Mielessäni on viime päivinä pyörinyt vanha, ja moneen kertaan kerrottu cherokee-intiaanien legenda. Tarinan mukaan iäkäs cherokee-intiaani kertoo pojanpojalleen kuinka jokaisen ihmisen sisällä käydään taistelua. ”Poikaseni”, mies sanoo, ”sisällämme asuu kaksi sutta ja ne taistelevat jatkuvasti keskenään.”
“Toinen susista on paha. Se on vihaa, kateutta, mustasukkaisuutta, surua, katumusta, ahneutta, itsesääliä, häpeää, halveksuntaa, huonommuutta, valheita, väärää ylpeyttä, ylemmyydentunnetta ja egoa.”
“Toinen susista on hyvä. Se on iloa, rauhaa, rakkautta, toivoa, tyyneyttä, nöyryyttä, ystävällisyyttä, hyväntahtoisuutta, empatiaa, anteliaisuutta, totuutta ja uskoa”
Poikanen mietti isoisän kertomusta hetken ja kysyi sitten: ”Kumpi susista sitten voittaa?”
Vanha cherokee vastasi vain: ”Se, kumpaa ruokit”
Mitä tuohon sudenruokintaan tulee, niin itselleni oli aikoinaan Facebookista ehtinyt muodostua melkoinen ruokinta-automaatti tuolle pahalle sudelle. Jopa siinä määrin, että pienestä pahasta sudesta oli kasvanut jo iso paha susi. Kenties olin tehnyt vääriä valintoja päästäessäni tai pyytäessäni kavereikseni sellaisiakin ihmisiä, joiden linkittämät asiat, uutiset tai artikkelit ruokkivat vain kaikkea negatiivista sisälläni. Usein samat ihmiset eivät myöskään kommentoinnissaan edustaneet valoisinta tulevaisuudenuskoa tai muutenkaan positiivista maailmankatsomusta.
Ja kun aikasi seuraat kaikkea negatiivista, tulet huomaamattasi ruokkineeksi pahaa sutta sisälläsi. Tai niin ainakin minulle kävi. Edellisen postaukseni aikaan olin vielä jättänyt jäljelle Instagram-tilini, mutta jokin aika sitten poistuin sieltäkin. Ja toisin kuin moni tuulella käyvä luonnonlapsi, minä en tee comebackia palveluun, josta olen kerran lähtenyt. Omalla kohdallani viimeinen niitti oli Instagramin siirtyminen algoritmipohjaiseen kuvien esitystapaan. Toisin sanoen Instagram tietää mielestään parhaiten, mitä kuvia haluan nähdä. Ei kiitos, olen aikuinen ja osaan tehdä valintoja itse. Samalla on todettava, että myös Instagram on muuttunut paljon alkuajoista. Kauniiden kuvien ja hienojen oivallusten sekaan on tullut loputon määrä hämäriä mietelauseita ja kuvia, jotka ovat niin lähellä pornoa, kuin vain voi ilman, että sääntöjä rikotaan. Pitäkää tunkkinne! (Lisäys 10.1.2017: Palasin kuitenkin Instagramiin. Valitsen vain tarkemmin seurattavani, niin höttöiset mietelauseet ja pehmoporno pysyy poissa. Tuulella käyn siis minäkin.)
Mutta sen olen huomannut täällä somettomuudessa eläessäni, että on ihanan rauhallista ja mukavaa. Ei tule koko ajan eteen pseudotieteellisiä maahanmuuttotutkimuksia, vainoharhaisia tulevaisuudenkuvia tai maailmanloppua ennakoivia välimallin profeettoja. Saa ihan vain keskittyä tähän normaaliin elämän ja arjen haastavuuteen. Enkä nyt tarkoita, että siellä Facebookissa tai Instagramissa olisi ollut vain huonoa ja negatiivista, mutta yllättävän paljon sitäkin siellä oli. Enkä minä yksinkertaisesti halua ruokkia sitä sutta sisälläni, joka elää yltäkylläistä elämää negatiivisuuden voimalla. En suosittele sitä sinullekaan.
Ehkäpä sinäkin pysähdyt miettimään, että kumpaa sutta sisälläsi ruokitaan ja kuka sitä ruokaa oikein tarjoaa.
Korpialttari 
Tie, totuus ja elämä? Olisikohan ne meille jokaiselle täsmälleen sama asia ja merkitys. Onko tie oma, onko totuus oma ja elämä oma? Olisiko vain niin yksinkertaista, että rakastamalla, rehellisyydellä ja anteeksiannolla voi saavuttaa jotain, joka lopulta antaa vastauksen: minä elin hyvän elämän? Tarvitaanko muuta, jos ymmärrät tien, totuuden ja elämän merkityksen. Tarvitaanko ylistystä ja saarnaa, jos se oma kirkko on sydämessä ja usko siellä omana henkilökohtaisena asiana. Jeesus oli aika veijari, antoi loputtomia pohdiskelun aiheita ja taas näitä täällä korvessa mietitään…
Hei Joosua. Kiitos kommentistasi. Jeesus sanoi olevansa tie, totuus ja elämä. Se, mitä hän sillä tarkoitti ei liene mielipidekysymys. Mutta luulen, että olet kyllä oikeassa siinä, että monesti meille ihmisille löytyy omat tie, totuus ja elämä. Edelleen olen kanssasi samaa mieltä siinäkin, että nuo kolme arvo, rehellisyys, rakkaus ja anteeksianto ovat ehdottoman välttämättömiä arvoja hyvää elämään. Jeesus oli totisesti aika veijari ja pohdittavaa riittää todellakin. Mutta kun Jeesus sanoi olevansa tie, totuus ja elämä, niin hän jatkoi sanomalla: ”Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Ja siitä kannattaa mielestäni saarnata ja laulaa ylistystä. Tulehan joskus VH-iltaan pohtimaan mielenkiintoisia asioita ihan kasvotusten.