Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Kysymys’ Category

Lapsiperheissä kyllä tiedetään, että mahdollisia rahareikiä löytyy pilvin pimein. Esimerkiksi meillä näin kesällä päivittäinen mankuminen kulminoituu Powerparkin ympärille: ”Milloin mennään powerparkkiin? Kaikki kaveritkin ovat jo käyneet siellä! Mennäänkö jo huomenna?”

Olisi sitä lomareissujen lisäksi tarvetta uusille polkupyörille, vaatteille, kengille ja monelle muulle tarpeellisemmallekin hankinnalle. Olen yrittänyt kuitenkin opettaa lapsilleni talouden perustotuuksia. Vanhin lapsistamme lopettaa jo kinumisen, kun kerron talouden realiteetteja: ”Poika, meillä ei ole pennin hyrrää rahaa. Ei tipu!” Tuo yleispätevä vastaus toimii itse asiassa jokaiseen hankintaan, mitä lasten mieliin pälkähtää kinua. Se, ettei ole rahaa, pitää meidän perheessämme useimmiten paikkansa. Jos jotakin haluaa, siihen on säästettävä, mikä on varsin terve muistutus itse kullekin pikavippeihin ja osamaksuihin tottuneelle.

Helsingin Sanomien (19.7.) Merkintöjä -palstalla Piia Elonen, politiikan toimituksen varaesimies, tekee selkoa Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmasta. Elonen huomioi, että ohjelmassa kyllä puhutaan oppisopimuskoulutuksen lisäämisestä, mutta että sen rahoituksesta leikataan 21 miljoonaa euroa. Samoin luvataan turvata vanhusten asuntojen korjausavustusten riittävyys ja nopeuttaa maahanmuuton viranomaiskäsittelyä. Molemmista kuitenkin päädytään leikkaamaan rahoitusta pienemmäksi.

Hyvänä huomiona Elonen jatkaa edelleen, että ”hallitusohjelmassa selvitetään ja edistetään paljon. Se kuulostaa hyvältä… …nyt alkaa kuulostaa siltä, että edistämisestä ja selvittämisestä puhuminen tarkoittaa, ettei varmasti tehdä mitään… …Hallitus lupaa myös selvittää tarpeet kiristää aborttilainsäädäntöä. Johtoryhmästä kerrottiin HS:lle, ettei se tarkoita mitään. Erilaisilla selvityshankkeilla onkin ilmeisesti lähinnä ostettu poliittisissa kamppailuissa joku neuvotteluosapuoli tyytyväiseksi, kuten esimerkiksi aborttiselvityksellä kristillisdemokraattien Päivi Räsänen.”

Samassa lehdessä oli myös Tuomas Niskakankaan juttu Yhdysvaltain velkakriisistä. Lyhyt juttu päättyi toteamukseen, että ”Yhdysvaltojen velkaantumista ovat kiihdyttäneet presidentti George W. Bushin kauden veronkevennykset ja Obaman talouden elvytyspaketit”

Kai kyse on loppuviimein siitä, että me ihmiset haluamme saada kaiken. Aivan kuten minun lapseni ovat jo nuorella iällä oppineet määrätietoisiksi kuluttajiksi, me aikuisenakin haluamme oppisopimuskoulutuksia, hissiavustuksia, remonttitukia, nopeampaa viranomaistoimintaa, parempia teitä, maukkaampaa kouluruokaa, lyhyempiä sairaalajonoja ja kaiken lisäksi aina yhtä ihania veronkevennyksiä. Me haluamme kaikkea, mutta emme halua maksaa siitä oikein mitään.

Poliitikkoparat ovat kuin niitä uusavuttomia isiä, jotka eivät ole oppineet sanomaan lapsilleen: ”ei”. Ehkä jo seuraavia vaaleja varten he pukevat tavoiteensa ’edistämisiin’ ja ’selvityksiin’, vaikka tietävät, että rahaa ei ole. On vain liian monta rahareikää. Kaikkea haluamaansa ei vain voi saada.

Eikä tässä kaikessa ole ’ostettu’ vain Päivi Räsästä tyytyväiseksi, vaan meidät kaikki. Mehän olemme kaikki tyytyväisiä, kun meille luvataan sitä sun tätä, vaikka niiden lupausten täyttämiseksi ei löydy rahaa.

Minä luulen, että meille kaikille tekisi joskus hyvää, että poliitikkomme sanoisivat: ”Kansalaiset, meillä ei ole pennin hyrrää rahaa. Ei tipu!” Voi olla, ettei se poliitikko tulisi uudelleen valituksi, mutta ainakin me saisimme muistutuksen siitä, että raha ei kasva puissa.

Read Full Post »


”Mutta Paavali vastasi: ”En ole järjiltäni, arvoisa Festus. Minkä puhun, puhun totuuden ja terveen järjen mukaisesti. Kuninkaalle nämä asiat kyllä ovat tuttuja, ja siksi voinkin avoimesti puhua niistä hänelle. Yksikään niistä ei ole hänelle tuntematon, siitä olen varma – eihän tämä ole tapahtunut missään syrjäisessä kolkassa. Uskotko profeettoja, kuningas Agrippa? Tiedän, että uskot.” ”Vähälläpä luulet tekeväsi minusta kristityn”, Agrippa sanoi.” (Ap.t. 26:25-28)

Tuo raamatunkohta, tai sen ruotsinkielinen versio ”otti korvaan” ensi kertaa asuessamme vuosia sitten Ruotsissa. Silloisen ruotsalaisen seurakuntamme saarnaaja sivusi saarnassaan kyseistä tekstiä, ja olen sitä siitä lähtien silloin tällöin kummastellut. Alla on ensin ruotsin, -ja sitten englanninkielinen käännösversio, tarkennettuna jae 28. Siinä missä muut näkevät ”vähältä piti”, suomalaiset ”vähälläpä luulet.” :

”Då sade Agrippa till Paulus: ”Föga fattas att du övertalar mig och gör mig till kristen.””

”Then Agrippa said to Paul, Almost you persuade me to be a Christian.”

Ottaen täysin tietoisen riskin siitä, että tietyt tahot saattavat saada tästä lisää ”vettä myllyynsä”, tai ainakin aihetta hymyillä vinosti partoihinsa, päätin laittaa sen tähän avoimuuden nimissä yleisemminkin kummasteltavaksi. Sillä kummastusta sen toden totta, ainakin pitäisi herättää! Sittemmin on ilmestynyt vuoden 1992 käännös (josta ylläoleva lainaus) eikä mikään ole muuttunut.

Onko kenties niin, että suomalaiset eivät kerta kaikkiaan kykene (edes raamatunkäännöskomiteassa) näkemään asioita kuten muut? Vaiko kenties niin että suomalaiset ovat oikeassa ja muut väärässä?

Vaiko niin, mihin otsikkokin viittaa: Tuo nyt on sen verran pikku juttu ettei tuohon kannata kiinnittää huomiota?

Eihän tuokaan kohta tosin autuuden menetystä aiheuta, olisipa vain mukava tietää, mikä on konsensus tässä asiassa.

Read Full Post »

Muistan jossakin kuulleeni rovasti Urho Muroman sanoneen herätysliikkeistä jotenkin tähän tapaan: ”Herätysliikkeen ensimmäinen sukupolvi joutuu raivaamaan tilan itselleen. Toinen sukupolvi saa nauttia hedelmistä, kolmas alkaa tehdä sääntöjä ja neljäs sukupolvi elää traditioissa”. Myönnän heti alkuun, että muistikuvani on niin hatara, että lainaus on sen vuoksi kovin epämääräinen. (Jos joku tietää sanamuodot paremmin, kerro ihmeessä minulle.) Muroman ajatus, sellaisena kun sen itse ymmärrän, on se että jokainen herätysliike kulkee jonkinlaisen kehityskaaren lävitse ja päätyy lopulta vanhoissa muistoissa tarpovaksi marginaalivoimaksi.

Ollessani aikoinani helluntaipastorina törmäsin aika ajoin ihmisiin, jotka arvelivat ajan kulkeneen jo helluntaiherätyksenkin ohitse. En oikein osannut sanoa asiaan mitään, sillä moisen toteaminen vaatii enemmän perspektiiviä kuin minulla silloin oli. En laita kovin paljoa painoarvoa tämänhetkiselle perspektiivin tasollenikaan, mutta muutamat yksittäiset esimerkit ovat silti pysäyttäneet miettimään.

Taannoin pastori harmitteli puhelimessa tehneensä virkavirheen antaessaan siirtotodistuksia seurakuntaansa vaihtaneille ihmisille. (Siirtotodistus on ns. vapaiden suuntien seurakuntien tulostama lappunen, jossa siirtyvät yhteys- ja muut tiedot uuteen seurakuntaan. Suosituksena on, että paperi lähetetään suoraan uuteen seurakuntaan eikä sitä anneta ihmiselle itselleen, ettei se jää hyllyyn makaamaan.) . Pastorin vilpittömän harmistuksen purkausta kuunnellessani ajattelin: ”Ethän sinä ole virkamies. Et sinä voi tehdä virkavirhettä. Ei ole olemassa sääntöä siirtotodistuksesta, on vain suosituksia. Ei tämä siirtotodistus ole huippusalainen asiapaperi, se on itse tulostettu lappunen”. On ikävää, että pastori koki niin voimakkasti tehneensä väärin, vaikka hän ei itse asiassa ollut minkäänlaista rikettä tehnyt.

Sama vakava virkamiehen asenne tuntuu vain yleistyvän muutenkin helluntaiherätyksessä. Joskus tulin maininneeksi seurakuntaoppaasta, jonka suositusten mukaan maksetaan kilometrikorvauksia ja puhujapalkkioita. Hyvä tavoite tasapuolisesta palkkauksesta on toisaalta johtanut monin paikoin puhujavierailujen loppumiseen. Ei ole yksinkertaisesti varaa maksaa sitä, mitä suositukset sanovat. Kun äänentoiston volyymin kestoaihe kiertää RiVon palstoilla, on laki 85 desibelin voimakkuusrajasta esillä. Tavoite on hyvä, mutta afrikkalaisen seurakunnan kirkonmenoja katsoessa ei tule ensimmäisen mieleen, että murehtivatkohan nämä desibelirajaa?

Tiedän kyllä, että muuttuva ja uudistuva lainsäädäntö tuovat uusia vaatimuksia seurakunnille. Olen kuitenkin huolissani jos seurakunnat ja pastorit, joiden tulisi murehtia ihmisistä ja ilosanomasta, ovat kiinni strategioiden luomisessa, pelastussuunitelmien täyttämisessä ja lapsi- ja nuorisotyön linjausten parissa. Tarkistetaan työehtosopimuksia ja rikosrekisteriotteita. On huolehdittava koulumaksuista ja kannatusmaksuista. Ollaan mukana erilaisten järjestöjen hallituksissa, lautakunnissa, valiokunnissa ja yhteistyöelimissä. Ylläpidetään kortistoa, säännöstöä ja rekistereitä.

Sanalla sanoen tuntuu, että ihminen on hukkunut kaiken muun säätämisen keskelle. Tuntuu, että herätysliikkeestä on tullut virkamiesliike. Tuntuu, että on saavuttu tuohon neljänteen sukupolveen, joka elää menneiden aikojen muistoissa ja traditioissa. Olenko väärässä? Ovatko syyssateet pehmittäneet pääni? Onko helluntaiherätys tullut marginaalivoimaksi?  Onko tämä vain katkeruudesta kumpuavaa kitinää? Onko tässä ponttia?

[Lisäys: Tämän postauksen kirjoittamisen ja julkaisun välillä meni pari päivää. Nyt kun luen sitä uudestaan haluan täsmentää vähän. Tarkoitukseni ei ole ensisijaisesti kiukutella tai kritisoida , vaan avata keskustelua. Olen ensimmäisenä valmis myöntämään, että voin olla väärässä ja turhan kriittinen. Minä tiedän, että helluntaiherätyksessä on paljon potentiaalia. Saadaanko se käyttöön, on toinen juttu. Kerro oma ajatuksesi. Miten sinä näet asiat?]

Read Full Post »

Voi olla, että Playboy-lehden perustaja Hugh Hefner on elämänsä aikana saanut riittävästi palstatilaa. Tarjoanpa sitä pikkuisen minäkin. MTV3.fi -sivuston artikkeli tiesi kertoa miehen maanneen yli 2000 naisen kanssa elämänsä aikana. En ole kuitenkaan ensisijaisesti kiinnostunut Hefnerin seksielämästä oikeastaan millään muotoa. Huomioni kiinnitti vain artikkelin ensimmäisessa faktassa mainittu perhetausta: ”Hänen vanhempansa olivat metodisteja ja sekä Hugh että hänen veljensä Keith saivat hyvin ankaran kasvatuksen”. Ankaran metodistikasvatuksen saanut poika päätyy siis loppujen lopuksi varsin toisenlaiselle uralle, kuin ehkä hänen vanhempansa olivat ajatelleet.

Hugh Hefner on vain yksi monista samanlaisen kaavan kautta maailmalle lähteneistä ihmisistä. Elvis Presley haki alkutahdit uralleen gospelkuorosta ja pastorivanhempien tytär Katy Perry ehti aluksi tehdä yhden gospellevynkin ennen siirtymistään kirkkokuorosta popin kultamaille. Perry ei saanut kotonaan katsoa MTV:tä. Baptistiperheen kasvattina Britney Spearskin lienee saanut ehkä toisenlaisen kasvatuksen, kuin mitä hänen elämästään voisi nyt päätellä. Koukussapornoon.com sivuston tiimoilta tavattu pornotuottajakin oli lestadiolaistaustainen.

Esimerkkejä löytyy runsaasti, mutta ehkä ymmärrät pointtini. Jotenkin kovin ankara kasvatus näyttää saavan aivan päinvastasia tuloksia aikaan kuin vähän lempeämpi. (Osaltaan aihe sivuaa aiempaa kirjoitustani ”Tilaa kysymyksille”.) Minua ei edes välttämättä huoleta laulajan into tehdä työtään ja saavuttaa menestystä urallaan. Elviksen viimeiset vuodet ja aikainen kuolema ei enää kai kuitenkaan ollut elämän parasta aikaa kenellekään. Britney Spears on omat sekoilunsa tehnyt ja toivoa vain sopii, että Katy Perry selviää paremmin. On harmillista, että inhimillisesti kaiken saavuttaneet ihmiset saavat elämänsä niin pahoin sekaisin. Voisi olla, että lääke- ja huumeriippuvuuksien kanssa lapsensa huoltajuudesta taisteleva maailmantähti joskus ehkä kaipaisi takaisin siihen aikaan, kun elämä oli yksinkertaisempaa. Mene ja tiedä.

On niin monia ihmisiä, joiden kohdalla ankaruus ja jyrkkyys on vienyt ihmisen aivan toiseen ääripäähän. Onko mahdollista löytää sellaista kotia, jossa saa sopivasti kokeilla siipiensä kantavuutta ilman, että ”takaisin ei ole tulemista”? Mistä löytyy se pelimies, joka osaa antaa sopivasti tilaa silloin kun tilaa tarvitaan? Mistä löytyy se pelimies, joka osaa laittaa rajat siihen, mihin rajat on laitettava? Oletko sinä sellainen? Olenko minä?

Oletko sinä käynyt läpi ankaran kasvatuksen? Mitä jälkiä se jätti?

Read Full Post »

”Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne?” -Jaakob

Minä olen suuri Taru Sormusten Herrasta -trilogian fani. Erityisesti olen pitänyt Peter Jacksonin extended DVD -versioiden lisämateriaaleista. Niiden joukossa on monen asiantuntijan lausuntoja ja analyysejä J.R.R Tolkienin ajattelusta, elämästä ja tavoitteista. Ne ovat todella mielenkiintoisia, mutta joskus nousee mieleen kysymys, että mahtoiko Tolkien itsekään tietää kuinka paljon ja kuinka syvällistä tulkintaa hänen kirjoituksistaan tehdään. Tuntuu että jos Tolkien olisi elossa, hän itsekin hämmästelisi tulkintoja miettien: ”En tiennytkään ajatelleeni tuollaistakin”. Samanlaista ylitulkintaa kohtaa toki myös Jeesus. Muistan, kuinka RiVon aseellisen palvelun keskustelussa joku lopetti kirjoituksensa mielestään napakasi toteamalla. ”Minun Jumalani on pasifisti, entä sinun?”. Siihen toinen jatkoi, että Raamattu kertoo Jeesuksen palaavan takaisin taivaan sotajoukkojen päällikkönä, joten pasifisti hän ei ainakaan ole. Auts.

What Would Jesus Do? -on pohjimmiltaan ihan harmiton kysymys. Mitä Jeesus tekisi? Jaakob kyselee Raamatussa, että mistä tulevat taistelut ja riidat teidän keskuudessanne? Jaakob myös tulee vastanneeksi omaan kysymykseensä, enkä epäile hänen asiantuntemustaan millään tavoin. Minä tosin luulen, että vastaus on paljon laajempi jo tätä nykyä. Itse asiassa olen sitä mieltä, että vastaus Jaakobin kysymykseen liittyy tuohon toiseen kysymykseen. Eli riidat ja taistelut tulevat siitä, että meillä on niin erilainen käsitys siitä, että mitä Jeesus tekisi tai mitä hän sanoisi tai mitä hän tarkoitti jotakin sanoessaan. Tottakai ongelma käsittää koko Raamatun, ei vain Jeesuksen sanoja. Otetaan yksi esimerkki: Raamattu mainitsee sellaisenkin kauniin ajatuksen, että ”ilo Herrassa on teidän väkevyytenne”. Ajatuksena se ei ole kovin vaikeaselkoinen. Ilo Herrassa tuo voimaa. Suolle joudutaan, kun ruvetaan keskustelemaan siitä, mitä on tuo ”ilo Herrassa”. Joku ymmärtää sen normaalina ilona, nauttimisena ja nauramisena. Toinen ymmärtää tämän jotenkin seesteiseksi hartaudeksi, sillä ”Ilo Herrassa ei ole samanlaista kuin maailman ilo”. Tämä nopea ja yksinkertainen esimerkki on sitten sovellettavissa lähes jokaiseen ajatukseen, painotukseen tai ideaan, mikä itsellä sattuu olemaan. Saatetaanpa käyttää samoja sanoja perusteluksi täysin päinvastaisille ajatuksille.

Olen viime aikoina lueskellut erilaisilta foorumeilta kanssauskovien ajatuksia siitä, mikä elämässä on tärkeää ja mikä oleellista uskossa. Joudun hämmästyksekseni toteamaan, että löydän sellaisenkin maailmankuvan, joka on vieras kaikelle sille mitä olen oppinut ymmärtämään Raamatusta. Niin synkkä, vaikea, ahdas, vakava, iloton ja toivoton on joidenkin uskovien maailmankuva, että sääli on ainoa tunne jota terve ihminen voi tuntea. Nämä ihmispoloiset viljelevät sanastossaan sellaisia sanoja kuin: tuomio, kärsimys, karsiminen, puhdistus, tuska ja ahdistus. Jos sinä, joka et ole koskaan tutustunut hengellisiin asioihin, olet saanut juuri tällaisen synkän kuvan uskosta, niin salli minun pyytää anteeksi kanssamatkaajieni puolesta. Jos tuo olisi ainoa totuus, en minäkään kauaa mukana roikkuisi.

Mitä Jeesus tekisi? En tiedä. Minulla on monta ajatusta siitä, mitä luulen hänen tekevän. Jeesus eli kuitenkin elämäänsä melko lailla arvaamattomasti. Hän yllätti lähimmät seuraajansa kerta toisensa jälkeen. Hän on yllättänyt minutkin monesti. Jos sallit, hän voi yllättää sinutkin.

Read Full Post »

”Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa.” Kol. 1:16-17.

Minut on viime aikoina haastettu tutustumaan jonkin verran tiedemaailman koukeroihin, saadakseni aineistoa evolutionismi vastaan kreationismi keskusteluun.

Akateeminen kukkotappelu ei liene kovin paljon harhaan osuva ilmaus vaikutelmasta, joka tavalliselle tallaajalle kyseisestä maailmasta avautuu. Ymmärtääkseni tieteen on tarkoitus olla objektiivinen totuuden etsinnässään.

Totuuden on kuitenkin tahdikkaan kohteliaana tyydyttävä sivustaseuraajan rooliin, koska kutsua osallistua keskusteluun Hän saanee turhaan odottaa, ainakaan evolutionistiselta leiriltä.

Mieleeni tulee, mahtaako olla eri laboratorio evolutionistisella ja kreationistisella maailmankatsomuksella varustetuille tiedemiehille. Mikroskoopeissakin näyttäisi olevan eri linssit molemmille ideologeille. Tosin kreationistiset mikroskoopit ovat nykyisin ”kuumaa tavaraa” ja ne on pidettävä piilossa. Samoista todistusaineistoista saadaan väännettyä täysin vastakkaiset tulokset!

Jollei sitten fossiilejakin ole erikseen molemmille. Olettaisin molemmissa leireissä oltavan jokseenkin yhtä mieltä pehmytkudosten säilymisajasta, joka rajoittunee tuhansiin, korkeintaan kymmeniin tuhansiin vuosiin. Maallikko sanoisi, että jos fossiililla on ruohontupsu suussa ja pehmytkudokset tallella, on mieletöntä tarjoilla sille satojen miljoonien vuosien ikää!

Darwiniaanisia satuja kertova, -kuten eräs hänen Australialainen kollegansa luonnehti-, evolutionismin tulisieluinen apostoli Dawkins on oiva esimerkki todisteiden soveltamisesta. Hän väittää kirjassaan: Se että todisteet näyttäisivät puhuvan evolutionismia vastaan, puhuukin itse asiassa sen puolesta! Ilkikurinen puoleni ei taaskaan voi olla sotkeutumatta asiaan. Nimittäin, nyt kun olemme EU:ssa on jokainen varmasti pannut merkille erilaiset direktiivit. Jotkut niistä saattavat tavallisen ihmisen suuren hämmästyksen valtaan. En tosin tiedä, onko esimerkiksi savukerasioissa oleva merkintä terveydellisistä haitoista EU:n aikaansaannos. Mutta siitä juontuu mieleeni ajatus evolutionististen selontekojen määrittelyksi, jossa ne velvoitettaisiin alkamaan sanoilla:

Olipa kerran…, jotta asialle vihkiytymättömämpikin tajuaisi mitä kirjallisuuden alaa ne edustavat. Tai varustettava tekstillä: Varoitus: Darwiniaanisiin satuihin uskominen saattaa aiheuttaa illuusion siitä, että olet fiksumpi kuin muut!

Dawkins puhuu myöskin kaapista ulos tulemisesta.  Hän haastaa ateisteja tulemaan ulos kaapeistaan ja yhdistämään voimansa. Ihmetystä herättää se, missä he tähän asti sitten ovat olleet? Eikö viimeisen, lähes parin sadan vuoden ajan evolutionismi ole ollut, ei vain teoria vaan luonnonlaki! Ei kai tällaista valta-asemaa saavuteta kaapissa piileskelemällä?!

Kun jo mainittu kaapista ulos tuleminen ja suvaitsevaisuus on nykyisin trendikästä, ja sen seurauksena erilaiset perversiot saavat yhä enemmän julkisuutta, onko käymässä niin että vapautuviin kaappitiloihin ovat ryömimässä sellaiset, joiden pitäisi olla pönkittämässä yhteiskuntamoraalia? Vai ovatko jo kenties ryömineet? Huomioni kiinnittyy kaupungissa olemassaoleviin kirkkokuntiin ikään kuin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta. Kuinka hajuttomia, värittömiä, näkymättömiä, mauttomia ja äänettömiä ne ovat. Vaikka Pietarsaari on tunnettu siitä että lähes joka korttelissa on kirkko, ellet kuulu ”sisäpiiriin” ei sinulla ole harmainta aavistustakaan mitä niissä touhutaan.

Tapani Lehtola

[Ps. Olen tehnyt Tapanista (Kyllä. Tapani on minun isäni tai isi, niinkuin olen valinnut häntä kutsua niin kauan kuin elän.) toisen kirjoittajan korpialttarille. Näet siis otsikon alta kulloisenkin postauksen kirjoittajan nimen. Perussääntönä on, että kirjoittaja vastaa itse oman kirjoituksensa herättämiin kysymyksiin tai ajatuksiin. Tarkista siis kirjoittaja ennenkuin esität kommentteja, kysymyksiä tai kritiikkiä. Rami Lehtola, Korpialttari]

Read Full Post »

Suomalaisen journalismin lippulaiva, Helsingin Sanomat, kertoi maanantain 26.4. numerossaan joukkoälyn yleistymisestä. Kielipoliisi on suomentanut englanninkielisen crowdsourcing-termin muotoon joukkoistaminen, joten siihen on perusbloggaajankin tyytyminen. Joukkoistamisen esimerkkinä on mielenkiintoisessa jutussa t-paitayhtiö Threadless, jonka ideana on käyttää tavallisia ihmisiä t-paitojensa kuosien suunnitteluun. Kuka tahansa voi siis suunnitella kuosin, joka sitten julkaistaan firman nettisivuilla. Eniten ääniä saanet kuosit laitetaan tuotantoon ja suunnittelijat saavat palkkion.

Oma mielenkiintoni asiaan liittyy toiseen samansuuntaiseen ajatukseen. Gary Hamel esitti taannoin ajatuksen ”Avoimen lähdekoodin saarnasta”. Ajatus oli, että pastori laittaisi saarnansa nähtäville ennen kuin se on puhuttu, jolloin ihmiset voisivat kommentoida puhetta etukäteen. Idea ei niinkään ollut saada saarnoista hiottua pois kaikkea epämukavaa, vaan tarjota puheisiin osuvia ja valaisevia esimerkkejä ihmisten eletystä elämästä. Eli jos pastori haluaisi puhua rukouksesta, niin ihmiset voisivat esittää sekä kysymyksiä rukouksesta että esimerkkejä rukousvastauksista jo etukäteen. Kenties puhe osuisi paremmin kohdalleen ja esimerkit toisivat ihan uutta ulottuvuutta puheeseen.

Garyn avoimen lähdekoodin saarna on siis juuri tuota joukkoistamista. Mitä muita tapoja seurakunnalla voisi olla joukkoistaa toimintaansa? Voisiko lauluja valita vähän laajemmalla osaamisella, kun kaikki saisivat vaikuttaa valittaviin lauluihin? Voisiko tapahtumakalenteria, puhujavierailuja tai vaikkapa avustuskohteita alistaa joukon äänivallan alle? Mitä etuja voisi joukkoistamisella olla seurakunnassa? Mitä haittaa siitä voisi olla?

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »