Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Uusi’ Category

Katselin linja-auton ikkunasta pimeää maisemaa. Siellä täällä pimeyttä elävöittivät satunnaiset valopilkut. Pitkän, Kuolleella merellä vietetyn päivän jälkeen useimmat halusivat vain ummistaa silmänsä hetkeksi ennen Jerusalemiin saapumista. Minusta tuntui, että olin tuon saman reitin ajanut jo niin monta kertaa, etten niitä kaikkia edes muista. Silti juuri nyt, kun ajoin tuota tietä kenties viimeistä kertaa, en osannut ajatella mitään. Olin tullut siihen hetkeen, jossa yksi vaihe elämässä päättyy. Jäljelle jää kasa muistoja, joukko ystäviä ja sekalainen ryhmä kokemuksia, joiden lajittelussa aivojen oikeisiin lokeroihin menee vuosia. Edessä on vain uusi ja kartoittamaton tie, joka kiehtoo ja pelottaa yhtä paljon…

Meistä jokainen on joskus samanlaisen tilanteen edessä. Siis siinä hämmentävässä tilanteessa, jossa joku vaihe elämästäsi tulee päätökseen ja uusi alkaa. Niihin vaiheisiin liittyy usein jännitystä, innostusta ja myös surua tai epävarmuutta. Usein kaikkia yhtä aikaa. Olen tehnyt viime vuodet päätyönäni ICEJ:n Grafted-johtajan työtä. Työni on ollut vaihtelevaa ja samalla vähän vaikeasti määriteltävää. Olen johtanut matkoja Israeliin, pitänyt puheita, toiminut tulkkina, suunnitellut esitteitä ja päivittänyt nettisivuja. Siinä yhteydessä olen kiertänyt eri maissa ja tavannut lukemattoman määrän ihmisiä eri puolilta maailmaa.

Israel ei ole koskaan ollut poliittisesti tai edes teologisesti helppo aihe. Vastustajia ja kannattajia on pilvin pimein ja todellisten ja hyvien argumenttien ohella saa kuulla järkyttävän määrän naiiveja tai suorastaan typeriä ajatuksia. Faktaa ja fiktiota sekoitetaan parhaimpaan Hollywood-tyyliin ja hengellisellä puolella hengellinen tietämättömyys ja Israelin sokea fanittaminen saattavat kulkea suloisesti käsi kädessä. Israel tuntuu myös houkuttelevan uskovissa esiin joskus kaikkein erikoisimmat ja oudoimmat piirteet.

Älä käsitä väärin. Mukana on ihan aidosti fiksuja, osaavia ja valtavalla tietomäärällä varustettuja ihmisiä. On hyvin koulutettua ja ammatillisesti pätevää toimittajaa, pastoria, historioitsijaa ja tutkijaa. Joskus vain hyvä hukkuu epämääräisen keskelle. ICEJ tekee osaltaan ihan aidosti hyvää työtä ja kelpaa kyllä monelle järjestölle esimerkiksi hyvästä ja vastuullisesta tavasta toimia vaikealla työkentällä.

Minä jatkan puolipäiväisenä ICEJ:n Graafisena suunnittelijana. Vastuullani on siis ihan vain esitteet, ilmoitukset ja muu sellainen sälä, joka suunnittelua vaatii. Toisella puoliskolla yritän saada vietyä Vedä Henkeä -seurakuntaa eteenpäin. Tämän pienen yhteisön yksivuotissynttärit lähestyvät ja edessämme oleva tie on vielä piilossa. Siitä huolimatta olen täynnä intoa ja ole jo tajunnut, että olen vuodessa oppinut enemmän kuin ehkä koko muun elämäni aikana yhteensä. Yksi vaihe on tullut päätökseen ja uusi on alkamassa. Niinpä on taas aika olla innostunut, hämillään, epävarma, surullinen, kiitollinen ja toiveikas. Kaikkea yhtä aikaa.

Ps. Kiitos ICEJ tähänastisesta.

Read Full Post »

Jokainen, joka on joskus intoutunut tekemään remonttia, huomaa varmasti kuinka projektilla on taipumusta laajeta. Oman kesäisen maalausurakkani valmistelutöissä olen törmännyt jo moneen kohtaan, jossa olisi tarvetta lisätöille. Malli lienee tuttu: Aluksi päätät maalata talon. Maalia kaapiessasi huomaat muutaman huonon laudan, jotka päätät vaihtaa. Lautoja vaihtaessasi huomaat, että samalla voisi terassia laajentaa ja kun sitä laajentaa, niin pihaa tulee myllättyä, joten uusi nurmi ja kenties istutukset kannattaisi laittaa samalla… Ja niin koko touhu paisuu kuin pullataikina.

Olen monella eri työmaalla huomannut samanlaisen kuvion toistuvan. Eihän siinä ole mitään pahaa. On vain järkevää tehdä mahdollisimman monta asiaa samalla kertaa. Muuten käy niinkuin kaupungin töissä joskus, kun putkimiehet, sähkömiehet ja puhelinmiehet käyvät kaikki kaivamassa saman kadun auki eri viikkoina. Välissä saatetaan laittaa uusi asfalttikin pintaan. Toisaalta on myös järkevää osata laitaa touhulle rajat. On osattava sanoa itselleen: ”tämä kelpaa vielä, sitä ei vaihdeta.”

Kai kysymys on loppuviimein rajanvedosta. On osattava tehdä elämässä rajoja, joiden yli ei mennä. Remonttikontekstissa tämä tarkoittaa sitä, että rakennusta ei päästetä liian huonoon kuntoon, mutta kun korjaustarvetta ilmenee, niin korjataan kunnolla ja oikein. Korjausvaiheessa sitten ei taas mennä överiksi. Sattumalta oman pienen maalaus/remonttiprojektini aikana olen törmännyt eri seurakuntien rukoushuonehankkeisiin. Aivan yleistä kaavaa noudattaen osa seurakunnista on päästänyt rukoushuoneensa liian huonoon kuntoon. Sellaisessa tilanteessa on todella vaikeaa yrittää määritellä paras vaihtoehto. Korjatako vielä vanhaa, purkaako vanha rukoushuone uuden tieltä, ostaako toinen kiinteistö ja remontoida se tai yrittääkö vaikkapa yhdistyä toisen seurakunnan kanssa? Jokainen seurakunta miettii tilannetta omien realiteettiensa kautta. Joillakin on rukoushuone paljon heikommassa kunnossa kuin toisella. Jollakulla on rahatilanne parempi ja jossakin on vielä mahdollisesti talkoohenki voimissaan ja nuoria tekijöitä tarpeeksi.

Rakennuksen remontoimiseen on kuitenkin aina joku ratkaisu olemassa. Mitäs, jos seurakunnan hengelliseen tilaan tulee kosteusvaurio? Mitä tehdään, jos hengellisen hengitysilman laatu on heikko tai mikä on ratkaisu, jos hengellinen pohjaratkaisu ei olekaan toimiva, vaan jää jotenkin liian ahtaaksi? Kuka silloin korjaa tilanteen? Onko aika peräti ajamassa ohi kalliisti ylläpidettävien rukoushuoneiden?

Read Full Post »

Tulin tuossa taannoin luvanneeksi, että kerron korpialttarilla uuden seurakuntamme kehityksestä, ideoista ja virheistäkin. Tarkoituksenani on tarjota oppimismahdollisuus niille, jotka miettivät seurakunnan perustamista. Heitä ei liene kovin montaa lukijoideni joukossa. Toisaalta helluntaiherätyksen suurissa linjauksissa on tavoiteltu uutta intoa seurakuntien perustamiseksi. Aika näyttää miten siinä onnistutaan. Voi myös olla, että historia tulee pitämään meidän tarinaamme koulukirjaesimerkkinä siitä, miten kaikki tehdään väärin. Olen joka tapauksessa vakaasti päättänyt, että kun kerran seison Jumalani edessä, voin ainakin sanoa yrittäneeni. Tässä kirjoituksessa tarjoan muutaman perusvinkin uuden seurakunnan aloittajille ja tai sellaista miettiville. Tässä yksinkertaiset ja lyhyet neuvoni:

1. Kuuntele.

Kuuntele kokeneiden pastorien ja johtajien ajatuksia. Erityisesti kannattaa kuunnella niitä, jotka ovat jo jonkin aikaa sitten seurakunnan perustaneet. Upeaa opetusta saa toki Rick Warrenilta, Bill Hybelsilta, Graig Groeschelilta tai vaikka Graig Grossilta. Global Leadership Summit on loistava paikka hakea innoitusta ja inspiraatiota, sillä vaikka seurakunta on konseptina Jumalan keksintö, on se ytimeltään ihmisyhteisö ja ihmiset toimivat seurakunnassakin ihmisisnä ja inhimillisten ominaisuuksiensa mukaan. Ihmisiä on johdettava ja sinä voit oppia jokaiselta johtajalta jotakin. Seurakunnan perustamisessa tarvitaan vahvaa johtajuutta. Kuuntele myös aloittelevia johtajia, sillä Warrenin ja Hybelsin kaltaisten suurjohtajien resurssit ja ideat saattavat tuntua niin kaukaisilta, että lannistut ennenkuin aloitatkaan. Muista, ettei pyörää kannata keksiä uudestaan. Se, minkä joku toinen on oppinut, kannattaa ottaa käyttöön. Vuoden 2009 Global Leadership Summitissa puhuneet Gary Hamel ja David Gergen tarjosivat maailmanluokan opetusta johtajuudesta ja kuvaavaa onkin, että esimerkiksi Hamelin johtajuusluennon tuntitaksa saattaa olla jopa 50 000 dollaria. Kuuntele, keskustele ja opi.

2. Lue

Mahtoi olla juuri David Gergen, joka siteerasi presidenttiään: Not every reader is a leader, but every leader is a reader. Ymmärtänet sen verran englantia, ettei käännös ole tarpeen. Lue kirjoja. Omia suosikkejani ovat Rick Warrenin päämäärätietoinen seurakunta ja Ron Sylvian ”Starting New Churches on Purpose”, jotka molemmat kertovat melko suoraan monia lainalaisuuksia seurakunnan perustamiseen liittyen. Jälkimmäinen on suoraan kirjoitettu perustamisajatusta silmällä pitäen. Lisäksi viimeaikoina lukemani ”SimChurch”, ”Multisite Church Roadtrip” ja ”Se Jokin”, ovat kaikki hyviä kirjoja muovaamaan ajattelua ja täsmentämään sitä, mistä seurakunnassa on oikeastaan kysymys. Useiden kirjojen lukemisen etuna on se, että saat monia erilaisia työkaluja käyttöösi. Voi olla, että valmiin seurakunnan mallit ja ideat ovat sinulle vielä mahdottomia toteuttaa. On hyvä tietää useita eri malleja, joista hakea ratkaisua.

3. Rukoile

On tottakai itsestään selvää, ettei seurakuntaa kannata lähteä perustamaan ilman rukousta. Erityisesti tarvitset varmuutta siitä, että juuri sinun on perustettava seurakunta. Ron Sylvia mainitsee, että joskus perustamisvaiheen johtajan työkalupakissa on aivan eri työkalut kuin vakiintuneen seurakunnan johtajalla. Pioneerin työkaluja kannattaa rukoilla. Rukous, Raamatun luku ja paasto, ovat niitä työkaluja, joita seurakunnan persutajan kannattaa pitää työpöydällään. Erityisen tärkeää rukous on silloin, kun olet sisimmässäsi varmistunut Jumalan sinulle antamasta kutsusta, olet kuunnellut paljon hyvää opetusta johtajuudesta ja tiedät olevasi kykenevä johtamaan, olet lukenut kirjoja ja mielessäsi risteilee tuhat ja yksi ideaa ja unelmaa. Tarvitset sitä taivaallista selkeyttä ja näyn kirkastumista, joka vain rukouksessa saavutetaan. Ron Sylvia kuvaa tuota prosessia osuvasti. Näky on kuin videotykin kuvan, joka on pahasti poissa tarkennuksestaan. Näet vain värit ja hahmot, mutta kun videotykkiä säädetään, niin kuva terävöityy ja saat selvän siitä, mitä valkokankaalla esitetään. Rukouksen tehtävänä on terävöittää se näky, joka on vahvana mielessäsi, mutta vielä sumeana.

4. Toimi

Tärkein viimeiseksi. Toimi. On aivan liian helppoa, kuten Harvey Carey sanoi, käydä vain johtajuusseminaarista toiseen. On helppoa tuoda uusia ideoita ja kansioita omaan kirjastoon odottelemaa. Voit täyttää kirjahyllysi erilaisilla oppikirjoilla ja johtajuutta käsittelevillä teoksilla. On mukavaa haaveilla kaikesta siitä, mitä voisit tehdä. On vaivatonta istua kuppilassa Cappuccino-kuppi kädessä ja ajatella suuria ajatuksia johtajuudesta. On aivan liian helppo rukoilla, lukea Raamattua ja paastotakin odottaen, että joku enkeli-ilmestys kertoo sinulle milloin on oikea aika. Älä jää odottelemaan täydellistä hetkeä. Se ei koskaan tule. Omasta kokemuksestani peilaten väitän, että useimmat suuremmat ja pienemmät hankkeet kaatuvat vain ja ainoastaan tämän viimeisen kohdan tähden. Etenkin seurakunnan perustamiselle ei täydellistä hetkeä olekaan. On vain astuttava rohkeasti eteenpäin. On luotettava itseensä ja siihen näkyyn, jonka on saanut. Tulet saamaan kaikenlaisia kommentteja ja neuvoja. Hyvää tarkoittavat ja vilpittömät pastorit antavat sinulle aivan täysin päinvastaisia neuvoja. Joskus jopa molemmat Jumalan nimessä. On niitä, jotka pitävät sinua saatanan kätyrinä, perkeleen oppipoikana tai narsistisena psykopaattina. Kaiken keskellä sinun pitää pitää näky kirkkaana mielessäsi ja tietää mihin sinut on kutsuttu.

Ron Sylvia sanoo: ”Jos olet päättänyt lähteä mukaan tälle matkalle, se tulee olemaan tunteiden vuoristorata”. Niin se onkin. Kun kaikkien arvostelu masentaa, niin itke kuin mies. Kun joku löytää uuden kodin ja yhteyden Jumalaan, iloitse kuin mies. Loppujen lopuksi olet tilivelvollinen vain Jumalalle.

Read Full Post »

Luokanopettajaksi opiskeleva Hämeenlinnalainen Ulla Appelroth kirjoittaa blogissaan aikalailla yleisestä ilmiöstä: läsnäolosta. Aina silloin tällöin iltapäivälehtien toimittajat kaivavat sisältään sen todellisen journalistin ja kertovat meille taviksille siitä, kuinka moni kansanedustaja on käynyt vain istunnossa painamassa paikallaolonappiansa ja lähtenyt sen jälkeen pois kokouksesta. Läsnä vai paikalla, siinäpä pulma.

Douglas Estes kirjoittaa kirjassaan SimChurch: Being the Church in the Virtual World käsitteestä telepresence, joka voidaan kai kääntää etäläsnäoloksi. Suosittelen lukemaan koko kirjan, että pääset käsitteeseen sisään, mutta peruskysymyksenä on juuri läsnäolon määritelmä. Ja tässä tapauksessa vieläpä seurakunnassa läsnäolon määritelmä. Pohjille Estes heittää pari Paavalin lausetta:

Sillä jos ruumiillisesti olenkin poissa, olen kuitenkin teidän kanssanne hengessä ja iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen. Kol 2:5

Sillä minä, joka tosin ruumiillisesti olen poissa, mutta hengessä kuitenkin läsnä… 1.Kor 5:3

Ajatuksenaan Estes siis esittää, että jos Paavalikin erottaa fyysisen ja hengessä läsnäolemisen, voisimmeko me? Me emme täällä Suomessa ole vielä virtuaaliseurakuntia perustaneet, emmekä me edes ole siihen valmiita. Tulkoon tässä nyt lukijoilleni kerrottua, että en enää kuulu kotipaikkakuntani helluntaiseurakuntaan. Syitä en tässä erittele, mutta kerron, että laitoin kysymyksen kahteen kotikaupunkiani lähellä sijaitsevaan helluntaiseurakuntaan. Kysymyksen sisältönä oli, että voisinko kenties liittyä jäseneksi heidän seurakuntaansa. Kumpikin laittoi asian pohdittavaksi. Pohtijoina ovat yleensä vanhimmistot, hallitukset tai johtoryhmät, ihan sen mukaan, miten seurakunnat ovat asiansa järjestäneet.

En tähän päivään mennessä ole saanut vastausta. Kolmisen kuukautta olen odotellut ja ilmeisesti asiani on unohdettu. Mitä tulee nimenomaan tähän läsnäoloon, niin joku onkin sanonut, että on helmpompi ihmisen päästä taivaaseen kuin liittyä helluntaiseurakuntaan. Vaikka minä olen pastori, uskossa ja työskentelen suuren kristillisen järjestön alaisuudessa, minun jäsenyyteni seurakunnassa on vaikea asia ja kaatuu johonkin tekniseen muotoseikkaan.

Eli: En halua syytellä ketään. Tunnen seurakuntien päättäjät ja tiedän, että heidän on vaikea toimia tilanteessa, jossa on otettava niin monta muuttujaa huomioon. Haluan vain kysyä teiltä: Onko tilanne teidän mielestänne oikein? Miksi etäläsnäolo on meille täysin vieras käsite? Pitääkö sen olla?

Read Full Post »

Aina joskus on korpialttarillakin suuret juhlat. Tosin juhlien syy on usein tuon suloisen ja taivaallisen Applen tuotteet. Niin nytkin. Sain nimittäin kotiin uuden iMacin työtä varten. Taittelen tällä uutta lehteämme ja siihen tämä kone sopii mainiosti. Nyt siis lähtee viimeinenkin PC talosta. Olisi muuten Canonin monitoimikone halvalla irtoamassa. Jos vaikka 100€ sais. Eipä tuota konetta toki enää missään myydä, joten nykyhintaa on vaikea sanoa. Ei ole koskaan uuden koneen käyttöönotto ollut yhtä helppoa kuin nyt. Kone melkein keitteli mulle kahvit kun hoiteli itsensä kuntoon. Jos joku perustaa Mac-puolueen, niin minä liityn jäseneksi heti. Voisimme ajaa yhteiskunnan asiaa vaatimalla totaalista PC-kieltoa koko maahan ja valtionhallinnon hoitamista pelkästään Maceilla. Työaika- ja kustannussäästöillä voitaisiin ostaa koko kansalle omat Macit. Ehdotan samantien, että Teemu Kunto valitaan puolueen puheenjohtajaksi. Ehkä tuolle parralle joudutaan tekemään pientä hienosäätöä?

Read Full Post »