Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Vaalit 2012’ Category

Pinokkio tunnetaan satuhahmona, jonka nenällä oli taipumus pidentyä sitä mukaa, kun hän kertoili valheita. Joskus mietin, että kyseinen ominaisuus olisi varsin hyödyllinen ihan oikeassakin elämässä. Voisi näet olla helpompi poimia ihmisten joukosta ne, joilla on taipumusta valehteluun, liioitteluun tai muuten vain totuuden muunteluun.

Vaaleista on taas ehditty kirjoittaa niin paljon, että jonkinlainen vaaliväsymys tai vaaliähky saattaa vaivata ainakin joitakin ihmisiä. Minuakin se vaivaa aina välillä. Pian alkavat nämäkin vaalit olla paketissa ja saa taas hengähtää. Edellisen postauksen jälkeen olen seurannut mielenkiinnolla ihmisten ajatuksia kahdesta jäljellä olevasta ehdokkaasta. Erityisesti olen seurannut loanheittoa Facebookissa, sillä siellä on materiaalia yllin kyllin. Ovatpa ehdokkaat itsekin puuttuneet muutamaan otteeseen tukijoidensa edesottamuksiin ja toivoneet maltillista ja kunnioittavaa käytöstä.

Pastorina tarkkailen erityisesti uskovien ja sellaiseksi itseään kutsuvien kommentointia ja käytöstä. Ei sillä, että minulla poliisinvaltuuksia olisi, mutta jos voisin edes jotakin puoleltani tehdä pahimpien ylilyöntien estämiseksi. Toisaalta koen olevani uskovien kesken ”omieni joukossa”, vaikka välillä häpeänkin tuota joukkoa.

Raamattu kertoo yhdessä monista ohjeistaan näin: Älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen. Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi. 2.Moos 23:1-2

Sauli Niinistö on tuskaillut omalta kohdaltaan sitä, että joku on valheellisesti arvellut hänen olevan vapaamuurari. Pasi Turunen kirjoitti asiasta hienosti omassa blogissaan, joten en sen kummemmin puutu enää loppuunkäsiteltyyn asiaan. Niille hengellisten piirien ulkopuolisille, jotka suhtautuvat Saulin mahdolliseen vapaamuurariuteen lipposmaiseen ”So what” -tyyliin, totean vain asian olevan sen verran monimutkaisen, etten sitä selittele tässä.

Mielestäni Pekka Haavisto on kuitenkin kärsinyt oudoista, typeristä tai virheellisistä väittämistä Niinistöä enemmän. Moni on kaiketi törmännyt netissä leviävään ja Ilmajoki-lehdessä julkaistuun tarkoitushakuiseen vertailuun ehdokkaiden ansioluetteloista. Haaviston osaamista on myös epäilty hänen siviilipalvelustaustansa vuoksi. Arvelen, ettei monesta reserviläisestäkään silti olisi sotatoimia ylipäällikkönä johtamaan. Sotaa tässä ei nyt olla kuitenkaan ensisijaisesti edes johtamassa. Kaiketi sellaisen sattuessa voi ylipäällikkyyden luovuttaa jollekulle paremmalle asiantuntijalle.

Edelleen minua kiusaa erityisesti uskovien kohdalla havaitsemani selkeä Haaviston mustamaalaus. Tavallisia ovat kommentit, joissa Sodomaa ja Gomorraa yhdistellään surutta presidentin vaaleihin. Joillakin on otsaa vaahdota Haaviston puolison olevan kapakkatappelija ja rattijuoppo. Näiden tapausten sanotaan edustavan Haaviston arvoja. Myös Haaviston professoritittelistä on saatu osoituksia miehen kalseasta luonteesta. Vierailevan professorin titteli on kaiketi paljastunut silti oikeaksi (ihan viimeistä uutista asiasta en löytänyt)? Paheksun sitäkin, että vihreiden nuorisoliiton ajatuksia Suomeen tarvittavasta moniavioisuudesta esitetään ikäänkuin Haaviston ajatuksina. Lukijalleni ei tule varmasti yllätyksenä, etten minäkään kannata moniavioisuutta, mutten myöskään kannata perättömien huhujen levittämistä.

Tarkoitukseni on edelleen sanoa, että soisin jokaisen tekevän päätöksensä omien ajatustensa, arvojensa ja tärkeinä pitämiensä perusteiden pohjalta, kunhan ne perustuvat totuuteen. En haluaisi itse koskaan tulla tuomituksi valheellisesti, enkä soisi sen olevan kenenkään toisenkaan kohtalo. En haluaisi kenenkään koskaan levittävän minusta perättömiä huhuja, enkä soisi niitä levitettävän toisestakaan ihmisestä. Tässä toteutunee yksi kristillinen perusperiaate: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.”

Luulen, että osa tästä kaikesta ei silti kumpua pahantahtoisuudesta, vaan hiirikäden nopeudesta. On liian helppoa jakaa sellaisia linkityksiä, joiden todenperäisyyttä ei tule pohtineeksi. Kaiketi me uskomme liian nopeasti kaiken, mikä meille kerrotaan suurten mediatalojen logojen väriloistossa. Medialukutaitomme lienee rappeutunut. Silti pelkään, että jos meidän nenillämme olisi taipumusta pidetä valehtelun seurauksena, saisin nähdä aivan liian monta uskovaista Pinokkiota. Sen ei soisi kuvaavan niitä, joiden Jumalasta sanotaan: ”Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka…”

Toivotan edelleen siunausta molemmille ehdokkaille ja malttia ja kunnioitusta jokaiselle vaaleja kommentoivalle.

Read Full Post »

Tätä kirjoittaessani on jo selvinnyt, että presidentinvaalien toiselle kierrokselle selvisivät Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto. Henkilökohtaisesti yllätyin myös Paavo Väyrysen hienosta kampanjasta, sillä olin todella skeptinen hänen mahdollisuuksiensa suhteen, kun kuulin hänen lähtevän mukaan kisaan. Mielestäni on hienoa, että Väyrynenkin jaksoi vielä kampanjoida.

Olen pettynyt ja jossakin määrin jopa järkyttynyt siitä, kuinka rajuja kommentteja erityisesti Haaviston hyvä vaalitulos aiheutti. Omassa lähipiirissäni ja Facebook-kavereissani on monia vapaiden suuntien kristittyjä. Tämä on seurausta siitä, että olen joskus toiminut helluntaipastorinakin. Erityisesti uskovien kohdalla tuomitseminen, halveksunta ja täydellinen kunnioituksen puute on tyrmistyttävää. Muutamien tuntemieni pastoreiden arvostus koki kyllä kohdallani kovan kolauksen.

Facebookin moninaisten tilapäivitysten joukosta poimin nopeasti pari ajatusta: ”Mitä suvaitsevaisempi mieli, sitä avarampi suoli!” (toistasataa ’tykkäystä’ tätä kirjoitettaessa) tai ”Vastakkain Vapaamuurari, jonka juhlia johtaa homo Marco. Vastassa julkihomo, joka ei ole käynyt armeijaa. Ketä kristitty äänestää????”

Minua masentaa ja ärsyttää kanssauskovieni suhtautuminen presidenttiehdokkaisiin. Muistelen, että erityisesti hellutaiherätyksessä politiikkaa pidettiin syntinä tai ainakin paheksuttavana vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Nyt jokaisella on jokin mielipide asiasta, mutta ei välttämättä ymmärrystä.

Monet uskovat tuntuvat olevan presidentinvaaleissa puolustamassa Raamatullisia arvoja, huolehtimassa kansakunnan moraalista tai varoittamassa kansakuntaa uhkaavasta Jumalan tuomiosta. Vaikuttaa siltä, että joidenkin uskovien mielikuvissa presidentillä on valtaa kuin muinaisilla faaraoilla. Niinpä he äänestävät Sari Essayahia, koska tämäkin on uskova. Jotenkin he kai kuvittelevat, että uskovan presidentin myötä koko kansa kokee jonkinlaisen kääntymyksen. Älä käsitä väärin, Sari esiintyi mielestäni edukseen kampanjassaan ja häntä äänestääkseen voi varmasti löytää hyviä syitä. Usko ei liene silti se oleellisin syy presidenttiä valittaessa.

En välttämättä jaa samoja arvoja Pekka Haaviston tai Sauli Niinistön kanssa, mutta en voi uskoa esimerkiksi Haaviston homouden olevan jollakin tavalla este hänen kyvyilleen hoitaa presidentin tehtäviä. Olen toki sen verran perinteinen, että toivon näkeväni linnanjuhlia isännöimässä ihan tavallisen heteroparin, mutta en osaa venyttää tätä eeppisiin mittasuhteisiin. Olen yksinkertaisesti siltä osin vanhanaikainen. En sen enempää.

Loppujen lopuksi presidentin merkitys lienee silti melko vähäinen noin niinkuin jokapäiväisen elämän kannalta. Luulen, että uskovien tylyt kommentit tekevät paljon enemmän hallaa kuin yksikään presidentti voisi tehdää hyvää uskovien näkökulmasta. Me ammumme itseämme jalkaan.

Joka tapauksessa minä häpeän kanssauskovieni kommentteja ja rajuja tuomioita. Toivotan omasta puolestani siunausta molemmille ehdokaille ja toivon menestystä ja voimia jäljellä olevaan kampanjointiin.

Read Full Post »