Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Tuomio’ Category

Pinokkio tunnetaan satuhahmona, jonka nenällä oli taipumus pidentyä sitä mukaa, kun hän kertoili valheita. Joskus mietin, että kyseinen ominaisuus olisi varsin hyödyllinen ihan oikeassakin elämässä. Voisi näet olla helpompi poimia ihmisten joukosta ne, joilla on taipumusta valehteluun, liioitteluun tai muuten vain totuuden muunteluun.

Vaaleista on taas ehditty kirjoittaa niin paljon, että jonkinlainen vaaliväsymys tai vaaliähky saattaa vaivata ainakin joitakin ihmisiä. Minuakin se vaivaa aina välillä. Pian alkavat nämäkin vaalit olla paketissa ja saa taas hengähtää. Edellisen postauksen jälkeen olen seurannut mielenkiinnolla ihmisten ajatuksia kahdesta jäljellä olevasta ehdokkaasta. Erityisesti olen seurannut loanheittoa Facebookissa, sillä siellä on materiaalia yllin kyllin. Ovatpa ehdokkaat itsekin puuttuneet muutamaan otteeseen tukijoidensa edesottamuksiin ja toivoneet maltillista ja kunnioittavaa käytöstä.

Pastorina tarkkailen erityisesti uskovien ja sellaiseksi itseään kutsuvien kommentointia ja käytöstä. Ei sillä, että minulla poliisinvaltuuksia olisi, mutta jos voisin edes jotakin puoleltani tehdä pahimpien ylilyöntien estämiseksi. Toisaalta koen olevani uskovien kesken ”omieni joukossa”, vaikka välillä häpeänkin tuota joukkoa.

Raamattu kertoo yhdessä monista ohjeistaan näin: Älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen. Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi. 2.Moos 23:1-2

Sauli Niinistö on tuskaillut omalta kohdaltaan sitä, että joku on valheellisesti arvellut hänen olevan vapaamuurari. Pasi Turunen kirjoitti asiasta hienosti omassa blogissaan, joten en sen kummemmin puutu enää loppuunkäsiteltyyn asiaan. Niille hengellisten piirien ulkopuolisille, jotka suhtautuvat Saulin mahdolliseen vapaamuurariuteen lipposmaiseen ”So what” -tyyliin, totean vain asian olevan sen verran monimutkaisen, etten sitä selittele tässä.

Mielestäni Pekka Haavisto on kuitenkin kärsinyt oudoista, typeristä tai virheellisistä väittämistä Niinistöä enemmän. Moni on kaiketi törmännyt netissä leviävään ja Ilmajoki-lehdessä julkaistuun tarkoitushakuiseen vertailuun ehdokkaiden ansioluetteloista. Haaviston osaamista on myös epäilty hänen siviilipalvelustaustansa vuoksi. Arvelen, ettei monesta reserviläisestäkään silti olisi sotatoimia ylipäällikkönä johtamaan. Sotaa tässä ei nyt olla kuitenkaan ensisijaisesti edes johtamassa. Kaiketi sellaisen sattuessa voi ylipäällikkyyden luovuttaa jollekulle paremmalle asiantuntijalle.

Edelleen minua kiusaa erityisesti uskovien kohdalla havaitsemani selkeä Haaviston mustamaalaus. Tavallisia ovat kommentit, joissa Sodomaa ja Gomorraa yhdistellään surutta presidentin vaaleihin. Joillakin on otsaa vaahdota Haaviston puolison olevan kapakkatappelija ja rattijuoppo. Näiden tapausten sanotaan edustavan Haaviston arvoja. Myös Haaviston professoritittelistä on saatu osoituksia miehen kalseasta luonteesta. Vierailevan professorin titteli on kaiketi paljastunut silti oikeaksi (ihan viimeistä uutista asiasta en löytänyt)? Paheksun sitäkin, että vihreiden nuorisoliiton ajatuksia Suomeen tarvittavasta moniavioisuudesta esitetään ikäänkuin Haaviston ajatuksina. Lukijalleni ei tule varmasti yllätyksenä, etten minäkään kannata moniavioisuutta, mutten myöskään kannata perättömien huhujen levittämistä.

Tarkoitukseni on edelleen sanoa, että soisin jokaisen tekevän päätöksensä omien ajatustensa, arvojensa ja tärkeinä pitämiensä perusteiden pohjalta, kunhan ne perustuvat totuuteen. En haluaisi itse koskaan tulla tuomituksi valheellisesti, enkä soisi sen olevan kenenkään toisenkaan kohtalo. En haluaisi kenenkään koskaan levittävän minusta perättömiä huhuja, enkä soisi niitä levitettävän toisestakaan ihmisestä. Tässä toteutunee yksi kristillinen perusperiaate: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.”

Luulen, että osa tästä kaikesta ei silti kumpua pahantahtoisuudesta, vaan hiirikäden nopeudesta. On liian helppoa jakaa sellaisia linkityksiä, joiden todenperäisyyttä ei tule pohtineeksi. Kaiketi me uskomme liian nopeasti kaiken, mikä meille kerrotaan suurten mediatalojen logojen väriloistossa. Medialukutaitomme lienee rappeutunut. Silti pelkään, että jos meidän nenillämme olisi taipumusta pidetä valehtelun seurauksena, saisin nähdä aivan liian monta uskovaista Pinokkiota. Sen ei soisi kuvaavan niitä, joiden Jumalasta sanotaan: ”Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka…”

Toivotan edelleen siunausta molemmille ehdokkaille ja malttia ja kunnioitusta jokaiselle vaaleja kommentoivalle.

Mainokset

Read Full Post »

Tätä kirjoittaessani on jo selvinnyt, että presidentinvaalien toiselle kierrokselle selvisivät Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto. Henkilökohtaisesti yllätyin myös Paavo Väyrysen hienosta kampanjasta, sillä olin todella skeptinen hänen mahdollisuuksiensa suhteen, kun kuulin hänen lähtevän mukaan kisaan. Mielestäni on hienoa, että Väyrynenkin jaksoi vielä kampanjoida.

Olen pettynyt ja jossakin määrin jopa järkyttynyt siitä, kuinka rajuja kommentteja erityisesti Haaviston hyvä vaalitulos aiheutti. Omassa lähipiirissäni ja Facebook-kavereissani on monia vapaiden suuntien kristittyjä. Tämä on seurausta siitä, että olen joskus toiminut helluntaipastorinakin. Erityisesti uskovien kohdalla tuomitseminen, halveksunta ja täydellinen kunnioituksen puute on tyrmistyttävää. Muutamien tuntemieni pastoreiden arvostus koki kyllä kohdallani kovan kolauksen.

Facebookin moninaisten tilapäivitysten joukosta poimin nopeasti pari ajatusta: ”Mitä suvaitsevaisempi mieli, sitä avarampi suoli!” (toistasataa ’tykkäystä’ tätä kirjoitettaessa) tai ”Vastakkain Vapaamuurari, jonka juhlia johtaa homo Marco. Vastassa julkihomo, joka ei ole käynyt armeijaa. Ketä kristitty äänestää????”

Minua masentaa ja ärsyttää kanssauskovieni suhtautuminen presidenttiehdokkaisiin. Muistelen, että erityisesti hellutaiherätyksessä politiikkaa pidettiin syntinä tai ainakin paheksuttavana vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Nyt jokaisella on jokin mielipide asiasta, mutta ei välttämättä ymmärrystä.

Monet uskovat tuntuvat olevan presidentinvaaleissa puolustamassa Raamatullisia arvoja, huolehtimassa kansakunnan moraalista tai varoittamassa kansakuntaa uhkaavasta Jumalan tuomiosta. Vaikuttaa siltä, että joidenkin uskovien mielikuvissa presidentillä on valtaa kuin muinaisilla faaraoilla. Niinpä he äänestävät Sari Essayahia, koska tämäkin on uskova. Jotenkin he kai kuvittelevat, että uskovan presidentin myötä koko kansa kokee jonkinlaisen kääntymyksen. Älä käsitä väärin, Sari esiintyi mielestäni edukseen kampanjassaan ja häntä äänestääkseen voi varmasti löytää hyviä syitä. Usko ei liene silti se oleellisin syy presidenttiä valittaessa.

En välttämättä jaa samoja arvoja Pekka Haaviston tai Sauli Niinistön kanssa, mutta en voi uskoa esimerkiksi Haaviston homouden olevan jollakin tavalla este hänen kyvyilleen hoitaa presidentin tehtäviä. Olen toki sen verran perinteinen, että toivon näkeväni linnanjuhlia isännöimässä ihan tavallisen heteroparin, mutta en osaa venyttää tätä eeppisiin mittasuhteisiin. Olen yksinkertaisesti siltä osin vanhanaikainen. En sen enempää.

Loppujen lopuksi presidentin merkitys lienee silti melko vähäinen noin niinkuin jokapäiväisen elämän kannalta. Luulen, että uskovien tylyt kommentit tekevät paljon enemmän hallaa kuin yksikään presidentti voisi tehdää hyvää uskovien näkökulmasta. Me ammumme itseämme jalkaan.

Joka tapauksessa minä häpeän kanssauskovieni kommentteja ja rajuja tuomioita. Toivotan omasta puolestani siunausta molemmille ehdokaille ja toivon menestystä ja voimia jäljellä olevaan kampanjointiin.

Read Full Post »

Muistan, kuinka kauan sitten kuuntelin erään seurakuntanuoren tilitystä siitä, kuinka ”maailman ihmiset eivät puhu pahaa toisistaan ja kyttää toisiaan”. (’Maailman ihmiset’ on uskovien antama outo nimi ei-uskoville. Ikäänkuin me itse olisimme avaruusolioita ja siten emme tästä maailmasta.) Nuori nainen harkitsi jättävänsä seurakuntaelämän taakseen ja nauttivansa siitä vapaudesta, jota ahtaiden seurakuntakuvioiden ulkopuolella olisi tarjolla. Yritin kuitenkin osaltani auttaa nuorta naista muistamaan, että mikä saattaa vaikuttaa kyttäämiseltä voi joskus olla myös välittämistä.

Ei siinä, kyllä seurakunnissa osataan ahdistaa ihmisiä omiin lokeroihinsa ja jos huonosti käy, niin riistää heidän vapautensakin. En voi mitenkään seurakuntia puolustella. Ylilyöntejä tapahtuu varmasti. Toisaalta on kuitenkin niinkin, että kaikki meidän valintamme eivät ole aina niitä parhaita valintoja. Ilman uskonnollista viitekehystäkin on tilanteita, joissa huumeaddiktivanhemmat päättävät hankkia lapsen ja sivulliset yrittävät kenties neuvoa heitä vielä harkitsemaan. ”Mitä sä mua kyttäät?” tai ”Mitä se sulle kuuluu?” voivat olla tyypillisiä vastauksia hyväntahtoiselle neuvojalle.

Viime päivinä on uutisotsikoissa pyöritelty kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen alkoholinkäyttöä. Mitä se meille kuuluu ja miksi me Teuvoa kyttäämme? Lehdistö perustelee tietysti omaa uteliaisuuttaan Hakkaraisen asemalla. Kansanedustajalta on oikeus edellyttää asemaansa sopivaa käytöstä. Silti ei voi välttyä vaikutelmalta, että Hakkarainen on jotenkin helppo kohde kaikkinen möläytyksineen ja toilailuineen. Eikä hänen uskovaisuutensakaan liene ainakaan lieventävänä asianhaarana kansanedustajaparkaa riepoteltaessa. Hakkaraisen kohdalla voi kaiketi huoletta sanoa, että häntä lähinnä kytätään, kukaan ei taida oikein välittää.

Pastorina olen huomannut, että on tavattoman hankala antaa ihmisille kielteistä palautetta. Meillä kun on taipumuksena rationalisoida päätöksiämme ja selittää tekosiamme aina parhain päin. Saattaapa käydä niinkin, että käännämme omat virheemme toisten syyksi. Ihminen, joka on sitoutunut hengellisiin periaatteisiin ei hänkään luonnostaan tee silti välttämättä oikeita tai parhaita valintoja. Joskus näiden valintojen heikkous on ilmeistä, ja se on selvää kaikille muille, paitsi asianosaiselle itselleen. Palautetta pitäsisi antaa, neuvoa jakaa ja varoituksen sanakin on joskus paikallaan. Onko se silloin vain toisen kyttäämistä vai aitoa välittämistä? Vaikka minä haluaisinkin välittää, niin välittyykö se sille toiselle välittämisenä vai kyttäämisenä? Perustavoitteenahan ei ole retostella tai riepotella kenenkään tekemisiä, vaan yrittää auttaa ennenkuin mennään väärää tietä liian pitkälle, mikä se tie sitten itsekullekin on. Siitä huolimatta sinua voidaan syyttää tuomitsemisesta, tekopyhyydestä ja kyttäämisestä. Hankalaa, eikö?

Seurakuntakontekstissa yleisvaarana lienevät ne kaksi ääripäätä, jotka eivät edes ole kaukana toisistaan: Fariseus-tyyppinen tekopyhä tuomitseminen ja überliberaali ’kaikki pääsee taivaaseen’ -asenne. Tilannetta hankaloittaa vielä sekin, että Raamatun näkökulmasta on eroa sillä, onko palautteen kohteena rivikristitty vai johtaja. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan…

Miten sinä ratkaiset haastavan palautteen antamisen? Kuinka nuhtelet silloin, kun siihen on aihetta? Oletko kyttääjä vai välittäjä?

 

 

Read Full Post »

”Useimmat ihmiset joita tapaan olettavat, että kristitty merkitsee erittän konservatiivista, ajatteluunsa jumiutunutta, homovastaista, abortinvastaista, vihaista, epäloogista, väkivaltaista imperiumin rakentajaa. He haluavat käännyttää jokaisen eivätkä yleisesti ottaen kykene elämää rauhassa sellaisten kanssa, jotka eivät ajattele kuten he.” – Nimetön kommentoija UnChristian-kirjassa.

Onko sinulla tapana selata kirjahyllyäsi siinä toivossa, että joku kirja alkaisi uudelleen houkuttelemaan sinua? Minä teen niin useinkin. Tällä kertaa intouduin palaamaan UnChristian-kirjan pariin. Luin kirjan ensimmäisen kerran keväällä 2009, jolloin myös valmistelin puheen silloisen kotiseurakuntani, Pietarsaaren helluntaiseurakunnan tilaisuuteen. UnChristian kertoo yksinkertaisesti niistä mielikuvista ja asenteista, joita kristittyjä kohtaan tunnetaan tänä päivänä. Tutkimus on toki tehty Yhdysvalloissa, mutta muutamat suppeammat suomalaistutkimukset ja pitkä kokemus seurakuntakuvioista ovat vahvistaneet minulle sen käsityksen, että nämä tilastot pitävät melko hyvin paikkansa myös Suomessa.

Tällaista blogia varten tiivistän koko kirjan seuraavaan toteamukseen: ”Uskovaiset ovat tuomitsevia, tekopyhiä ja homovastaisia.” (Lue silti koko kirja itse. Se on erittäin mielenkiintoinen) Itse asiassa noiden kolme päämielikuvan takaa löytyy laajempi määritelmä: Uskovaiset tunnetaan ensisijaisesti siitä, mitä he vastustavat eikä siitä, minkä puolella he ovat. Luulen, että tätä lukeva uskova saattaa tuntea tarvetta vastahyökkäykselle. Jotkut meistä tuntevat tarvetta asettua puolustuskannalle ja vältellä koko ajatusta.

Facebook tarjoaa kaiken muun ohella mahdollisuuden tarkkailla joidenkin ihmisten tapaa ajatella asioita. Näet nopeasti, minkälaisesta huumorista toiset pitävät, minkälaisia harrastuksia heillä on ja mikä mahtaa olla heidän musiikkimakunsa. Se lienee yksi sosiaalisen median ideoistakin. Samalla huomaat, kuinka uskovat kertovat omasta vakaumuksestaan (Jos sinulla on heitä ystävinäsi). Oman kokemukseni perusteella näyttää siltä, että olemme kyllä ihan itse syypäitä surkeaan maineeseemme.

On melko helppoa nähdä uskovan ihmisen kommentoivan toisen ihmisen profiiliin jollakin aavistuksen provosoivalla tavalla. Kun siihen sitten liittyy ihmisiä, jotka osoittavat ihan aitoa halua keskutella asioista, ja ottaa selvää kommentin taustalla vaikuttavista ajatuksista, niin ennen pitkää dominaattoriuskova suolaa kaikki pystyyn tuomitsemalla, hyökkäämällä ja piiloutumalla pyhyytensä taakse. ”En halua tuomita, kerron vain totuuden”, on perusmuoto puolustusargumentista, jonka kuulet varmasti näissä keskusteluissa. Olen sivusta seurannut väittelyitä, joiden jälkeen olen syvästi hävennyt kanssauskovieni käytöstä. Oletko sinä?

UnChristian-kirjassa yhdeksi neuvoksi annetaan läpinäkyvyyden lisääminen. Siis rehellinen ja avoin toiminta. Avoimuus on yksi korpialttarin perusideoista. Haluan omalta osaltani tunnustaa, että minä olen uskovana syyllistynyt tuomitsemiseen, tekopyhyyteen ja mustavalkoiseen ajatteluun. En ole osannut kuunnella toisen ajatuksia, koska minulla on ollut niin kiire kertoa oma näkemykseni. Olen tehnyt monta virhettä ja luullakseni tulen niitä vielä monia tekemäänkin. Olen seurakuntani pastori ja olen kiitollinen niistä ihmisistä, jotka ovat mukaan lähteneet. Ei minulla silti ole kaikkia vastauksia ja kaikkea tietoa siitä, mikä olisi seuraava tärkeä askel.

UnChristian-kirjan kirjoittaja, David Kinnaman toteaa: ”Törmäämme usein siihen kymykseen, että miksi uskovien pitäisi välittää siitä, mitä meistä ajatellaan? Jeesushan varoitti, että ’maailma’ tulee vihaamaan meitä… …Jos me haluamme edustaa Kristusta, joka on palvelemisen, myötätunnon, nöyryyden, anteeksiannon, kärsivällisyyden, lempeyden, rauhan, ilon, hyvyyden ja rakkauden ruumiillistuma, on todella väliä sillä minkälaisen kuva me annamme”.

Mitä mieltä olet? Onko maineellamme mitään merkitystä? Oletko törmännyt hävettäviin keskusteluihin vai häpetkö tätä ’mielisuosiota’ kalastelevaa blogikirjoitustani?

Lopuksi huvittava videokokoelma tuomitsemisesta:

Read Full Post »

Voi olla, että Playboy-lehden perustaja Hugh Hefner on elämänsä aikana saanut riittävästi palstatilaa. Tarjoanpa sitä pikkuisen minäkin. MTV3.fi -sivuston artikkeli tiesi kertoa miehen maanneen yli 2000 naisen kanssa elämänsä aikana. En ole kuitenkaan ensisijaisesti kiinnostunut Hefnerin seksielämästä oikeastaan millään muotoa. Huomioni kiinnitti vain artikkelin ensimmäisessa faktassa mainittu perhetausta: ”Hänen vanhempansa olivat metodisteja ja sekä Hugh että hänen veljensä Keith saivat hyvin ankaran kasvatuksen”. Ankaran metodistikasvatuksen saanut poika päätyy siis loppujen lopuksi varsin toisenlaiselle uralle, kuin ehkä hänen vanhempansa olivat ajatelleet.

Hugh Hefner on vain yksi monista samanlaisen kaavan kautta maailmalle lähteneistä ihmisistä. Elvis Presley haki alkutahdit uralleen gospelkuorosta ja pastorivanhempien tytär Katy Perry ehti aluksi tehdä yhden gospellevynkin ennen siirtymistään kirkkokuorosta popin kultamaille. Perry ei saanut kotonaan katsoa MTV:tä. Baptistiperheen kasvattina Britney Spearskin lienee saanut ehkä toisenlaisen kasvatuksen, kuin mitä hänen elämästään voisi nyt päätellä. Koukussapornoon.com sivuston tiimoilta tavattu pornotuottajakin oli lestadiolaistaustainen.

Esimerkkejä löytyy runsaasti, mutta ehkä ymmärrät pointtini. Jotenkin kovin ankara kasvatus näyttää saavan aivan päinvastasia tuloksia aikaan kuin vähän lempeämpi. (Osaltaan aihe sivuaa aiempaa kirjoitustani ”Tilaa kysymyksille”.) Minua ei edes välttämättä huoleta laulajan into tehdä työtään ja saavuttaa menestystä urallaan. Elviksen viimeiset vuodet ja aikainen kuolema ei enää kai kuitenkaan ollut elämän parasta aikaa kenellekään. Britney Spears on omat sekoilunsa tehnyt ja toivoa vain sopii, että Katy Perry selviää paremmin. On harmillista, että inhimillisesti kaiken saavuttaneet ihmiset saavat elämänsä niin pahoin sekaisin. Voisi olla, että lääke- ja huumeriippuvuuksien kanssa lapsensa huoltajuudesta taisteleva maailmantähti joskus ehkä kaipaisi takaisin siihen aikaan, kun elämä oli yksinkertaisempaa. Mene ja tiedä.

On niin monia ihmisiä, joiden kohdalla ankaruus ja jyrkkyys on vienyt ihmisen aivan toiseen ääripäähän. Onko mahdollista löytää sellaista kotia, jossa saa sopivasti kokeilla siipiensä kantavuutta ilman, että ”takaisin ei ole tulemista”? Mistä löytyy se pelimies, joka osaa antaa sopivasti tilaa silloin kun tilaa tarvitaan? Mistä löytyy se pelimies, joka osaa laittaa rajat siihen, mihin rajat on laitettava? Oletko sinä sellainen? Olenko minä?

Oletko sinä käynyt läpi ankaran kasvatuksen? Mitä jälkiä se jätti?

Read Full Post »

”Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne?” -Jaakob

Minä olen suuri Taru Sormusten Herrasta -trilogian fani. Erityisesti olen pitänyt Peter Jacksonin extended DVD -versioiden lisämateriaaleista. Niiden joukossa on monen asiantuntijan lausuntoja ja analyysejä J.R.R Tolkienin ajattelusta, elämästä ja tavoitteista. Ne ovat todella mielenkiintoisia, mutta joskus nousee mieleen kysymys, että mahtoiko Tolkien itsekään tietää kuinka paljon ja kuinka syvällistä tulkintaa hänen kirjoituksistaan tehdään. Tuntuu että jos Tolkien olisi elossa, hän itsekin hämmästelisi tulkintoja miettien: ”En tiennytkään ajatelleeni tuollaistakin”. Samanlaista ylitulkintaa kohtaa toki myös Jeesus. Muistan, kuinka RiVon aseellisen palvelun keskustelussa joku lopetti kirjoituksensa mielestään napakasi toteamalla. ”Minun Jumalani on pasifisti, entä sinun?”. Siihen toinen jatkoi, että Raamattu kertoo Jeesuksen palaavan takaisin taivaan sotajoukkojen päällikkönä, joten pasifisti hän ei ainakaan ole. Auts.

What Would Jesus Do? -on pohjimmiltaan ihan harmiton kysymys. Mitä Jeesus tekisi? Jaakob kyselee Raamatussa, että mistä tulevat taistelut ja riidat teidän keskuudessanne? Jaakob myös tulee vastanneeksi omaan kysymykseensä, enkä epäile hänen asiantuntemustaan millään tavoin. Minä tosin luulen, että vastaus on paljon laajempi jo tätä nykyä. Itse asiassa olen sitä mieltä, että vastaus Jaakobin kysymykseen liittyy tuohon toiseen kysymykseen. Eli riidat ja taistelut tulevat siitä, että meillä on niin erilainen käsitys siitä, että mitä Jeesus tekisi tai mitä hän sanoisi tai mitä hän tarkoitti jotakin sanoessaan. Tottakai ongelma käsittää koko Raamatun, ei vain Jeesuksen sanoja. Otetaan yksi esimerkki: Raamattu mainitsee sellaisenkin kauniin ajatuksen, että ”ilo Herrassa on teidän väkevyytenne”. Ajatuksena se ei ole kovin vaikeaselkoinen. Ilo Herrassa tuo voimaa. Suolle joudutaan, kun ruvetaan keskustelemaan siitä, mitä on tuo ”ilo Herrassa”. Joku ymmärtää sen normaalina ilona, nauttimisena ja nauramisena. Toinen ymmärtää tämän jotenkin seesteiseksi hartaudeksi, sillä ”Ilo Herrassa ei ole samanlaista kuin maailman ilo”. Tämä nopea ja yksinkertainen esimerkki on sitten sovellettavissa lähes jokaiseen ajatukseen, painotukseen tai ideaan, mikä itsellä sattuu olemaan. Saatetaanpa käyttää samoja sanoja perusteluksi täysin päinvastaisille ajatuksille.

Olen viime aikoina lueskellut erilaisilta foorumeilta kanssauskovien ajatuksia siitä, mikä elämässä on tärkeää ja mikä oleellista uskossa. Joudun hämmästyksekseni toteamaan, että löydän sellaisenkin maailmankuvan, joka on vieras kaikelle sille mitä olen oppinut ymmärtämään Raamatusta. Niin synkkä, vaikea, ahdas, vakava, iloton ja toivoton on joidenkin uskovien maailmankuva, että sääli on ainoa tunne jota terve ihminen voi tuntea. Nämä ihmispoloiset viljelevät sanastossaan sellaisia sanoja kuin: tuomio, kärsimys, karsiminen, puhdistus, tuska ja ahdistus. Jos sinä, joka et ole koskaan tutustunut hengellisiin asioihin, olet saanut juuri tällaisen synkän kuvan uskosta, niin salli minun pyytää anteeksi kanssamatkaajieni puolesta. Jos tuo olisi ainoa totuus, en minäkään kauaa mukana roikkuisi.

Mitä Jeesus tekisi? En tiedä. Minulla on monta ajatusta siitä, mitä luulen hänen tekevän. Jeesus eli kuitenkin elämäänsä melko lailla arvaamattomasti. Hän yllätti lähimmät seuraajansa kerta toisensa jälkeen. Hän on yllättänyt minutkin monesti. Jos sallit, hän voi yllättää sinutkin.

Read Full Post »

Islannin tulivuoren purkauksen aiheuttama tuhkapilvi tuntuu innoittavan monenlaisia ajattelijoita kertomaan näkemyksiään asiasta. Intoudunpa minäkin. Erilaisilla keskustelupalstoilla ilakoidaan sillä, että kaiken maailman työmatkaajat joutuvat hetkeksi pysähtymään ja turhaan lomalla ramppaavat saastuttajat saavat maistaa omaa lääkettään. Omalla patiollaan keväästä nauttivat suomalaiset paistattelevat hetken tuossa ihanassa vahingonilon ja ylemmyydentunteen syleilyssä. Suomalais-Einsteinin ideologian lentomatkailua vastaan voi kiteyttää yhteen vastaansanomattomaan argumenttiin: Koska minun ei tarvitse lentää, kenenkään ei tarvitse lentää. Näiden ilmastonatsien keskeisin saavutus onkin ollut saada työmatkalle lentäminen tuntumaan rikokselta.

Toisaalta seurakuntapiireissä on tähän kyseiseen ilmiöön liitetty jos minkälaista apokalyptistä skenaariota. On viestiä lopunajoista, ilmestyskirjan petoa ja monenlaista sanomaa katumuksen ja tuomion kuluneilla aihe-alueilla. Kuka tietää, ehkä aika osoittaa viestit todeksi? Minä kuitenkin mietin ensisijaisesti sitä, kuinka haavoittuvainen koko Euroopan lentoliikenne onkaan. Täytyy todeta, että lakkojen vuoksi kentälle jääneiden tai laukkunsa hukanneiden kohtalot eivät ole jaksaneet minua suuresti aiemmin kiinnostaa. Nyt kun olen itse jumissa kaukana kotoa tajuan, kuinka ikävää tämä on. Moni ajattelee, että onhan se kivaa olla lomalla vähän pitempään. Niin minäkin ennen ajattelin. Itse asiassa yksikään tapaamistani ihmisistä ei silti nauti ylimääräisestä ”lomasta”. Rahaa tai vaatteita ei ole mukana tarpeeksi, työt jäävät tekemättä ja jatkuva epätietoisuus mahdollisesta lennosta syö suurimman osan nautinnosta.

Kaikkein eniten tajuan, kuinka paljon perhe ja ystävät merkitsevät. Jos perheeni olisi täällä, ei muutama päivä haittaisi mitään. Jos ystäväni olisivat mukana, me keksisimme varmasti tekemistä vieraassakin kaupungissa. Ruuben haluaa rakentaa pyörästään helikopterin, jolla tulla hakemaan minua. Minä odotan Ruubenin kopteria. Sillä pääsee kotiin.

Read Full Post »

Older Posts »