Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Maailmanloppu’ Category

susMielessäni on viime päivinä pyörinyt vanha, ja moneen kertaan kerrottu cherokee-intiaanien legenda. Tarinan mukaan iäkäs cherokee-intiaani kertoo pojanpojalleen kuinka jokaisen ihmisen sisällä käydään taistelua. ”Poikaseni”, mies sanoo, ”sisällämme asuu kaksi sutta ja ne taistelevat jatkuvasti keskenään.”

“Toinen susista on paha. Se on vihaa, kateutta, mustasukkaisuutta, surua, katumusta, ahneutta, itsesääliä, häpeää, halveksuntaa, huonommuutta, valheita, väärää ylpeyttä, ylemmyydentunnetta ja egoa.”

“Toinen susista on hyvä. Se on iloa, rauhaa, rakkautta, toivoa, tyyneyttä, nöyryyttä, ystävällisyyttä, hyväntahtoisuutta, empatiaa, anteliaisuutta, totuutta ja uskoa”

Poikanen mietti isoisän kertomusta hetken ja kysyi sitten: ”Kumpi susista sitten voittaa?”

Vanha cherokee vastasi vain: ”Se, kumpaa ruokit”

Mitä tuohon sudenruokintaan tulee, niin itselleni oli aikoinaan Facebookista ehtinyt muodostua melkoinen ruokinta-automaatti tuolle pahalle sudelle. Jopa siinä määrin, että pienestä pahasta sudesta oli kasvanut jo iso paha susi. Kenties olin tehnyt vääriä valintoja päästäessäni tai pyytäessäni kavereikseni sellaisiakin ihmisiä, joiden linkittämät asiat, uutiset tai artikkelit ruokkivat vain kaikkea negatiivista sisälläni. Usein samat ihmiset eivät myöskään kommentoinnissaan edustaneet valoisinta tulevaisuudenuskoa tai muutenkaan positiivista maailmankatsomusta.

Ja kun aikasi seuraat kaikkea negatiivista, tulet huomaamattasi ruokkineeksi pahaa sutta sisälläsi. Tai niin ainakin minulle kävi. Edellisen postaukseni aikaan olin vielä jättänyt jäljelle Instagram-tilini, mutta jokin aika sitten poistuin sieltäkin. Ja toisin kuin moni tuulella käyvä luonnonlapsi, minä en tee comebackia palveluun, josta olen kerran lähtenyt. Omalla kohdallani viimeinen niitti oli Instagramin siirtyminen algoritmipohjaiseen kuvien esitystapaan. Toisin sanoen Instagram tietää mielestään parhaiten, mitä kuvia haluan nähdä. Ei kiitos, olen aikuinen ja osaan tehdä valintoja itse. Samalla on todettava, että myös Instagram on muuttunut paljon alkuajoista. Kauniiden kuvien ja hienojen oivallusten sekaan on tullut loputon määrä hämäriä mietelauseita ja kuvia, jotka ovat niin lähellä pornoa, kuin vain voi ilman, että sääntöjä rikotaan. Pitäkää tunkkinne! (Lisäys 10.1.2017: Palasin kuitenkin Instagramiin. Valitsen vain tarkemmin seurattavani, niin höttöiset mietelauseet ja pehmoporno pysyy poissa. Tuulella käyn siis minäkin.)

Mutta sen olen huomannut täällä somettomuudessa eläessäni, että on ihanan rauhallista ja mukavaa. Ei tule koko ajan eteen pseudotieteellisiä maahanmuuttotutkimuksia, vainoharhaisia tulevaisuudenkuvia tai maailmanloppua ennakoivia välimallin profeettoja. Saa ihan vain keskittyä tähän normaaliin elämän ja arjen haastavuuteen. Enkä nyt tarkoita, että siellä Facebookissa tai Instagramissa olisi ollut vain huonoa ja negatiivista, mutta yllättävän paljon sitäkin siellä oli. Enkä minä yksinkertaisesti halua ruokkia sitä sutta sisälläni, joka elää yltäkylläistä elämää negatiivisuuden voimalla. En suosittele sitä sinullekaan.

Ehkäpä sinäkin pysähdyt miettimään, että kumpaa sutta sisälläsi ruokitaan ja kuka sitä ruokaa oikein tarjoaa.

Mainokset

Read Full Post »

Muistelen joksus lukeneeni Suomeen muuttaneen brittimiehen kauhistelleen marraskuuta. Mies nautti Suomesta muuten kaikin puolin, mutta totesi marraskuun olevan sellainen kuukausi, ettei sen aikana tahdo jaksaa elää. Sen verran on minussakin kaiketi brittiverta, että toivottelen kuolemaa itsekin näin marraskuun kuluessa. Ehkä tämä kaikki ankeus saa minusta esiin pienen purnaajan, mutta purnaaminen onkin aina ollut halpa terapiakeino.

Mikä siis nyt mättää? Tutkimukset ja tilastot nyt mättää… En tiedä syytä, mutta olen viime aikoina törmännyt monenlaisiin tutkimuksiin ja tilastoihin, jotka eri asioissa kertovat aivan päinvastaista tulosta. Otetaan esimerkiksi vaikkapa trendikäs karppaus. Pienellä silmäilyllä löytää monenlaista tutkimusta ja tilastoa sekä karppauksen hyödyllisyydestä, että sen vaarallisuudesta tai haitallisuudesta. On asiantuntijaa ja tutkijaa, jotka silmät kiiluen kertovat karppauksen tehosta puhumattakaan monista karppaajista, jotka sikspäkki piukuen evankelioivat meitä pimeydessä eläviä. Samoin löytyy lääkäriä ja ravintoterapeuttia, jotka muistuttavat kuinka haitallista ja tuhoisaa moinen ruokavalion yksipuolistaminen on. Kuka tässä sitten osaa enää mitään itse sanoa?

Nyt jo hieman rauhoittunut ilmastomuutoskeskustelu kävi aivan samaa kaavaa. Kolumni kolumnilta ja artikkeli artikkelilta ilmastonmuutosprofeetat julistivat vääjäämätöntä tuhoa samalla kun raakaöljyssä uiskentelevat kapitalistiparonit viittasivat kintaalla viherpiipertäjien ja puunhalaajien haihatuksille. Tilastoa ja tutkimusta, Al Gore ja Bjørn Lomborg (Joka ei kai ollutkaan ’oikea’ ilmastoskeptikko) ja pieni ihminen pyörällä päästään. Kaikessa tässä tulee mieleen monet tutkimukset siitä, mikä aiheuttaa syöpää. Monien ruokalajien, kahvin, auringon, seksin, ylipainon, tupakan, alkoholin, suklaan ja kaiketi liiallisen nukkumisenkin jälkeen ei paljoa uskalla muuta kuin hengittää. Ja sitäkin jonkin maskin läpi. Paitsi että kalja, suklaa ja kahvi ovatkin kuulemma terveellisiä…

Marraskuu on p**ka kuukausi.

Read Full Post »

”Jos vartuit kotiruualla, ajoit polkupyörällä ilman kypärää, sait tukkapöllyjä kun siihen oli aihetta, sinulla oli telkkari jossa oli 3 kanavaa ja jouduit nousemaan sohvalta kanavan vaihtoon, kelasit C-kasetteja lyijykynällä, kaupat olivat sunnuntaisin kiinni, kukaan ei puhelimessa kysynyt ”Missä muuten olet?”. Kopioi seinällesi todistaaksesi, että silti selvisit hengissä.” – Facebookissa kiertävä statuspäivitys

Yllä kuvatun kaltaisia tilapäivityksiä kiertää Facebookissa useita. Niille on yhteistä se, että ne kaikki kuvailevat mennyttä aikaa. Erityisesti kerrotaan asioista, jotka ennen olivat toisin kuin nykyään. Jokainen minun ikäiseni on tosiaan kelannut C-kasetteja lyijykynällä ja tehnyt niille samoille kaseteille omia musiikkikokoelmiaan kauan ennen iPodeja ja Spotifytä. Joku on kenties soittanut puhelunsa puhelinkopista ja jokainen joutunut olemaan sovittuna aikana sovitussa paikassa, ettei jää pois matkasta. Ehkäpä tuollaisten tilapäivitysten ajatuksena on osaltaan nostaa pikkuisen sitä omaa itsetuntoa, kun on sentään selvinnyt lähes keskiaikaisesta kurjuudesta.

Yleisesti ottaen en haikaile menneiden aikojen perään. Ajat ja maailma muuttuvat ja on vain muututtava mukana. On kuitenkin asioita, joiden en toivoisi muuttuvan. Sosiologit tietävät kertoa, että esimerkikisi perheiden yhteiset ruokailuhetket alkavat olla aina vain harvinaisempia ja että keskivertoihmisellä on nykyään tilastollisesti vähemmän ystäviä kuin ennen. Tämä on osaltaan syynä ’ostettujen’ ystävien (terapeuttien, kouluttajien ja valmentajien) määrän kasvuun. Samaan aikaan kun meillä on yhteyksiä ihmisiin ympäri maailmaa, meidän aidot ja todelliset ihmissuhteemme ovat vähenemään päin. Niinpä toivoisinkin, että aito välittäminen ei koskaan tulisi vanhanaikaiseksi.

Jokin aika sitten kirjoitettiin, kuin miesporukka töhri junan keskellä kirkasta päivää. Uutista seuranneessa keskustelussa ihmeteltiin, että miksi kukaan ei puutu asiaan. Olenpa itsekin joskus samasta aiheesta kirjoittanut. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että sellainen aito toisesta välittäminen on katoava luonnonvara. Edellä mainittujen töhrimisten lisäksi on melko tavallista lukea ihmisistä, jotka ovat joutuneet pahoinpitelin uhriksi ilman, että kukaan olisi edes yrittänyt auttaa heitä. Sattuipa maahanmuuttajataustaiselle ystävällenikin tapaus, jossa ulkopaikkakuntalaiset, miehisyyttään etsivät nuorukaiset tulivat Pietarsaareen ystävääni nöyryyttämään. Apua ei tarjonnut kukaan.

Yhtenä ilmentymänä välittämisen vähenemisestä lienee talkoohengen kuolema. En sano tätä siksi, että juuri nyt olisi kohdallani jotkut talkoot menossa, vaan enemmänkin muistelen kertomuksia siitä, kuinka taloja ja vaikkapa rukoushuoneita on aikoinaan rakennettu pelkällä talkoovoimalla. Siirtyminen ’rahalla saa ja hevosella pääsee’ -tyyppiseen kulttuuriin ei ole puhtaasti hyvä asia. Tuntuu, että liian monet yksinhuoltajat ja apua tarvitsevat ovat oman onnensa nojassa. Meillä on tuhansia Facebook-kavereita, mutta muuttopäivänä olemme yksin. Twitterissä sinulla on satoja seuraajia, mutta lapsenvahdiksi suostuvat vain vanhempasi.

Kehitys on upea asia. Minä en kaipaa C-kasetteja, ankeita lankapuhelimia enkä missään nimessä VHS-kasetteja. En silti toivo, että kaiken kehityksen ja sosiaalisen median alle unohtuu yksinkertainen totuus välittämisestä ja siitä, mitä on olla ihminen ihmiselle. Meillä oli kavereiden kanssa tapana hokea suomalaista sananlaskua: ”joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään”. Tässä tapauksessa tikku silmässä voi olla halpa hinta…

Read Full Post »

Kuva Wikipediasta

Kaikkien peruutusten äiti

”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Ap.t. 1:7-8)

”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” (Matt. 24:36)

Maailmanloppu ennustettiin tapahtuvaksi tänään 21.05.2011, mutta jo päivää ennen suurtapahtumaa saimme sitten kuulla, että se onkin peruutettu!

Aikaisemmat maailmanloput ovat yksinkertaisesti jääneet muuten vain toteutumatta kun Jumala ei ole niihin suostunut. Yhden tuollaisen muistan pikkupoikana kokeneeni (olen siitä aikaisemminkin kertonut, mutta kertaushan on opintojen äiti), odottaen selkä kyyryssä kellon lyövän kaksitoista päivällä, joka tuolloin taisi olla täsmällinen ajankohta. Oli kaunis kesäpäivä ja pikkupojan sydämeltä putosi raskas taakka kun keskipäivä meni, eikä mitään pudonnutkaan niskaan, vaan päivä jatkui yhtä kauniina kuin siihenkin asti.

Ylläolevissa Raamatun lainauksissa lausutut, Jeesuksen itsensä sanomat sanat, riittävät useimmille kristityille vastaukseksi mieltä askarruttavaan kysymykseen Jeesuksen paluun, ja maailmanlopun ajankohdasta. Mutta aina löytyy joku joka kokee saaneensa asiasta vuorenvarman tiedon päivämäärineen ja jopa kellonaikoineen!

En tiedä perustuuko moinen tarve kaikesta huolimatta ennusteluun jonkinmoiseen masokismiin, tarpeeseen tai haluun tulla julkisesti nolatuksi, vaiko vain haluun pelotella. Ehkäpä joku jossain tuohonkin osaa sanoa oikean diagnoosin.

Mitä maailmanloppuun tulee, tällainen talonpoikaisteologi ymmärtäisi tämän Telluksen pysyvän nykyisessä muodossaan kasassa vielä ainakin tuhat vuotta. Jonkinmoinen maailmanloppu se tietenkin on niille kiihkeästi vallankahvasta kiinni pitäville, jotka valtansa menettävät. Mutta tämän maan kamaralla minun ymmärrykseni mukaan näytetään ihmiskunnalle miten asiat hoidetaan ja valtakuntia hallitaan silloin, kun se tapahtuu niin kuin Jumala on sen alun perin ajatellut! Liitän tähän loppuun raamatullisen iskulauseen, joka meillä kaikilla kristityillä tulisi olla huulillamme liittyen Jeesuksen paluuseen, oli ajankohta sitten mikä onkin: ”Maranata! Herramme, tule!” (1. Kor. 16:22)

Journalistinen vapaus

Teinpä tuossa pienen kokeilun lähettämällä omalta Facebook-seinältäni löytyvän Maan tapa -nimisen kirjoituksen sekä Pohjalaisen, että Pietarsaaren Sanomien mielipide-osastolle. Jälkimmäisessä kirjoitus julkaistiin sellaisenaan (josta lähetin lehteen kiitokset), mutta Pohjalaiseen olin pakotettu lähettämään vähintäänkin närkästyneen palautteen johtuen siitä että sitä on niin paljon muokattu! Sillä saatetoteamuksella että jos tämä on käytäntö, ei Pohjalaiseen uskalla laittaa edes kuolinilmoitusta, koska saattaa lehden editoinnin johdosta tulla ilmoittaneeksi naapurin hyvinvoivan isännän kuolleeksi. Äkkinäinen ajattelisi, että jos mielipidekirjoitusta ei voi sellaisenaan julkaista, vain mahdolliset kirjoitusvirheet korjattuna, olisi parempi käytäntö (pienempi paha) jättää se kokonaan julkaisematta, kuin muokata se lähes tuntemattomaksi!

P.S. Kuten huomaatte, minäkin olen kuitenkin sen verran varovainen mies että jätin tämän kirjoittamisen näin myöhäiseen (noin klo 23:00) ajankohtaan.

Read Full Post »

Minun osakseni on muutaman kerran osunut kunnia toimia vaalilautakunnassa. Tämän vuoden ääntenlaskennassa oli meidänkin äänestyalueellamme nähtävillä koko valtakuntaa kohahduttanut perussuomalaisten rynnistys. Paljon ennen sunnuntai-illan ääntenlaskentaa ja tulevasta tietemättömänä istuin omalla taukovuorollani vaalihuoneistona toimineen Itälän koulun opettajainhuoneessa. En tiedä, millaisia opettajainhuoneiden pöydät yleensä ovat, mutta tuolla pöydällä ei paljon tavista kiinnostavaa tavaraa ollut. Oli siinä kuitenkin Anna-lehden näytenumero, jonka kustantaja oli ilmeisen toiveikkaana lähettänyt rehtorille osoitettuna. Koska tauolla ei ole varaa olla nirso, päätin selailla lehden läpi. Näytenumeron kannessa oli kuva Sofi Oksasesta ja koska en tunne kyseistä henkilöä juuri mitenkään, päätin ottaa hänestä artikkelin verran selvää.

Sofi sanoo artikkelissa: ”Kaikessa passiivisuudessaan ihmiset kuitenkin löytävät raivon silloin, kun Seiska-lehti julkaisee ilman lupaa kuvan Lordista eli Tomi Putaansuusta siviilissä. Miksi sama raivo ei nouse teoista, jotka vahingoittavat ihmisiä? Tämä on väkivallan passiivista hyväksyntää”. Luulen, että vaikka ymmärränkin Sofin kantaa oikein hyvin, hänen kommenttinsa olisi kohdallani jäänyt sellaiseksi elämän ohikiitäväksi hetkeksi, joka tulee ja menee jättämättä sen suurempia jälkiä muistin syövereihin. Toinen ihan satunnainen tapahtuma toi uuden merkityksen myös Sofin pohdinnalle.

Maanantain iltakävelyllä kuuntelin tapani mukaan iPhonestani musiikkia. Vaikka Lordin musiikki ei koskaan ole suosikkeihini kuulunutkaan, on minulla yksi heidänkin kappaleensa muiden joukossa. Niinpä lenkkini loppusuoralla iPhonen musiikinsekoittaja valitsi yli kahdentuhannen kappaleen joukosta soimaan ’Would you love a Monsterman’ -kappaleen. Sitä kuunnellessani aloin muistelemaan, kuinka valtavan kohun Lordi aikoinaan nosti etenkin monien uskovaisten ihmisten kohdalla. Oli satanistipelkoja, huolta lasten kohtalosta ja Suomen tulevaisuudesta. Kun bändi vieraili konsertoimassa Pietarsaaren jäähallissa, niin jotkut kävivät hallia kiertämässä ja rukoilemassa samalla. Rukouksen sisältö ei ole tiedossani.

Vaikuttaa siltä, että Lordin suosio on melko lailla laantunut. En usko, että Suomen tilanne on yhtään sen parempi tai heikompi heidän lyhyen uransa tähden (lukuunottamatta hienoa Euroviisuvoittoa, joka toi Suomelle mainetta seuraavien Euroviisujen osaavana järjestäjänä). Muistan myös, kuinka Seiska-lehtiä kehotettiin kääntämään ylösalaisin, koska se oli (aivan kuten Sofi kertoi) julkaissut kuvan Tomi Putaansuusta ilman Lordin rekvisiittaa. On jotenkin vaikea uskoa, että Lordi kykenisi sytyttämään samanlaista innostusta enää. Vaikka Lordi tai Tomi saikin aikanaan kovasti kohua aikaan, ei se merkinnyt maailmanloppua eikä edes nuorison turmeltumista. Sen verran opimme kuitenkin Lordista, että joskus yllättävätkin asiat herättävät suuria intohimoja toisten kohdalla. Aivan kuten Oksanen toteaa, on maailmassa olemassa tärkeämpiäkin asioita, kuin yhden artistin kuvan julkistaminen. Me emme kuitenkaan voi itse päättää, mistä kukakin ’löytää raivonsa’. Uskon, että me kaikki sorrumme kuitenkin samaan virheeseen. Me tuijotamme omaa napaamme liian innokkaasti. Eläkeläistä huolettaa luonnollisesti eläkkeen riittävyys ja työtöntä puolestaan työttömyystuen riittävyys. Työntekijöitä murehduttaa työssäjaksaminen ja verotus samalla, kun työnantajakin haluaisi helpotusta omaan tilanteeseensa. Siinä on helppo nähdä omat asiat suurina ja kaverin pieninä.

Luulen, että perussuomalaisten suosioon on osasyynä juuri se, että toisille Portugalin tukipaketti, sukupuolineutraali avioliitto, homokysymykset, maahanmuuttopolitiikka tai ydinvoima ovat juuri niitä maailmanlopun kysymyksiä. Toiset katsovat samoja asioita olkaa kohauttaen ja vaativat puolestaan kannabista lailliseksi, markkaa takaisin, bensaveroa poistettavaksi tai Kekkosta herätettäväksi kuolleista. Kaiken keskellä yksi pieni ihminen yrittää miettiä ketä äänestäisi. Lopulta hän päättää äänestää sitä, josta pitää eniten.

Read Full Post »

Vieraiden kanssa iltaa istuessa keskustelu lainehti tavalliseen tapaan aiheesta toiseen. Jossakin vaiheessa villin illan maailmojasyleilevissä keskusteluissa vilahtivat jopa palohälytykset. Erityisesti rouvissa aiheutti tuohtumusta monet koetut väärät palohälytykset. Kun yhteiskunnan kaikilla aloilla tiukennetaan normeja ja säädöksiä, on siitä vääjäämättä myös huonoja seuraamuksia. Kun ennen ajettiin auton peräkontissa ja poljettiin pyörää vapaana, on nyt oltava isofixit, nelipistevyöt ja pyöräilykypärät. Ja kun ennen riitti muutama palovaroitin, on nyt joka paikka täynnä automaatteja ja sammuttimia.

Kaiken takana on toki tavoite turvallisuuteen. Silti juuri nuo automaattihälytykset työllistävät palomiehiä tavan takaa. Suurin osa hälytyksistä osoittautuu turhiksi. Sähköhäiriöiden, pölyn tai ukkosen aiheuttamiin hälytyksiin lähdetään silti samalla vakavuudella kuin aitoihin paloihinkin. Vaimoni arveli, että he ovat kokeneet niin monta väärää hälytystä, että oikean hälytyksen sattuessa kukaan ei ota sitä vakavasti. Itse asiassa sama ilmiö on todettu kaupunkien sireenihälytyksissä. Pietarsaaressa ainakin koekäytetään sireeneitä joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Muistan lukeneeni, että jossakin päin Suomea tehdyssä kokeilussa kukaan ei reagoinut kaupungin sireenien soittoon, koska sitä luultiin harjoitukseksi tai viaksi. Monet testit ovat myös osoittaneet, että autojen varashälyttimet saavat huutaa melko vapaasti, ennenkuin kukaan vaivautuu paikalle. Yleensä ihmisiä ei edes kiinnosta mahdollisen varkauden estäminen vaan melun lopettaminen. Me olemme vain turtuneet ja kyllästyneet jatkuviin vääriin hälytyksiin.

Seurakuntaskenessä on myös joskus tehty vääriä hälytyksiä. Ne, jotka ovat nyt keski-iässä, noin neljänkymmen ikävuoden molemmin puolin, muistavat kyllä 1970-80-lukujen opetuksia. Monet ovat kertoneet (ja muistan toki itsekin tämän), että Jeesusta odotettiin takaisin niin kovasti, että moni nuori toivoi vain ehtivänsä edes ajokortin saada tai mennä naimisiin. Pahimmat pelottelijasaarnamiehet saivat nuoren pojan pelkäämään kotiinpaluuta öisellä kadulla. Ettei vain joku demoni hyppää puun takaa ja vie helvettiin. Kotiin tullessa lattialla näkyvä vaatemytty sai sydämen pysähtymään: ”Nyt on tempaus tullut ja mä olen jäänyt tänne!” Tätä lukeva entinen helluntainuori tunnistaa varmasti osan näistä kokemuksista. Taas kaikelle tällaiselle ulkopuolinen tukehtuu aamukahviinsa tai nauraa lattialla ulvoen ja mahaansa pidellen. Niin erikoiselta kaiken tämmöisen täytyy kuulostaa. ”Jeesus tulee pian, oletko valmis?” -slogan koristi jokaisen telttakokoussarjan mainoksia. Monet ovat ne taloremontit, autokaupat tai opiskelut, jotka on jätetty tekemättä, ”koska Jeesus tulee pian, niin ei enää ehdi…”.

Ei siinä. Jos Raamattuun uskoo, niin tuleehan Jeesus joskus takaisinkin. Niin siellä kerrotaan. Minä kuitenkin luulen, että me saatamme olla niin kyllästyneitä ja turtuneita jatkuviin vääriin hälytyksiin, että oikean tilanteen tullessa emme jaksa reagoida? Näin jälkikäteen monelle ylilyönnille ja muulle kouhoilulle jaksaa jo naureskella. Silloin ennen oli ote vähän kurttuotsaisempaa. Joku voi silti luulla, että tuosta kaikesta jäi kauheat traumat. No ei sentään. Kyllä kaiken vastapainona oli silti loistavia ystäviä ja sisältörikasta elämää. Ja ehkä pahimmat kulmat ovat jo hiotuneet pois muutenkin.

Read Full Post »

Aina joskus korpialttarillakin synkistellään oikein maailmanlopun tunnelmissa. Tänään on sellainen päivä. Joskus sitä kantaa koko maailman murheita omilla harteillaan. Eipä ole kauaa siitä, kun nuorisopastoreiden seminaarissa joku haastoi meitä kaikkia tekemään osamme koulutyön hyväksi. Siinä sitten yksi nuorisopastoreista melko lailla väsyneenä totesi, ettei vaan repeä joka touhuun, ja käveli ulos.

Samoissa tunnelmissa olen joskus itsekin. Työni puolesta kuulen aika ajoin Islamin uhkasta ja kasvavasta antisemitismistä. Toiset tietävät kertoa EU:n sisäisestä mädännäisyydestä ja joku maalailee kuvia Euroopasta, jossa kristityillä ei ole sijaa. Maahanmuuttajien mukanaan tuomat ongelmat vaativat huomiotani.  Iranin ydinaseuhka ja Venäjän mahdolliset suurvaltahaaveet ovat kaikki asioita, joilla minuakin haastetaan toimimaan.

Samaan aikaan pitäisi huolehtia ilmastosta, Aids-ongelmasta, ihmiskaupasta, köyhyydestä ja työttömyydestä. Vettä ja ruokaa ei riitä kaikille, joten on oltava kiitollinen omastaan. Vaatteet pitää käyttää loppuun, kun köyhillä ei ole vaatteita. Muovipulloista ei saa juoda, ettei saastuta. Ruokaa ei saa jättää, kun Afrikassa ei ole ruokaa. Liikaa ei saa syödä, ettei ole lihava länsimaalainen. Aina on hyvä muistaa, että jos kaikki eläisivät niin kuin minä, niin maailma tuhoutuisi, räjähtäisi ja musertuisi rusinaksi. Ja se olisi minun vikani.

Ydinvoimaa ei saa käyttää. Koskia ei saisi padota. Tuulta ei ole ja aurinko ei paista. Puuta ei saa polttaa ja omakotitalossa ei saa asua. Sähköä ei saa käyttää ja öljy on perkeleestä. Muovipussit ovat suurta vääryyttä ja paperipussit muuten vaan ilkeitä. Bioöljy vie viljelymaita ja autolla ajavat vain itse paholaiset.

Joskus vain tuntuu, ettei repeä ihan joka touhuun. Joskus minäkin haluaisin vain kävellä ulos.

Read Full Post »