Korpialttari

Leif Lindeman laulaa laulussaan olevansa liian herkkä mies tähän elämään. Joskus minustakin tuntuu aivan samalta. Hengellisissä piireissä puhutaan usein sinänsä hienosta ja lohdullisesta käsitteestä: ansiottomasta armosta. Se on kristillisen elämän ydinkäsitteitä ja asia, joka kannattaa aina pitää mielessä. Ansioton armo tarkoittaa vain sitä, ettei Jumalan armoa voi ansaita.

Joskus kuitenkin kaltaiselleni välimallin pastorille iskee rimakauhu. Ei näet tarvitse lukea kovinkaan montaa elämäkertaa tai muistelmaa, niin jostakin löytyy mies tai nainen, jonka asenne, teot ja kurinalaisuus ovat kuin toiselta planeetalta. Olen viime aikoina lukenut parikin kirjaa, jossa lähetystyössä käyneet kertovat kokemuksiaan. Lähtö työkentälle ilman vakinaista palkkaa, asuminen savimajoissa tai perheestä erossa oleminen tuntuvat olevan vain normaalia vaatimuksia heidän kutsumuksessaan.

Samoin törmään ihmisiin, jotka ovat paastonneet neljänkymmenen päivän paastoja tai rukoilleet vuosikausia asiansa tähden. Luinpa tänään John Wesleystä, joka kertoi saarnaajilleen: ”Jos ette vietä vähintään viittä tuntia päivässä Jumalan läsnäolossa, niin vaihtakaa alaa”. Kaikki nämä ovat toki hienoja kuvauksia tinkimättömästä asenteesta ja kunnioitettavasta sitoutumisesta. Minulle tulee kuitenkin joskus sanomaton riittämättömyyden tunne moisten sankarien edesottamuksia lukiessani.

Vääjäämättä nousee silloin mieleeni kysymys, että kelpaankohan minä ollenkaan? Onko minusta tähän? Tarvitaanko minua edes mihinkään? Pitäisikö minukin vaihtaa alaa? Ne ovat jokaisessa työssä ikäviä kysymyksiä, mutta vielä enemmän pastorin tehtävissä. Tänä syksynä tuli kymmenen vuotta täyteen pastorin tehtäviä. Toisin sanoen kymmenen vuotta säännöllistä puhevastuuta, vastuunkantoa ja hengellistä työtä. Silti tuntuu, että en ole tehnyt mitään.

Siksi kysynkin sinulta, joka tunnistat itsesi tästä: Miten sinä kuljet yli kutsumuskriisin tai arvottomuuden tunteen?

Ps. Seuraavan postauksen laitan todennäköisesti Global Leadership Summit -tapahtuman jälkitunnelmista.

Pss. Laitoin tämän saman postauksen jo muutama päivä sitten, jostakin syystä WordPress poisti sen joka kerta. Kokeilen nyt uudestaan.