koskaan kokenut. Minutkin sai valtaansa kaunis kuva siitä, mitä seurakunta voisi olla ja mitä sen pitäisi olla. Istuin takapenkissä ja taistelin koko ajatusta vastaan. Mikä minä olen mitään seurakuntaa perustamaan? Miksi minun pitäisi se tehdä? Voisitko Jumala pyytää minulta jotakin muuta?

Soitin sieltä penkistä hyvälle ystävälleni Teemulle, mutta puhelu meni säälittäväksi, itkunsekaiseksi tyrskimiseksi. Vain se, joka on saanut nähdä jotakin Jumalan maalaamaa, voi ymmärtää sen tunnemyrskyn jossa olin. Makasin myöhemmin illalla omassa hotellihuoneessani ja tajusin, että minun on vastattava jotakin Jumalalle. Tajusin, että jos ei tämä puhe ole Jumalan puhetta, niin minä en ole koskaan Jumalan puhetta edes kuullut. Minä sanoin Jumalalle, että: ”Minua pelottaa perustaa seurakuntaa, mutta vielä enemmän minua pelottaa kadottaa tämä näky”. Lupasin olla mukana tässä projektissa. Rukousten ja paaston jälkeen alkoi suuntakin selvitä.

Bill Hybels kirjoittaa: Johtajat, älkää koskaan pyytäkö anteeksi niiden tunteiden voimakkuutta, jotka teillä on Jumalan antaman näyn puolesta. Älkää piilottako tunteitanne… …maalatkaa näky perheellenne, ystävillenne, kollegoillenne ja aivan tuntemattomillekin. Kuvatkaa se niin intohimoisesti kuin voitte. Maalaa se niin, että ihmisten sydämet liikahtavat ja he sanovat. Minä olen mukana.

Minä tein juuri niin. Kerroin unelmastani perheelleni ja ystävilleni ja aina vain laajenevalle piirille ihmisiä. Toden totta. Yksitellen alkoivat ihmiset tulla mukaan: ”Minäkin haluan unelmoida, voinko minä olla mukana?” Ehkä yksi kauniimmista hetkistä oli se, kun oma isäni sanoi: ”Meni syteen tai saveen, niin me ollaan tässä mukana”. Oma vaimoni käytti osin samoja sanoja: ”Meni syteen tai saveen, mä olen sun rinnallasi”. Pikkuhiljaa heitä alkoi tulla lisää. Ihmisiä, joiden sydän liikahti sen verran, että hekin sanoivat: Minä olen mukana. Siksi olen Jumalalle äärimmäisen kiitollinen. Olen kiitollinen näystä. Olen kiitollinen ystävistä ja perheestä. Olen kiitollinen Vedä Henkeä -seurakunnasta. Olen kiitollinen elämästä ja siitä, että elämän taivaalta ovat vaihteeksi pilvet haihtuneet ja armon aurinko paistaa kirkkaana. Mistä sinä olet kiitollinen tänä pääsiäisenä?

Ps. Huomaan tuota yläkuvaa katsoessani, että jokuhan varmasti ajattelee: ”Katsos, parhaat kaverit samassa kuvassa…” 🙂

Read Full Post »

”Älä unelmoi pieniä unelmia, sillä niillä ei ole voimaa liikuttaa ihmisten sydämiä” -Johann Wolfgang von Goethe.

Aina joskus elämässä tulee eteen sellainen vuori, joka näyttää sulkevan edessämme olevan tien kokonaan. Vaikka kuinka etsit tunnelia tai kiertotietä, tajuat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, että ainoa vaihtoehto on aloittaa vaivalloinen nousu ylös vuorenrinnettä ja toivoa, että huipulta avautuu taas helpompi kulkureitti. Oman elämäni valintojen, epäonnistumisten ja johdatuksen seurauksena havahduin itsekin oman vuoreni juurelta. Vuosikausia seurakuntakuvioissa toimineena ja lukemattomissa palvelutehtävissä toimineena olen elämässäni syvästi kiintynyt seurakuntaan ja niihin arvoihin, joita se kaikkine heikkouksineenkin edustaa. Uskon Bill Hybelsin tavoin, että ”maailmassa ei ole mitään niin mahtavaa kuin paikallisseurakunta, kun seurakunta toimii oikein”. Toisaalta uskon, kuten Rick Warren sanoo, että kaikenlaisten ihmisten tavoittamiseksi tarvitaan kaikenlaisia seurakuntia. Oma vanha seurakuntani tavoittelee omanlaisiansa ihmisiä omalla tyylillään ja seurakunta on täynnä vilpittömiä ja suloisia ihmisiä. Minä kuitenkin tajusin, että se näky mikä minulla on seurakunnasta, on niin toisenlainen, ettei sen toteuttaminen onnistu ilman rajuja muutoksia. Tajusin myös, ettei ole minun paikkani tehdä niitä muutoksia. Pitkällisen prosessin, rukouksen ja paastonkin avulla sain vihdoinkin selvitettyä itselleni, että ehkäpä on aika perustaa oma seurakunta. On aika perustaa sellainen yhteisö, jossa voimme toteuttaa sitä näkyä, jonka Jumala on meille antanut. Olen huomannut, että valitettavan monissa seurakunnissa kiistellään ylistysmusiikista, -tanssista, toimintatavoista, ajankohdista ja monista aivan mitättömistä asioista. Tänä päivänä uskon vakaasti, että meitä ei ole kutsuttu vuosiakausia kestävään asemasotaan, vaan etenemään rohkeasti sellaisille alueille, joissa ei vielä ole kuljettu. Omat kiistamme meilläkin oli, mutta niitä en halua ruotia.

Joka tapauksessa halusimme antaa työrauhan ihmisille, joiden tapa käsitellä asioita saattaa olla rauhallisempi tai jopa vanhanaikaisempi. Huomaa, ettei rauhallisuudessa tai edes vanhanaikaisuudessa ole mitään väärää. Itse kaipaan kuitenkin jotakin uudempaa ja nykyaikaisempaa. Emme halunneet saada aikaan ristiriitoja loputtomalla jääräpäisyydellämme (joka näkökulmasta riippuen voi olla uskollisuutta ja lujuutta), vaan päätimme väistyä ja toimia toisaalla. Siispä vuoden 2010 alusta olemme toimineet pienessä Vedä Henkeä -seurakunnassa Pietarsaaressa. Seurakuntamme on määrittelyltään ”Kristuskeskeinen, ihmislähtöinen seurakunta”. Rakkauden kaksoiskäskyä lainaten on näkymme ”Rakasta Jumalaa, rakasta ihmistä”. Tämän pienen yhteisön kautta olemme ottamassa ensiaskeleitamme kohti sitä päämäärää, jonka olemme vain unelmissamme saaneet nähdä. Tiedän jo tässä vaiheessa, että kohtaamme niitä, jotka syyttävät, haukkuvat ja vastustavat meitä. Mutta tiedän senkin, että on sellaisiakin, jotka ymmärtävät, tukevat ja arvostavat meitä. Kumpaan joukkoon sinä aiot kuulua?

Liitän tähän myös kirjeen, jonka olen seurakuntamme alkutaipaleella kirjoittanut:

Me unelmoimme yhteisöstä, jossa jokainen on tunnettu, hyväksytty ja jossa jokaisesta välitetään. Me unelmoimme, että jokainen rikkinäinen, väsynyt, stressaantunut, epäonnistunut, murheellinen, katkera, turhautunut tai ahdistunut ihminen voisi kokea Jumalan eheyttävän ja rakastavan voiman. Me unelmoimme yhteisöstä, joka tavoittaa nuoren sukupolven uudella, energisellä, inspiroivalla ja ajanmukaisella tavalla. Haluamme osoittaa ihmisille radikaalin Jeesuksen, joka 2000 vuotta sitten muutti maailman tavallisten ihmisten kautta. Me haluamme olla niitä tavallisia ihmisiä, joiden kautta hän muuttaa maailman tänään.

Me unelmoimme yhteisöstä, josta voimme kaikki olla ylpeitä. Haluamme sitoutua panostamaan energiamme, ideamme, voimamme yhteisen näyn taakse tavoittaaksemme oman sukupolvemme rikkinäisessä maailmassa. Unelmoimme yhteisöstä, jota voimme kutsua kodiksemme. Unelmoimme yhteisöstä, jota Raamattu kutsuu nimellä seurakunta.

Tämän unelman toteuttamisen ensimmäinen askel on otettu. Perustimme yhdistyksen, jonka suojista otamme haparoivia askeleita kohti sitä kaunista maisemaa, jonka Jumala on eteemme maalannut. Yhdistyksemme nimi on Vedä Henkeä Unelma. Haluamme olla uskollisia sille unelmalle, jonka uskomme saaneemme Jumalalta. Haluatko sinä tarttua tähän unelmaan? Haluatko auttaa meitä eteenpäin nyt, kun unelmamme on vielä pelkkä herkkä ja särkyvä kangastus? Toivon, että saisit otteen yhteisestä unelmastamme ja astuisit rohkeasti mukaan elämäsi seikkailuun.

Pastori Rami Lehtola
Vedä Henkeä -seurakunta

Ps. Kiitän sydämestäni entistä kotiseurakuntaani kaikesta siitä hyvästä opetuksesta, yhteydestä ja palvelumahdollisuuksista, joista olen saanut nauttia. Teidän rukoushuoneenne on ollut minun elämäni ensimmäinen koti, kun vanhempani toimivat siellä talonmiehenä. Samassa seurakunnassa olen tehnyt uskonratkaisuni, käynyt kasteella ja täyttynyt Pyhällä Hengellä. Siellä olen oppinut miksaamaan, puhumaan, johtamaan leirejä, vetämään kerhoja, opettamaan pyhäkoulussa, laulamaan kuorossa ja jopa sen, kuinka pystytetään iso kokousteltta. Teidän seurakunnassanne palvelin hallituksessa, vanhimmistossa ja aloitin pastorin työni. Olen saanut osani siunauksista ja koettelemuksista. Olen saanut kehuja ja nuhteita. Olen kokenut armoa ja kovuutta. Kaikesta tästä olen kiitollinen. Kaikki kokemani on tehnyt minusta sen mitä olen tänään. Olen teille paljosta kiitollinen ja toivotan teille kaikille siunausta ja menestystä. Kiitos.

Read Full Post »