”Jos sinulla on henkilökohtainen suhde Jeesukseen Kristukseen ja Jumalaan, olet uskonnollinen kristitty. Minulla itselläni ja monella kaltaisellani ei välttämättä ole henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen Kristukseen ja Jumalaan. Me uskomme kuitenkin kristillisyyteen kulttuurillisena ja sosiaalisena identiteettinä ja moraalisena ohjelmana. Tämä tekee meistä kristittyjä.” –Anders Behring Breivik
Olen tässä kamppaillut itseni kanssa, että pitäisikö korpialttarillekin kirjoittaa ajatuksia Norjan tapahtumista, vai pitäisikö olla hiljaa. Tottakai tuo järkyttävä tapahtuma on (luonnollisesti) innoittanut lukemattoman määrän bloggaajia, toimittajia ja kolumnisteja kertomaan ajatuksiaan ja näkökulmiaan aiheesta. Monen loistavan kirjoituksen ohella sekaan mahtuu naiiveja ja suorastaan typeriäkin kirjoituksia, mutta ehkä jätämme niiden ruotimisen sikseen.
Henkilökohtaisesti olen melko ärsyyntynyt Suomessa käytävästä keskustelusta. Mikael Jungerin esitystä Jussi Halla-Ahon hyllyttämisestä kuvaa mielestäni hyvin Twitter-seurattavani MannerheimCGE:n twiitti: ”Demarit kasaavat norjalaisista arkuista suurta puhujanponttöä saadakseen itsensä näkyville ja äänensä kuuluville!”. On masentavaa seurata sitä intoa, millä norjalaisen mielipuolen teko sälytetään suomalaisten poliitikkojen syyksi. Tässä postauksessa en käy kuitenkaan tätä kappaletta enempää myöskään politiikkaa pohtimaan.
Se, mitä olen pohtinut kaikkein eniten on tuo uutisoinnin alkuvaiheessa esille noussut Breivikin kristillisyys. Aiheesta ovat minua paremmin ja asiantuntevammin kirjoittaneet muun muassa Pasi Turunen ja Juha Ahvio, joten en käy parempiani tässä asiassa haastamaan. Joitakin huomioita kerron kuitenkin:
1. Nykymaailmassa on noussut jonkinasteiseksi muoti-ilmiöksi tietynlainen kulttuurikristillisyys. Sillä ei ole mitään tekemistä vakaumuksellisen kristillisyyden tai ’uskovaisuuden’ kanssa, vaan se tarkoittaa sitä, että ollaan ’lähinnä’ kristittyjä. Siis siinä mielessä, ettei olla ainakaan muslimeita, juutalaisia tai hinduja. Raamattu ei kiinnosta, rukousta ei tarvita ja kirkkoon kuulutaan hääpalveluiden ja jouluperinteiden vuoksi. Suuri osa suomalaisista kuuluu tähän kategoriaan. Jos heidän pitää valita, he sanovat olevansa kristittyjä, mutta muistavat nopeasti lisätä etteivät ole kovin uskonnollisia, ettei hihhuliksi erehdytä luulemaan.
Amerikkalaisessa yhteiskunnassa tilanne on se, että sekulaarinkin poliitikon on jossakin vaiheessa uraansa siteerattava raamatunlauseita ja puhuttava Jeesuksesta ”henkilökohtaisena vapahtajanaan” varmistaakseen uskovien äänet. Siitä huolimatta kristillisyys on heille vain osa poliittista profiilia, ei välttämättä syvä sydämen vakaumus. Kun kristillisyydestä tulee vain kappale ylläpidettävää imagoa ja sosiaalista identiteettiä se menettää merkityksensä ja mahdollistaa monenlaiset väärinkäytökset. Yhtäkkiä on tärkeää puolustaa kristillisiä arvoja – ei niiden sisällön vuoksi – vaan vastavoimana muille. Joulu ei ole tärkeää sanomansa vuoksi, vaan vastavoimana inhottavalle Ramadanille ja niin edelleen…
2. On myös huomattava, että ääriliikkeillä tai -ideologioilla on taipumuksena sekoittaa omaan pataansa sellaisia toisen ajatusmaailman aineksia, jotka siihen sopivat. Kansallissosialistista Saksaa aikoinaan johtanut Adolf Hitler sekoitti natsi-ideologiaansa Martti Lutherin juutalaisvastaisia opetuksia ja muita kristillisiä ajatuksia siltä osin, kuin ne soveltuivat. Samoin hän rakensi rotuoppia puolitieteellisillä tutkimuksilla ja julkaisuilla. Okkultimismi ja ennustajatkaan eivät olleet poissuljettuja komponentteja kolmatta valtakuntaa rakennettaessa.
Samoin Breivik sekoittaa sopivasti kristillisyyttä, vapaamuurariutta, temppeliritareita, islamia ja kansainvälistä politiikkaa ideologiaan, jossa terroriteot, joukkomurhat ja joukkotuhoaseet porisevat kaikki sopuisasti yhdessä padassa.
Luulen, että me kaikki olemme tietyllä tapaa samassa tilanteessa: Minua kristittynä, uskovana ja pastorina suututtaa, että joku käyttää minulle tärkeitä arvoja näin räikeästi väärin. Olen varma, että monia muslimeita ärsyttää se, kuinka muutama ääri-ihminen on kaapannut heidän uskontonsa ajaakseen poliittisia tai uskonnollisia päämääriään jopa väkivallan tai terrorin keinoin (siis muissa, kuin Breivikin tapauksessa). Olen varma, että poliitikkoja, kuten Halla-Ahoa tai muita tässä keskustelussa profiloituneita harmittaa se, että heille tärkeää politiikkaa pilataan tällaisillä ääriteoilla.
Apt 11:26 ”…Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi.” Kristittynä oleminen on opetuslapseutta, Jeesuksen seuraamista. Sosiaaliseksi identiteetiksi tai imagoksi sitä ei ole koskaan tarkoitettu.
Korpialttari 
Hyvää kamaa, Rami! Tässä sitä oikein huomaa toivovansa, että olisi itsekin noin valveutunut ja tarkkasilmäinen yhteiskunnan kiemuraisista epäkohdista. Sitä usein kuulee ja näkee uskoviin kohdistuvia outoja näkemyksiä, ja haluaisi niitä oikoa vakuuttavin ja hyvin sanankääntein. Ehkä joskus uskaltautuukin jotain päästämään suustaan.
Taidanpa tyytyä kuitenkin antamaan panokseni näihinkin asioihin musiikin universaalilla kielellä. Eli Rokk vain! =)
Hei Mazi,
Kiitos kauniista sanoistasi. Luulen, että sinä osaat kyllä pohtia asioita omalla tarkkasilmäisyydelläsi ja hyvin sanakääntein.
Kirjoittaminen ei koskaan ole ollut minun vahvuuteni ja teen kovasti töitä yltääkseni edes tälle tasolle. Silti teen edelleen ihan yksinkertaisiakin kielioppi- ja kirjoitusvirheita blogeissani. Sisältö kuitenkin kai ratkaisee.
Jos innostut bloggaajaksi, niin minusta saat kyllä vakiolukijan.
Asiatekstiä Rami. Olen samaa mieltä näistä, ja hyvä että päästit oman äänesi vaikka muita onkin jo äänessä. Mitä useampi rakentaa, sitä harvempi hajottaa.
Ensimmäisestä kohdasta tulivat mieleen Obama ja Bush. Heidän tekonsa ovat aivan ristiriidassa puheittensa kanssa.
Kulttuurikristillisyyden ja opetuslapseuden eroa ei mielestäni Suomessa voi liikaa korostaa. On täällä sen verran paljon hapatetta nimittäin.
Kiitos Janne,
Obaman ja Bushin puheiden ja tekojen välillä vaikuttaa kyllä olevan ristiriitaisuuksia. Heidän vakaumuksensa syvyyttä en silti itse koe olevani kelvollinen täältä kaukaa arvioimaan.
Uskon, että kansankirkkoon kuuluminen on paljon hyvän ohella saanut ihmiset ymmärtämään kristinuskon väärin. Ajatellaan, että kyse on vain nimestä kirkon jäsenrekisterissä. Valitettavaa, etteivät monet näe sitä, kuinka kaukana me olemme ihan siitä alkuperäisestä ideasta.
Kiitos Rami tuosta Korpialttarin ABB:tä koskevasta blogista, se oli asiaa. Jos häntä sanotaan kulttuurikristityksi, häväistään kahta arvokasta sanaa: kulttuuri ja kristitty.
ABB tuntuu virheellisesti ajatelleen, että välttääkseen henkilökohtaisen uskomisen ja kilvoittelun voisi tekeytyä tuollaiseksi. Kulttuuri on kuitenkin sellaista inhimillisyyden jalostamista ja viljelyä, joka ei oikein pinnallisella tekeytymisellä johda parhaimmillaankaan muuhun kuin säälittäviin tuloksiin. Uskonasioissa pätee samoin aitouden ja rehellisyyden vaatimus. Kaikki on tosin Herran työtä meissä. Ulkokultaisuuden kiusauksessa ovat enemmistökirkkoon ja vähemmistökirkoihin kuuluvat mielestäni samalla viivalla, vaikka kiusauksen muodot vaihtelevat. Kukin toimikoon uskonmääränsä mukaan.
Tässä häsläkässä nousi esiin vihapuhe. On oikeastaan järkyttävää, että mediassa ei ymmärretä vihapuheeksi asenteelista puhetta konservatiivikristityistä tai vaikkapa Israelin ystävistä.
Terveisiä Rovaniemen ev.lut. seurakunnasta.
Hyvä Rami!
Loistava kirjoitus, Rami!
näin !
”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” (Joh. 15:13)
Mielestäni aletaan olla tilanteessa jossa ilmaisu: ääri – sitä tai tätä – on liiallisessa(?) käytössä pilalle kulunut. Jokseenkin samaan tapaan kuin ”huippu.”
Ylläolevassa lainauksessa on Jeesuksen oma kommentti siitä millaista on todellinen rakkaus.
Jos ääri – nimikettä on pakko käyttää kristillisissä yhteyksissä, voidaan Jeesusta hyvällä syyllä kutsua äärikristityksi, sillä Hän antoi henkensä, ei ainoastaan ystäviensä, vaan myös vihollistensa puolesta!
Väheksymättä tietenkään yhtäkään niistä, jotka Kristuksen nimen tähden ovat kärsineet marttyyrikuoleman.
Meillä ihmisillä taitaa olla taipumusta käyttää sanoja muutenkin pilalle. Kirjassaan ”Mikä armossa on niin ihmeellistä” Philip Yancey kuvailee, kuinka ”Armo” on viimeinen suuri sana, jota ei ole pilattu.
Hän kertoo, kuinka me sanomme rakastavamme vaikkapa hampurilaisia tai rakastavamme uutta autoamme, vaikka rakkaudella ei ole mitään tekemistä kummankaan kanssa.
Samoine me vihaamme liikenneruuhkia tai vihaamme hillosipuleita, vaikka aito viha on kai varattu johonkin aivan muuhun.
Samalla tavalla me ylikäytämme ”ääri” etuliitettä tai leimaamme ihmisiä rasistiksi tai narsistiksi melko keveinkin perustein. Se taitaa olla kuitenkin jo toinen tarina se.
Jeesus on äijä!
Hyvä kirjoitus!
Kun armo otettiin tässä puheeksi, niin se on ollut viime aikoina paljon mielessä.
Armo on ihmeellinen samalla tässä hetkessä, mutta myös tulevassa oleva eskatologinen, ihmisjärjen yläpuolella oleva asia, jota kukaan ei voi ansaita millään teolla. Kaikki voivat saada lahjaksi Jeesuksen sovitustyön kautta. On todella hienoa, että on jotain sellaista, jota ei voi ylittää eikä alittaa koskaan.
Kiitos Pentti, kommentistasi. Vastaan tänne alemmas, kun wordpress ei salli kovin montaa vastausta peräkkäin.
>> Ulkokultaisuuden kiusauksessa ovat enemmistökirkkoon ja vähemmistökirkoihin kuuluvat mielestäni samalla viivalla, vaikka kiusauksen muodot vaihtelevat. Kukin toimikoon uskonmääränsä mukaan.
Tästä olen ehdottomasti samaa mieltä. Itse olen koko elämäni toiminut kansankirkkoon nähden vähemmistäkirkon piirissä ja mainitsemasi kiusaus ulkokultaisuuteen on aivan (liian) lähellä meitä kaikkia. Teologinen ylemmyydentunne oman opin puolesta on mahdollista sille, joka antaa sydämelleen siihen mahdollisuuden, taustasta riippumatta.
>> On oikeastaan järkyttävää, että mediassa ei ymmärretä vihapuheeksi asenteelista puhetta konservatiivikristityistä tai vaikkapa Israelin ystävistä.
Saman huomion olen tehnyt tästäkin. Joskus tuntuu, että vihapuheelle on tilaa, jos kohde on sopiva. Tragikoomista on sekin, kuinka voi löytää sellaisia kommentteja, joissa vihaamalla tuomitaan vihapuhe.
Tyyli voisi olla vaikka: Breivik on ihan vi**n hullu, k**ipää. Tommoset vihaajat pitäis hirttää m**ista ja ampua!
Riittäköön tämä fiktiivinen esimerkki pointiksi.
Siunausta ja upeaa loppukesää Rovaniemelle ja sinulle henkilökohtaisesti.