Olin tässä eräänä iltana taas kerran kaupassa arkisilla ruokaostoksilla. Ostoskierrokseni lopuksi nappasin mukaani vielä paketin WC-paperia ja muistin siinä samassa kuinka aika lailla vuosi sitten porukka alkoi hamstrata vessapaperia aivan tolkuttomia määriä. Olin jo ehtinyt melkein unohtaa koko tapauksen. Se tuntui vähän erikoiselta. En mitenkään osannut nähdä yhteyttä koronaviruksen ja WC-paperin kulutuksen välillä. Tarkoitukseni ei ole loukata ketään hamstraajaa, mutta minusta se koko touhu vain vaikutti kovin absurdilta.
Toki silloin keväällä hamstrattiin paljon muutakin. Muistan, kuinka jauhelihat, makaronit, jauhot ja muutamat säilykkeet loppuivat hyllyistä ja kuinka lähiseudun kauppias ajoi työpaikalleni lihanjalostustehtaalle omalla kylmäkuljetusautollaan ja haki kuorman jauhelihaa asiakkailleen. Ei tämä hamstrausilmiö ollut silti mitenkään suomalaisten yksinoikeus. Kyllä hamstrausta tapahtui ympäri maailman, mutta tuo vessapaperin suosio kyllä yllätti.
Koronan kanssa on eletty nyt Suomessakin jo yli vuoden ajan. Muutama muukin ilmiö on tässä ajan kuluessa käynyt selväksi. Viime keväänä vaimoni päätti satsata lomarahansa kylpytynnyriin. Kävin paikallisessa liikkeessä kyselemässä sellaisen perään ja kun seuraavana päivänä soitin varatakseni tynnyrin, kaikki olivat menneet. Tilasimme uuden ja kun haimme sitä, saimme kuulla, että niitä oli tilattu kaksikymmentä ja kaikki oli jo myyty. Me toki saimme omamme. Meitä palvellut rautakaupan myyjä kertoi samalla, heillä oli pulaa painekyllästetyistä laudoista, kun ihmiset satsasivat koteihinsa ja kesämökkeihinsä.
Niin, ne kesämökit. Viime kesänä myös mökit menivät kaupaksi kuin kuumille kiville. Asioista paremmin perillä olevat ovat kertoneet, että ei tarvitse olla kummoinenkaan rötiskö, kun sekin menee kaupaksi. Itse asiassa viimeksi tänään, maaliskuun 11. päivä sain kuulla, että mökkikauppa käy kuumana edelleenkin ainakin pääkaupunkiseudulla. Ilmeisesti matkustamisen estyminen näkyy haluna nauttia kesästä (ja miksei talvestakin) kotimaassa. Meille ainakin tuo kylpytynnyri on ollut taivaan lahja. Veneitäkin on myyty kuulemma ennätystahtiin ja taisin itsekin sortua ”koronaveneeseen” viime kesänä, vaikka en kyllä tietoisesti osaa sovitella sitä koronan aikaansaannokseksi. Ajoitus vain oli sellainen.
Koronakoiria ja -kissoja on myös hankittu paljon. Jos minun on vaikea saada kiinni tuosta paperin ja ruuan hamstrauksesta, niin mökkien, paljujen, veneiden ja lemmikkien hankinnan tajuan paremmin. Onhan meillä kaikilla ollut aika lailla vapaa-aikaakin käytettävissä, kun monet harrastukset, riennot ja palaverit on peruttu tai siirretty etäyhteyksien varaan.
Ehkä kuitenkin surullisin ilmiö on se, kuinka satunnainen kohtaaminen tutun kanssa kaupan käytävällä tuntuu joskus viikon kohokohdalta. Se tapaaminen ei ole siis mitenkään surullista, vaan se kuinka vähän meillä on ollut kontakteja ystävien ja läheisten kanssa. Välillä on pitkiä aikoja, ettei näe ihmisiä harrastuksissa eikä välttämättä töissäkään. Kun omat sosiaaliset kontaktit ovat harvassa, ystäviä ei paljoa tapaa, eikä urheilu- tai kulttuuritapahtumiin pääse, niin joskus se viikon paras hetki on, kun sattumalta tapaa tutun kaupassa. Ja se on oikeastaan aika surullinenkin ilmiö.
Pietarsaareenkin on saatu Toriparkki. Sillä on oikein nimikin: 
Korpialttari 