Näin lähestyvien vaalien alla sattuu aika ajoin silmiin syytöksiä poliitikkojen takinkääntötempuista. Elämäänsä sisältöä etsivät wannabe-journalistit kuluttavat aikaansa selailemalla jonkun pinnalla olevan poliitikon vanhoja puheita ja kirjoituksia ja toden totta he löytävät esimerkkejä selvästä takinkäännöstä. Siis siitä, että tarkkailun kohteena oleva poliitikko on joskus sanonut jotakin tai ollut jotakin mieltä jostakin ja uusimpien haastattelujen mukaan näyttää muuttaneensa mielipidettään. Mikä skandaali!
Sarkasmi sikseen. On hyvä, että poliitikkoja ja muitakin ihmisiä otetaan kiinni heidän puheistaan. Toistuva mielistely ja pe***ennuolenta pitääkin poimia pois ja paljastaa. En ole niin sinisilmäinen, ettenkö ymmärtäisi poliitikkojen sortuvan helposti populismiin ja äänten kalasteluun sopivia mielipiteitä esittämällä. Kuitenkin mielestäni populistin leima lyödään poliitikkoon tänä päivänä ihan yhtä nopeasti kuin rasistin leima maahanmuuttoa kritisoivaan, narsistin leima karismaattiseen johtajaan ja vihapuheen leima kaikkeen negatiiviseen kommentointiin.
Me halveksimme takinkääntöä sen tähden, että se on meistä äärimmäistä epärehellisyyttä. Voi se sitäkin olla. Samalla aikaa se voi olla äärimmäistä rehellisyyttä. Meistä jokainen kuitenkin arvostaa tutkijaa, joka on vuosikausia tutkinut vaikkapa ilmastonmuutosta. Hän on saattanut olla skeptinen tuota ilmiötä kohtaan ja on saattanut arvostellakin ilmastonmuutoksen puolestapuhujia. Jos sama tutkija kuitenkin kiistattomien todisteiden ja muuttuvien olosuhteiden vakuuttamana päätyy uudelle kannalle, ei kai häntäkään tarvitse leimata takinkääntäjäksi? Jokaisella on kai oikeus sanoa: ”Tässä asiassa olen ollut väärässä. Luulin vilpittömästi olevani oikeassa, mutta joudun myöntämään erehtyneeni.” Eikö se ole kaikkein arvostettavinta rehellisyyttä?
Minä olen monta kertaa joutunut myöntämään olevani väärässä. Monta kertaa olen jättänyt sen myöntämättäkin. Niinä harvoina kertoina, kun itse olen ollut oikeassa ja toinen on myöntänyt minulle olleensa väärässä, on päällimmäinen tunne ainoastaan arvostus ja kunnioitus. Vahingonilolla ei sellaista hetkeä halua pilata.
Itse asiassa jokaisella meistä on oikeus muuttaa mieltämme. Suositeltavinta se on silloin, kun mielenmuutoksemme perustuu faktoihin eikä vain tarpeeseen olla mieliksi toisille. Jos me pidämme itse kiinni tästä oikeudestamme, niin suokaamme se muillekin. Jopa poliitikoille. Joskushan heidänkin mielenmuutoksensa on puhtaasti paremman asiatiedon ja syvällisemmän perehtymisen seurausta.
Näillä ajatuksilla toivotan kaikille hyvää uutta vuotta ja mielenkiintoisia presidentinvaaleja 2012!
Korpialttari 
*Peukutan* tätä kirjoitusta. Jeah!
Otan vastaan *peukutuksesi*!
Eiköhän takinkääntö ole termi, jota poliitikot ovat itse(kin) kehittäneet ikäänkuin pehmentämään valehtelun vaikutuksia. Onhan huomattavasti lievempi vaikutus sanoa: hän käänsi takkinsa, kuin sanoa hänen valehdelleen äänestäjille. Vaikka loppujen lopuksi kysymys on ihan samasta asiasta. Harvoin – jos koskaan – kuulee poliitikon sanovan rehellisesti: en voi luvata mitään varmaa, koska, kuten tiedätte, politiikka ei ole niin yksinkertaista että homma onnistuisi tuosta vaan. Mutta lupaan yrittää parhaani.
Eipä taitaisi tosin tulla valituksikaan noin rehellinen ehdokas! Jotenkin nurinkurisesti kansa taitaa odottaa maailmoita syleileviä lupauksia, vaikka tietävät niiden olevan lähes mahdottomia toteuttaa. Jonkinlainen itsepetos näyttäisi siis olevan vallalla niin poliitikkojen, kuin äänestäjienkin keskuudessa. Jokainen ajatteleva ihminen tietää, että demokratia ei todellakaan ole nopeiden tapahtumien järjestelmä. Vaan mitä demokraattisempi demokratia, sitä hitaammin asiat etenevät. Uskaltaisin väittää Israelin demokratian olevan melko pitkälle kuvatun kaltainen! Katselin joku aika taaksepäin dokumenttia, jossa ihmeteltiin Jaffakadulle (muistaakseni), jota itsekin olen paikan päällä ollut ihmettelemässä, rakenteilla ollutta raitiovaunureittiä. Asian pitkissä kantimissa ollut hidas edistyminen selittyi sillä, että heidän demokratiassaan kaikkien reitin varrella asuvien, sekä kaikkien liikkeenomistajien oli saatava sanoa mielipiteensä ja mahdolliset huomautuksensa hankkeesta.
Valistunut diktaattori – on luonnehdinta joka nousee tuosta mieleeni ajalta, jolloin kävin Prosessikurssia Kokkolassa. Kurssikaverina ja labraryhmämme aivoina oli älykkö kaveri, jolle matematiikka (ihan sama liittyikö tuo fysiikkaan tai kemiaan, tai ihan vaan matematiikkaan) tuntui olevan helppo nakki. Hänen motiivinaan tuolle kurssille hakeutumiseen taisikin olla, että se liittyi kemiaan. Poliittisen järjestelmän parhaaksi vaihtoehdoksi hän esitti valistunutta diktatuuria. Vahinko vain, että ei ole olemassa, meidän ihmisten keskuudessa, sellaista diktaattoriainesta joka pysyisi valistuneena päästyään vallan kahvaan kiinni. Ainoa, johonka määritelmä sopii on itse Jeesus, joka ei ole tästä maailmasta, mutta tulee aikanaan ottamaan vallan todellisena valistuneena diktaattorina. Sitä odotellessa täytynee yrittää parhaimmillaan pärjätä demokratialla, joko näennäisellä tai todellisella.
Maailmankaikkeuden synnystä tuolla kaverilla oli käsitys, että Jumala oli kyllä laittanut kaiken alulle, mutta ei sen jälkeen ole sekaantunut asioihin. Siis taitaa olla kysymyksessä teistinen evoluutio. Ihan varma en ole oliko hänen opissaan Jumala kuollut pois tehtyään tehtävänsä, vaiko vain muuten passiivinen. Jeesus sanoi että ”helpompi on kamelin käydä läpi neulan silmästä, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Lisäisin tuohon omana käsityksenäni että myös älykkään ihmisen näyttäisi olevan vaikea nöyrtyä ”lapsen kaltaiseksi”, voidakseen päästä sisälle pelastukseen. Mutta ei ole eri tietä rikkaille ja älyköille!
Tulla järkiinsä ei siis ole synonyymi takinkäännölle, vaan: tulemista järkiinsä! Esimerkkinä ateisti joka antaa pelastaa itsensä (Huom! Tämä ei ole kutsu tietylle taholle verbaaliseen kädenvääntöön, vaan ihan vain esimerkki ;)), tai vaikkapa nuo kaksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä pois potkittua, jotka eivät sentään katsoneet voivansa ihan mitä tahansa sulattaa. Viime mainittu osoituksena siitä että ihan yllättävältäkin taholta saattaa vielä löytyä ihan oikea moraalinen selkäranka!