Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Vedä Henkeä’ Category

Kuva Wikipediasta

Kaikkien peruutusten äiti

”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Ap.t. 1:7-8)

”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” (Matt. 24:36)

Maailmanloppu ennustettiin tapahtuvaksi tänään 21.05.2011, mutta jo päivää ennen suurtapahtumaa saimme sitten kuulla, että se onkin peruutettu!

Aikaisemmat maailmanloput ovat yksinkertaisesti jääneet muuten vain toteutumatta kun Jumala ei ole niihin suostunut. Yhden tuollaisen muistan pikkupoikana kokeneeni (olen siitä aikaisemminkin kertonut, mutta kertaushan on opintojen äiti), odottaen selkä kyyryssä kellon lyövän kaksitoista päivällä, joka tuolloin taisi olla täsmällinen ajankohta. Oli kaunis kesäpäivä ja pikkupojan sydämeltä putosi raskas taakka kun keskipäivä meni, eikä mitään pudonnutkaan niskaan, vaan päivä jatkui yhtä kauniina kuin siihenkin asti.

Ylläolevissa Raamatun lainauksissa lausutut, Jeesuksen itsensä sanomat sanat, riittävät useimmille kristityille vastaukseksi mieltä askarruttavaan kysymykseen Jeesuksen paluun, ja maailmanlopun ajankohdasta. Mutta aina löytyy joku joka kokee saaneensa asiasta vuorenvarman tiedon päivämäärineen ja jopa kellonaikoineen!

En tiedä perustuuko moinen tarve kaikesta huolimatta ennusteluun jonkinmoiseen masokismiin, tarpeeseen tai haluun tulla julkisesti nolatuksi, vaiko vain haluun pelotella. Ehkäpä joku jossain tuohonkin osaa sanoa oikean diagnoosin.

Mitä maailmanloppuun tulee, tällainen talonpoikaisteologi ymmärtäisi tämän Telluksen pysyvän nykyisessä muodossaan kasassa vielä ainakin tuhat vuotta. Jonkinmoinen maailmanloppu se tietenkin on niille kiihkeästi vallankahvasta kiinni pitäville, jotka valtansa menettävät. Mutta tämän maan kamaralla minun ymmärrykseni mukaan näytetään ihmiskunnalle miten asiat hoidetaan ja valtakuntia hallitaan silloin, kun se tapahtuu niin kuin Jumala on sen alun perin ajatellut! Liitän tähän loppuun raamatullisen iskulauseen, joka meillä kaikilla kristityillä tulisi olla huulillamme liittyen Jeesuksen paluuseen, oli ajankohta sitten mikä onkin: ”Maranata! Herramme, tule!” (1. Kor. 16:22)

Journalistinen vapaus

Teinpä tuossa pienen kokeilun lähettämällä omalta Facebook-seinältäni löytyvän Maan tapa -nimisen kirjoituksen sekä Pohjalaisen, että Pietarsaaren Sanomien mielipide-osastolle. Jälkimmäisessä kirjoitus julkaistiin sellaisenaan (josta lähetin lehteen kiitokset), mutta Pohjalaiseen olin pakotettu lähettämään vähintäänkin närkästyneen palautteen johtuen siitä että sitä on niin paljon muokattu! Sillä saatetoteamuksella että jos tämä on käytäntö, ei Pohjalaiseen uskalla laittaa edes kuolinilmoitusta, koska saattaa lehden editoinnin johdosta tulla ilmoittaneeksi naapurin hyvinvoivan isännän kuolleeksi. Äkkinäinen ajattelisi, että jos mielipidekirjoitusta ei voi sellaisenaan julkaista, vain mahdolliset kirjoitusvirheet korjattuna, olisi parempi käytäntö (pienempi paha) jättää se kokonaan julkaisematta, kuin muokata se lähes tuntemattomaksi!

P.S. Kuten huomaatte, minäkin olen kuitenkin sen verran varovainen mies että jätin tämän kirjoittamisen näin myöhäiseen (noin klo 23:00) ajankohtaan.

Read Full Post »

Kun joskus elämässä kohdalle osuu jotankin ainutlaatuista, sen yleensä tunnistaa. Omalla kohdallani Vedä Henkeä -porukan kanssa touhuaminen on yksi tällainen siunaus. Vedä Henkeä -konseptiin kuuluu seurakunnan lisäksi Talk Show- tyyppinen televisio-ohjelma, jota olimme kuvaamassa viime viikonloppuna. Kun viettää kokonaisen viikonlopun upeiden ihmisten kanssa avoimin mielin, voi oppia jotakin tärkeää. Kaksi keskeistä havaintoa Vedä Henkeä Talk Show -pilottijakson kuvauksista:

1. Yhteys
Vedä Henkeä Talk Show on valitettavasti harvinainen esimerkki siitä, miten hyvää projektia voidaan tehdä yli seurakuntarajojen. Porukan runko koostuu Vedä Henkeä -seurakunnan ja Vaasan helluntaiseurakunnan porukasta, mutta mukana on ihmisiä eri seurakunnista aina pääkaupunkiseutua ja Lahtea myöten. Ammatti-ihmiselle ärsyttävä amatöörimäisyys saattaa paistaa monesta kohtaa läpi, mutta sitä paikataan järjettömällä innolla ja luovalla hulluudella. Tässä projektissa et huomaa muuten niin harmittavan yleistä reviiri-ajattelua. Yksi tämän tiimin suurimpia vahvuuksia on se, että me olemme ensisijaisesti ystäviä keskenämme ja olemme niin järjettömän innoissamme, että haluamme tehdä televisio-ohjelmaa jopa talkootyönä. En tarkoita sitä, että kukaan ei halua minkäälaista korvausta mistään. Kyllä laite- ja tilavuokrat merkitsevät ihan konkreettista valuuttaa. Eikä ketään haittaa, jos on mahdollisuus saada pieni korvaus ajasta ja työstä. Asenne on vain se, että tätä ei tehdä rahasta vaan rakkaudesta.

2. Asenne
Joka mies tekee hyvää, näyttävää ja laadukasta rahalla. Ei ole mitenkään vaikeaa tehdä maailmanluokan tulosta maailmanluokan resursseilla. Mielestäni oli hienoa nähdä Vaasan kuvausryhmän nauttivan SuomiTV:n huippukalustosta. Oli upeaa saada käyttää viimeisintä tekniikkaa kuvatarkkaamossa ja ohjaamossa. Kuitenkin kaikkein ominaisinta tälle tiimille on se, että työtä on tehty vuosia myös paljon heikommalla kalustolla. On rakennettu itse lähetysvaunu ja mukana kulkee omatekoinen kamerapuomi. Vaasan porukka rakensi toista viikkoa upeaa lavastetta tyhjään varastohalliin. Sisällöntuotantoporukka on nukkunut yönsä rukoushuoneen kellarissa ja nyt viimeksi tyhjän liiketilan toimiston lattialla. Me osaamme nauttia hotellin mukavuuksista ja aamiaisesta, mutta meille kelpaa myös leipä ja mehu mikropuuron kera. Joku matkustaa satoja kilometrejä vain saadakseen laulaa yhden laulun tai soittaa yhden kappaleen. Tällaista asennetta on ilo katsella. Kaikkea leimaa halu tehdä työtä siten, että ollaan valmiita tinkimään omista vaatimuksista ja omasta mukavuudesta. Joskus on vain niin, että vahvalla rahoituksella ja resursseilla varustettu porukka jää lopputuloksessa jälkeen vain oman asenteensa vuoksi.

Ajoimme viime viikon tiistaina Vedä Henkeä -illan jälkeen kohti Vaasaa viemään lisää trussia studiolle. Olimme pakanneet peräkärryn täyteen ja lähdimme liikkeelle vasta iltakymmenen jälkeen. Tiesimme, että olisimme kotona vasta keskiviikon puolella ja että aamulla olisi silti edessä normaali aamuherääminen. Tiesimme senkin, että Vaasan päässä olisi silti vielä joku meitä vastassa, vaikka kello olisi lähellä puoltayötä kun olisimme perillä. Pelkääjän paikalla istuva Mika sanoi: ”Tämmöistä ei kukaan ulkopuolinen ymmärrä”. Ei ymmärräkään. Siihen tarvitaan järjetöntä intoa ja luovaa hulluutta. Molemmat ovat kultaakin kalliimpia ja aivan yhtä harvinaisia.

Ps. Koko touhussa on mukana lukematon määrä ihmisiä, yrityksiä ja yhteistyökumppaneita. Talk Shown omilta sivuilta löydät tarkemmin tietoa heistä.

Read Full Post »

Ei sitä aina tiedä, mihin kaikkeen tulee elämässään ryhtyneeksi. Muistan vieläkin, kuinka istuimme Pietarsaaren Saalemin alakerrassa suunnittelemassa tulevien Vedä Henkeä -iltojen aiheita. Kaikkien villien ja outojenkin aihevaihtoehtojen keskelle Ville Mäkipelto tömäytti ehdotuksensa: Puhutaan pornoriippuvuudesta. Pakollisen naurunremahduksen jälkeen meistä oikeastaan jokainen hiljeni ja tajusimme, että se olisi aivan loistava aihe. Vaikka en itse koskaan ole suoranaisesti pornoa katsellut, olin kuitenkin törmännyt aivan liian moneen ihmiseen, joka oli koukussa pornoon. Eivätkä ne kaverit edes olleet enää teinipoikia. Jollakulla oli kaunis vaimo ja toisella suloinen kihlattu. Porno vain vei niin, ettei oikein kiinnostanut se oma kulta.

Innostuinpa sitten lukemaan oikein kirjojakin aiheesta. Steve Gallagherin: At the Altar of Sexual Idolatry oli ensimmäinen kirja, jonka luin. Kirjan tiedoilla ja muutamalla muulla faktalla varustautuneena puhuin aiheesta 22.11.2008 pidetyssä ”Suoraa puhetta pornosta” -illassa. Omissa pienissä kuvioissamme aihevalinta sai aikaan paljon kihinää ja huomasin, että monilla oli ihan tajuttomia ongelmia pornon kanssa. Kun sitten vuoden vaihteen jälkeen saimme kuulla, että meitä oli pyydetty pitämään tuo samantyyppinen Vedä Henkeä -ilta vuotuisessa helluntaikonferenssissa oli aihevalintamme selvä: puhuisimme uudelleen pornoriippuvuudesta. Toki sillä edellytyksellä, että saisimme siihen luvan. (Tapahtuman järjestäjillä on luonnollisesti veto-oikeus aihevalintoihin nähden.) Järjestäjät eivät kuitenkaan nähneet mitään ongelmaa aiheessamme, joten sillä päätettiin edetä.

Valmistelimme kevään 2009 aikan juhannuskonferenssissa pidettävää Vedä Henkeä -iltaamme ja luin aihetta varten uusia kirjoja. Michael Leahyn Porn Nation oli toinen lukemistani kirjoista. Michaelin elämän tarina on kaikessa surkeudessaan klassinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun alunperin harmittoman tuntuisesta pornon katselusta kasvaa vaikea, sairaalloinen seksiriippuvuus, jonka hintana on avioliitto, lapset, työpaikka, yritys ja lopulta lähes oma henki. Jatkoin tutkimistani, vaikka olin samaan aikaan sekä väsynyt että ahdistunut kaikesta eteeni tulevasta.

Törmäsin muun muassa Valtion elokuvatarkastamon tilastoihin vuodelta 2007. Sinä vuonna Suomeen tuotiin tarkastettavaksi yli 25300 elokuvaa. Niistä 24147 oli kovaa pornoa. Siinä ei ole mukana niin sanottu pehmoporno eikä Suomessa laiton eläin-, lapsi-, ja väkivaltaporno. Opin, että lapsiporno tuottaa 3 miljardia dollaria vuodessa maailmassa, jossa lasketaan olevan 420 miljoonaa pornosivua. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset ovat kasvaneet yhdysvalloissa vuoden 1998 4500 tapauksesta 112083 tapaukseen vuonna 2004. Huomasin, että 1/3 pornosivuilla käyvistä on naisia ja että heistä joka kuudes taistelee pornoriippuvuuden kanssa. Opin senkin, etttä keskimäärin pornoon törmätään 11 vuotiaana ja että 15-17 vuotiaista nuorista 80% on nähnyt useita kertoja kovaa pornoa ja 90% 8-16 vuotiaista on katsonut nettipornoa.

Kun sitten lopulta sain puheeni kasattua ja ennenkaikkea rajattua jollakin tavalla olin todella epävarma sen suhteen. En oikein ollut varma, että uskaltaako moista aihetta kuitenkaan ottaa esille. Oman epäröintini keskellä tein päätöksen, että en aio enää vaihtaa aihetta ja niin me pidimme iltamme suunnitelmien mukaan juhannuksena 2009. Saamamme palaute oli huikeaa. Luullakseni pitkästi toistasataa ihmistä tuli juttelemaan kanssani puhettani seuranneina päivinä. Olin joutunut käyttämään hyväkseni paljolti yhdysvaltalaista tilastotietoa, mutta nyt sain kuulla ihan suomalaisten kertomuksia. Kuulin surullisia, hätkähdyttäviä, kuvottavia, masentavia ja yllättäviä tarinoita. Saatoin kuulla pornoriippuvuudesta vanhalta harmaapäiseltä mieheltä tai nuorelta naiselta. Näin aviopareja, joiden liitto oli pelkkä kulissi, koska porno riivasi taustalla. Kuulin pastoreista, jotka ovat seurakunnan johtotehtävissä, mutta ovat kiinni pornossa.

Kaiken tämän keskellä kuljin kuin sumussa. Osin oli oloni kuin rocktähdellä (mikä ei näissä pienissä kuvioissani vaadi paljoa) ja toisaalta tajusin sen huutavan hädän, mikä ihmisillä oli oman riippuvuutensa kanssa. Jotenkin sen kaiken hälinän keskellä tajusin, yhdessä ystävieni kanssa, että meidän on tehtävä asialle jotakin. Koska suurin osa pornoriippuvuudesta keskittyy nimen nettipornon ympärille, päätimme perustaa nettisivuston nimeltä Koukussa pornoon. Esikuvanamme pidimme xxxchurch.com -sivustoa, joka oli toiminut jo muutamia vuosia. Ongelmana oli se, ettei apua ollut tarjolla suomeksi. Me halusimme omalta osaltamme yrittää tuoda apua niiden ihmisten elämään, jotka todella kärsivät pornoriippuvuudesta. Oma lähtökohtamme on kristillinen, mutta loppuviimein pornoriippuvuudella ei ole mitään tekemistä teologian tai uskon kanssa. Vaikka ihminen ei mitenkään uskoisi Jumalaan voi pornoriippuvuus silti tuhota hänen elämänsä.

On selvää, että olemme saaneet oman osamme arvostelustakin, mutta sen kanssa oppii aina elämään. Meitä on syytetty julkisuushakuisiksi tai oman kunniamme metsästäjäksi (vaikka pornoriippuvuudesta puhuminen ei suoranaista kunniaa ole tuonut). Monenlaista muutakin arviota on osaksemme siunaantunut, mutta loppujen lopuksi olen vain kiinnostunut siitä, että pornoriippuvainen voisi päästä vapauteen. Koko sivustomme on tehty oikeastaan vapaaehtoisvoimin. Siitä syystä aikataulummekin venyi muutamalla kuukaudella. Vaikka yritimme saada sivustomme avatuksi viime syksyn aikana, emme siinä onnistuneet. Nyt sivut on kuitenkin avattu siitä iso kiitos kaikille innokkaille. Voit käydä tarkistamassa sivut osoittessa www.koukussapornoon.com. Graig Grossia mukaillen olen ennakoiden ottanut tittelikseni: pornopastori. Että sitä saa kyllä ihan käyttää…

Read Full Post »

”Älä unelmoi pieniä unelmia, sillä niillä ei ole voimaa liikuttaa ihmisten sydämiä” -Johann Wolfgang von Goethe.

Aina joskus elämässä tulee eteen sellainen vuori, joka näyttää sulkevan edessämme olevan tien kokonaan. Vaikka kuinka etsit tunnelia tai kiertotietä, tajuat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, että ainoa vaihtoehto on aloittaa vaivalloinen nousu ylös vuorenrinnettä ja toivoa, että huipulta avautuu taas helpompi kulkureitti. Oman elämäni valintojen, epäonnistumisten ja johdatuksen seurauksena havahduin itsekin oman vuoreni juurelta. Vuosikausia seurakuntakuvioissa toimineena ja lukemattomissa palvelutehtävissä toimineena olen elämässäni syvästi kiintynyt seurakuntaan ja niihin arvoihin, joita se kaikkine heikkouksineenkin edustaa. Uskon Bill Hybelsin tavoin, että ”maailmassa ei ole mitään niin mahtavaa kuin paikallisseurakunta, kun seurakunta toimii oikein”. Toisaalta uskon, kuten Rick Warren sanoo, että kaikenlaisten ihmisten tavoittamiseksi tarvitaan kaikenlaisia seurakuntia. Oma vanha seurakuntani tavoittelee omanlaisiansa ihmisiä omalla tyylillään ja seurakunta on täynnä vilpittömiä ja suloisia ihmisiä. Minä kuitenkin tajusin, että se näky mikä minulla on seurakunnasta, on niin toisenlainen, ettei sen toteuttaminen onnistu ilman rajuja muutoksia. Tajusin myös, ettei ole minun paikkani tehdä niitä muutoksia. Pitkällisen prosessin, rukouksen ja paastonkin avulla sain vihdoinkin selvitettyä itselleni, että ehkäpä on aika perustaa oma seurakunta. On aika perustaa sellainen yhteisö, jossa voimme toteuttaa sitä näkyä, jonka Jumala on meille antanut. Olen huomannut, että valitettavan monissa seurakunnissa kiistellään ylistysmusiikista, -tanssista, toimintatavoista, ajankohdista ja monista aivan mitättömistä asioista. Tänä päivänä uskon vakaasti, että meitä ei ole kutsuttu vuosiakausia kestävään asemasotaan, vaan etenemään rohkeasti sellaisille alueille, joissa ei vielä ole kuljettu. Omat kiistamme meilläkin oli, mutta niitä en halua ruotia.

Joka tapauksessa halusimme antaa työrauhan ihmisille, joiden tapa käsitellä asioita saattaa olla rauhallisempi tai jopa vanhanaikaisempi. Huomaa, ettei rauhallisuudessa tai edes vanhanaikaisuudessa ole mitään väärää. Itse kaipaan kuitenkin jotakin uudempaa ja nykyaikaisempaa. Emme halunneet saada aikaan ristiriitoja loputtomalla jääräpäisyydellämme (joka näkökulmasta riippuen voi olla uskollisuutta ja lujuutta), vaan päätimme väistyä ja toimia toisaalla. Siispä vuoden 2010 alusta olemme toimineet pienessä Vedä Henkeä -seurakunnassa Pietarsaaressa. Seurakuntamme on määrittelyltään ”Kristuskeskeinen, ihmislähtöinen seurakunta”. Rakkauden kaksoiskäskyä lainaten on näkymme ”Rakasta Jumalaa, rakasta ihmistä”. Tämän pienen yhteisön kautta olemme ottamassa ensiaskeleitamme kohti sitä päämäärää, jonka olemme vain unelmissamme saaneet nähdä. Tiedän jo tässä vaiheessa, että kohtaamme niitä, jotka syyttävät, haukkuvat ja vastustavat meitä. Mutta tiedän senkin, että on sellaisiakin, jotka ymmärtävät, tukevat ja arvostavat meitä. Kumpaan joukkoon sinä aiot kuulua?

Liitän tähän myös kirjeen, jonka olen seurakuntamme alkutaipaleella kirjoittanut:

Me unelmoimme yhteisöstä, jossa jokainen on tunnettu, hyväksytty ja jossa jokaisesta välitetään. Me unelmoimme, että jokainen rikkinäinen, väsynyt, stressaantunut, epäonnistunut, murheellinen, katkera, turhautunut tai ahdistunut ihminen voisi kokea Jumalan eheyttävän ja rakastavan voiman. Me unelmoimme yhteisöstä, joka tavoittaa nuoren sukupolven uudella, energisellä, inspiroivalla ja ajanmukaisella tavalla. Haluamme osoittaa ihmisille radikaalin Jeesuksen, joka 2000 vuotta sitten muutti maailman tavallisten ihmisten kautta. Me haluamme olla niitä tavallisia ihmisiä, joiden kautta hän muuttaa maailman tänään.

Me unelmoimme yhteisöstä, josta voimme kaikki olla ylpeitä. Haluamme sitoutua panostamaan energiamme, ideamme, voimamme yhteisen näyn taakse tavoittaaksemme oman sukupolvemme rikkinäisessä maailmassa. Unelmoimme yhteisöstä, jota voimme kutsua kodiksemme. Unelmoimme yhteisöstä, jota Raamattu kutsuu nimellä seurakunta.

Tämän unelman toteuttamisen ensimmäinen askel on otettu. Perustimme yhdistyksen, jonka suojista otamme haparoivia askeleita kohti sitä kaunista maisemaa, jonka Jumala on eteemme maalannut. Yhdistyksemme nimi on Vedä Henkeä Unelma. Haluamme olla uskollisia sille unelmalle, jonka uskomme saaneemme Jumalalta. Haluatko sinä tarttua tähän unelmaan? Haluatko auttaa meitä eteenpäin nyt, kun unelmamme on vielä pelkkä herkkä ja särkyvä kangastus? Toivon, että saisit otteen yhteisestä unelmastamme ja astuisit rohkeasti mukaan elämäsi seikkailuun.

Pastori Rami Lehtola
Vedä Henkeä -seurakunta

Ps. Kiitän sydämestäni entistä kotiseurakuntaani kaikesta siitä hyvästä opetuksesta, yhteydestä ja palvelumahdollisuuksista, joista olen saanut nauttia. Teidän rukoushuoneenne on ollut minun elämäni ensimmäinen koti, kun vanhempani toimivat siellä talonmiehenä. Samassa seurakunnassa olen tehnyt uskonratkaisuni, käynyt kasteella ja täyttynyt Pyhällä Hengellä. Siellä olen oppinut miksaamaan, puhumaan, johtamaan leirejä, vetämään kerhoja, opettamaan pyhäkoulussa, laulamaan kuorossa ja jopa sen, kuinka pystytetään iso kokousteltta. Teidän seurakunnassanne palvelin hallituksessa, vanhimmistossa ja aloitin pastorin työni. Olen saanut osani siunauksista ja koettelemuksista. Olen saanut kehuja ja nuhteita. Olen kokenut armoa ja kovuutta. Kaikesta tästä olen kiitollinen. Kaikki kokemani on tehnyt minusta sen mitä olen tänään. Olen teille paljosta kiitollinen ja toivotan teille kaikille siunausta ja menestystä. Kiitos.

Read Full Post »