Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Väittely’ Category

”Useimmat ihmiset joita tapaan olettavat, että kristitty merkitsee erittän konservatiivista, ajatteluunsa jumiutunutta, homovastaista, abortinvastaista, vihaista, epäloogista, väkivaltaista imperiumin rakentajaa. He haluavat käännyttää jokaisen eivätkä yleisesti ottaen kykene elämää rauhassa sellaisten kanssa, jotka eivät ajattele kuten he.” – Nimetön kommentoija UnChristian-kirjassa.

Onko sinulla tapana selata kirjahyllyäsi siinä toivossa, että joku kirja alkaisi uudelleen houkuttelemaan sinua? Minä teen niin useinkin. Tällä kertaa intouduin palaamaan UnChristian-kirjan pariin. Luin kirjan ensimmäisen kerran keväällä 2009, jolloin myös valmistelin puheen silloisen kotiseurakuntani, Pietarsaaren helluntaiseurakunnan tilaisuuteen. UnChristian kertoo yksinkertaisesti niistä mielikuvista ja asenteista, joita kristittyjä kohtaan tunnetaan tänä päivänä. Tutkimus on toki tehty Yhdysvalloissa, mutta muutamat suppeammat suomalaistutkimukset ja pitkä kokemus seurakuntakuvioista ovat vahvistaneet minulle sen käsityksen, että nämä tilastot pitävät melko hyvin paikkansa myös Suomessa.

Tällaista blogia varten tiivistän koko kirjan seuraavaan toteamukseen: ”Uskovaiset ovat tuomitsevia, tekopyhiä ja homovastaisia.” (Lue silti koko kirja itse. Se on erittäin mielenkiintoinen) Itse asiassa noiden kolme päämielikuvan takaa löytyy laajempi määritelmä: Uskovaiset tunnetaan ensisijaisesti siitä, mitä he vastustavat eikä siitä, minkä puolella he ovat. Luulen, että tätä lukeva uskova saattaa tuntea tarvetta vastahyökkäykselle. Jotkut meistä tuntevat tarvetta asettua puolustuskannalle ja vältellä koko ajatusta.

Facebook tarjoaa kaiken muun ohella mahdollisuuden tarkkailla joidenkin ihmisten tapaa ajatella asioita. Näet nopeasti, minkälaisesta huumorista toiset pitävät, minkälaisia harrastuksia heillä on ja mikä mahtaa olla heidän musiikkimakunsa. Se lienee yksi sosiaalisen median ideoistakin. Samalla huomaat, kuinka uskovat kertovat omasta vakaumuksestaan (Jos sinulla on heitä ystävinäsi). Oman kokemukseni perusteella näyttää siltä, että olemme kyllä ihan itse syypäitä surkeaan maineeseemme.

On melko helppoa nähdä uskovan ihmisen kommentoivan toisen ihmisen profiiliin jollakin aavistuksen provosoivalla tavalla. Kun siihen sitten liittyy ihmisiä, jotka osoittavat ihan aitoa halua keskutella asioista, ja ottaa selvää kommentin taustalla vaikuttavista ajatuksista, niin ennen pitkää dominaattoriuskova suolaa kaikki pystyyn tuomitsemalla, hyökkäämällä ja piiloutumalla pyhyytensä taakse. ”En halua tuomita, kerron vain totuuden”, on perusmuoto puolustusargumentista, jonka kuulet varmasti näissä keskusteluissa. Olen sivusta seurannut väittelyitä, joiden jälkeen olen syvästi hävennyt kanssauskovieni käytöstä. Oletko sinä?

UnChristian-kirjassa yhdeksi neuvoksi annetaan läpinäkyvyyden lisääminen. Siis rehellinen ja avoin toiminta. Avoimuus on yksi korpialttarin perusideoista. Haluan omalta osaltani tunnustaa, että minä olen uskovana syyllistynyt tuomitsemiseen, tekopyhyyteen ja mustavalkoiseen ajatteluun. En ole osannut kuunnella toisen ajatuksia, koska minulla on ollut niin kiire kertoa oma näkemykseni. Olen tehnyt monta virhettä ja luullakseni tulen niitä vielä monia tekemäänkin. Olen seurakuntani pastori ja olen kiitollinen niistä ihmisistä, jotka ovat mukaan lähteneet. Ei minulla silti ole kaikkia vastauksia ja kaikkea tietoa siitä, mikä olisi seuraava tärkeä askel.

UnChristian-kirjan kirjoittaja, David Kinnaman toteaa: ”Törmäämme usein siihen kymykseen, että miksi uskovien pitäisi välittää siitä, mitä meistä ajatellaan? Jeesushan varoitti, että ’maailma’ tulee vihaamaan meitä… …Jos me haluamme edustaa Kristusta, joka on palvelemisen, myötätunnon, nöyryyden, anteeksiannon, kärsivällisyyden, lempeyden, rauhan, ilon, hyvyyden ja rakkauden ruumiillistuma, on todella väliä sillä minkälaisen kuva me annamme”.

Mitä mieltä olet? Onko maineellamme mitään merkitystä? Oletko törmännyt hävettäviin keskusteluihin vai häpetkö tätä ’mielisuosiota’ kalastelevaa blogikirjoitustani?

Lopuksi huvittava videokokoelma tuomitsemisesta:

Mainokset

Read Full Post »

”Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa.” Kol. 1:16-17.

Minut on viime aikoina haastettu tutustumaan jonkin verran tiedemaailman koukeroihin, saadakseni aineistoa evolutionismi vastaan kreationismi keskusteluun.

Akateeminen kukkotappelu ei liene kovin paljon harhaan osuva ilmaus vaikutelmasta, joka tavalliselle tallaajalle kyseisestä maailmasta avautuu. Ymmärtääkseni tieteen on tarkoitus olla objektiivinen totuuden etsinnässään.

Totuuden on kuitenkin tahdikkaan kohteliaana tyydyttävä sivustaseuraajan rooliin, koska kutsua osallistua keskusteluun Hän saanee turhaan odottaa, ainakaan evolutionistiselta leiriltä.

Mieleeni tulee, mahtaako olla eri laboratorio evolutionistisella ja kreationistisella maailmankatsomuksella varustetuille tiedemiehille. Mikroskoopeissakin näyttäisi olevan eri linssit molemmille ideologeille. Tosin kreationistiset mikroskoopit ovat nykyisin ”kuumaa tavaraa” ja ne on pidettävä piilossa. Samoista todistusaineistoista saadaan väännettyä täysin vastakkaiset tulokset!

Jollei sitten fossiilejakin ole erikseen molemmille. Olettaisin molemmissa leireissä oltavan jokseenkin yhtä mieltä pehmytkudosten säilymisajasta, joka rajoittunee tuhansiin, korkeintaan kymmeniin tuhansiin vuosiin. Maallikko sanoisi, että jos fossiililla on ruohontupsu suussa ja pehmytkudokset tallella, on mieletöntä tarjoilla sille satojen miljoonien vuosien ikää!

Darwiniaanisia satuja kertova, -kuten eräs hänen Australialainen kollegansa luonnehti-, evolutionismin tulisieluinen apostoli Dawkins on oiva esimerkki todisteiden soveltamisesta. Hän väittää kirjassaan: Se että todisteet näyttäisivät puhuvan evolutionismia vastaan, puhuukin itse asiassa sen puolesta! Ilkikurinen puoleni ei taaskaan voi olla sotkeutumatta asiaan. Nimittäin, nyt kun olemme EU:ssa on jokainen varmasti pannut merkille erilaiset direktiivit. Jotkut niistä saattavat tavallisen ihmisen suuren hämmästyksen valtaan. En tosin tiedä, onko esimerkiksi savukerasioissa oleva merkintä terveydellisistä haitoista EU:n aikaansaannos. Mutta siitä juontuu mieleeni ajatus evolutionististen selontekojen määrittelyksi, jossa ne velvoitettaisiin alkamaan sanoilla:

Olipa kerran…, jotta asialle vihkiytymättömämpikin tajuaisi mitä kirjallisuuden alaa ne edustavat. Tai varustettava tekstillä: Varoitus: Darwiniaanisiin satuihin uskominen saattaa aiheuttaa illuusion siitä, että olet fiksumpi kuin muut!

Dawkins puhuu myöskin kaapista ulos tulemisesta.  Hän haastaa ateisteja tulemaan ulos kaapeistaan ja yhdistämään voimansa. Ihmetystä herättää se, missä he tähän asti sitten ovat olleet? Eikö viimeisen, lähes parin sadan vuoden ajan evolutionismi ole ollut, ei vain teoria vaan luonnonlaki! Ei kai tällaista valta-asemaa saavuteta kaapissa piileskelemällä?!

Kun jo mainittu kaapista ulos tuleminen ja suvaitsevaisuus on nykyisin trendikästä, ja sen seurauksena erilaiset perversiot saavat yhä enemmän julkisuutta, onko käymässä niin että vapautuviin kaappitiloihin ovat ryömimässä sellaiset, joiden pitäisi olla pönkittämässä yhteiskuntamoraalia? Vai ovatko jo kenties ryömineet? Huomioni kiinnittyy kaupungissa olemassaoleviin kirkkokuntiin ikään kuin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta. Kuinka hajuttomia, värittömiä, näkymättömiä, mauttomia ja äänettömiä ne ovat. Vaikka Pietarsaari on tunnettu siitä että lähes joka korttelissa on kirkko, ellet kuulu ”sisäpiiriin” ei sinulla ole harmainta aavistustakaan mitä niissä touhutaan.

Tapani Lehtola

[Ps. Olen tehnyt Tapanista (Kyllä. Tapani on minun isäni tai isi, niinkuin olen valinnut häntä kutsua niin kauan kuin elän.) toisen kirjoittajan korpialttarille. Näet siis otsikon alta kulloisenkin postauksen kirjoittajan nimen. Perussääntönä on, että kirjoittaja vastaa itse oman kirjoituksensa herättämiin kysymyksiin tai ajatuksiin. Tarkista siis kirjoittaja ennenkuin esität kommentteja, kysymyksiä tai kritiikkiä. Rami Lehtola, Korpialttari]

Read Full Post »

”Väittely on keskustelun kuolema.” -Kitty O’Neill Collins

Meilla kaikilla ihmisillä on joitakin vahvuuksia. Siinä missä toinen on musikaalinen, on joku urheilullinen, luova tai graafisesti lahjakas. Oma vahvuuteni on aina liittynyt verbaliikkaan. Oli sitten kyseessä puheiden pitäminen tai keskustelu, olen siinä aina pärjännyt ja joskus jopa loistavasti onnistunut. Sillä on myös ollut vaikutusta elämääni ja elämänfilosofiaani. Tälläkin hetkellä työtäni voi rehellisesti kuvata puheammattilaisen työksi, vaikka muitakin osa-alueita siihen liittyy. Olen myös aina uskonut siihen, että hyvin perustelemalla, asiallisesti keskutelemalla ja sopivasti retoriikalla höystämällä voi saada toisen ihmisen ymmärtämään kovinkin erilaisia näkemyksiä. Ehkäpä minun sisälläni todella asuu pieni diplomaatti/idealisti, mutta olen aina ajatellut, että ”pidetään vähän palaveria, niin kyllä se siitä etenee”.

Olen muutamille läheisilleni kertonut, että sekä työssäni että seurakuntakuvioissa uskoni keskustelun tehoon on täysin kuollut. Työni liittyy suurelta osin Israelin valtioon ja se ei ole koskaan suosittu aihe. Oli sitten kysymys palestiinalaistilanteesta, lähi-idän rauhasta tai teologisista linjauksista suhteesta juutalaisiin tai loputtomista eskatologisista väittelyistä, aina on joku joka on täysin eri mieltä asioista. Seurakunnissakin olen kiertänyt takuulla keskivertojannua enemmän ja niissä törmännyt mitä erilaisimpiin keskustelunaiheisiin. Voit marssia mihin tahansa seurakuntaan ja keskustella toimintatavoista, liturgiasta tai konsepteista, Pyhän Hengen voitelusta tai markkinoinnista, nuorista, vanhoista, perinteistä ja uudistamisesta ja jokaisesta aiheesta saat kuulla hyviä, huonoja, outoja, typeriä, mielenkiintoisia ja innovatiivisia mielipiteitä.

Se, mikä sitten loppujen lopuksi jää jäljelle on syvä käsitys, että loppujen lopuksi et voi juurikaan vaikuttaa toisen ihmisen ajatuksiin. Jos joku on päättänyt olla eri mieltä ja on päättänyt olla tajuamatta omia perustelujasi, on täysin mahdotonta tehdä mitään. Tässä siteeraan Raamattua: ”Sillä niin on: puheen paljous enentää turhuutta. Mitä etua on ihmisellä siitä?” (Saarnaaja 6:11). Ehkäpä mietit, että miksi ihmeessä sillä on mitään väliä, mitä joku toinen ajattelee? Sillä on se merkitys, että seurakuntakuvioissa ja hengellisessä työssä esiintyy myös usein opetuslastenkin osoittama asenne: Hän ei ole yksi meistä. New International Version sanoo asian kaikkein selvimmin: ”Master,” said John, ”we saw a man driving out demons in your name and we tried to stop him, because he is not one of us.” Luukas 9:49. Näinpä sitten joudut kohtamaan ihmisiä, jotka ajattelevat, ettet ole yksi heistä ja yrittävät samaan tapaan pysäyttää sinut.

Miksi sitten roikun mukana? Siitä yksinkertaisesta syystä, että minulle Jeesus on silti tärkeämpi kuin se, että ymmärtääkö joku minua. Sitä elämän täytetyttä, sisältöä, varmuutta ja rauhaa ei silti mikään muu voi minulle suoda. Vaikka en enää jaksa uskoa kanssaihmiseen, uskon silti Jobin sanoin: ”Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.” (Job 19:25)

Read Full Post »