Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Raha’ Category

Muistelen joksus lukeneeni Suomeen muuttaneen brittimiehen kauhistelleen marraskuuta. Mies nautti Suomesta muuten kaikin puolin, mutta totesi marraskuun olevan sellainen kuukausi, ettei sen aikana tahdo jaksaa elää. Sen verran on minussakin kaiketi brittiverta, että toivottelen kuolemaa itsekin näin marraskuun kuluessa. Ehkä tämä kaikki ankeus saa minusta esiin pienen purnaajan, mutta purnaaminen onkin aina ollut halpa terapiakeino.

Mikä siis nyt mättää? Tutkimukset ja tilastot nyt mättää… En tiedä syytä, mutta olen viime aikoina törmännyt monenlaisiin tutkimuksiin ja tilastoihin, jotka eri asioissa kertovat aivan päinvastaista tulosta. Otetaan esimerkiksi vaikkapa trendikäs karppaus. Pienellä silmäilyllä löytää monenlaista tutkimusta ja tilastoa sekä karppauksen hyödyllisyydestä, että sen vaarallisuudesta tai haitallisuudesta. On asiantuntijaa ja tutkijaa, jotka silmät kiiluen kertovat karppauksen tehosta puhumattakaan monista karppaajista, jotka sikspäkki piukuen evankelioivat meitä pimeydessä eläviä. Samoin löytyy lääkäriä ja ravintoterapeuttia, jotka muistuttavat kuinka haitallista ja tuhoisaa moinen ruokavalion yksipuolistaminen on. Kuka tässä sitten osaa enää mitään itse sanoa?

Nyt jo hieman rauhoittunut ilmastomuutoskeskustelu kävi aivan samaa kaavaa. Kolumni kolumnilta ja artikkeli artikkelilta ilmastonmuutosprofeetat julistivat vääjäämätöntä tuhoa samalla kun raakaöljyssä uiskentelevat kapitalistiparonit viittasivat kintaalla viherpiipertäjien ja puunhalaajien haihatuksille. Tilastoa ja tutkimusta, Al Gore ja Bjørn Lomborg (Joka ei kai ollutkaan ’oikea’ ilmastoskeptikko) ja pieni ihminen pyörällä päästään. Kaikessa tässä tulee mieleen monet tutkimukset siitä, mikä aiheuttaa syöpää. Monien ruokalajien, kahvin, auringon, seksin, ylipainon, tupakan, alkoholin, suklaan ja kaiketi liiallisen nukkumisenkin jälkeen ei paljoa uskalla muuta kuin hengittää. Ja sitäkin jonkin maskin läpi. Paitsi että kalja, suklaa ja kahvi ovatkin kuulemma terveellisiä…

Marraskuu on p**ka kuukausi.

Read Full Post »

Näin eläkeputkessa jo olevana, eläkettä odotellessa, on ehkäpä enemmän aikaa kiinnittää huomiota erilaisiin yhteiskunnassa esiintyviin kummallisuuksiin. Kuten armottomaan kilpailuun, joka alkaa viimeistään päiväkodissa, mutta sen voidaan nykymenolla sanoa alkavan jo kohdussa!

Otin pienen näytteen Wikipedian aborttia käsittelevästä kohdasta jossa todetaan: ”Vuotta 1973 voidaan pitää aborttien huippuvuotena, jolloin tehtiin abortteja yli 23 000.” Sen enempää en asiaa tutkinut, mutta päättelen että jos aborteista nykyään olisi kokonaan luovuttu, olisi se luultavasti ylittänyt uutiskynnyksen ollen täten yleisessä tiedossa.

Eli ihminen joutuu jo sikiövaiheessa, itse sitä tiedostamatta kilpailemaan pelkästään siitä, näkeekö hän päivänvalon! Jos tuo vaihe onnistuneesti sivuutetaan, on seuraava areena päiväkodissa.

Tässä joku päivä sitten osui silmään artikkeli Pohjalaisen matkailuliitteestä, jossa kerrottiin Etelä-Korean arjesta, jossa ikuinen kilpailu alkaa todellakin pahimmillaan jo päiväkodissa:

”Viimeistään 10-vuotiaina lapset lähetetään peruskoulun lisäksi yksityiskouluun, oli varaa tai ei.” Leikkimisen voi unohtaa, ”koska koulupäivä venähtää usein iltakymmeneen.” ”Itsemurhatilastojen piikki osuu yliopistojen hakuajoille”, ja jos noista vaiheista vielä selviää korkeasti koulutettuna, ”alkaa armoton taistelu työpaikoista. Työmarkkinoilla pelkkää ysin todistusta ei edes vilkaista!” Siinä muutama poiminta kyseisestä artikkelista joka oli Pohjalaisen liitteenä 28.09.2011.

Noita mietiskellessäni, kuinka ollakaan, samaisen Pohjalaisen 01.10.2011 numerossa oli artikkeli sekä lasten, että ikääntyvien yliopistosta! Ihan täällä koto-Suomessa!

Lasten kouluttamiselle ehkä jonkin verran löytyy ymmärrystä (jotta pärjäisivät Korealaisille?), mutta ikäihmisten kohdalle nousee suuri kysymysmerkki. Etenkin kun yritysten kolmekymppiset rekrytoijat tekevät hartiavoimin työtä saadakseen yli 50-kymppiset työnnettyä joko eläkeputkeen tai mihin vain, kunhan häipyvät pois silmistä.

Saman aikaisesti päättäjät hokevat mantraa työurien pidentämisestä!

Loppukaneetiksi haluan kuitenkin muistuttaa niin itseäni, kuin meitä kaikkia kilpailulajista, josta aiheutuneita rasitusvammoja ei yksikään lääkäri sen paremmin kuin kiropraktikkokaan, todennäköisesti koskaan ole joutunut hoitamaan. Toisaalta, jos tuon kaltaisessa kilpailussa ihan rasitusvammoihin asti uurastaa, lienee se pelkästään positiivinen asia. Taitaa muuten olla ainoa laji, jossa Raamattu kehoittaa meitä keskinäiseen kilpailuun:

”Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” (Room. 12:10)

Read Full Post »

”Rahalla voi ostaa talon mutta ei kotia, sängyn mutta ei unta, kellon mutta ei aikaa, kirjan mutta ei tietoa, aseman mutta ei kunnioitusta, verta mutta ei elämää ja seksiä mutta ei rakkautta.”

Oletko huomannut, että yksi lottoamisen mukavia puolia on mahdollisuus haaveilemiseen. On jotenkin helppoa kuvitella mitä kaikkea sitä tekisikään, jos tilille napsahtaisi muutama miljoona ylimääräistä. Näin pastorin roolissa intoudun joskus haaveilemaan siitä, että mitä kaikkea seurakunta voisikaan tehdä, jos rahaa olisi lottovoiton verran käytössä.

Kaltaiseni tekniikkaintoilijan on helppo haaveilla paremmista valopöydistä, komeammista valoista, tehokkaimmista videotykeistä tai videoscreeneistä. Mielikuvissa tulee myös rakennettua toinen toistaan upeampia toimintakeskuksia milloin minnekin puolelle kaupunkia. Eikä pienessä haaveilussa ole mitään kovin haitallista. Joskus on hyvä antaa ajatustensa lentää.

Silloin kun minussa asuva pieni realisti saa yliotteen, tajuan kuinka hankalaksi tilanne voisikaan mennä. Pienillä paikkakunnilla käy joskus niin, että seurakunnan nuorempi polvi haluaa hankkia seurakuntaan uudet äänentoistolaitteet tai vaikkapa valopöydän. Saattaa käydä niinkin, että ne laitteet tulee tosiaan hankittua. Saattaa kuitenkin olla, että laitteita tarvinneet ja käyttäneet ihmiset muuttavat pois paikkakunnalta muutaman vuoden jälkeen. Liian usein kalliit ja tekniset laitteet jäävät heidän lähdettyään käyttämättä, koska niitä ei osaa kukaan muu käyttää.

Lottovoittajapastorille tulisi sellaisessa tilanteessa ehkä mieleen palkata kaveri hoitamaan valoja ja äänentoistoa. Rahaa kerran riittää, niin mikäs siinä. En usko, että menisi kovin kauaa, kun keittiöihmiset, siivoajat, laulajat tai lastentyön vetäjät alkaisivat miettiä, että eikö meillekin voisi maksaa jotakin, kun kerran äänimiehillekin maksetaan. Ja vaikka päätyisit maksamaan jokaiselle jotakin tehdystä työstä, niin talkohenkeä, palvelualttiutta ja vapaaehtoisuutta se ei kyllä edesauttaisi. En oikein itse haluaisi nähdä sellaista seurakuntaa, jossa jokainen työtä tekevä olisi siellä pakosta. Pakko on mennä, koska on työvuoro. Lauluvastuukin tuntuisi samalta kuin iltavuoroon menisi.

Kyllä minä ymmärrän, että rahalla voi helpottaa monia eri tilanteita ja ainakin sillä voisi tehdä paljon hyvää. Ajatukseni kuitenkin on, että rahalla voit ostaa valolaitteet tai äänentoiston, mutta et palvelualttiutta. Rahalla voit ostaa työntekijöitä, mutta et innokkuutta ja asennetta. Yksinkertaisesti sanottuna rahalla voi rakentaa kirkon, mutta ei seurakuntaa. Siksipä rahaakin kallisarvoisempaa ovat innokkaat vapaaehtoiset ja palvelualttiit ihmiset. Sydämellinen kiitos teille!

Read Full Post »