Korpialttari

Vuorisaarna (Wikipedia)

Otsikko ei liity varsinaisesti tämän postauksen aiheeseen, ainakaan suoraan. Siitä on kuitenkin hyvä juontaa ajatus: voiko ulkomailta tulla mitään hyvää tänne meidän rakkaaseen Suomeemme?

Mietiskelin erilaisia otsikkovaihtoehtoja, mutta päädyin sitten tuohon. Vaikkapa vaan muistutukseksi siitä, että ollaan sittenkin operoimassa hengellisellä blogilla (vaikka ehkä aina ei siltä tuntuisikaan?).

Ajattelin otsikoksi muun muassa: vastakaikuja, mutta totesin kaiun ominaisuudeksi sen että se toistaa sitä mitä sille on huudettu. Kun tämän postauksen tarkoitus on hieman ajella kuin lohi (tai Esko Aho muinaisessa kampanjoinnissaan) vastavirtaan.

Aloitan kronologisessa järjestyksessä siitä ajasta jolloin  asuimme Ruotsissa vuosien 1978 – 1982 aikana noin reilut kolme vuotta. Ruotsin sosiaaliturva osoittautui erityisen väljäsääntöiseksi ja löysäkätiseksi kuten ”lintukodolta” odottaa saattoikin, ja asetti kansalaiset suureen houkutukseen sen väärinkäyttämiseksi. Esimerkkinä sairauslomalle ilmoittautuminen: ilmoituksen saattoi tehdä täkäläisen kelan puhelinautomaattiin, jolloinka ensimmäinen vuorokausi meni karenssiin.

Mutta oletetaan että soitit itsesi sairaaksi sunnuntai-iltana klo 23:55, niin tuo sunnuntaista jäljellä oleva viisiminuuttinen riitti karenssiin ja palkka juoksi heti maanantaista! No, tuossahan ei sinällään ole vielä mitään väärää, sehän vain teki asian vähemmän byrokraattiseksi ja joustavaksi. Olen sen verran laiska tekemään tarkistuksia, etten tarkalleen tiedä, enkä muista miten kauan oli mahdollista olla pois omalla todistuksella, mutta tarinat erilaisista, muun muassa suomalaisten kunnostautumisista systeemin hyväksikäytön saralla eivät kovasti mairittele, eivätkä saa tuntemaan ylpeyttä omasta suomalaisuudestaan. Ainakaan ne eivät vahvista kuvaa suomalaisista umpirehellisinä.

Yhtenä esimerkkinä voisin mainita sairaskirjoilla olon Ruotsissa, ja saman aikaisesti työssä Suomessa! Tasapainon vuoksi haluan tuoda esiin vähän tätäkin näkökulmaa senkin uhalla, että saisin kantelupukin leiman otsaani, kuitenkin tietoisena siitäkin etteivät nämä asiat mitenkään siinä mielessä salassa ole tapahtuneet, etteivätkö olisi yleisemminkin tiedossa. Sitä paitsi lupasin tässä eräänä päivänä Ramille antaa tämänkin näkökulman tähän blogiin.

Mitäkö tällä kaikella sitten haluan sanoa? No ainakin sitä, että meissä jokaisessa asuu integroituna pieni systeemin hyväksikäyttäjä, joka kyllä tarttuu tilaisuuteen kun siihen on mahdollisuus. Kuka herkemmin, kuka vähemmän herkästi. Meille saattaa tulla Raamatun tuhlaajapoikakertomuksen vanhemman veljen – miks mulle ei mitään – asenne. Tosin kyllä näissä sosiaaliturva – kysymyksissä jossain määrin oikeutetustikin.

Ja sitten tänne Suomeen takaisin. Pietarsaaren UPM:n tehtaiden paperitehtaalla ja kuivatusosatolla noihin aikoihin työskennelleet mahtoivat tuntea, tai ainakin ovat kuulleet huhuja viitosvuoron legendaarisista väittelyistä. Prosessityön etuja(?) on, että kun kaikki toimii ja homma on valvontatyötä, saattavat yhteiskuntapoliittiset kysymykset nousta arvoon arvaamattomaan. Eikä siinä keskustelussa tietenkään voida jättää täysin huomiotta maahanmuuttajia, ja ulkomaalaisia yleensä.  Lukemattomat (jos hiven liioittelua sallitaan) ovat ne väittelykerrat (joissa äänen volyymi välillä kohosi sellaisiin korkeuksiin, että heikkohermoisempi, jos tuolloin olisi astunut sisään ohjaamoon, olisi saattanut kauhusta kiljuen juosta karkuun) jolloin olen todennut: ”Minua ei ainakaan yhtään lohduta ajatus että tultuani huijatuksi: olipahan huijari ainakin suomalainen!”

Tuo ajatus huijaamiseta nimittäin nousi hakematta esiin tuolloin kiihkoa nostattavassa, suoraan Saksasta tuotavien, ohi virallisten kanavien tuotujen autojen hinta/laatu -suhteesta väiteltäessä. Niissähän ei ainakaan tuolloin voinut olla kerta kaikkiaan mitään hyvää, ja saksalaiset huijarit ajoivat porakoneella mittarilukemat pienemmiksi, ikäänkuin suomalaiset eivät lainkaan hallitsisi ja käyttäisi moista tekniikkaa!

Tuon otsikon jae jatkuu vastauksella: ”tule ja katso.” Ehkäpä meidänkin olisi syytä katsoa ulkomaalaisia uudesta näkökulmasta!