Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Raamattu’ Category

screenshot

”Teologiset perustelusi ovat hatarat, korota ääntäsi” – Muistiinpano yhdysvaltalaispastorin Raamatun marginaalissa.

Loppukesän leirillä sain kuulla erikoisesta tapauksesta. Suomalaispastoria oli pyydetty tavan mukaan tulkiksi Yhdysvalloista saapuneelle puhujavieraalle. Tyypillisessä tulkkaustilanteessa sekä puhuja että tulkki seisovat saman puhujapöntön takana ja tulkilla on mahdollisuus jopa sivusilmällä seurata puhujan muistiinpanoista, että mitä on tulossa seuraavaksi. Tiedän, koska olen itsekin toiminut useita kertoja tulkkina.

Suomalaismies oli kiinnittänyt huomiota vieraansa Raamatun marginaaliin kirjoittamaan erikoiseen neuvoon: ”Teologiset perustelusi ovat hatarat, korota ääntäsi”. Traagista ja koomista yhtä aikaa. Hienoa on tietysti, että mies tajusi itsekin olevansa heikoilla jäillä, mutta ehkäpä äänen korottamisen sijaan olisi syytä etsiä aiheita, joille löytää vahvat perustelut.

Onnekseni en tiedä kyseisen pastorin nimeä, en aihetta enkä edes sitä, että liittyikö kyseinen neuvo sillä kertaa esillä olleen aiheen käsittelyyn. Asia muistui mieleeni, kun kävin pikaisesti torstaina 19.9. paikallisessa Siwassa. Huomasin siinä ohimennen iltapäivälehden lööpin, jossa kerrottiin järkyttyneestä kuntapomosta. Heitä lienee näinä aikoina monia, mutta tämä mies oli ilmeisesti pysähtynyt kysymään tietä pojilta, minkä johdosta häntä oli luultu namusedäksi. Ilmeisesti miehestä oli levitetty Facebookissa jopa tuntomerkkejä.

En tullut lehteä ostaneeksi ja tänään kun yritin uutista etsiä, löysin vain tuon otsikkokuvan kaksi linkkiä, joista kumpikaan ei johtanut oikeaan osoitteeseen. Vaikuttaa siltä, että uutinen oli syystä tai toisesta poistettu netistä. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että jos jenkkipastorin neuvosta poistaa viittauksen teologiaan, niin hänen neuvollaan on monia kannattajia. ”Perustelusi ovat hatarat, korota ääntäsi.”

Nähdäkseni sosiaalinen media ja elämämme internet-aika on tuonut mukanaan paljon hyvää. Ikävänä lieveilmiönä on kuitenkin ’ammu ensin, kysy vasta sitten’ -tyyppisen lynkkausviestinnän nousu. En valitettavasti tiedä kuntapomouutisen taustoja, mutta mieleeni nousee muita esimerkkejä siitä, kuinka tarkoitushakuisella viestillä, sopivasti kuvatulla videolla tai asiayhteydestään irrotetulla sanomisella saadaan aikaan melkoinen meteli. Kun perustelut ovat hatarat, on korotettava ääntään. Tänä päivänä ääni korotetaan kaiketi internetin ihmemaassa epäilystä nostattamalla.

Monet ovat ne facebookpostaukset, joiden kammottavan, pöyristyttävän, uskomattoman tai yltiöihmeellisen viestin takaa paljastuu aivan täysi huijaus. Yhtenä esimerkkinä, jonka äkkiä muistan on ulkomaalaisen ystäväni kauhisteleva postaus, jossa Barack Obama kuulemma lukee muslimikirjailijan kirjaa islamin hallitsemasta maailmasta. Lyhyellä tarkistuksella huomaa, että kirja ei ole muslimin kirjoittama, eikä se edes liity islamiin. Tämänkaltaiset viestit keräävät silti satoja jakoja ja linkityksiä ilman, että monikaan vaivautuisi ottamaan perusteluista selvää.

Minun neuvoni amerikkalaispastorille olisi tämä: ”Opeta asioita, joista tiedät varmasti. Ole nöyrä ja myönnä se, ettet tiedä jotakin asiaa. Jos perustelusi ovat hatarat, ole mieluummin hiljaa äläkä suinkaan korota ääntäsi.”

Sopinee neuvoksi meille muillekin?

Read Full Post »

Näin eläkeputkessa jo olevana, eläkettä odotellessa, on ehkäpä enemmän aikaa kiinnittää huomiota erilaisiin yhteiskunnassa esiintyviin kummallisuuksiin. Kuten armottomaan kilpailuun, joka alkaa viimeistään päiväkodissa, mutta sen voidaan nykymenolla sanoa alkavan jo kohdussa!

Otin pienen näytteen Wikipedian aborttia käsittelevästä kohdasta jossa todetaan: ”Vuotta 1973 voidaan pitää aborttien huippuvuotena, jolloin tehtiin abortteja yli 23 000.” Sen enempää en asiaa tutkinut, mutta päättelen että jos aborteista nykyään olisi kokonaan luovuttu, olisi se luultavasti ylittänyt uutiskynnyksen ollen täten yleisessä tiedossa.

Eli ihminen joutuu jo sikiövaiheessa, itse sitä tiedostamatta kilpailemaan pelkästään siitä, näkeekö hän päivänvalon! Jos tuo vaihe onnistuneesti sivuutetaan, on seuraava areena päiväkodissa.

Tässä joku päivä sitten osui silmään artikkeli Pohjalaisen matkailuliitteestä, jossa kerrottiin Etelä-Korean arjesta, jossa ikuinen kilpailu alkaa todellakin pahimmillaan jo päiväkodissa:

”Viimeistään 10-vuotiaina lapset lähetetään peruskoulun lisäksi yksityiskouluun, oli varaa tai ei.” Leikkimisen voi unohtaa, ”koska koulupäivä venähtää usein iltakymmeneen.” ”Itsemurhatilastojen piikki osuu yliopistojen hakuajoille”, ja jos noista vaiheista vielä selviää korkeasti koulutettuna, ”alkaa armoton taistelu työpaikoista. Työmarkkinoilla pelkkää ysin todistusta ei edes vilkaista!” Siinä muutama poiminta kyseisestä artikkelista joka oli Pohjalaisen liitteenä 28.09.2011.

Noita mietiskellessäni, kuinka ollakaan, samaisen Pohjalaisen 01.10.2011 numerossa oli artikkeli sekä lasten, että ikääntyvien yliopistosta! Ihan täällä koto-Suomessa!

Lasten kouluttamiselle ehkä jonkin verran löytyy ymmärrystä (jotta pärjäisivät Korealaisille?), mutta ikäihmisten kohdalle nousee suuri kysymysmerkki. Etenkin kun yritysten kolmekymppiset rekrytoijat tekevät hartiavoimin työtä saadakseen yli 50-kymppiset työnnettyä joko eläkeputkeen tai mihin vain, kunhan häipyvät pois silmistä.

Saman aikaisesti päättäjät hokevat mantraa työurien pidentämisestä!

Loppukaneetiksi haluan kuitenkin muistuttaa niin itseäni, kuin meitä kaikkia kilpailulajista, josta aiheutuneita rasitusvammoja ei yksikään lääkäri sen paremmin kuin kiropraktikkokaan, todennäköisesti koskaan ole joutunut hoitamaan. Toisaalta, jos tuon kaltaisessa kilpailussa ihan rasitusvammoihin asti uurastaa, lienee se pelkästään positiivinen asia. Taitaa muuten olla ainoa laji, jossa Raamattu kehoittaa meitä keskinäiseen kilpailuun:

”Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” (Room. 12:10)

Read Full Post »

Kuva Wikipediasta

Kaikkien peruutusten äiti

”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Ap.t. 1:7-8)

”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” (Matt. 24:36)

Maailmanloppu ennustettiin tapahtuvaksi tänään 21.05.2011, mutta jo päivää ennen suurtapahtumaa saimme sitten kuulla, että se onkin peruutettu!

Aikaisemmat maailmanloput ovat yksinkertaisesti jääneet muuten vain toteutumatta kun Jumala ei ole niihin suostunut. Yhden tuollaisen muistan pikkupoikana kokeneeni (olen siitä aikaisemminkin kertonut, mutta kertaushan on opintojen äiti), odottaen selkä kyyryssä kellon lyövän kaksitoista päivällä, joka tuolloin taisi olla täsmällinen ajankohta. Oli kaunis kesäpäivä ja pikkupojan sydämeltä putosi raskas taakka kun keskipäivä meni, eikä mitään pudonnutkaan niskaan, vaan päivä jatkui yhtä kauniina kuin siihenkin asti.

Ylläolevissa Raamatun lainauksissa lausutut, Jeesuksen itsensä sanomat sanat, riittävät useimmille kristityille vastaukseksi mieltä askarruttavaan kysymykseen Jeesuksen paluun, ja maailmanlopun ajankohdasta. Mutta aina löytyy joku joka kokee saaneensa asiasta vuorenvarman tiedon päivämäärineen ja jopa kellonaikoineen!

En tiedä perustuuko moinen tarve kaikesta huolimatta ennusteluun jonkinmoiseen masokismiin, tarpeeseen tai haluun tulla julkisesti nolatuksi, vaiko vain haluun pelotella. Ehkäpä joku jossain tuohonkin osaa sanoa oikean diagnoosin.

Mitä maailmanloppuun tulee, tällainen talonpoikaisteologi ymmärtäisi tämän Telluksen pysyvän nykyisessä muodossaan kasassa vielä ainakin tuhat vuotta. Jonkinmoinen maailmanloppu se tietenkin on niille kiihkeästi vallankahvasta kiinni pitäville, jotka valtansa menettävät. Mutta tämän maan kamaralla minun ymmärrykseni mukaan näytetään ihmiskunnalle miten asiat hoidetaan ja valtakuntia hallitaan silloin, kun se tapahtuu niin kuin Jumala on sen alun perin ajatellut! Liitän tähän loppuun raamatullisen iskulauseen, joka meillä kaikilla kristityillä tulisi olla huulillamme liittyen Jeesuksen paluuseen, oli ajankohta sitten mikä onkin: ”Maranata! Herramme, tule!” (1. Kor. 16:22)

Journalistinen vapaus

Teinpä tuossa pienen kokeilun lähettämällä omalta Facebook-seinältäni löytyvän Maan tapa -nimisen kirjoituksen sekä Pohjalaisen, että Pietarsaaren Sanomien mielipide-osastolle. Jälkimmäisessä kirjoitus julkaistiin sellaisenaan (josta lähetin lehteen kiitokset), mutta Pohjalaiseen olin pakotettu lähettämään vähintäänkin närkästyneen palautteen johtuen siitä että sitä on niin paljon muokattu! Sillä saatetoteamuksella että jos tämä on käytäntö, ei Pohjalaiseen uskalla laittaa edes kuolinilmoitusta, koska saattaa lehden editoinnin johdosta tulla ilmoittaneeksi naapurin hyvinvoivan isännän kuolleeksi. Äkkinäinen ajattelisi, että jos mielipidekirjoitusta ei voi sellaisenaan julkaista, vain mahdolliset kirjoitusvirheet korjattuna, olisi parempi käytäntö (pienempi paha) jättää se kokonaan julkaisematta, kuin muokata se lähes tuntemattomaksi!

P.S. Kuten huomaatte, minäkin olen kuitenkin sen verran varovainen mies että jätin tämän kirjoittamisen näin myöhäiseen (noin klo 23:00) ajankohtaan.

Read Full Post »


”Mutta Paavali vastasi: ”En ole järjiltäni, arvoisa Festus. Minkä puhun, puhun totuuden ja terveen järjen mukaisesti. Kuninkaalle nämä asiat kyllä ovat tuttuja, ja siksi voinkin avoimesti puhua niistä hänelle. Yksikään niistä ei ole hänelle tuntematon, siitä olen varma – eihän tämä ole tapahtunut missään syrjäisessä kolkassa. Uskotko profeettoja, kuningas Agrippa? Tiedän, että uskot.” ”Vähälläpä luulet tekeväsi minusta kristityn”, Agrippa sanoi.” (Ap.t. 26:25-28)

Tuo raamatunkohta, tai sen ruotsinkielinen versio ”otti korvaan” ensi kertaa asuessamme vuosia sitten Ruotsissa. Silloisen ruotsalaisen seurakuntamme saarnaaja sivusi saarnassaan kyseistä tekstiä, ja olen sitä siitä lähtien silloin tällöin kummastellut. Alla on ensin ruotsin, -ja sitten englanninkielinen käännösversio, tarkennettuna jae 28. Siinä missä muut näkevät ”vähältä piti”, suomalaiset ”vähälläpä luulet.” :

”Då sade Agrippa till Paulus: ”Föga fattas att du övertalar mig och gör mig till kristen.””

”Then Agrippa said to Paul, Almost you persuade me to be a Christian.”

Ottaen täysin tietoisen riskin siitä, että tietyt tahot saattavat saada tästä lisää ”vettä myllyynsä”, tai ainakin aihetta hymyillä vinosti partoihinsa, päätin laittaa sen tähän avoimuuden nimissä yleisemminkin kummasteltavaksi. Sillä kummastusta sen toden totta, ainakin pitäisi herättää! Sittemmin on ilmestynyt vuoden 1992 käännös (josta ylläoleva lainaus) eikä mikään ole muuttunut.

Onko kenties niin, että suomalaiset eivät kerta kaikkiaan kykene (edes raamatunkäännöskomiteassa) näkemään asioita kuten muut? Vaiko kenties niin että suomalaiset ovat oikeassa ja muut väärässä?

Vaiko niin, mihin otsikkokin viittaa: Tuo nyt on sen verran pikku juttu ettei tuohon kannata kiinnittää huomiota?

Eihän tuokaan kohta tosin autuuden menetystä aiheuta, olisipa vain mukava tietää, mikä on konsensus tässä asiassa.

Read Full Post »

”Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.”(Dan. 12:4)

Äskettäisen nettisurffailun seurauksena päädyin sivulle, jossa irvailtiin kommentin esittäjien entistä yhteisöä. Kommentit olivat nasevia, osin hyvinkin huvittavia. Mieleeni nousi skenaario aivonarikasta:

Ehkäpä tiukimpien yhteisöjen sisääntuloaulassa on tukeva hylly katsekorkeudella ja vieressä teksti: Aivonarikka: Jos kaikista selvityksistä, opetuksista ja muistutuksista huolimatta joku on ottanut aivonsa mukaan, on ne jätettävä oheiseen narikkaan! Aivojen ottaminen mukaan kokoussalin puolelle aiheuttaa välittömän yhteisöstä erottamisen!

Muilla ryhmittymillä on sitten tuosta asteittain lieveneviä ohjeistuksia, vaihtelevilla painotuksilla. Kaikkein liberaalein ”suunta” sallii aivojen vapaan käytön, koska niiden prosessoimia ideoita ei kuitenkaan huomioida, mikäli ne eroavat virallisesta näkemyksestä.

Sanomattakin on selvää, ettei yllä oleva ole faktaa, vaan fiktiota ja (puhdasta?) sarkastista spekulointia. Eikä Suomessa, valaistuneella 2000 -luvulla, ole yhteisöä joka brutaalisti pyrkisi rajoittamaan yksilön ajatus, -ja toimintavapautta! Eihän?

Mutta jos näin kuitenkin, jostain syystä olisi, mikä tai mitkä voisivat olla  syynä siihen, että kuvatunlaiseenkin yhteisöön todennäköisesti olisi liittyjiä. Vieläpä ihan fiksuja ihmisiä?

Raamatullista perustetta on ainakin vaikea löytää sille, että jättää omat aivot toimettomiksi ja syö pelkästään valmiiksi pureskeltua. Se saattaa olla laiskuutta, tai arkuutta, tai vääränlaista auktoriteettipelkoa?

Read Full Post »

”Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne?” -Jaakob

Minä olen suuri Taru Sormusten Herrasta -trilogian fani. Erityisesti olen pitänyt Peter Jacksonin extended DVD -versioiden lisämateriaaleista. Niiden joukossa on monen asiantuntijan lausuntoja ja analyysejä J.R.R Tolkienin ajattelusta, elämästä ja tavoitteista. Ne ovat todella mielenkiintoisia, mutta joskus nousee mieleen kysymys, että mahtoiko Tolkien itsekään tietää kuinka paljon ja kuinka syvällistä tulkintaa hänen kirjoituksistaan tehdään. Tuntuu että jos Tolkien olisi elossa, hän itsekin hämmästelisi tulkintoja miettien: ”En tiennytkään ajatelleeni tuollaistakin”. Samanlaista ylitulkintaa kohtaa toki myös Jeesus. Muistan, kuinka RiVon aseellisen palvelun keskustelussa joku lopetti kirjoituksensa mielestään napakasi toteamalla. ”Minun Jumalani on pasifisti, entä sinun?”. Siihen toinen jatkoi, että Raamattu kertoo Jeesuksen palaavan takaisin taivaan sotajoukkojen päällikkönä, joten pasifisti hän ei ainakaan ole. Auts.

What Would Jesus Do? -on pohjimmiltaan ihan harmiton kysymys. Mitä Jeesus tekisi? Jaakob kyselee Raamatussa, että mistä tulevat taistelut ja riidat teidän keskuudessanne? Jaakob myös tulee vastanneeksi omaan kysymykseensä, enkä epäile hänen asiantuntemustaan millään tavoin. Minä tosin luulen, että vastaus on paljon laajempi jo tätä nykyä. Itse asiassa olen sitä mieltä, että vastaus Jaakobin kysymykseen liittyy tuohon toiseen kysymykseen. Eli riidat ja taistelut tulevat siitä, että meillä on niin erilainen käsitys siitä, että mitä Jeesus tekisi tai mitä hän sanoisi tai mitä hän tarkoitti jotakin sanoessaan. Tottakai ongelma käsittää koko Raamatun, ei vain Jeesuksen sanoja. Otetaan yksi esimerkki: Raamattu mainitsee sellaisenkin kauniin ajatuksen, että ”ilo Herrassa on teidän väkevyytenne”. Ajatuksena se ei ole kovin vaikeaselkoinen. Ilo Herrassa tuo voimaa. Suolle joudutaan, kun ruvetaan keskustelemaan siitä, mitä on tuo ”ilo Herrassa”. Joku ymmärtää sen normaalina ilona, nauttimisena ja nauramisena. Toinen ymmärtää tämän jotenkin seesteiseksi hartaudeksi, sillä ”Ilo Herrassa ei ole samanlaista kuin maailman ilo”. Tämä nopea ja yksinkertainen esimerkki on sitten sovellettavissa lähes jokaiseen ajatukseen, painotukseen tai ideaan, mikä itsellä sattuu olemaan. Saatetaanpa käyttää samoja sanoja perusteluksi täysin päinvastaisille ajatuksille.

Olen viime aikoina lueskellut erilaisilta foorumeilta kanssauskovien ajatuksia siitä, mikä elämässä on tärkeää ja mikä oleellista uskossa. Joudun hämmästyksekseni toteamaan, että löydän sellaisenkin maailmankuvan, joka on vieras kaikelle sille mitä olen oppinut ymmärtämään Raamatusta. Niin synkkä, vaikea, ahdas, vakava, iloton ja toivoton on joidenkin uskovien maailmankuva, että sääli on ainoa tunne jota terve ihminen voi tuntea. Nämä ihmispoloiset viljelevät sanastossaan sellaisia sanoja kuin: tuomio, kärsimys, karsiminen, puhdistus, tuska ja ahdistus. Jos sinä, joka et ole koskaan tutustunut hengellisiin asioihin, olet saanut juuri tällaisen synkän kuvan uskosta, niin salli minun pyytää anteeksi kanssamatkaajieni puolesta. Jos tuo olisi ainoa totuus, en minäkään kauaa mukana roikkuisi.

Mitä Jeesus tekisi? En tiedä. Minulla on monta ajatusta siitä, mitä luulen hänen tekevän. Jeesus eli kuitenkin elämäänsä melko lailla arvaamattomasti. Hän yllätti lähimmät seuraajansa kerta toisensa jälkeen. Hän on yllättänyt minutkin monesti. Jos sallit, hän voi yllättää sinutkin.

Read Full Post »

[Tämä blogikirjoitus on osa ’Saarnakritiikki’ -sarjaa. Saarnakritiikki-sarjan kirjoitukset ovat muuten tavallisia blogikirjoituksia, mutta niiden aihetta on käsitelty niiden ilmestymispäivänä pidetyssä puheessa. Näin erityisesti kuulijat voivat antaa kritiikkiä puheesta keskustelussa, joka jatkuu täällä korpialttarilla. Toki kaikki saavat kommentoida.]

Luulenpa, että jos minun pitäisi nostaa esille yksi sellainen asia joka raivostuttaa useimpia pastoreita, se olisi tehottomuus. Tällä epämääräisellä ilmaisulla tarkoitan erityisesti saarnojen tai opetuspuheiden tehottomuutta. Raamatussa on esimerkkejä ihmisistä, jotka kuulevat jonkin asian olevan aavistuksen pielessä omassa elämässään. Useimmiten sitä seuraa välitön asioiden muuttaminen. Ihmiset, jotka kuulevat kasteen tärkeydestä, menevät välittömästi kasteelle. Ne, joita ohjataan elämänmuutokseen tekevät sen nopeasti. Kaiken kaikkiaan Raamatun kertomuksia leimaa nopea ratkaisun tekeminen. Muistan eräänkin vanhan uskovan, joka nuorena vasta uskon ratkaisun tehneenä poltteli tupakkaa puiston penkillä ja kertoili kaverilleen uskoontulostaan. Kaveri siinä kuunnellessaan huomautti miehelle, että ”Uskovat ei kai saa polttaa tupakkaa”. Nuori uskova totesi: ”Jaa, ei vai?” ja tumppasi elämänsä viimeisen tupakan.

Tänä päivänä voit kulkea useissa eri seurakunnissa ja kuulla loistavia puhujia. Siis ihan todella ammattitaitoisia, selkeäkielisiä ja osaavia puhujia. Meistä useimmat tuntevat montakin hyvää pastoria ja joskus heidän puheitansa kuunneltuamme olemme taputtelemassa heitä olalle, kättelemässä heitä eteisessä ja laittamassa heistä ylistävää tilakommenttia Facebookissa. Me olemme samaa mieltä hänen kanssaan, emme vain yleensä tee, niinkuin pastori opettaa.

Olen itsekin huomannut vuosien varrella, että on joskus aivan tajuttoman raivostuttavaa puhua anteeksiannosta ja nähdä kuulijoiden pyyhkivän liikutuksesta kyyneliään vain kuullakseen heidän jatkavan riitelyään seuraavan viikon loppupuolella. On ärsyttävää puhua kunnioituksesta, jos se saa aikaan vain hyväksyviä nyökkäyksiä aidon kunnioituksen sijaan. On masentavaa kertoa uhraamisen merkityksestä, jos kukaan ei koskaan koe sitä tärkeäksi omalla kohdallaan. Siinä missä aviopareilla vitsaillaan olevan valikoiva kuulo, on kristityillä valikoiva ymmärrys. Helluntaijargonilla kerrottuna joku asia ei ole ”kirkastunut”. Joillekin eivät asiat kirkastu koskaan.

Minä luulen, että saarnojen tehottomuus ei johdu siis saarnoista, vaan siitä että useimmat kristityt on pilattu. Heidät on pilattu vuosikausien opetuksilla ja puheilla. He ovat oppineet nyökkäämään oikeissa kohdissa, huutelemaan aamenta ja hallelujaa sopivissa kohdissa (jos ovat kovin karismaattisia taustaltaan) ja jopa olemaan samaa mieltä useimmista asioista puhujan kanssa. He eivät vain osaa tehdä asioille mitään, nuo pilatut kristityt. On uskovia, jotka tuskailevat, kun eivät tunnu oikein löytävän paikkaansa. He haluaisivat lähemmäs Jumalaa (vaikeaselkoinen käsite, jonka merkitys vaihtelee ajatuksen lausujan oman käsityksen mukaan). He ovat istuneet vuosia seurakuntien tilaisuuksissa ja kuulleet useita puheita rukouksesta, Raamatun lukemisesta, uhraamisesta, palvelemisesta tai sitoutumisesta. He ovat innoissaan kehuneet pastoriaan toisilleen kahvikupin äärellä tilaisuuden jälkeen. He ovat jopa muistaneet rukaista pastorinsa puolesta hetken ennen nukkumaan menoa. Koskaan he eivät ole silti oppineet rukoilemaan, lukemaan Raamattua, uhraamaan, palvelemaan tai sitoutumaan. Miksi?

Matt. 5:13: Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.

Read Full Post »

Vieraiden kanssa iltaa istuessa keskustelu lainehti tavalliseen tapaan aiheesta toiseen. Jossakin vaiheessa villin illan maailmojasyleilevissä keskusteluissa vilahtivat jopa palohälytykset. Erityisesti rouvissa aiheutti tuohtumusta monet koetut väärät palohälytykset. Kun yhteiskunnan kaikilla aloilla tiukennetaan normeja ja säädöksiä, on siitä vääjäämättä myös huonoja seuraamuksia. Kun ennen ajettiin auton peräkontissa ja poljettiin pyörää vapaana, on nyt oltava isofixit, nelipistevyöt ja pyöräilykypärät. Ja kun ennen riitti muutama palovaroitin, on nyt joka paikka täynnä automaatteja ja sammuttimia.

Kaiken takana on toki tavoite turvallisuuteen. Silti juuri nuo automaattihälytykset työllistävät palomiehiä tavan takaa. Suurin osa hälytyksistä osoittautuu turhiksi. Sähköhäiriöiden, pölyn tai ukkosen aiheuttamiin hälytyksiin lähdetään silti samalla vakavuudella kuin aitoihin paloihinkin. Vaimoni arveli, että he ovat kokeneet niin monta väärää hälytystä, että oikean hälytyksen sattuessa kukaan ei ota sitä vakavasti. Itse asiassa sama ilmiö on todettu kaupunkien sireenihälytyksissä. Pietarsaaressa ainakin koekäytetään sireeneitä joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Muistan lukeneeni, että jossakin päin Suomea tehdyssä kokeilussa kukaan ei reagoinut kaupungin sireenien soittoon, koska sitä luultiin harjoitukseksi tai viaksi. Monet testit ovat myös osoittaneet, että autojen varashälyttimet saavat huutaa melko vapaasti, ennenkuin kukaan vaivautuu paikalle. Yleensä ihmisiä ei edes kiinnosta mahdollisen varkauden estäminen vaan melun lopettaminen. Me olemme vain turtuneet ja kyllästyneet jatkuviin vääriin hälytyksiin.

Seurakuntaskenessä on myös joskus tehty vääriä hälytyksiä. Ne, jotka ovat nyt keski-iässä, noin neljänkymmen ikävuoden molemmin puolin, muistavat kyllä 1970-80-lukujen opetuksia. Monet ovat kertoneet (ja muistan toki itsekin tämän), että Jeesusta odotettiin takaisin niin kovasti, että moni nuori toivoi vain ehtivänsä edes ajokortin saada tai mennä naimisiin. Pahimmat pelottelijasaarnamiehet saivat nuoren pojan pelkäämään kotiinpaluuta öisellä kadulla. Ettei vain joku demoni hyppää puun takaa ja vie helvettiin. Kotiin tullessa lattialla näkyvä vaatemytty sai sydämen pysähtymään: ”Nyt on tempaus tullut ja mä olen jäänyt tänne!” Tätä lukeva entinen helluntainuori tunnistaa varmasti osan näistä kokemuksista. Taas kaikelle tällaiselle ulkopuolinen tukehtuu aamukahviinsa tai nauraa lattialla ulvoen ja mahaansa pidellen. Niin erikoiselta kaiken tämmöisen täytyy kuulostaa. ”Jeesus tulee pian, oletko valmis?” -slogan koristi jokaisen telttakokoussarjan mainoksia. Monet ovat ne taloremontit, autokaupat tai opiskelut, jotka on jätetty tekemättä, ”koska Jeesus tulee pian, niin ei enää ehdi…”.

Ei siinä. Jos Raamattuun uskoo, niin tuleehan Jeesus joskus takaisinkin. Niin siellä kerrotaan. Minä kuitenkin luulen, että me saatamme olla niin kyllästyneitä ja turtuneita jatkuviin vääriin hälytyksiin, että oikean tilanteen tullessa emme jaksa reagoida? Näin jälkikäteen monelle ylilyönnille ja muulle kouhoilulle jaksaa jo naureskella. Silloin ennen oli ote vähän kurttuotsaisempaa. Joku voi silti luulla, että tuosta kaikesta jäi kauheat traumat. No ei sentään. Kyllä kaiken vastapainona oli silti loistavia ystäviä ja sisältörikasta elämää. Ja ehkä pahimmat kulmat ovat jo hiotuneet pois muutenkin.

Read Full Post »

Tulin tuossa taannoin luvanneeksi, että kerron korpialttarilla uuden seurakuntamme kehityksestä, ideoista ja virheistäkin. Tarkoituksenani on tarjota oppimismahdollisuus niille, jotka miettivät seurakunnan perustamista. Heitä ei liene kovin montaa lukijoideni joukossa. Toisaalta helluntaiherätyksen suurissa linjauksissa on tavoiteltu uutta intoa seurakuntien perustamiseksi. Aika näyttää miten siinä onnistutaan. Voi myös olla, että historia tulee pitämään meidän tarinaamme koulukirjaesimerkkinä siitä, miten kaikki tehdään väärin. Olen joka tapauksessa vakaasti päättänyt, että kun kerran seison Jumalani edessä, voin ainakin sanoa yrittäneeni. Tässä kirjoituksessa tarjoan muutaman perusvinkin uuden seurakunnan aloittajille ja tai sellaista miettiville. Tässä yksinkertaiset ja lyhyet neuvoni:

1. Kuuntele.

Kuuntele kokeneiden pastorien ja johtajien ajatuksia. Erityisesti kannattaa kuunnella niitä, jotka ovat jo jonkin aikaa sitten seurakunnan perustaneet. Upeaa opetusta saa toki Rick Warrenilta, Bill Hybelsilta, Graig Groeschelilta tai vaikka Graig Grossilta. Global Leadership Summit on loistava paikka hakea innoitusta ja inspiraatiota, sillä vaikka seurakunta on konseptina Jumalan keksintö, on se ytimeltään ihmisyhteisö ja ihmiset toimivat seurakunnassakin ihmisisnä ja inhimillisten ominaisuuksiensa mukaan. Ihmisiä on johdettava ja sinä voit oppia jokaiselta johtajalta jotakin. Seurakunnan perustamisessa tarvitaan vahvaa johtajuutta. Kuuntele myös aloittelevia johtajia, sillä Warrenin ja Hybelsin kaltaisten suurjohtajien resurssit ja ideat saattavat tuntua niin kaukaisilta, että lannistut ennenkuin aloitatkaan. Muista, ettei pyörää kannata keksiä uudestaan. Se, minkä joku toinen on oppinut, kannattaa ottaa käyttöön. Vuoden 2009 Global Leadership Summitissa puhuneet Gary Hamel ja David Gergen tarjosivat maailmanluokan opetusta johtajuudesta ja kuvaavaa onkin, että esimerkiksi Hamelin johtajuusluennon tuntitaksa saattaa olla jopa 50 000 dollaria. Kuuntele, keskustele ja opi.

2. Lue

Mahtoi olla juuri David Gergen, joka siteerasi presidenttiään: Not every reader is a leader, but every leader is a reader. Ymmärtänet sen verran englantia, ettei käännös ole tarpeen. Lue kirjoja. Omia suosikkejani ovat Rick Warrenin päämäärätietoinen seurakunta ja Ron Sylvian ”Starting New Churches on Purpose”, jotka molemmat kertovat melko suoraan monia lainalaisuuksia seurakunnan perustamiseen liittyen. Jälkimmäinen on suoraan kirjoitettu perustamisajatusta silmällä pitäen. Lisäksi viimeaikoina lukemani ”SimChurch”, ”Multisite Church Roadtrip” ja ”Se Jokin”, ovat kaikki hyviä kirjoja muovaamaan ajattelua ja täsmentämään sitä, mistä seurakunnassa on oikeastaan kysymys. Useiden kirjojen lukemisen etuna on se, että saat monia erilaisia työkaluja käyttöösi. Voi olla, että valmiin seurakunnan mallit ja ideat ovat sinulle vielä mahdottomia toteuttaa. On hyvä tietää useita eri malleja, joista hakea ratkaisua.

3. Rukoile

On tottakai itsestään selvää, ettei seurakuntaa kannata lähteä perustamaan ilman rukousta. Erityisesti tarvitset varmuutta siitä, että juuri sinun on perustettava seurakunta. Ron Sylvia mainitsee, että joskus perustamisvaiheen johtajan työkalupakissa on aivan eri työkalut kuin vakiintuneen seurakunnan johtajalla. Pioneerin työkaluja kannattaa rukoilla. Rukous, Raamatun luku ja paasto, ovat niitä työkaluja, joita seurakunnan persutajan kannattaa pitää työpöydällään. Erityisen tärkeää rukous on silloin, kun olet sisimmässäsi varmistunut Jumalan sinulle antamasta kutsusta, olet kuunnellut paljon hyvää opetusta johtajuudesta ja tiedät olevasi kykenevä johtamaan, olet lukenut kirjoja ja mielessäsi risteilee tuhat ja yksi ideaa ja unelmaa. Tarvitset sitä taivaallista selkeyttä ja näyn kirkastumista, joka vain rukouksessa saavutetaan. Ron Sylvia kuvaa tuota prosessia osuvasti. Näky on kuin videotykin kuvan, joka on pahasti poissa tarkennuksestaan. Näet vain värit ja hahmot, mutta kun videotykkiä säädetään, niin kuva terävöityy ja saat selvän siitä, mitä valkokankaalla esitetään. Rukouksen tehtävänä on terävöittää se näky, joka on vahvana mielessäsi, mutta vielä sumeana.

4. Toimi

Tärkein viimeiseksi. Toimi. On aivan liian helppoa, kuten Harvey Carey sanoi, käydä vain johtajuusseminaarista toiseen. On helppoa tuoda uusia ideoita ja kansioita omaan kirjastoon odottelemaa. Voit täyttää kirjahyllysi erilaisilla oppikirjoilla ja johtajuutta käsittelevillä teoksilla. On mukavaa haaveilla kaikesta siitä, mitä voisit tehdä. On vaivatonta istua kuppilassa Cappuccino-kuppi kädessä ja ajatella suuria ajatuksia johtajuudesta. On aivan liian helppo rukoilla, lukea Raamattua ja paastotakin odottaen, että joku enkeli-ilmestys kertoo sinulle milloin on oikea aika. Älä jää odottelemaan täydellistä hetkeä. Se ei koskaan tule. Omasta kokemuksestani peilaten väitän, että useimmat suuremmat ja pienemmät hankkeet kaatuvat vain ja ainoastaan tämän viimeisen kohdan tähden. Etenkin seurakunnan perustamiselle ei täydellistä hetkeä olekaan. On vain astuttava rohkeasti eteenpäin. On luotettava itseensä ja siihen näkyyn, jonka on saanut. Tulet saamaan kaikenlaisia kommentteja ja neuvoja. Hyvää tarkoittavat ja vilpittömät pastorit antavat sinulle aivan täysin päinvastaisia neuvoja. Joskus jopa molemmat Jumalan nimessä. On niitä, jotka pitävät sinua saatanan kätyrinä, perkeleen oppipoikana tai narsistisena psykopaattina. Kaiken keskellä sinun pitää pitää näky kirkkaana mielessäsi ja tietää mihin sinut on kutsuttu.

Ron Sylvia sanoo: ”Jos olet päättänyt lähteä mukaan tälle matkalle, se tulee olemaan tunteiden vuoristorata”. Niin se onkin. Kun kaikkien arvostelu masentaa, niin itke kuin mies. Kun joku löytää uuden kodin ja yhteyden Jumalaan, iloitse kuin mies. Loppujen lopuksi olet tilivelvollinen vain Jumalalle.

Read Full Post »

Older Posts »