Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Maahanmuuttaja’ Category

susMielessäni on viime päivinä pyörinyt vanha, ja moneen kertaan kerrottu cherokee-intiaanien legenda. Tarinan mukaan iäkäs cherokee-intiaani kertoo pojanpojalleen kuinka jokaisen ihmisen sisällä käydään taistelua. ”Poikaseni”, mies sanoo, ”sisällämme asuu kaksi sutta ja ne taistelevat jatkuvasti keskenään.”

“Toinen susista on paha. Se on vihaa, kateutta, mustasukkaisuutta, surua, katumusta, ahneutta, itsesääliä, häpeää, halveksuntaa, huonommuutta, valheita, väärää ylpeyttä, ylemmyydentunnetta ja egoa.”

“Toinen susista on hyvä. Se on iloa, rauhaa, rakkautta, toivoa, tyyneyttä, nöyryyttä, ystävällisyyttä, hyväntahtoisuutta, empatiaa, anteliaisuutta, totuutta ja uskoa”

Poikanen mietti isoisän kertomusta hetken ja kysyi sitten: ”Kumpi susista sitten voittaa?”

Vanha cherokee vastasi vain: ”Se, kumpaa ruokit”

Mitä tuohon sudenruokintaan tulee, niin itselleni oli aikoinaan Facebookista ehtinyt muodostua melkoinen ruokinta-automaatti tuolle pahalle sudelle. Jopa siinä määrin, että pienestä pahasta sudesta oli kasvanut jo iso paha susi. Kenties olin tehnyt vääriä valintoja päästäessäni tai pyytäessäni kavereikseni sellaisiakin ihmisiä, joiden linkittämät asiat, uutiset tai artikkelit ruokkivat vain kaikkea negatiivista sisälläni. Usein samat ihmiset eivät myöskään kommentoinnissaan edustaneet valoisinta tulevaisuudenuskoa tai muutenkaan positiivista maailmankatsomusta.

Ja kun aikasi seuraat kaikkea negatiivista, tulet huomaamattasi ruokkineeksi pahaa sutta sisälläsi. Tai niin ainakin minulle kävi. Edellisen postaukseni aikaan olin vielä jättänyt jäljelle Instagram-tilini, mutta jokin aika sitten poistuin sieltäkin. Ja toisin kuin moni tuulella käyvä luonnonlapsi, minä en tee comebackia palveluun, josta olen kerran lähtenyt. Omalla kohdallani viimeinen niitti oli Instagramin siirtyminen algoritmipohjaiseen kuvien esitystapaan. Toisin sanoen Instagram tietää mielestään parhaiten, mitä kuvia haluan nähdä. Ei kiitos, olen aikuinen ja osaan tehdä valintoja itse. Samalla on todettava, että myös Instagram on muuttunut paljon alkuajoista. Kauniiden kuvien ja hienojen oivallusten sekaan on tullut loputon määrä hämäriä mietelauseita ja kuvia, jotka ovat niin lähellä pornoa, kuin vain voi ilman, että sääntöjä rikotaan. Pitäkää tunkkinne! (Lisäys 10.1.2017: Palasin kuitenkin Instagramiin. Valitsen vain tarkemmin seurattavani, niin höttöiset mietelauseet ja pehmoporno pysyy poissa. Tuulella käyn siis minäkin.)

Mutta sen olen huomannut täällä somettomuudessa eläessäni, että on ihanan rauhallista ja mukavaa. Ei tule koko ajan eteen pseudotieteellisiä maahanmuuttotutkimuksia, vainoharhaisia tulevaisuudenkuvia tai maailmanloppua ennakoivia välimallin profeettoja. Saa ihan vain keskittyä tähän normaaliin elämän ja arjen haastavuuteen. Enkä nyt tarkoita, että siellä Facebookissa tai Instagramissa olisi ollut vain huonoa ja negatiivista, mutta yllättävän paljon sitäkin siellä oli. Enkä minä yksinkertaisesti halua ruokkia sitä sutta sisälläni, joka elää yltäkylläistä elämää negatiivisuuden voimalla. En suosittele sitä sinullekaan.

Ehkäpä sinäkin pysähdyt miettimään, että kumpaa sutta sisälläsi ruokitaan ja kuka sitä ruokaa oikein tarjoaa.

Mainokset

Read Full Post »

1111Tänään, kun selailin perinteiseen tapaani Facebookissa kiertäviä juttuja, sattui silmiini tapaus MC Abdi. Kyseinen nuorimies oli ilmeisesti liittynyt monien muiden tykkäyksiä keräävien joukkoon ja laittanut itsestään kuvan facebookiin tekstillä: ”Jos 5000 tykkää tästä, menen takaisin Somaliaan”. Kuva keräsi hetkessä tuhansia tykkäyksiä ja satoja vihaisia ja suoraan sanoen pöyristyttäviä kommentteja.

Meidän aikamme uudissanoihin kuluu myös termi ”vihapuhe”. En ainakaan muista, että nuoruudessani olisin koskaan kuullut kenenkään puhuvan vihapuheesta. Tänä päivänä puolestaan vihapuhetta tuntuu olevan kaikkialla. Itse asiassa joskus vaikuttaa jopa siltä, että vihapuheeksi leimataan kaikki asiallinenkin argumentointi, oli sitten puheenaiheena seksuaalivähemmistöt, pakkoruotsi tai maahanmuuttajat.

Olen aiemmin kirjoittanut jonkin verran ajatuksiani maahanmuutosta. En koe tarvetta muuttaa mitään siitä, mitä kirjoitin tuolloin, yli kolme vuotta sitten. Olen saanut itse olla useammassakin sellaisessa työpaikassa, jossa on joukko maahanmuuttajia töissä. He ovat puolestaan edustaneet useaa eri kansallisuutta ja ovat poikkeuksetta olleet hyviä ja ahkeria työntekijöitä.

Mielestäni niin pakkoruotsiin kuin maahanmuuttonkiin liittyy eräs yhteinen ongelma ja tyytymättömyyden aiheuttaja. Se on epäoikeudenmukaisuus. Selvennän sitä näin: Minä asun pienellä, kaksikielisellä paikkakunnalla. Minulla on useita kaksikielisiä tai pelkästään ruotsinkielisiä ystäviä. He ovat hyvää porukkaa ja luvalla sanoen ruotsinsuomalainen kulttuuri vaikuttaa monella tapaa rennommalta ja iloisemmalta kuin meidän suomenkielisten. En osaa, enkä halua ajatella heistä mitään pahaa.

Usein kielikysymyksessä otetaan esille se kiistaton tosiasia, että ruotsinkielinen ei välttämättä saa palvelua virastossa omalla äidinkielellään. Meillä on tilanne joskus toisinpäin. Tänä päivänä eteen tulee todennäköisimmin tilanne, jossa olet käymässä terveyskeskuksessa ja sinua hoitaa ummikkoruotsalainen lääkäri ja tulkkinasi toimii sairaanhoitaja, joka ei hänkään osaa suomenkieltä kunnolla. On jotenkin halju tunne selitellä omia oireitaan, kun ei ole varma, että kääntyykö kurkkukipu peräsuolentähystykseksi. No leikki sikseen, mutta tällaisista tilanteista alkaa aivan tavallisen ihmisen kohdalla kyteä tyytymättömyys. Uskoakseni perusmaukka kokee valtavan epäoikeudenmukaisena sen, ettei hän saa Suomessa palvelua omalla äidinkielellään. Omakohtaisen kokemuksen rinnalla kaikki muut argumentit tapaavat jäädä toissijaisiksi. Niin ikään RKP on politiikallaan näyttänyt, että elämä ei aina ole helppoa paikkakunnalla, jossa RKP on vallassa. Muistan koululautakunnassa istuneen ystäväni kertoneen, kuinka pätevän suomenkielisen sijaan johonkin tehtävään valittiin epäpätevä ruotsinkielinen ihan vain enemmistön turvin. Epäoikeudenmukaista? Ehdottomasti!

Maahanmuuttoon liittyy joskus sama epäoikeudenmukaisuuden tunne. Minulla on sellainen käsitys, ja korjaa jos olen väärässä, että maahanmuuttajille suunnatusta tuesta ja heihin liittyvistä kuluista ei oikein kukaan ole selvillä. Muistelen lukeneeni, että hekin, jotka ovat yrittäneet selvittää erilaisia tukia maahanmuuttajille, ovat hämmästyneet selvitystyön vaikeudesta. Uskon, että näihin liittyy juuri tästä syystä paljon käsityksiä, jotka eivät välttämättä perustu totuuteen, mutta totuuskaan ei ole tarjolla. Saattaa olla, että pitkäaikainen naapuri kertoo perusjonnelle, että hänen vaimonsa ei päässyt hammaslääkäriin, koska jono oli liian pitkä, mutta  Ahmed vietiin taksilla sadan kilometrin päähän yksityishammaslääkärille. Naapuri kertoo, että taksi oikein odotti siellä, toi Ahmedin takaisin ja kaupunki maksoi kaiken.  Jälleen kerran tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Naapurin sanaan on totuttu luottamaan.

Aika, jona elämme on täynnä yksittäisiä tarinoita epäoikeudenmukaisuudesta. Ylevät periaatteet ja julkilausumat hukkuvat yhden ihmisen kokemuksiin. Huomaathan, ettei Ahmedin tarinan tarvitse edes olla tosi. Silti se ruokkii sitä tunnetta, joka on alkanut kasvamaan jo jonkin muun syyn tähden. Toiset tarinat Facebookissa, työpaikkojen kahvihuoneissa ja väsähtäneillä huoltoasemilla syytävät lisää polttoainetta tyytymättömyyden liekkiin. Kun liekki yltyy, se roihahtaa raivoksi ja sitä raivoa saamme lukea kaikesta siitä vihapuheesta, jota aika, jona elämme, on pullollaan.

Read Full Post »

Ei ihan suoranaisesti liity aiheeseen, päättäjiin kylläkin ;)

Kuva ei ehkä varsinaisesti liity aiheeseen, päättäjiin kylläkin. 😉

Tässä monikulttuurisuutta ihannoivassa ja suvaitsevaisuutta suitsuttavassa yhteiskunnassa löytyy paluumuuttajien joukko, joka ei nyt niin kovin lämminsydämistä ja suvaitsevaista vastaanottoa edelleenkään näyttäisi saavan, ainakaan verottajan (siis päättäjien) taholta. Olen tässä asiassa erikoisen mielelläni väärässä, jopa suorastaan toivon olevani sitä!

He ovat joukkoa, tai heidän jälkeläisiään, jotka aikanaan muuttivat muun muassa Ruotsiin Suomessa vallitsevaa työttömyyttä pakoon, hyödyttäen näin molempia valtioita. Poistuen Suomesta rasittamasta sosiaaliturvaa antamaan työpanoksensa Ruotsille. Toki joukkoon mahtuu niitäkin, jotka vain lähtivät paremman elintason toivossa. Olivat vaikuttimet muuttoon mitkä tahansa, eläkeiän koittaessa halu päästä kotimaahan eläkepäiviä viettämään voittaa monen kohdalla. Itsekin Ruotsissa asuneena olen läheltä seurannut joidenkin ihmisten takkuamista nimenomaan verotukseen liittyvien kummallisuuksien kanssa. Virallisesti (niin olen kuullut) Suomen valtio ei verota toista kertaa Ruotsissa jo kertaalleen verotettua eläkettä. Mutta todellisuus taitaa olla sittenkin tarua ihmeellisempi koska edelleenkään ei kannata olla kirjoilla Suomessa ja nimenomaan veron takia. Jossakin siis joku mättää ja joku kenties puhuu muunneltua totuutta.

Sitä en tiedä, onko tilanne sama sellaisenkin kohdalla, joka ei saa latiakaan Suomesta vaan koko eläke tulee Ruotsista. Mutta sellaisen kohdalla joka saa molemmista, ja vieläpä suurimman osan Ruotsin valtiolta onkin sitten sitäkin enemmän hankaluuksia. Ruotsia ei näyttäisi ainakaan kiinnostavan puuttua niihin eläkkeisiin, joita Suomi maksaa rajan yli.

Omalla kohdallani tuleva Ruotsin eläke on niin pieni, että sillä ei ole aivan ratkaisevaa merkitystä. Mutta toki toivon minäkin, että yhteen paikkaan maksettu vero riittäisi.

Hiukan sellainen mielikuva tulee näitä seuratessa, että paluumuuttajat ovat päättäjille ikäänkuin käpykaartilaisia jotka ovat karanneet rintamalta ja ansaitsevat sen mukaisen kohtelun! Jos osoitettaisi edes murto-osa siitä suvaitsevaisuudesta, jota monikulttuuriset maahanmuuttajat saavat osakseen, tämä asia olisi hoidossa ja eläkerahat hyödyttäisivät täysimääräisinä Suomen valtiota täällä kulutettuina euroina. Tiedän, että tämän aiheen tiimoilta on aika moni ollut erilaisissa yhteyksissä vuosien varrella eri päättäjiin, tämän hetkisen tietoni perusteella toistaiseksi laihoin tuloksin. Mutta kuten alussa sanoin, olen mielelläni väärässä!

Read Full Post »

Minun osakseni on muutaman kerran osunut kunnia toimia vaalilautakunnassa. Tämän vuoden ääntenlaskennassa oli meidänkin äänestyalueellamme nähtävillä koko valtakuntaa kohahduttanut perussuomalaisten rynnistys. Paljon ennen sunnuntai-illan ääntenlaskentaa ja tulevasta tietemättömänä istuin omalla taukovuorollani vaalihuoneistona toimineen Itälän koulun opettajainhuoneessa. En tiedä, millaisia opettajainhuoneiden pöydät yleensä ovat, mutta tuolla pöydällä ei paljon tavista kiinnostavaa tavaraa ollut. Oli siinä kuitenkin Anna-lehden näytenumero, jonka kustantaja oli ilmeisen toiveikkaana lähettänyt rehtorille osoitettuna. Koska tauolla ei ole varaa olla nirso, päätin selailla lehden läpi. Näytenumeron kannessa oli kuva Sofi Oksasesta ja koska en tunne kyseistä henkilöä juuri mitenkään, päätin ottaa hänestä artikkelin verran selvää.

Sofi sanoo artikkelissa: ”Kaikessa passiivisuudessaan ihmiset kuitenkin löytävät raivon silloin, kun Seiska-lehti julkaisee ilman lupaa kuvan Lordista eli Tomi Putaansuusta siviilissä. Miksi sama raivo ei nouse teoista, jotka vahingoittavat ihmisiä? Tämä on väkivallan passiivista hyväksyntää”. Luulen, että vaikka ymmärränkin Sofin kantaa oikein hyvin, hänen kommenttinsa olisi kohdallani jäänyt sellaiseksi elämän ohikiitäväksi hetkeksi, joka tulee ja menee jättämättä sen suurempia jälkiä muistin syövereihin. Toinen ihan satunnainen tapahtuma toi uuden merkityksen myös Sofin pohdinnalle.

Maanantain iltakävelyllä kuuntelin tapani mukaan iPhonestani musiikkia. Vaikka Lordin musiikki ei koskaan ole suosikkeihini kuulunutkaan, on minulla yksi heidänkin kappaleensa muiden joukossa. Niinpä lenkkini loppusuoralla iPhonen musiikinsekoittaja valitsi yli kahdentuhannen kappaleen joukosta soimaan ’Would you love a Monsterman’ -kappaleen. Sitä kuunnellessani aloin muistelemaan, kuinka valtavan kohun Lordi aikoinaan nosti etenkin monien uskovaisten ihmisten kohdalla. Oli satanistipelkoja, huolta lasten kohtalosta ja Suomen tulevaisuudesta. Kun bändi vieraili konsertoimassa Pietarsaaren jäähallissa, niin jotkut kävivät hallia kiertämässä ja rukoilemassa samalla. Rukouksen sisältö ei ole tiedossani.

Vaikuttaa siltä, että Lordin suosio on melko lailla laantunut. En usko, että Suomen tilanne on yhtään sen parempi tai heikompi heidän lyhyen uransa tähden (lukuunottamatta hienoa Euroviisuvoittoa, joka toi Suomelle mainetta seuraavien Euroviisujen osaavana järjestäjänä). Muistan myös, kuinka Seiska-lehtiä kehotettiin kääntämään ylösalaisin, koska se oli (aivan kuten Sofi kertoi) julkaissut kuvan Tomi Putaansuusta ilman Lordin rekvisiittaa. On jotenkin vaikea uskoa, että Lordi kykenisi sytyttämään samanlaista innostusta enää. Vaikka Lordi tai Tomi saikin aikanaan kovasti kohua aikaan, ei se merkinnyt maailmanloppua eikä edes nuorison turmeltumista. Sen verran opimme kuitenkin Lordista, että joskus yllättävätkin asiat herättävät suuria intohimoja toisten kohdalla. Aivan kuten Oksanen toteaa, on maailmassa olemassa tärkeämpiäkin asioita, kuin yhden artistin kuvan julkistaminen. Me emme kuitenkaan voi itse päättää, mistä kukakin ’löytää raivonsa’. Uskon, että me kaikki sorrumme kuitenkin samaan virheeseen. Me tuijotamme omaa napaamme liian innokkaasti. Eläkeläistä huolettaa luonnollisesti eläkkeen riittävyys ja työtöntä puolestaan työttömyystuen riittävyys. Työntekijöitä murehduttaa työssäjaksaminen ja verotus samalla, kun työnantajakin haluaisi helpotusta omaan tilanteeseensa. Siinä on helppo nähdä omat asiat suurina ja kaverin pieninä.

Luulen, että perussuomalaisten suosioon on osasyynä juuri se, että toisille Portugalin tukipaketti, sukupuolineutraali avioliitto, homokysymykset, maahanmuuttopolitiikka tai ydinvoima ovat juuri niitä maailmanlopun kysymyksiä. Toiset katsovat samoja asioita olkaa kohauttaen ja vaativat puolestaan kannabista lailliseksi, markkaa takaisin, bensaveroa poistettavaksi tai Kekkosta herätettäväksi kuolleista. Kaiken keskellä yksi pieni ihminen yrittää miettiä ketä äänestäisi. Lopulta hän päättää äänestää sitä, josta pitää eniten.

Read Full Post »

Maanantain Helsingin Sanomia lukiessani törmäsin kahteen uutiseen, joissa molemmissa kerrottiin oikeistopuolueiden noususta todellisiksi politiikan tekijöiksi. Ensimmäisessä jutussa kerrottiin Englannin tilanteesta, jossa äärioikeistolainen BNP puolue yrittää edetä suoranaisen muukalaisvihan tai ainakin maahanmuuttovastaisuuden turvin kohti valta-asemaa. Toinen, pienempi juttu kertoi Unkarin oikeiston saaneen jättipotin sunnuntaisissa parlamenttivaaleissa. Maltillisen oikeistopuolueen ohella menestyjiin lasketaan äärioikeistolainen Jobbik-puolue, jonka kaartilaiset marssivat kuvassa. Jobbik-puolue on vahvasti muukalaisvastainen ja samalla juutalaisvastainen. Itse asissa Englannin ja Unkarin oikeistopuolueiden suosion nousu kertoo osaltaan siitä, että maahanmuuttopolitiikka on aina vain keskeisempi osa arkipäivän politiikkaa ja yhä useampi ihminen miettii omaa kantaansa ja suhtautumistaan maahanmuuttajiin.

Minä kerron heti alkuun, että minulla ei ole tähänkään tilanteeseen ratkaisua. On vain monia kysymyksiä. Luulen, että yksi perusongelma on kuitenkin se, että maahanmuuttajat on helppo niputtaa yhteen ryhmään, vaikka maahanmuuttajiin sisältyy erilaisen kulttuuritaustan ja tilanteen omaavia ihmisiä. Oman kaupunkini suurimman maahanmuuttajaryhmän taitavat muodostaa vietnamilaiset. He ovat ahkeria ihmisiä. Oman subjektiivisen näkemykseni perusteella vietnamilaiset ovat sulautuneet hienosti osaksi suomalaista kulttuuria ja monen pietarsaarelaisen suosikkiravintola taitaa olla joku aasialaista ruokaa tarjoilevista vaihtoehdoista. Tästä huolimatta tiedän vanhempia, jotka eivät halua laittaa lapsiaan samaan kouluun heidän kanssaan. (Pietarsaaressa maahanmuuttajia on pääosin laitettu aluksi ruotsinkielisiin kouluihin osin kielipoliittisista syistä.) Toisaalta hiljattain avatun vastaanottokeskuksen jäljiltä on kaupungissa melko paljon sellaisia päämäärättömänä maleksivia nuorten miesten porukoita, jotka varmasti ainakin jonkin verran huolestuttavat etenkin vanhempaa väestöä. Onko se vain turhaa ennakkoluuloa?

Hankalaa on sekin, että joidenkin maahanmuuttajien taustalla on se ymmärrys, että nainen ei ole arvokas eikä ansaitse koulutusta. Ottamatta kantaa kyseisen ajatuksen etiikkaan on kai selvää, että hankaluuksiin joudutaan silloin kun tuon kyseisen ideologian kannattaja joutuu suomalaiseen kouluun, jossa tilastollisesti enemmistö opettajista on naisia. Mikä on prioriteetti? Onko maahanmuuttajan sijoittaminen luokkaan integroinnin nimissä tärkeämpää kuin suomalaislasten opetuksen tason takaaminen? Onko opettajan työnä opettaa lapsia vai paimentaa kielitaidotonta maahanmuuttajaa? Kun kaupungilla riehutaan, onko syynä rasistisen suomalaisen provosointi? Onko vaalea suomalaiskaunotar sekoittanut ulkomaalaisten ystäviemme pään vai onko heidän tapansa puhutella naisia vain normaali käytäntö heidän omassa kulttuurissaan? Tuleeko maahanmuuttajien olla ”maassa maan tavalla” vai onko suomalaisten kunnioitettava heidän kulttuuriaan ja oltava ”vähän avarakatseisempia, pliis”? Onko työttömyyden ja rahattomuuden loukku ajanut nuoret miehet purkamaan turhautumistaan rähinöintiin? Joidenkin maahanmuuttajien lähtömaassa on on melko raju lainsäädäntö esimerkiksi varkauksien suhteen. Kokevatko nämä maahanmuuttajat suomalaisen lainsäädännön järkevänä, maltillisena ja kunnioitettavana vai onko se heille naurettava, heikko ja hyväksikäytettävä? Onko ratkaisu työn tarjoaminen maahanmuuttajille vai avun tarjoaminen sinne, mistä ovat lähteneet? Voitko tarjota työtä täysin kielitaidottomalle ihmiselle vai haluatko tarjota sitä ensin suomalaiselle? Onko se oikein?

On totta, että aivan liian usein maahanmuuttokeskustelua leimaa yhtäältä suoranainen rasismi ja typeryys  ja toisaalta melkoinen naiviuus ja hyväuskoisuus. Joku huolehtii rahasta ja maahanmuuttajille maksetuista sosiaalietuuksista, toinen murehtii perheiden yhdistämisestä tai siitä, ettei joku tuo mukanaan kymmentä äitiä ja kahdeksaa isää helpon rahan perässä Suomeen. Kuinka helppoa se raha oikein on? Ja mitä me teemme kansakuntana, jonka syntyvyys ei riitä pitkällä tähtäimellä ylläpitämään suomalaista kansaa? Kuinka moni pakenee ihan aitoa tuskaa ja vainoa ja kuinka moni on vain elintasopakolainen? Minä en tiedä, tiedätkö sinä?

Ps. Minä en ole maahanmuuttovastainen. Tunnen muutamia aivan upeita maahanmuuttajia ja toivon, että muutamat suomalaisetkin ottaisivat heistä oppia. Silti myönnän, että joskus ihmettelen, että mihin tämä kaikki oikein lopulta johtaa. Seuraako tästä äärioikeiston valtaannousu vai näenkö vain mörköjä kaikkialla?

Pss. Olen ensimmäisenä valmis myöntämään, etten tiedä oikeastaan mitään koko asiasta. Kerro ihmeessä, jos olen jotenkin ymmärtänyt jonkin asian väärin. Odotan mielenkiinnolla ajatuksiasi.

Read Full Post »

Marraskuun Hesarin mielipidepalstalla oli Pauliina Seppälän kirjoitus ”Suomalaiset ovat epäinhimillisä toljottajia”. Aluksi lainaus itse tekstistä: ”Mies kaatui raitiovaunussa keskelle käytävää oven eteen, eikä päässyt itse ylös. Kukaan ei mennyt auttamaan. Kun itse menin, kesti aikaa saada apua. Sitä riensi antamaan matkalaukkujen kanssa matkustava mies vaunun toisesta päästä – varmaankin turisti. Perushelsinkiläiset vain toljottivat passiivisina. Vaikka kaatunut oli ilmiselvä juoppo, oli epäinhimillistä jättää hänet makaamaan maahan. Aiemmin syksyllä hyppäsin Espoossa bussiin, eikä kuljettaja pystynyt ottamaan kahdenkympin seteliäni vastaan. Bussi seisoi pysäkillä kuljettajan suostumatta jatkamaan matkaa, ennen kuin olin ostanut lipun. Penkit täyttyivät taas toljottajista. Kysyin heiltä, voisiko joku rikkoa kaksikymppisen pienemmäksi. Kukaan ei reagoinut. Paitsi afrikkalaistaustainen mies, joka kaivoi kukkarostaan koko bussimaksun minulle. Kun kiittelin häntä ylitsevuotavasti, hän vain nauroi. Hänelle teko oli itsestään selvä. Muut bussin matkustajat istuivat halvaantuneina ja ilmeisen välinpitämättöminä siitä, pääsenkö kotiin vai en.”

Velipoika tapaa aina joskus sanoa, että ei meitä suomalaisia ole tarkoitettu ihmisten ilmoille. Ollaan parhaimmillamme ihan vain jossakin korpimetsän kätköissä murahtelemassa. Suomalaisen kansanluonteen kehityksen kulta-aika lienee ollut joskus jurakaudella. Sen jälkeen kehitystä ei liene tapahtunut. Eniten minua ei edes ärsytä tai ihmetytä Seppälän kirjoituksessa kuvatut tilanteet vaan se keskustelu, joka seurasi tuota kirjoitusta. Sen verran olen itsekin jo maailmaa kiertänyt, että voin ihan surutta todeta suomalaisten olevan melko idioottia porukkaa. Ja kyllä, olen itsekin suomalainen, joten samassa veneessä ollaan. Kontrasti on vain niin selkeä, kun tulee ulkomailta takaisin Suomeen. Jotenkin suomalaisuuden arkkityyppiä kuvaa hyvin eräskin heimoveljeni, joka epäsiistinä, nousuhumalassa ja itsevarmana astui Tallinnan satamaan ja tokaisi: ”Nyt päästään sikailemaan!”. On se hyvä, että meillä on edes jonkinlaista osaamista maailmalla. Sikailustako Suomen uusi vientivaltti? Pastorina tiedän, että Jumala rakastaa meitä suomalaisiakin. Välillä joudun häneltäkin kysymään: ”Oletko nyt ihan varma?”

Onko meillä toivoa paremmasta? Onko ainoa lääke muutaa pois? Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Olenko vain ylikriittinen? Mitä hienoa ja upeaa suomalaisuudessa on?

Read Full Post »

Aina joskus korpialttarillakin synkistellään oikein maailmanlopun tunnelmissa. Tänään on sellainen päivä. Joskus sitä kantaa koko maailman murheita omilla harteillaan. Eipä ole kauaa siitä, kun nuorisopastoreiden seminaarissa joku haastoi meitä kaikkia tekemään osamme koulutyön hyväksi. Siinä sitten yksi nuorisopastoreista melko lailla väsyneenä totesi, ettei vaan repeä joka touhuun, ja käveli ulos.

Samoissa tunnelmissa olen joskus itsekin. Työni puolesta kuulen aika ajoin Islamin uhkasta ja kasvavasta antisemitismistä. Toiset tietävät kertoa EU:n sisäisestä mädännäisyydestä ja joku maalailee kuvia Euroopasta, jossa kristityillä ei ole sijaa. Maahanmuuttajien mukanaan tuomat ongelmat vaativat huomiotani.  Iranin ydinaseuhka ja Venäjän mahdolliset suurvaltahaaveet ovat kaikki asioita, joilla minuakin haastetaan toimimaan.

Samaan aikaan pitäisi huolehtia ilmastosta, Aids-ongelmasta, ihmiskaupasta, köyhyydestä ja työttömyydestä. Vettä ja ruokaa ei riitä kaikille, joten on oltava kiitollinen omastaan. Vaatteet pitää käyttää loppuun, kun köyhillä ei ole vaatteita. Muovipulloista ei saa juoda, ettei saastuta. Ruokaa ei saa jättää, kun Afrikassa ei ole ruokaa. Liikaa ei saa syödä, ettei ole lihava länsimaalainen. Aina on hyvä muistaa, että jos kaikki eläisivät niin kuin minä, niin maailma tuhoutuisi, räjähtäisi ja musertuisi rusinaksi. Ja se olisi minun vikani.

Ydinvoimaa ei saa käyttää. Koskia ei saisi padota. Tuulta ei ole ja aurinko ei paista. Puuta ei saa polttaa ja omakotitalossa ei saa asua. Sähköä ei saa käyttää ja öljy on perkeleestä. Muovipussit ovat suurta vääryyttä ja paperipussit muuten vaan ilkeitä. Bioöljy vie viljelymaita ja autolla ajavat vain itse paholaiset.

Joskus vain tuntuu, ettei repeä ihan joka touhuun. Joskus minäkin haluaisin vain kävellä ulos.

Read Full Post »

Older Posts »