Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Tekopyhyys’ Category

dsa

Muistan lukeneeni joskus erään artikkelin, jossa haastateltava totesi ymmärtäneensä, ettei hänen tarvitse sanoa mielipidettään joka asiaan. Siis siinä mielessä, että vaikka mieli tekisi jotakin sanoa ja vaikka jonkinlainen mielipide olisi, niin voi olla joskus vain hiljaa. Mielipiteenlaukojia on maailma täynnä. Päätin silloin, että otan siitä itselleni teeman loppuvuodeksi. Se selittää osaltaan tätä hiljaiseloa täällä Korpialttarilla. Loppu selittyy laiskuudella.

Näin loppuvuoden vapailla on taas ollut aikaa pohtia monenlaista. Yksi ajankohtainen polemiikki liittyy jälleen kielikysymyksiin. Edellisen kerran sivusin itse kielipolitiikkaa postauksessani, jossa pohdin Pietarsaaren GLS-tapahtumaa. Täällä Suomessa loppusyksyä värittivät toisaalta RKP:n kampanjointi Vaasan sairaalan laajan päivystyksen lopettamista vastaan ja toisaalta vaikkapa Sebastian Tynkkysen kohua herättänyt ruoskintavideo, josta uutisoitiin aina Ruotsia myöten.

Kieli on herkkä asia. Ruotsinkieliset ovat harmissaan siitä, että laaja päivystys siirtyy Vaasasta Seinäjoelle. Arvellaan, että Seinäjoella ei saa yhtä laadukasta palvelua ruotsiksi, kuin Vaasassa on saanut. Ymmärrän toki heidän huolensa. Meille suomenkielisille täällä Pietarsaaressa se on ollut arkipäivää jo vuosia. On aivan normaalia, että sairaalassa on lääkäri, joka puhuu vain ruotsia tai englantia. (Olen myös tästä kirjoittanut aiemmin.) Itse asiassa juuri meidän näkökulmastamme koko touhu tuntuu kovin tekopyhältä. Täällä on ihan Anna-Maja Henrikssonin kotikentälläkin mahdollisuus puolustaa vähemmistön oikeuksia. Täällä olemme vain vähemmistössä me suomenkieliset. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, että 1960-luvulla sekä Pietarsaari että Kokkola olivat vähän alle 20000 asukkaan kaupunkeja. Pietarsaari on sitä edelleen, mutta Kokkolassa lähennellään 50000 asukkaan rajaa. Ja ainakin yhden tilaston mukaan Pietarsaaresta muuttaa pois lähinnä suomenkielinen väestö.

Toisaalta myös Tynkkysen (jonka tunnen muista yhteyksistä) tempaus tuntuu aika rajulta. Minulle ei pakkoruotsi ollut pakkopullaa. Vaimoni on ruotsinkielen opettaja, olen itse töissä täysin ruotsinkielisessä työpaikassa ja minulla on monia hyviä ruotsinkielisiä ystäviä. Tiedän pariskuntia, joissa toinen puolisoista on suomen- ja toinen ruotsinkielinen. Olen kuunnellut, kuinka työkaverit, jotka ovat Larsmosta tai Lepplaxista, arvostelevat ruotsinkielen murretta, jota puhutaan Närpiössä tai Kokkolassa. Olen kuunnellut kuinka KAJ laulaa: ”Kom ti byin” tai ”Jåo nåo e ja jåo YOLO ja nåo” ja jopa laulanut mukana. Olen nauranut katketakseni, kun Murre och Backlund går på Jaromatch ja yrittänyt pysyä kärryillä, kun ähtäväläinen ja uusikaarlepyyläinen puhuvat kalastuksesta (en pysynyt).

Olen ihmetellyt, kun salibandyjoukkueessani olevia ruotsinkielisiä pelaajia on haukuttu kentällä vain sen tähden, että he puhuvat ruotsiksi ne vähät asiat, mitä pelikentällä puhua ehtii. Haukkujina siis yleensä vastustajan pelaajat. Olen myös ihmetellyt, kuinka luennoitsijan kysyessä, että ”Kuinka moni kokee olevansa parempi ihminen puhumansa kielen perusteella”, miten lähes jokainen ruotsinkielinen nosti kätensä ylös. Ei tee ruotsinkieli ihmisestä parempaa sen enempää kuin suomen- tai venäjänkieli. Kielitaito sinänsä on suotava ominaisuus.

Kaiken ihmettelyn jälkeenkin minä haluaisin tehdä yhteistyötä yli kielirajojen. Haluaisin tehdä sitä erityisesti oman seurakuntani kohdalla, mutta se on toistaiseksi osoittautunut mahdottomaksi. Eikä syynä liene edes ensisijaisesti haluttomuus, vaan yksinkertaisesti osaamattomuus. Me emme vain osaa kaikkien näiden vuosien jälkeenkään tehdä aloitetta ja nähdä sitä vaivaa, että aitoa ja toimivaa yhteyttä voisi syntyä. Ja lienee niin, että kaikki tuo edellä mainittu kyräily, epäluulo ja pettymykset ovat loppujen lopuksi puuttuvan yhteyden syytä. Mitä mieltä sinä olet? Jos vastaat, niin muista vastata kunnioittavasti.

Mainokset

Read Full Post »

Muistan, kuinka kauan sitten kuuntelin erään seurakuntanuoren tilitystä siitä, kuinka ”maailman ihmiset eivät puhu pahaa toisistaan ja kyttää toisiaan”. (’Maailman ihmiset’ on uskovien antama outo nimi ei-uskoville. Ikäänkuin me itse olisimme avaruusolioita ja siten emme tästä maailmasta.) Nuori nainen harkitsi jättävänsä seurakuntaelämän taakseen ja nauttivansa siitä vapaudesta, jota ahtaiden seurakuntakuvioiden ulkopuolella olisi tarjolla. Yritin kuitenkin osaltani auttaa nuorta naista muistamaan, että mikä saattaa vaikuttaa kyttäämiseltä voi joskus olla myös välittämistä.

Ei siinä, kyllä seurakunnissa osataan ahdistaa ihmisiä omiin lokeroihinsa ja jos huonosti käy, niin riistää heidän vapautensakin. En voi mitenkään seurakuntia puolustella. Ylilyöntejä tapahtuu varmasti. Toisaalta on kuitenkin niinkin, että kaikki meidän valintamme eivät ole aina niitä parhaita valintoja. Ilman uskonnollista viitekehystäkin on tilanteita, joissa huumeaddiktivanhemmat päättävät hankkia lapsen ja sivulliset yrittävät kenties neuvoa heitä vielä harkitsemaan. ”Mitä sä mua kyttäät?” tai ”Mitä se sulle kuuluu?” voivat olla tyypillisiä vastauksia hyväntahtoiselle neuvojalle.

Viime päivinä on uutisotsikoissa pyöritelty kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen alkoholinkäyttöä. Mitä se meille kuuluu ja miksi me Teuvoa kyttäämme? Lehdistö perustelee tietysti omaa uteliaisuuttaan Hakkaraisen asemalla. Kansanedustajalta on oikeus edellyttää asemaansa sopivaa käytöstä. Silti ei voi välttyä vaikutelmalta, että Hakkarainen on jotenkin helppo kohde kaikkinen möläytyksineen ja toilailuineen. Eikä hänen uskovaisuutensakaan liene ainakaan lieventävänä asianhaarana kansanedustajaparkaa riepoteltaessa. Hakkaraisen kohdalla voi kaiketi huoletta sanoa, että häntä lähinnä kytätään, kukaan ei taida oikein välittää.

Pastorina olen huomannut, että on tavattoman hankala antaa ihmisille kielteistä palautetta. Meillä kun on taipumuksena rationalisoida päätöksiämme ja selittää tekosiamme aina parhain päin. Saattaapa käydä niinkin, että käännämme omat virheemme toisten syyksi. Ihminen, joka on sitoutunut hengellisiin periaatteisiin ei hänkään luonnostaan tee silti välttämättä oikeita tai parhaita valintoja. Joskus näiden valintojen heikkous on ilmeistä, ja se on selvää kaikille muille, paitsi asianosaiselle itselleen. Palautetta pitäsisi antaa, neuvoa jakaa ja varoituksen sanakin on joskus paikallaan. Onko se silloin vain toisen kyttäämistä vai aitoa välittämistä? Vaikka minä haluaisinkin välittää, niin välittyykö se sille toiselle välittämisenä vai kyttäämisenä? Perustavoitteenahan ei ole retostella tai riepotella kenenkään tekemisiä, vaan yrittää auttaa ennenkuin mennään väärää tietä liian pitkälle, mikä se tie sitten itsekullekin on. Siitä huolimatta sinua voidaan syyttää tuomitsemisesta, tekopyhyydestä ja kyttäämisestä. Hankalaa, eikö?

Seurakuntakontekstissa yleisvaarana lienevät ne kaksi ääripäätä, jotka eivät edes ole kaukana toisistaan: Fariseus-tyyppinen tekopyhä tuomitseminen ja überliberaali ’kaikki pääsee taivaaseen’ -asenne. Tilannetta hankaloittaa vielä sekin, että Raamatun näkökulmasta on eroa sillä, onko palautteen kohteena rivikristitty vai johtaja. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan…

Miten sinä ratkaiset haastavan palautteen antamisen? Kuinka nuhtelet silloin, kun siihen on aihetta? Oletko kyttääjä vai välittäjä?

 

 

Read Full Post »

Forum Romanum, Rom (Kuva Wikipediasta)

Forum Romanum, Rom (Wikipedia)


Puolimatka hämmästeli antiikin ajan raa`an ajattelumallin paluuta. -Meidän parhaat filosofit puolustavat nyt, että vanhemmilla on oikeus tappaa lapsensa. Hän kertoi olleensa paikalla luennolla, kun eräs kansainvälisesti tunnettu filosofi argumentoi ihmisten, vanhempien olevan vapaita.
Jos heille syntyy lapsi, on vanhemmilla oikeus päättää haluavatko he hoitaa lasta. Jos lasta ei kukaan hoida, lapsi kuolee parin päivän päästä. Puolimatkan mukaan heti, kun evankeliumin perusta lähtee pois, älykkäistä ihmisistä tulee typeriä. Hän hämmästelee, että kuka olisi voinut kuvitella, että yht-äkkiä syntyy kulttuuri, jossa aletaan puolustaa oikeutta tappaa lapsi. -Kristuksen viisaus näkyy maailman historiassa modernin tieteen ja demokratian synnyssä, ehdottomien ihmisoikeuksien perustassa.” (Pohjalainen 03.07.2011)

Tälle ajalle on ominaista se, että erilaisille perversioille haetaan väen väkisin oikeutusta ja tasa-arvoista kohtelua. Kuin myös se, että näitä asioita harjoittavat ja heidän kannattajansa ovat sen verran äänekästä väkeä, että syntyy helposti mielikuva heidän olemisestaan enemmistönä yhteiskunnassa. Juuri tällä hetkellä väännössä olevan sukupuolineutraalin lain läpimenon(?) seuraava vaihe lienee lukumäärän rajoittamattomuus?

Tahtoo sanoa, että saa solmia avioliiton useamman henkilön kanssa, jos vain rahkeet muuten siihen riittävät. Tähän kohtaan on jo pakko kerrata: ”Oi aikoja, oi tapoja.”

Saman aikaisesti kauhistellaan raiskausten ja lapsiin sekaantumisten yleistymistä.

Miksi kauhistella? Mihin pitää vetää raja eri taipumusten toteuttamisen oikeutukselle, ja kuka sen määrittelee? Miksei pedofiili (pedofilian todettiin muuten samaisessa Puolimatkan puheessa olleen yleisesti hyväksyttyä antiikin aikana) saa vapaasti elää ja toimia taipumustensa mukaan? Tai vaikkapa nekrofiili? Naturalistisen luonnonkäsityksen mukaan me olemme kaikki eläimiä, joten kuinka voi eläin sanoa toiselle eläimelle: sinä teit väärin? Tai mikä ylipäätään on väärin? Homoseksuaalisten taipumusten vietäväksi antautumista puolustetaan kiivaasti sillä, että se on synnynnäinen ominaisuus. Uskallan väittää että meillä jokaisella on synnynnäisesti -ensimmäisen ihmisparin lankeemuksen jälkeen- taipumus kieroutua kuka mitenkin, kunhan oikeat olosuhteet toteutuvat.

Minun henkilökohtainen käsitykseni Raamatun Jumalasta on sellainen, että Hän ei valehtele. Jos Hän määrittelee esimerkiksi homoseksualismin harjoittamisen synniksi, josta on tehtävä parannus, ihmisen on parasta hyväksyä se ja ojentautua sen mukaan. Olisikin vähintäänkin kummallista ensin luoda ihmiseen ominaisuus, jonka mukaisesti hänen on pakko elää kun ei muuta voi, ja sitten määritellä sen mukaan eläminen synniksi ankarilla seuraamuksilla uhaten!

Ja hän sanoi minulle: ”Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja; sillä aika on lähellä. Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen. Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.” ” (Ilm. 22:10-12)

Ja joka ei vielä ole ratkaissut kantaansa, voi sen yhä tehdä. Se on viisautta!

Read Full Post »

Oletko laittanut merkille, että pornosta on tullut ihan jokapäiväinen ilmiö? Enkä edes tarkoita sitä perinteistä pornoa, vaan ihan ”porno” -sanaa. Kirjailija Riku Korhonen osoitti kyvykkyyttään taannoisessa Helsingin Sanomien kolumnissaan. Korhonen tuli ammentaneeksi lahjakkuutensa syövereistä uuden käsitteen, uskovaispornon. Samassa kolumnissa Korhonen viittasi meille jo aiemmin lanseerattuihin sotapornoon, mellakkapornoon ja sosiaalipornoon.

Hesarin uhreilutoimituksen uutispäällikkö Esa Lilja otti osaa talkoisiin tuomalla oman näkemyksensä 13 vuotta jatkuneesta dopingsotkusta. Vallitsevaa trendiä noudattaen Lilja päätti kutsua tapausta dopingpornoksi. En tiedä miten sinä koet, mutta mielestäni aika köyhää on ammattikirjoittajien sanasto. Ettei vain tässä kevään aikana törmätä vielä vaalipornoon, tulvapornoon tai hääpornoonkin?

Eikö tämä kaikki ole yhdenlaista verbaalipornoa? Eikö tarkoituksena ole saada lukija kiihottumaan Hard Core -sanavalinnoilla? Korhonen päättää kolumninsa sanoihin: ”Ehkä uskovaisporno kiihottaa samasta syystä. Se esittää ihmisen vähä-älyisimmillään, tuomitsemassa tuomitsemisen vuoksi, ilman ainoata järkisyytä.”

Minä mukailen hieman Rikun ajatusta: ”Ehkä verbaaliporno kiihottaa samasta syystä. Se esittää kirjoittajan vähä-älyisimmillään, sivaltamassa sivaltamisen vuoksi, ilman mitään järkevää sanottavaa.”

PS. Itse Korhosen kolumniin on hyvä kannanotto ystäväni Ville Mäkipellon blogissa.

Read Full Post »

Se on sitten tehty! Viikingin Testamentti on luettu ja haluan tuoreeltaan välittää joitakin ajatuksia, mitä se minussa herätti.

Tony Halmeesta voidaan sanoa, että hän oli järkälemäinen, hiomaton timantti. Rehellisen suorasukainen sekä sanoissaan, että teoissaan. Melko eriskummallinen ilmiö suoran toiminnan miehenä eduskunnassa, jossa paremminkin harrastetaan sen kaltaista shakinpeluuta, jossa siirtojen välillä vastapeluri ehtii peittyä hämähäkinseitteihin.

Testamentti on karun kaunistelematon kuvaus siitä, mitä meidän edeskäyvät oikeasti Arkadianmäellä puuhaavat. Mieleeni muistuu kaukaa takavuosilta, liekö ollut urbaani legenda vai tositarina, mutta Helsingin Sanomissa kerrotaan olleen seuraavanlainen työpaikka-ilmoitus: ”Ammattitaitoinen maalari saa paikan. Huomio, merimiesmönjärit älkää vaivautuko!”

Tuota ilmoitusta ja Tonyn mietteitä mukaellen voisi laatia politiikkaan liittyvän ilmoituksen: Sopiva kansanedustaja saa paikan. Politiikka on kuitenkin jo aikaa sitten ollut sen verran kiveen veistettyä, että idealistit älkää vaivautuko!

”Mä oon aina sanonut, että suvaitsevaisiksi itseään kutsuvat ihmiset on oikeasti aivan helvetin suvaitsemattomia. Jos joku rohkenee olla eri mieltä kuin ne, niin se ei ole ihminen ollenkaan, vaan joku perkeleen esikartanosta noussut hirviö, joka tulee syömään pikkulapset …”

Halmeen vaalimenestys näyttää herättäneen voimakkaita reaktioita. Yhtenä mainittakoon tapaus josta ylläoleva lainaus, ja joka liittyy siihen kun Maija Vilkkumaa ylitti rajan, jota Tony ei sietänyt nimittäen häntä natsiksi sekä radio-ohjelmassa, että blogissaan. Josta suivaantuneena Halme marssi poliisiasemalle tekemään rikosilmoituksen. Lopputulos oli, Tonyn sanojen mukaan, että Vilkkumaa ”vetäytyi koloonsa murjottamaan vetäen bloginsakin pois.”

Oma lukunsa olisi myöskin Hazardin, Tonyn kuoleman jälkeen tekemä ala-arvoinen hasardi, joka onneksi kävi edes jossain määrin omaan nilkkaan!

Tässä muutamia poimintoja kirjasta, jonka lukemista suosittelen:

”Mutta kansa on puhunut, pulinat pois. Oli kieltämättä komea hetki mennä luovuttamaan valtakirja eduskunnan puhemiehelle. Mulla oli isänmaallinen tunne rinnassa ja mä halusin nyt lunastaa ne lupaukset, mitä olin antanut, ja tehdä kaikkeni sen työtätekevän suomalaisen puolesta …”

”Mä halusin tosissani opetella mun uuden työpaikan tavat. Mulle ei tuottanut mitään vaikeutta kysyä joltain neuvoa, jos mä en tietänyt jotain. Se on typerää ylpeyttä leikkiä tietävänsä jotain, jos oikeasti kompassi oli jäänyt toisten verkkareiden taskuun …”

”Mä hankin suomen kielen sanakirjan, jota pidin aina mukanani eduskunnan istunnoissa, että ymmärsin sanoiko joku oikeasti jotain vai brassailiko vaan sivistyssanoilla, joita ei kukaan ollut ennen kuullut …”

”Me oltiin jo heti istuntokauden alussa sovittu, ettei Veksi ole mukana kuin korkeintaan kuusi kuukautta. Jo työsopimusta tehdessä saatiin todiste, miten helpolla rahaa jaettiin, kun kyse oli omista eduista. Vallin oli ilmoittanut luottamusmiehelle tekevänsä vain määrä-aikaisen sopimuksen, mutta oli tipahtaa tuolilta, kun oli kuullut vastauksen. -Tee vain sopimus koko neljästä vuodesta, niin saat palkan koko ajalta. Kansanedustaja ei nimittäin voi lain mukaan irtisanoa avustajaansa! Joopa joo …”

”Mä läksin eduskuntaan ihan tosissani ollen siinä ehkä hieman lapsellisessa uskossa, että yksi ihminen voi muuttaa koko suomalaisen poliittisen kentän, kulttuurin ja rakenteen. Mä ajattelin, että kun mä sivallan sanan säilällä yhtä terävästi ja lujaa kuin aiemmin nyrkeillä kehässä, niin johan alkaa tapahtua …”

”Mä olin iloinen ja onnellinen ja tunsin tulleeni oikeaan taloon, kunnes mut pudotettiin hyvin nopeasti kanveesille. Kansanedustajat, jotka vielä muutama tunti sitten olivat hymyilleet kuin Hangon keksit ja luvanneet olla kaikessa mun tukena, iskivät veitsen selkään ja tosi syvälle vastustaen lähes kaikkea mitä perussuomalaisten eduskuntaryhmä esitti. Soini lohdutti, että ”tää on vaan politiikkaa”, mutta en mä halunnut olla mukana sellaisessa politiikassa, jossa sanotaan toista ja tehdään toista. Raamatussakin kehotetaan katsomaan ihmisen käsiä, eikä hänen huuliaan mikä mun nähdäkseni tarkoittaa sitä, että teot merkitsevät, eivät puheet …”

Jos yhteisten asioiden ajaminen on sellaista kuin Zyskowiczin sanotaan todenneen, että ”hän ei lähde koskaan Tony Halmeen aloitteisiin mukaan, vaikka olisivat hyviäkin”, miten voidaan odottaa minkään muuttuvan?

Tony Halme ainakin yritti! Tässä kohtaa haluan yhtyä Timo Soinin sanoihin: ”Toivottavasti Jumala on Tonylle armollinen.”

Read Full Post »

”Useimmat ihmiset joita tapaan olettavat, että kristitty merkitsee erittän konservatiivista, ajatteluunsa jumiutunutta, homovastaista, abortinvastaista, vihaista, epäloogista, väkivaltaista imperiumin rakentajaa. He haluavat käännyttää jokaisen eivätkä yleisesti ottaen kykene elämää rauhassa sellaisten kanssa, jotka eivät ajattele kuten he.” – Nimetön kommentoija UnChristian-kirjassa.

Onko sinulla tapana selata kirjahyllyäsi siinä toivossa, että joku kirja alkaisi uudelleen houkuttelemaan sinua? Minä teen niin useinkin. Tällä kertaa intouduin palaamaan UnChristian-kirjan pariin. Luin kirjan ensimmäisen kerran keväällä 2009, jolloin myös valmistelin puheen silloisen kotiseurakuntani, Pietarsaaren helluntaiseurakunnan tilaisuuteen. UnChristian kertoo yksinkertaisesti niistä mielikuvista ja asenteista, joita kristittyjä kohtaan tunnetaan tänä päivänä. Tutkimus on toki tehty Yhdysvalloissa, mutta muutamat suppeammat suomalaistutkimukset ja pitkä kokemus seurakuntakuvioista ovat vahvistaneet minulle sen käsityksen, että nämä tilastot pitävät melko hyvin paikkansa myös Suomessa.

Tällaista blogia varten tiivistän koko kirjan seuraavaan toteamukseen: ”Uskovaiset ovat tuomitsevia, tekopyhiä ja homovastaisia.” (Lue silti koko kirja itse. Se on erittäin mielenkiintoinen) Itse asiassa noiden kolme päämielikuvan takaa löytyy laajempi määritelmä: Uskovaiset tunnetaan ensisijaisesti siitä, mitä he vastustavat eikä siitä, minkä puolella he ovat. Luulen, että tätä lukeva uskova saattaa tuntea tarvetta vastahyökkäykselle. Jotkut meistä tuntevat tarvetta asettua puolustuskannalle ja vältellä koko ajatusta.

Facebook tarjoaa kaiken muun ohella mahdollisuuden tarkkailla joidenkin ihmisten tapaa ajatella asioita. Näet nopeasti, minkälaisesta huumorista toiset pitävät, minkälaisia harrastuksia heillä on ja mikä mahtaa olla heidän musiikkimakunsa. Se lienee yksi sosiaalisen median ideoistakin. Samalla huomaat, kuinka uskovat kertovat omasta vakaumuksestaan (Jos sinulla on heitä ystävinäsi). Oman kokemukseni perusteella näyttää siltä, että olemme kyllä ihan itse syypäitä surkeaan maineeseemme.

On melko helppoa nähdä uskovan ihmisen kommentoivan toisen ihmisen profiiliin jollakin aavistuksen provosoivalla tavalla. Kun siihen sitten liittyy ihmisiä, jotka osoittavat ihan aitoa halua keskutella asioista, ja ottaa selvää kommentin taustalla vaikuttavista ajatuksista, niin ennen pitkää dominaattoriuskova suolaa kaikki pystyyn tuomitsemalla, hyökkäämällä ja piiloutumalla pyhyytensä taakse. ”En halua tuomita, kerron vain totuuden”, on perusmuoto puolustusargumentista, jonka kuulet varmasti näissä keskusteluissa. Olen sivusta seurannut väittelyitä, joiden jälkeen olen syvästi hävennyt kanssauskovieni käytöstä. Oletko sinä?

UnChristian-kirjassa yhdeksi neuvoksi annetaan läpinäkyvyyden lisääminen. Siis rehellinen ja avoin toiminta. Avoimuus on yksi korpialttarin perusideoista. Haluan omalta osaltani tunnustaa, että minä olen uskovana syyllistynyt tuomitsemiseen, tekopyhyyteen ja mustavalkoiseen ajatteluun. En ole osannut kuunnella toisen ajatuksia, koska minulla on ollut niin kiire kertoa oma näkemykseni. Olen tehnyt monta virhettä ja luullakseni tulen niitä vielä monia tekemäänkin. Olen seurakuntani pastori ja olen kiitollinen niistä ihmisistä, jotka ovat mukaan lähteneet. Ei minulla silti ole kaikkia vastauksia ja kaikkea tietoa siitä, mikä olisi seuraava tärkeä askel.

UnChristian-kirjan kirjoittaja, David Kinnaman toteaa: ”Törmäämme usein siihen kymykseen, että miksi uskovien pitäisi välittää siitä, mitä meistä ajatellaan? Jeesushan varoitti, että ’maailma’ tulee vihaamaan meitä… …Jos me haluamme edustaa Kristusta, joka on palvelemisen, myötätunnon, nöyryyden, anteeksiannon, kärsivällisyyden, lempeyden, rauhan, ilon, hyvyyden ja rakkauden ruumiillistuma, on todella väliä sillä minkälaisen kuva me annamme”.

Mitä mieltä olet? Onko maineellamme mitään merkitystä? Oletko törmännyt hävettäviin keskusteluihin vai häpetkö tätä ’mielisuosiota’ kalastelevaa blogikirjoitustani?

Lopuksi huvittava videokokoelma tuomitsemisesta:

Read Full Post »