Kaikkina aikoina omaa aikaansa seuraava ihminen voi tehdä mielenkiintoisia havaintoja ympäröivästä maailmasta. Toki niiden havaintojen mielenkiintoisuus on suhteellinen käsite. Minun mielestäni meidän aikanamme on mielenkiintoista havaita, kuinka meiltä on jotenkin kadonnut elämisen taito.
Yksi aikamme ilmiö on nimeltään downshiftaus. Ajallemme tyypillisesti se on englannin kielestä lainattu termi. Sillä halutaan kuvata elämän hidastamista tai leppoistamista. Downshifting tarkoittaa siis sitä, että vaihdetaan pienemmälle vaihtelle, eikä ajeta kaasu pohjassa.
Toinen samaan aatesuuntaan sisältyvä ajatus on minimalismi. Ystäväni Teemu Kunto on kunnostautunut tämä ajattelun kannattajana. Siinäkin haetaan tietynlaista mielenrauhaa, mutta enemmänkin tavaran vähentämisen kautta. Älä osta mitään -päivä pyrkii viestimään samasta asiasta. Pyritään siis tulemaan toimeen vähemmällä.
Nämä ovat kaikki varmasti hyviä ajatuksia. Jotenkin jäin tässä yhtenä päivänä vain miettimään asiaa oman mummuni kannalta. Inkeriläistaustainen ja Kauhavalla ikänsä asunut mummuni oli sellainen perusjärkevä maaseudun ihminen. Ja kun kävin mielessäni hänen kanssaan keskustelua näistä aiheista, voin nähdä sieluni silmin mummun hämmästyneen ilmeen.
Mummu olisi varmasti ihmetellyt ajatusta downshiftaamisesta. Hän olisi ehkä miettinyt, että eikö hidastaminen kuulu vain sille, joka on itse aluksi ajanut kaasu pohjassa. Eikö olisi fiksumpaa ajaa sopivaa vauhtia heti alun pitäenkin? Ja jos jollakulla on liian kiire, eikö hän osaa hidastaa ihan itse? Ilman mitään aatteita. Ihan vain maalaisjärjellä ajateltuna. Miksi meitä pitää opettaa hidastamaan?
Ja oman aikansa lapsena mummu ei ostellut turhuuksia. Ostettiin tarpeeseen ja tavaroita käytettiin pitkään ja niitä korjattiin, kun menivät rikki. Minimalismi ja ostoboikotit olisivat varmasti tuntuneet hänestä kovin oudoilta ajatuksilta.
Downshiftaukseen liittyy myös ajatus oman ajankäytön tarkkailemisesta. Silmiini sattui Ylen sivuilla oleva artikkeli, jossa kysytään: Jos pomo lähettää sähköpostia yöllä, pitääkö vastata? Ei tarvitse. Ihan vain maalaisjärjellä ajateltuna. Milloin me oikein kadotimme kykymme elää? Miksi meille pitää opettaa, ettei koko ajan tarvitse olla tavoitettavissa?
Artikkelin yhteydessä on viisi vinkkiä, joista yksi kehottaa jopa hankkimaan oma puhelin työpuhelimen rinnalle. Samoin kehotetaan hiljentämään viestisovellusten äänet, kun et ole töissä.
Kamppailen edelleen sen ajatuksen kanssa, että miten selittäisin mummulle tämän. Miten kertoisin, että meidän aikanamme on oltava kaksikin puhelinta, joissa on sähköposti, Messenger, Twitter, Whatsapp, Facebook, Instagram, LinkedIn ja sata muuta sovellusta, jotka me sitten kaikki hiljennämme, etteivät ne häiritse. Miten kertoisin, että meidän aikanamme on lukematon määrä yhteydenpitotapoja, mutta me haluamme hiljentää ne kaikki? Me voimme puhua videopuhelun toiselle puolelle maailmaa, mutta ärsyynnymme, kun videonkatseluhetkemme keskeyttää ilmoitus Whatsapp-viestistä.
Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat poistaneet puhelimensa sovelluksista kaikki ilmoitukset. Muuten, kun he näkevät sen punaisen pallon Facebook-ikonin kulmassa, heidän on päästävä katsomaan, kuka on tykännyt tai kommentoinut heidän ajatuksiaan. Samoin me ärsyynnymme, kun meitä liitetään ilman lupaa johonkin Facebook-ryhmään tai kun luokan vanhempien Whatsapp-ryhmään tulee kopioituja uuden vuoden toivotuksia. Kaikista sovelluksista etsimme ensiksi mahdollisuudet estää ilmoitukset ja turhat kaveripyynnöt.
Eräänä yönä, kun en saanut unta ja pyörin rauhattomana sängyssäni, havahduin outoon valoon keittiössä. Meni hetki ennen kuin tajusin, että se tuli tyttäreni puhelimesta. Hän oli jättänyt puhelimensa lataukseen ruutupuoli ylöspäin ja sai Snapchat-viestejä kavereiltaan. Pimeässä talossa älypuhelimen ruudun valo oli yllättävän kirkas. Se, että kello oli puoli kolme yöllä ei hidastanut tahtia.
Mitenkä selittäsin mummulle käsitteen snapstreak? ”Se on sellainen juttu, jossa pitää kommentoida toisen viestiä 24 tunnin kuluttua sen saamisesta. Muuten ketju katkeaa.” Oleellista ei ole se, että onko toiselle asiaa. Tärkeää ei ole se, mitä kommentoi. Pääasia, että ketju ei katkea. Ja kun mummu olisi kysynyt: ”Mitä tapahtuu, jos ketju katkeaa?”. Ei mitään. Ei yhtään mitään. Ihan vain maalaisjärjellä ajateltuna se tuntuu kyllä typerältä.
Milloin me oikein kadotimme kykymme elää? Miksi me tarvitsemme yhtäkkiä opetusta siitä, kuinka käyttää aikaamme oikein ja kuinka olla vastaamatta sähköpostiin yöllä ja kuinka tulla toimeen vähemmällä? Milloin tästä tuli näin vaikeaa? Kadotimmeko me maalaisjärjen?
Korpialttari 
Rahayksikkö Hys Hys
Kyseinen Downshiftaus on sitä, kun kansa nousee barrikadille kansakunnan siirtyessä uuteen rahayksikköön. Kyseessä ei suoranaisesti ole uusi rahayksikkö vaan enemmänkin jonkin sortin uusi, ihmisen liikkeellepaneva yksikkö, jonka matemaattinen kaava voisi olla vaikka Raha/tunti, eli uusi rahayksikkö jaettuna ajalla. Tällaista raha-aika -yhteyttä olen seurannut, tajuamattani sitä täysin, jo kauan. Oikeastaan vasta kun kuulin erään hyvän ystäväni uudesta työsopimuksesta, joka ei sisältänyt ollenkaan tuntityötä. Kyseessä oli tämän uuden ajan ensimmäinen sopimus, jossa kuukausipalkka on kuukausipalkka, eikä ylitöistä makseta erikseen, vaan on suoraan kuukausipanoksesi kyseisessä yrityksessä. Tuollainen sopimushan on meille ”vanhankansan” työntekijöille ihan absurdi, eikä ystävänikään viihtynyt kyseisen yrityksen palveluksessa kovinkaan kauaa. Kuulostihan suoranaisesti siltä, että työnantaja osti ystäväni. Työnantajan (eli systeemin osallisen henkilön) on todella vaikea kontrolloida ihmisen työaikaa ja tehokkuutta. Toinen on tehokkaampi ja tekee työtehtävän nopeammin, toinen on hitaampi ja tekee työtehtävän hitaammin, tämähän on osa inhimillisyyttä. Oletin sopimuksen syyn olleen tämän.
Tänä päivänä, kun käteistä käyttävää ihmistä, jos ei nyt kuitenkaan leimata rahanpesijäksi tai väärentäjäksi, niin ainakin nyt vanhanaikaiseksi. Trendikästähän on käyttää maksupalvelua, pankkikorttia, luottokorttia, lähimaksua, puhelinmaksua jne. Tämä tekee rahasta todella näkymätöntä, melkeinpä olematonta. Bitit liikkuvat ja tavara ja palvelut vaihtavat omistajaa.
Kun Rahayksikkö Hys Hys lanseerataan, muuttuu todennäköisesti ruokakauppa kuukausimaksuiseksi, eli jos kuukausipalkka olisi esimerkiksi 1000 raha/tuntia, voisi ruokakaupan kuukausimaksusi olla esim. 100 raha/tuntia. Esimerkiksi tekninen puoli ja erityistavarat voisivat olla erilliset liikkeet tai nettimyynti. Eli kuukausimaksullisia samalla tapaa kuin puhe/nettiliittymät, puhelimet, tabletit, kanavapaketit, vuokrat, kuntosalit, auton polttoainekaasu, jopa autot (eräs pankki lanseerasi hiljattain) ovat nykyään.
Koska työnantajasi omistaa aikasi (eli sinut), samalla ruokakauppasi ja pankkisi omistavat kaiken kulutuksesi (rahasi) ja omistuksesi. Ihan niin kuin jo nyt. Jätä kiinteistövero maksamatta, niin huomaat hyvin pian, kuka omistaa talosi ja kiinteistösi.
Pankkiahan ei enää nykyään voi edes ryöstää, kun ei sinne pääse sisälle muutenkaan koskaan, vai oliko parituntia maanantaisin, silloinkaan ei käsitellä käteistä. Lainajärjestelyt voi nykyään hoitaa näppärästi jopa älytelkkarilla ja vaikka ruokakaupassa.
Te jotka downshiftaatte, olette tosiasiassa iso vaara tälle uudelle järjestelmälle. Ihmisen kuuluu kuluttaa kaikki palkkansa ja vielä vähän lisää. Sillä saadaan isot monopolinpelaajat jatkamaan kiinnostusta tähän järjestelmään. Mikäli kiinnostus katoaa, koittaa huonot ajat. Tällöin downshiftaajat todennäköisesti ovat niitä jotka ovat onnellisia ja pärjäävät, mutta valtaosalle ihmisistä muutos on ainakin henkisesti järkyttävä.
Kyse ei enää nykyään ole siitä kenellä on rahaa ja omaisuutta, vaan siitä kuka on velkaa kenelle. Esimerkiksi uuden puhelimen on jo kauan saanut osamaksulla halvemmalla kuin kertamaksulla. Aika nurinkurista.
Tämähän on tietysti ihan villiä teoriaa, eikö niin? 😊
Tästä ei sitten puhuta.
Mielenkiintoista. Tässä on vähän sama ajatus kuin elokuvassa nimeltä: In Time. Katso se, jos et ole katsonut. Muuten tähän pitää palata kasvotusten. 🙂
Tuosta (luettelosta) puuttuu käsite, tai pitäisikö sanoa määrite: ”Piiloutunut sosiaaliseen mediaan.” Nykysovellukset kun mahdollistavat mukasosiaalisenkin osallistumisen hiljentämis, -estämis, -yms. mahdollisuuksineen. Ilman, että sinuun itseesi pääsee käsiksi mistään kautta: siis eräänlaisen tirkistelyn. Se taitaa muutenkin trendi mennä sitä rataa, että ensin on UpShiftattava itsensä mahdollisimman moneen lähtöön, päästäkseen muodikkaasti DownShiftaamaan. Ja maksimalisoiduttava päästäkseen trendikkäästi minimalisoitumaan. Kun, (saatan kyllä olla vähän jäävi sanomaan), yksinkertaisintahan olisi – mummon mielestä ainakin olisi ollut – olla lainkaan sekaantumatta ”kaiken maailman kotkotuksiin.”🤔😎😇
Totta. Moni käy ”stalkkaamassa” toisia kertomatta mitään itsestään. Tapa sekin ja aikamme ilmiö.
Mä luulen, että koska nykyään on kaikkea loputtomasti tarjolla, on määriteltävä itselleen rajoituksia ja opeteltavaa uudelleen elämään sillä kaupunkilaisjärjellä. Sama pätee esim. ruokaan. Evoluution opettamat apinanaivomme ovat edelleen sitä mieltä, että kun rasvaista ja makeaa on vain harvoin tarjolla, sitä kannattaa syödä loputtomasti. Nykyään kun kaapit kuitenkin notkuvat herra snellmannia, täytyy opetella rajoittamaan itseään. Sama pätee viestintään, viihteeseen ja vähän kaikkeen.
Toki niinkin. Eikä monia laitteita kannata tai edes voi korjata, vaikka haluaisi. Mummun aikainen tavaran huolellinen käyttö ei aina edes onnistu. Ja muistuttaahan Raamattukin meitä kohtuullisuudesta, mikä ei silti ole välttämättä itsestäänselvyys millään elämän osa-alueella. Maalaisjärjen käytöllä pääsee kyllä pitkälle.