Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Auttaminen’ Category

ww

Joitakin vuosia sitten pohdimme äitini kanssa lähipiirissämme ilmenneiden kiemuroiden vuoksi, että pitäisikö meidän jotenkin auttaa tai neuvoa henkilöä, jota nuo kiemurat suoranaisesti koskettivat. Muistan, kuinka pohdin asiaa hetken ja vastasin sitten: ”Minun käsitykseni on se, että valtaosa ihmisistä ei koskaan kysy neuvoa ja niistä jotka kysyvät, valtaosa ei koskaan noudata annettuja neuvoja. En usko, että neuvot auttavat tässä tapauksessa”.

Se oli siinä hetkessä sopivalta kuulostanut ajatus, mutta elämä on myöhemmin monta kertaa vahvistanut tuon yksinkertaisen toteamuksen olevan totta. Olen eri keskusteluissa tuonut esille montakin esimerkkiä ihmisistä, joiden elämän valinnat eivät yksinkertaisesti ole kovin viisaita. Nuo ihmiset eivät koskaan kuitenkaan edes kysy neuvoa ennen valintojaan. Ja edelleen nekin, jotka kysyvät, harvoin kuitenkaan noudattavat annettuja neuvoja.

Voi olla, että tämä kuulostaa sinusta ylimieliseltä. Voi olla että ajattelet, että mikä minä olen arvioimaan toisten valintojen viisautta. Minä olen kuitenkin varma, että myös sinä olet nähnyt ihmisten tekevän valintoja, joiden suoranainen typeryys hämmästyttää sinua. Ja nimenomaan valintojen seuraamuksista me voimme päätellä niiden viisauden.

Muistan erään tapauksen, jossa yksinhuoltajaäiti löysi uuden rakkauden. Tällä äidillä oli useampi lapsi, eikä kaikilla ollut edes sama isä. Tuo äiti yritti tehdä parhaansa kasvattaakseen lapsiaan, mutta hän oli myös kovin impulsiivinen. Kun hän sitten esitteli uuden rakkautensa, totesin heti, että tästä ei hyvää seuraa. Miehen habituksessa ja käytöksessä ei ollut mitään sellaista, joka olisi huokunut vakautta ja rauhallisuutta ailahtelevan naisen rinnalla. Yritin aluksi sivuuttaa omat epäilyni turhana ennakkoluulona, mutta pastorin työssä oppii myös ihmistuntijaksi ja loppujen lopuksi olin varma, ettei tämä mies ole hyvää seuraa tälle äidille. Tuo nuori äiti ei kuitenkaan kysynyt neuvoani. Ihmissuhdeasioissa on vaikeaa antaa neuvoa kysymättä. Joka tapauksessa nämä kaksi aloittivat suhteen, muuttivat muualle, sortuivat alkoholismiin ja surullista kyllä, tuon äidin lapset otettiin huostaan.

Muistan sellaisiakin tapauksia – itse asiassa useampia – joissa minulta on sentään kysytty neuvoa. Neuvojani on kysytty monenlaiseen asiaan, mutta kyllä suurin osa avuntarpeesta on liittynyt aina ihmissuhteisiin. Eräässä elävästi mieleeni tulevassa tapauksessa ystäväni halusi aloittaa seurustelun tuntemani naisen kanssa. Neuvoin ystävääni odottamaan ja toipumaan. Sekä mies että nainen olivat vähän rikkinäisiä oman taustansa vuoksi ja aika olisi mielestäni ollut sopiva lääke heille. Mielestäni olisi siis ollut viisasta antaa ajan vähän kulua ja antaa toipumisen edetä vähän pidemmälle. Mies päätti kuitenkin edetä nopeasti. Niinpä he solmivat avioliiton ja päätyivät sitten eroamaan melko pian. Lapsi ehdittiin kuitenkin tehdä. On selvää, että nämä kaksi esimerkkiä ovat sieltä karummasta päästä. Siksi ne ovatkin esimerkkinä. Eivät jokaisen kysymättä, antamatta ja noudattamatta jääneen neuvon seuraamukset ole yhtä rajuja.

Tarkoitukseni ei ole tällä kirjoituksella alleviivata omaa erinomaisuuttani. Itse asiassa näissä ja monissa muissakin tilanteissa minä olen ollut vain yksi monista, jotka ovat nähneet samat haasteet ja antaneet (tai toivoneet voivansa antaa) samat neuvot. Minä en ole se metsän viisas pöllö, jolla on vastaus kaikkeen. Tällä kertaa tämä aihepiiri kuitenkin palautui mieleeni, kun minuun otti yhteyttä eräs poikkeus tähän sääntöön.

Tämä ystäväni halusi nimenomaan kuulla neuvojani oman elämänsä haasteisiin. Hän  oli älykkäästi pohtinut omaa käyttäytymistään ja tehnyt siitä oivaltavia havaintoja. Itse asiassa hän oli jo itse oivaltanut niin paljon tilanteestaan, että minun tehtäväkseni jäi vain jäsennellä hänen ajatuksensa paremmin käsiteltävään ja hahmotettavaan muotoon. Sen lisäksi olen vakuuttunut, että hän myös noudatti neuvojani. En kuitenkaan muista, että hänen kaltaisiaan olisi kohdalleni sattunut kovin montaa. Tämä alleviivatkoon alun ajatusta.

Tämä tekstin otsikkona on ”Joku tietää”. Pidin vappuna seurakunnassamme puheen, jolla on sama otsikko. Voit kuunnella puheen tästä, mutta siinä puheessa totean, että meistä luultavasti jokainen on tehnyt valintoja, joita me kadumme. Me olemme aloittaneet ihmissuhteita joita kadumme tai vaihtaneet työpaikkaa ja joutuneet katumaan sitä. Olemme tehneet hankintoja, joita kadumme. Ehkä olemme vain keskittyneet johonkin asiaan niin lujasti, että olemme sen vuoksi laiminlyöneet jonkin toisen osa-alueen elämästämme ja se kaduttaa meitä. Monesti me katselemme elämäämme taaksepäin ja ihmettelemme, että ”Miten en nähnyt, että tässä käy huonosti? Minun olisi pitänyt nähdä, että tämä ei pääty hyvin!”

Yksi vappupuheeni ydinkohtia on se, että jos meidän olisi pitänyt itse nähdä valintojemme heikkous, niin on todennäköistä, että joku toinen näki sen. Jos meidän olisi PITÄNYT tietää, että tämä ei ole viisasta, niin joku toinen TIESI. Aivan kuten noissa mainitsemissani esimerkeissä, meitä oli monta, jotka näkivät selvästi sen, mikä olisi ollut viisasta. Pastori Andy Stanley kysyy podcastissaan: ”Miksi on niin helppoa nähdä toisen elämästä ne parhaat valinnat ja niin vaikeaa nähdä niitä omasta elämästään?” Andyn vastaus kuuluu: ”Koska tunteet sotkevat kaiken. Me voimme katsella toisen elämää ilman tunteiden tuomaa sameutta ja tehdä järkiperäisiä ja viisaita ratkaisuja. Omaa elämäämme me katselemme tunteiden hämärtämin silmin ja tunteiden hidastamin ajatuksin ja teemme usein huonoja ratkaisuja.”

Mitä yritän tällä kaikella sanoa? Ehkä vain sitä, että kysy joskus neuvoa. Kysy neuvoa ennen kuin teet päätöksen ja mikä vielä tärkeämpää – kun saat hyviä neuvoja, noudata niitä.

Mainokset

Read Full Post »

”Jos vartuit kotiruualla, ajoit polkupyörällä ilman kypärää, sait tukkapöllyjä kun siihen oli aihetta, sinulla oli telkkari jossa oli 3 kanavaa ja jouduit nousemaan sohvalta kanavan vaihtoon, kelasit C-kasetteja lyijykynällä, kaupat olivat sunnuntaisin kiinni, kukaan ei puhelimessa kysynyt ”Missä muuten olet?”. Kopioi seinällesi todistaaksesi, että silti selvisit hengissä.” – Facebookissa kiertävä statuspäivitys

Yllä kuvatun kaltaisia tilapäivityksiä kiertää Facebookissa useita. Niille on yhteistä se, että ne kaikki kuvailevat mennyttä aikaa. Erityisesti kerrotaan asioista, jotka ennen olivat toisin kuin nykyään. Jokainen minun ikäiseni on tosiaan kelannut C-kasetteja lyijykynällä ja tehnyt niille samoille kaseteille omia musiikkikokoelmiaan kauan ennen iPodeja ja Spotifytä. Joku on kenties soittanut puhelunsa puhelinkopista ja jokainen joutunut olemaan sovittuna aikana sovitussa paikassa, ettei jää pois matkasta. Ehkäpä tuollaisten tilapäivitysten ajatuksena on osaltaan nostaa pikkuisen sitä omaa itsetuntoa, kun on sentään selvinnyt lähes keskiaikaisesta kurjuudesta.

Yleisesti ottaen en haikaile menneiden aikojen perään. Ajat ja maailma muuttuvat ja on vain muututtava mukana. On kuitenkin asioita, joiden en toivoisi muuttuvan. Sosiologit tietävät kertoa, että esimerkikisi perheiden yhteiset ruokailuhetket alkavat olla aina vain harvinaisempia ja että keskivertoihmisellä on nykyään tilastollisesti vähemmän ystäviä kuin ennen. Tämä on osaltaan syynä ’ostettujen’ ystävien (terapeuttien, kouluttajien ja valmentajien) määrän kasvuun. Samaan aikaan kun meillä on yhteyksiä ihmisiin ympäri maailmaa, meidän aidot ja todelliset ihmissuhteemme ovat vähenemään päin. Niinpä toivoisinkin, että aito välittäminen ei koskaan tulisi vanhanaikaiseksi.

Jokin aika sitten kirjoitettiin, kuin miesporukka töhri junan keskellä kirkasta päivää. Uutista seuranneessa keskustelussa ihmeteltiin, että miksi kukaan ei puutu asiaan. Olenpa itsekin joskus samasta aiheesta kirjoittanut. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että sellainen aito toisesta välittäminen on katoava luonnonvara. Edellä mainittujen töhrimisten lisäksi on melko tavallista lukea ihmisistä, jotka ovat joutuneet pahoinpitelin uhriksi ilman, että kukaan olisi edes yrittänyt auttaa heitä. Sattuipa maahanmuuttajataustaiselle ystävällenikin tapaus, jossa ulkopaikkakuntalaiset, miehisyyttään etsivät nuorukaiset tulivat Pietarsaareen ystävääni nöyryyttämään. Apua ei tarjonnut kukaan.

Yhtenä ilmentymänä välittämisen vähenemisestä lienee talkoohengen kuolema. En sano tätä siksi, että juuri nyt olisi kohdallani jotkut talkoot menossa, vaan enemmänkin muistelen kertomuksia siitä, kuinka taloja ja vaikkapa rukoushuoneita on aikoinaan rakennettu pelkällä talkoovoimalla. Siirtyminen ’rahalla saa ja hevosella pääsee’ -tyyppiseen kulttuuriin ei ole puhtaasti hyvä asia. Tuntuu, että liian monet yksinhuoltajat ja apua tarvitsevat ovat oman onnensa nojassa. Meillä on tuhansia Facebook-kavereita, mutta muuttopäivänä olemme yksin. Twitterissä sinulla on satoja seuraajia, mutta lapsenvahdiksi suostuvat vain vanhempasi.

Kehitys on upea asia. Minä en kaipaa C-kasetteja, ankeita lankapuhelimia enkä missään nimessä VHS-kasetteja. En silti toivo, että kaiken kehityksen ja sosiaalisen median alle unohtuu yksinkertainen totuus välittämisestä ja siitä, mitä on olla ihminen ihmiselle. Meillä oli kavereiden kanssa tapana hokea suomalaista sananlaskua: ”joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään”. Tässä tapauksessa tikku silmässä voi olla halpa hinta…

Read Full Post »

Ei ihan suoranaisesti liity aiheeseen, päättäjiin kylläkin ;)

Kuva ei ehkä varsinaisesti liity aiheeseen, päättäjiin kylläkin. 😉

Tässä monikulttuurisuutta ihannoivassa ja suvaitsevaisuutta suitsuttavassa yhteiskunnassa löytyy paluumuuttajien joukko, joka ei nyt niin kovin lämminsydämistä ja suvaitsevaista vastaanottoa edelleenkään näyttäisi saavan, ainakaan verottajan (siis päättäjien) taholta. Olen tässä asiassa erikoisen mielelläni väärässä, jopa suorastaan toivon olevani sitä!

He ovat joukkoa, tai heidän jälkeläisiään, jotka aikanaan muuttivat muun muassa Ruotsiin Suomessa vallitsevaa työttömyyttä pakoon, hyödyttäen näin molempia valtioita. Poistuen Suomesta rasittamasta sosiaaliturvaa antamaan työpanoksensa Ruotsille. Toki joukkoon mahtuu niitäkin, jotka vain lähtivät paremman elintason toivossa. Olivat vaikuttimet muuttoon mitkä tahansa, eläkeiän koittaessa halu päästä kotimaahan eläkepäiviä viettämään voittaa monen kohdalla. Itsekin Ruotsissa asuneena olen läheltä seurannut joidenkin ihmisten takkuamista nimenomaan verotukseen liittyvien kummallisuuksien kanssa. Virallisesti (niin olen kuullut) Suomen valtio ei verota toista kertaa Ruotsissa jo kertaalleen verotettua eläkettä. Mutta todellisuus taitaa olla sittenkin tarua ihmeellisempi koska edelleenkään ei kannata olla kirjoilla Suomessa ja nimenomaan veron takia. Jossakin siis joku mättää ja joku kenties puhuu muunneltua totuutta.

Sitä en tiedä, onko tilanne sama sellaisenkin kohdalla, joka ei saa latiakaan Suomesta vaan koko eläke tulee Ruotsista. Mutta sellaisen kohdalla joka saa molemmista, ja vieläpä suurimman osan Ruotsin valtiolta onkin sitten sitäkin enemmän hankaluuksia. Ruotsia ei näyttäisi ainakaan kiinnostavan puuttua niihin eläkkeisiin, joita Suomi maksaa rajan yli.

Omalla kohdallani tuleva Ruotsin eläke on niin pieni, että sillä ei ole aivan ratkaisevaa merkitystä. Mutta toki toivon minäkin, että yhteen paikkaan maksettu vero riittäisi.

Hiukan sellainen mielikuva tulee näitä seuratessa, että paluumuuttajat ovat päättäjille ikäänkuin käpykaartilaisia jotka ovat karanneet rintamalta ja ansaitsevat sen mukaisen kohtelun! Jos osoitettaisi edes murto-osa siitä suvaitsevaisuudesta, jota monikulttuuriset maahanmuuttajat saavat osakseen, tämä asia olisi hoidossa ja eläkerahat hyödyttäisivät täysimääräisinä Suomen valtiota täällä kulutettuina euroina. Tiedän, että tämän aiheen tiimoilta on aika moni ollut erilaisissa yhteyksissä vuosien varrella eri päättäjiin, tämän hetkisen tietoni perusteella toistaiseksi laihoin tuloksin. Mutta kuten alussa sanoin, olen mielelläni väärässä!

Read Full Post »

Vaikka itse sanonkin, niin minä olen melko ahkera talkoomies. En sano sitä niinkään itseäni kehuakseni, vaan ihan vain toteamuksena. Olen aina pitänyt työnteosta ja erityisesti remontti- ja kunnostustalkoot ovat minulle mieluisia. Olen sillä tavalla sairas, että oikein odotan seuraavaa talkoopäivää. Oma isäni ja veljeni ovat myös kovia työntekijöitä. Itse asiassa he ovat kovempia työntekijöitä kuin minä. Heidän kanssaan saa aikaan ihan mitä vain haluaa. Isääni tai isiä, kuten häntä kutsun, on poikkeuksellisen hienoa seurata. Kahdentoista tunnin talkoopäivänä hän keskittyy lähes hypnoottisesti työhönsä ja häntä saa lähes käskeä tauolle tai kahville. Eikä hän silti meinaa malttaa edes kahvikupposta juoda.

Aikoinaan tuli vietettyä melko monta tuntia työssä Larsmon Lähetyskodilla. Siellä tehty alakerran ja saunan remontti oli paitsi työläs, niin myös opettava ja mielenkiintoinen. Opin muutamia uusia työmenetelmiä, joita en olisi ehkä missään muualla tullut oppineeksi. Niin ikään talkootyönä rempattu Fog-bändin keikkabussi tarjosi uutta oppia ja mielenkiintoisia haasteita. Parhaillaan olemme kunnostamassa uusia tiloja Vedä Henkeä -seurakunnalle. Omat tilat mahdollistavat vähän erikoisempia ratkaisuja, kun ei tarvitse ihan kaikkia miellyttää. Jälleen on siis mahdollisuus tehdä jotakin sellaista, jota en ennen ole tehnyt.

Pelkkien työmenetelmien ja teknisten ratkaisujen lisäksi olen kuitenkin oppinut kaksi tärkeää asiaa kaikissa edellämainituissa talkoissa. Ne haluan jakaa kanssanne:

1. Älä laske töitä koskaan kovin monen ihmisen varaan.
Kun jotakin aletaan suunnittelemaan, on yleensä mukana kovastikin innokasta ja osaavaa ihmistä. Mukana voi olla visionääriä ja innostujaa ihan kymmenittäin. Kuitenkin, kun työ alkaa, on se usein silti muutaman avainhenkilön vastuulla. Se ei ole ongelma, jos tiedostat sen etukäteen *). Jos lasket sen varaan, että kaikki ovat mukana, tulet varmasti pettymään. Pyydä mukaan muutama varmasti luotettava ja sitoutunut henkilö. Anna heille vastuu keskeisistä asioista. Siihen ympärille voit etsiä niitä, jotka voivat tehdä yhden tunnin silloin ja toisen tällöin. Jätä heille ne työt, jotka voi jättää kesken ja joita joku toinen voi jatkaa milloin tahansa.

2. Tunnista oma mielialasi.
On tragikoomista, kuinka helposti mielialasi voi vaihdella projektin edetessä. Kun aloitat työn yksin työkohteessa, voi tunnelma olla hyvä. Kun muutaman tunnin olet touhunnut, saattaa tuntua että olet yksin koko maailmassa. Hyvänä hetkenäsi ymmärrät, että ihmisillä on työesteitä tai heidän täytyy levätä tai antaa aikaa perheelle. Väsyneenä ajattelet helposti: ”Kyllä tässä mullakin töitä olis. Kyllä mäkin haluaisin levätä tai antaa aikaa perheelle.” On helppoa sortua sellaiseen ”Pitäkää tunkkinne, P****le” -ajatteluun, jossa käyt riitelemään mielessäsi niiden ihmisten kanssa, jotka eivät ole talkoisiin tulleet. On tärkeää tunnistaa oma mielentilansa ja lopettaa työt ajoissa. Väsyneenä et ole tehokas ja mielikuvariitelykään ei tuo tulosta.

Nämä kaksi neuvoa saattavat olla useimmille kovin yksinkertaisia, mutta silti ne unohtuvat niin usein meiltä kaikilta. Toivon sinulle runsasta talkoohenkeä tulevalle vuodelle.

*) Esimerkiksi edellä mainitussa Lähetyskodin projektissa oli mukana kaksi seurakuntaa, joiden yhteinen jäsen määrä oli yli 700 henkeä. Lähetyskodista innostuineita oli useita kymmeniä, mutta aktiivista remonttia tehtiin pääosin alle kymmenen hengen porukalla

Read Full Post »

Marraskuun Hesarin mielipidepalstalla oli Pauliina Seppälän kirjoitus ”Suomalaiset ovat epäinhimillisä toljottajia”. Aluksi lainaus itse tekstistä: ”Mies kaatui raitiovaunussa keskelle käytävää oven eteen, eikä päässyt itse ylös. Kukaan ei mennyt auttamaan. Kun itse menin, kesti aikaa saada apua. Sitä riensi antamaan matkalaukkujen kanssa matkustava mies vaunun toisesta päästä – varmaankin turisti. Perushelsinkiläiset vain toljottivat passiivisina. Vaikka kaatunut oli ilmiselvä juoppo, oli epäinhimillistä jättää hänet makaamaan maahan. Aiemmin syksyllä hyppäsin Espoossa bussiin, eikä kuljettaja pystynyt ottamaan kahdenkympin seteliäni vastaan. Bussi seisoi pysäkillä kuljettajan suostumatta jatkamaan matkaa, ennen kuin olin ostanut lipun. Penkit täyttyivät taas toljottajista. Kysyin heiltä, voisiko joku rikkoa kaksikymppisen pienemmäksi. Kukaan ei reagoinut. Paitsi afrikkalaistaustainen mies, joka kaivoi kukkarostaan koko bussimaksun minulle. Kun kiittelin häntä ylitsevuotavasti, hän vain nauroi. Hänelle teko oli itsestään selvä. Muut bussin matkustajat istuivat halvaantuneina ja ilmeisen välinpitämättöminä siitä, pääsenkö kotiin vai en.”

Velipoika tapaa aina joskus sanoa, että ei meitä suomalaisia ole tarkoitettu ihmisten ilmoille. Ollaan parhaimmillamme ihan vain jossakin korpimetsän kätköissä murahtelemassa. Suomalaisen kansanluonteen kehityksen kulta-aika lienee ollut joskus jurakaudella. Sen jälkeen kehitystä ei liene tapahtunut. Eniten minua ei edes ärsytä tai ihmetytä Seppälän kirjoituksessa kuvatut tilanteet vaan se keskustelu, joka seurasi tuota kirjoitusta. Sen verran olen itsekin jo maailmaa kiertänyt, että voin ihan surutta todeta suomalaisten olevan melko idioottia porukkaa. Ja kyllä, olen itsekin suomalainen, joten samassa veneessä ollaan. Kontrasti on vain niin selkeä, kun tulee ulkomailta takaisin Suomeen. Jotenkin suomalaisuuden arkkityyppiä kuvaa hyvin eräskin heimoveljeni, joka epäsiistinä, nousuhumalassa ja itsevarmana astui Tallinnan satamaan ja tokaisi: ”Nyt päästään sikailemaan!”. On se hyvä, että meillä on edes jonkinlaista osaamista maailmalla. Sikailustako Suomen uusi vientivaltti? Pastorina tiedän, että Jumala rakastaa meitä suomalaisiakin. Välillä joudun häneltäkin kysymään: ”Oletko nyt ihan varma?”

Onko meillä toivoa paremmasta? Onko ainoa lääke muutaa pois? Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Olenko vain ylikriittinen? Mitä hienoa ja upeaa suomalaisuudessa on?

Read Full Post »

Aina joskus korpialttarillakin synkistellään oikein maailmanlopun tunnelmissa. Tänään on sellainen päivä. Joskus sitä kantaa koko maailman murheita omilla harteillaan. Eipä ole kauaa siitä, kun nuorisopastoreiden seminaarissa joku haastoi meitä kaikkia tekemään osamme koulutyön hyväksi. Siinä sitten yksi nuorisopastoreista melko lailla väsyneenä totesi, ettei vaan repeä joka touhuun, ja käveli ulos.

Samoissa tunnelmissa olen joskus itsekin. Työni puolesta kuulen aika ajoin Islamin uhkasta ja kasvavasta antisemitismistä. Toiset tietävät kertoa EU:n sisäisestä mädännäisyydestä ja joku maalailee kuvia Euroopasta, jossa kristityillä ei ole sijaa. Maahanmuuttajien mukanaan tuomat ongelmat vaativat huomiotani.  Iranin ydinaseuhka ja Venäjän mahdolliset suurvaltahaaveet ovat kaikki asioita, joilla minuakin haastetaan toimimaan.

Samaan aikaan pitäisi huolehtia ilmastosta, Aids-ongelmasta, ihmiskaupasta, köyhyydestä ja työttömyydestä. Vettä ja ruokaa ei riitä kaikille, joten on oltava kiitollinen omastaan. Vaatteet pitää käyttää loppuun, kun köyhillä ei ole vaatteita. Muovipulloista ei saa juoda, ettei saastuta. Ruokaa ei saa jättää, kun Afrikassa ei ole ruokaa. Liikaa ei saa syödä, ettei ole lihava länsimaalainen. Aina on hyvä muistaa, että jos kaikki eläisivät niin kuin minä, niin maailma tuhoutuisi, räjähtäisi ja musertuisi rusinaksi. Ja se olisi minun vikani.

Ydinvoimaa ei saa käyttää. Koskia ei saisi padota. Tuulta ei ole ja aurinko ei paista. Puuta ei saa polttaa ja omakotitalossa ei saa asua. Sähköä ei saa käyttää ja öljy on perkeleestä. Muovipussit ovat suurta vääryyttä ja paperipussit muuten vaan ilkeitä. Bioöljy vie viljelymaita ja autolla ajavat vain itse paholaiset.

Joskus vain tuntuu, ettei repeä ihan joka touhuun. Joskus minäkin haluaisin vain kävellä ulos.

Read Full Post »

Mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi oppia tekemään hyvää. Erityisesti seurakuntien pitäisi olla edelläkävijänä hyvän tekemisessä. Jos seurakuntasi ei tunnu tarttuvan tämän maailman ongelmiin, voit silti yksilöihmisenä tehdä osasi. Alla neljä loistavaa mahdollisuutta vaikuttaa maailman suuriin ongelmiin.

Kiva.org

Kiva.org auttaa tavallisia ihmisiä lainaamaan rahaa yrittäjille köyhissä maissa. Ideana on auttaa ihmisiä nousemaan pois köyhyydestä yrittäjyyden kautta. Kivan kautta järjestetään suoraan ihmiseltä ihmiselle mikrolainoja, joilla mahdollistetaan yrittäjyys ympäri maailmaa. Kivan periaatteisiin kuuluu suora kontakti aitoon ihmiseen. Opit tuntemaan toisen ihmisen liikeidean ja autat häntä pääsemään taloudellisesti jaloilleen. Kun saat lainasi takaisin, voit lainata rahaasi edelleen.

thea21campaign.org

A21 kampanja koostuu yksilöistä, organisaatioista, virkailijoista ja tavallisista ihmisistä, jotka ovat sitoutuneet lakkauttamaan epäoikeudenmukaisuuden maailmassa tällä 21. vuosisadalla. Kampanjan tavoitteen on lisätä tietoa, saada rikollisia oikeuden eteen ja tarjota kuntoutusta pelastetuille ihmiskaupan uhreille. Järjestö haluaa taistella ihmiskauppaa vastaan kokonaisvaltaisesti. Arviolta 2 – 4 miljoonaa ihmistä viedään seksiorjiksi rajojen yli vuosittain. Ihmiskaupan arvioidaan tuottavan 9.5 miljardia dollaria vuosittain. Murskaava enemmistö ihmiskaupan uhreista on naisia ja lapsia. Keskimääräinen ihmiskaupan uhri joutuu keskimäärin 20 kertaa päivässä harrastamaan seksiä tai tulemaan raiskatuksi.

Stand Up

Stand Up on taistelua köyhyyttä vastaan. Maailmassa lasketaan olevan yli miljardi ihmistä, jotka elävät köyhyydessä. Stand Up on muun muassa vaatinut hallituksia ja johtajia sitoutumaan seuraaviin tavoitteisiin: Poistaa äärimmäinen köyhyys ja nälkä, tarjota perusopetusta kaikille, edistää tasa-arvoa ja vahvistaa naisten asemaa, vähentää lapsikuolleisuutta, parantaa äitien terveyttä, taistella HIV/Aidsia, malariaa ja muita tauteja vastaan, varmistaa ympäristön kestävyys ja muodostaa maailmanlaajuinen yhteistyöverkosto kehityksen saavuttamiseksi

RED

RED on yksinkertainen idea, jossa länsimaisten kuluttajien ostovoima muutetaan taloudelliseksi voimavaraksi, jolla autetaan hädänalaisia. RED erikoistuu erityisesti auttamaan AIDSin uhreja. Kun ostat RED tuotteita tai palveluita, se ei maksa sinulle mitään. Palveluiden tai tuotteiden tuottaja kuitenkin maksaa puolet voitostaan ostaakseen ja levittääkseen AIDS-lääkettä Afrikkaan.

Read Full Post »