Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Trussi’ Category

Kiitollisena totean, että vaatimattomalla blogisivullani on tähän mennessä vierailtu yli 53000 kertaa. Se ei toki ole paljoa johonkin toiseen verrattuna, mutta itse olen ihan tyytyväinen. Joskus harvoin selvittelen wordpressin tietojen kautta, että minkälaisilla hakusanoilla sivustolleni on päädytty. Nämä hakusanat ovat ihan anonyymejä, eikä minulla ole mahdollisuutta tai halua edes tietää kuka on milläkin haulla sivustolleni päätynyt. On selvää, että pääosin hakusanat ovat ihan normaaleita ja ovat vain osumia antamiini kategorioihin tai tageihin. Joskus seassa on kuitenkin hakuja, jotka saavat mielikuvituksen laukkaamaan tai ainakin kulmakarvat hieman kohoamaan.

Viime viikolla sivustolleni oli päädytty muun muassa hakusanoilla: pornoriippuvuus, trussi, lifechuch [sic] eksytys, homojen tilastotietoa, lespo [sic] lapsi tai huutajat suomenruotsalaiset. Kuten hakusanoista voi päätellä, minulla on asiantuntemusta laajalta alalta. Hengelliseltä kannalta tragikoomista (tai ehkä vain koomista) on se, että Lifechurchin eksytyksen lisäksi myös ylistystanssin eksytyksestä tietoa kaivanneet ovat päätyneet sivustolle. Voidaan siis olettaa, että eksytys on yksi erityisosaamisen alueistani. Näyttäisköhän se hyvältä käyntikortissa: Rami ”eksyttäjä” Lehtola? En tiedä, mutta ainakin eksytystä etsivät päätyvät usein sivuilleni…

Huutavista suomenruotsalaisista tai homojen tilastotiedoista en usko voivani ketään valistaa. Niin ikään lespo lapsi menee asiantuntemukseni ulkopuolelle.

Ehkä kaikkein yllättävintä on se, että Victoria Milan on tuonut sivuilleni toiseksi eniten osumia. Kirjoitin taannoin lyhyen postauksen aiheesta ja Victoria Milan on saanut yli 550 osumaa. Kun lisäksi huomaan ihmisten etsivän tietoa hakusanoilla: ”Syrjähyppy kiinnostaa, syrjähypyt piristää tai parisuhde ei riitä, syrjähyppy” voi todeta, että ilmeisesti palvelussa kysyntä ja tarjonta kohtaavat.

Joka tapauksessa jokainen on edelleen tervetullut lukemaan, kommentoimaan ja ihmettelemään korpialttarin tapahtumia. Seuraavaksi taas oikeaa asiaa.

 

Read Full Post »

Kuva Wikipediasta

Kaikkien peruutusten äiti

”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Ap.t. 1:7-8)

”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” (Matt. 24:36)

Maailmanloppu ennustettiin tapahtuvaksi tänään 21.05.2011, mutta jo päivää ennen suurtapahtumaa saimme sitten kuulla, että se onkin peruutettu!

Aikaisemmat maailmanloput ovat yksinkertaisesti jääneet muuten vain toteutumatta kun Jumala ei ole niihin suostunut. Yhden tuollaisen muistan pikkupoikana kokeneeni (olen siitä aikaisemminkin kertonut, mutta kertaushan on opintojen äiti), odottaen selkä kyyryssä kellon lyövän kaksitoista päivällä, joka tuolloin taisi olla täsmällinen ajankohta. Oli kaunis kesäpäivä ja pikkupojan sydämeltä putosi raskas taakka kun keskipäivä meni, eikä mitään pudonnutkaan niskaan, vaan päivä jatkui yhtä kauniina kuin siihenkin asti.

Ylläolevissa Raamatun lainauksissa lausutut, Jeesuksen itsensä sanomat sanat, riittävät useimmille kristityille vastaukseksi mieltä askarruttavaan kysymykseen Jeesuksen paluun, ja maailmanlopun ajankohdasta. Mutta aina löytyy joku joka kokee saaneensa asiasta vuorenvarman tiedon päivämäärineen ja jopa kellonaikoineen!

En tiedä perustuuko moinen tarve kaikesta huolimatta ennusteluun jonkinmoiseen masokismiin, tarpeeseen tai haluun tulla julkisesti nolatuksi, vaiko vain haluun pelotella. Ehkäpä joku jossain tuohonkin osaa sanoa oikean diagnoosin.

Mitä maailmanloppuun tulee, tällainen talonpoikaisteologi ymmärtäisi tämän Telluksen pysyvän nykyisessä muodossaan kasassa vielä ainakin tuhat vuotta. Jonkinmoinen maailmanloppu se tietenkin on niille kiihkeästi vallankahvasta kiinni pitäville, jotka valtansa menettävät. Mutta tämän maan kamaralla minun ymmärrykseni mukaan näytetään ihmiskunnalle miten asiat hoidetaan ja valtakuntia hallitaan silloin, kun se tapahtuu niin kuin Jumala on sen alun perin ajatellut! Liitän tähän loppuun raamatullisen iskulauseen, joka meillä kaikilla kristityillä tulisi olla huulillamme liittyen Jeesuksen paluuseen, oli ajankohta sitten mikä onkin: ”Maranata! Herramme, tule!” (1. Kor. 16:22)

Journalistinen vapaus

Teinpä tuossa pienen kokeilun lähettämällä omalta Facebook-seinältäni löytyvän Maan tapa -nimisen kirjoituksen sekä Pohjalaisen, että Pietarsaaren Sanomien mielipide-osastolle. Jälkimmäisessä kirjoitus julkaistiin sellaisenaan (josta lähetin lehteen kiitokset), mutta Pohjalaiseen olin pakotettu lähettämään vähintäänkin närkästyneen palautteen johtuen siitä että sitä on niin paljon muokattu! Sillä saatetoteamuksella että jos tämä on käytäntö, ei Pohjalaiseen uskalla laittaa edes kuolinilmoitusta, koska saattaa lehden editoinnin johdosta tulla ilmoittaneeksi naapurin hyvinvoivan isännän kuolleeksi. Äkkinäinen ajattelisi, että jos mielipidekirjoitusta ei voi sellaisenaan julkaista, vain mahdolliset kirjoitusvirheet korjattuna, olisi parempi käytäntö (pienempi paha) jättää se kokonaan julkaisematta, kuin muokata se lähes tuntemattomaksi!

P.S. Kuten huomaatte, minäkin olen kuitenkin sen verran varovainen mies että jätin tämän kirjoittamisen näin myöhäiseen (noin klo 23:00) ajankohtaan.

Read Full Post »

Kun joskus elämässä kohdalle osuu jotankin ainutlaatuista, sen yleensä tunnistaa. Omalla kohdallani Vedä Henkeä -porukan kanssa touhuaminen on yksi tällainen siunaus. Vedä Henkeä -konseptiin kuuluu seurakunnan lisäksi Talk Show- tyyppinen televisio-ohjelma, jota olimme kuvaamassa viime viikonloppuna. Kun viettää kokonaisen viikonlopun upeiden ihmisten kanssa avoimin mielin, voi oppia jotakin tärkeää. Kaksi keskeistä havaintoa Vedä Henkeä Talk Show -pilottijakson kuvauksista:

1. Yhteys
Vedä Henkeä Talk Show on valitettavasti harvinainen esimerkki siitä, miten hyvää projektia voidaan tehdä yli seurakuntarajojen. Porukan runko koostuu Vedä Henkeä -seurakunnan ja Vaasan helluntaiseurakunnan porukasta, mutta mukana on ihmisiä eri seurakunnista aina pääkaupunkiseutua ja Lahtea myöten. Ammatti-ihmiselle ärsyttävä amatöörimäisyys saattaa paistaa monesta kohtaa läpi, mutta sitä paikataan järjettömällä innolla ja luovalla hulluudella. Tässä projektissa et huomaa muuten niin harmittavan yleistä reviiri-ajattelua. Yksi tämän tiimin suurimpia vahvuuksia on se, että me olemme ensisijaisesti ystäviä keskenämme ja olemme niin järjettömän innoissamme, että haluamme tehdä televisio-ohjelmaa jopa talkootyönä. En tarkoita sitä, että kukaan ei halua minkäälaista korvausta mistään. Kyllä laite- ja tilavuokrat merkitsevät ihan konkreettista valuuttaa. Eikä ketään haittaa, jos on mahdollisuus saada pieni korvaus ajasta ja työstä. Asenne on vain se, että tätä ei tehdä rahasta vaan rakkaudesta.

2. Asenne
Joka mies tekee hyvää, näyttävää ja laadukasta rahalla. Ei ole mitenkään vaikeaa tehdä maailmanluokan tulosta maailmanluokan resursseilla. Mielestäni oli hienoa nähdä Vaasan kuvausryhmän nauttivan SuomiTV:n huippukalustosta. Oli upeaa saada käyttää viimeisintä tekniikkaa kuvatarkkaamossa ja ohjaamossa. Kuitenkin kaikkein ominaisinta tälle tiimille on se, että työtä on tehty vuosia myös paljon heikommalla kalustolla. On rakennettu itse lähetysvaunu ja mukana kulkee omatekoinen kamerapuomi. Vaasan porukka rakensi toista viikkoa upeaa lavastetta tyhjään varastohalliin. Sisällöntuotantoporukka on nukkunut yönsä rukoushuoneen kellarissa ja nyt viimeksi tyhjän liiketilan toimiston lattialla. Me osaamme nauttia hotellin mukavuuksista ja aamiaisesta, mutta meille kelpaa myös leipä ja mehu mikropuuron kera. Joku matkustaa satoja kilometrejä vain saadakseen laulaa yhden laulun tai soittaa yhden kappaleen. Tällaista asennetta on ilo katsella. Kaikkea leimaa halu tehdä työtä siten, että ollaan valmiita tinkimään omista vaatimuksista ja omasta mukavuudesta. Joskus on vain niin, että vahvalla rahoituksella ja resursseilla varustettu porukka jää lopputuloksessa jälkeen vain oman asenteensa vuoksi.

Ajoimme viime viikon tiistaina Vedä Henkeä -illan jälkeen kohti Vaasaa viemään lisää trussia studiolle. Olimme pakanneet peräkärryn täyteen ja lähdimme liikkeelle vasta iltakymmenen jälkeen. Tiesimme, että olisimme kotona vasta keskiviikon puolella ja että aamulla olisi silti edessä normaali aamuherääminen. Tiesimme senkin, että Vaasan päässä olisi silti vielä joku meitä vastassa, vaikka kello olisi lähellä puoltayötä kun olisimme perillä. Pelkääjän paikalla istuva Mika sanoi: ”Tämmöistä ei kukaan ulkopuolinen ymmärrä”. Ei ymmärräkään. Siihen tarvitaan järjetöntä intoa ja luovaa hulluutta. Molemmat ovat kultaakin kalliimpia ja aivan yhtä harvinaisia.

Ps. Koko touhussa on mukana lukematon määrä ihmisiä, yrityksiä ja yhteistyökumppaneita. Talk Shown omilta sivuilta löydät tarkemmin tietoa heistä.

Read Full Post »

Saimme vihdoin tällä viikolla loputkin tilaamamme trussit ja äänentoistokamat. Pieneen kokoontumistilaan ahdettuna trussit ja valot tuntuvat varmasti jonkun mielestä turhalta ja jopa typerältä. Nuori poika kysyikin minulta, kun roudasimme trusseja pois: ”Onko näitä pakko olla?” Vastaus on: ”Ei, ei niitä ole pakko olla”. Ne kuitenkin kuuluvat olennaisena osana meidän tapaamme toimia. Loppujen lopuksi mitään ei ole pakko olla. Ei edes seurakuntaa. Kysymys on kuitenkin sikäli tavallinen, että erilaisten lisähärpäkkeiden mukaantuominen on aina herättänyt keskustelua eri tahoilla.

Meillä on Vedä Henkeä -seurakunnassa mukana tässä vaiheessa ehkä kolmisenkymmentä ihmistä. Joka tiistai me kasaamme trussit, ripustamme valot ja kasaamme äänentoiston. Joku laittaa kahvit ja leivonnaiset, toinen sytyttää kynttilöitä ja muusikot vetävät samalla sound checkiä. Illan jälkeen kaikki puretaan pois ja koko paikka siivotaan. Viimeksi minulla taisi mennä 12 tuntia aikaa vain yhden tiistan vuoksi. Minä nautin siitä. Onko siinä silti mitään järkeä? Onko kaikki turhaa, vai näetkö touhussamme jotain logiikkaa?

Rick Warren kertoo joskus kiukutelleensa Jumalalle kantaessaan tuoleja, kukkia ja lavasteita ennen tilaisuuden alkua jonkun koulun salissa. Hänkin mietti koko touhun mielekkyyttä. Rick kertoo, kuinka koko Jumalan kysyvän, että ”Kenelle sinä tätä hommaa teetkään?” Saman kysymyksen kuulen usein itsekin. Toimiiko Rick mielestäsi vain maallisten mallien varassa, ilman ”Henkeä”? Tekeekö Rick työtään Jumalalle? Teenkö minä?

Minä olen yksi niistä, jotka uskovat kovaan työntekoon. Kyllä, kyllä, armosta tässä pelastutaan, mutta minä en vain jaksa uskoa siihen, että Jumala on kutsunut meidät odottamaan vain hänen toimiaan. Minä uskon, että Jumala odottaa meidänkin tekevän jotakin. Minusta on upeaa nähdä ihmisten löytävän erilaisia mahdollisuuksia käyttää osaamistaan iltojen mahdollistamiseen.

Sen ymmärrän, että kaikille eivät merkitse kaikki asiat yhtä paljon. Tämänkin lukijoissa on niitä, jotka sanovat, että ei tarvita muutakuin Raamattua ja rukousta. Kaikki muu on turhaa. Talvella sentään lämmitetyt sisätilat ja kenties edes istuimet kelpaavat. Mutta kerro, mikä tekee sinun seurakuntasi tilaisuuksista tai kokoontumista onnistuneita? Mitä sinä kaipaat seurakunnalta? Mikä on sinulle merkki maailmallisuudesta ja mikä innokkaasta paneutumisesta siihen mitä tehdään? Onko millään ulkoisella juuri sinulle mitään merkitystä?

En voi sinun seurakuntasi toimintaan vaikuttaa, mutta olisi kiva tietää mikä toimii ja mikä ei. Jos olet kanssani eri mieltä, kerro sekin. Kunhan jonkinlaisen tunnistamismahdollisuuden tarjoat…

Jollakin tavalla aiheeseen liittyy sähköpaimenen ansiokas sunnuntaidebatti: Pitääkö seurakunnallisen toiminnan olla viimeisen päälle tehtyä? Näkökulma on toki toinen siellä.

[Lisäys 26.3.2010]
Omaan elämänfilosofiaani liittyy selkeästi lapsuuden malli. Muistan, kuinka joskus joulusiivousta tehdessäni ihmettelin Äidilleni, että onko kaikkea tätä pakko tehdä? Meillä kun pyyhittiin kattolistatkin ja taisi isi irrottaa joskus hellasta säätönupitkin, että niiden takaa voi pyyhkiä. Äiti leipoi viikkojen ajan ja se kaikki tuntui kovin työläältä ja raskaalta. Äiti kuitenkin vastasi minulle: ”Ei se joulu tule ilman työtä”. Niin se taitaa olla. Kun kaikki on siistiä ja jouluaatto tulee, on helppo alkaa nauttia joulurauhasta. Sen on jotenkin ansainnut. Sama ilmiö näkyy siinä, että kun nuorena säästät ensimmäisiin stereoihin tai autoon, niin ne jäävät monesti paljon rakkaammaksi kuin laadukkaammat tavarat, joita kenties hankit elämäsi yltäkylläisyydessä.

Read Full Post »