”Jotta Vinttikoirat saadaan juoksemaan oikeaan suuntaan, lehdistöaitiossa oleva mies ohjaa tekojänistä ja pitää sen juuri koirien kuonojen edessä, niin etteivät ne aivan saavuta sitä. Koirat jahtaavat jänistä radan ympäri. Kerran Floridassa lehdistöaitiossa oleva mies oli valmiina käynnistämään tekojäniksen. Kaikki koirat haukkuivat häkeissään. Kun mies painoin käynnistysnappulaa, jänis lähti juoksemaan ja koirat lähtivät sen perään. Mutta kun jänis kääntyi ensimmäisesta mutkasta, se räjähti oikosulun seurauksena. Yhtäkkiä koirat eivät tienneet mitä niiden pitäisi tehdä. Niillä ei enää ollut jänistä, jota jahdata: rautalangasta riippui vain palanen turkkia.” – Craig Groeschel, Se jokin. Päivä Osakeyhtiö 2009.
Craig jatkaa kirjassaan vielä kuvausta siitä, kuinka jotkut koirista vain lysähtivät paikoilleen läähättämään. Toiset yrittivät juosta aida läpi ja niiltä murtui kylkiluita. Jotkut koirista vainm haukkuivat yleisöä. Yksikään koirista ei juossut kisaa loppuun.
On pakkoa kysyä, että onko sinulta joskus räjähtänyt jänis? Kysymys on relevantti, olit sitten yrittäjä, toimitusjohtaja, urheiluvalmentaja tai seurakunnan pastori. Itse asiassa jokaisessa johtajuutta vaativassa tehtävässä on olemassa sama vaara: räjähtänyt jänis. Vaikka kaikki elämä on arvokasta, niin ihmisiä ei silti pitäisi rinnastaa koiriin. Siitä huolimatta meille käy samoin: kun näky katoaa, niin jotkut meistä istuvat vain paikoilleen läähättämään. Toiset touhuvat niin, että satuttavat vain itsensä ja jotkut päätyvät haukkumaan kaikkea ympärillään liikkuvaa.
Minä olen nähnyt saman ilmiön työpaikoilla, jossa johdon vilpittömät ja hyvää tarkoittavat strategiat eivät välity työtätekevien portaaseen oikein (jos mitenkään). Seurauksena on hämmentymistä, turhautumista ja jopa vihaa. Olen nähnyt seurajoukkueita, joiden harjoittelusta on kadonnut näky ja tavoitteet. Jänis on räjähtänyt. Jäljellä on vain päämäärätön rutiini ja puolivillaisesti tehdyt suoritteet. Erityisen tuhoisaa tämä on toki seurakunnissa. Hengellisyys kun on ja tulee aina olemaan vapaaehtoista toimintaa. Ihmiset ovat siis tulleet mukaan omasta tahdostaan ja omasta tahdostaan he myös jäävät pois, jos suunta ei ole selvillä.
Vision tai näyn välittäminen toisille on haastava tehtävä. Jokainen moista yrittänyt tietää miltä tuntuu puhua innostuneesti uudesta näystä, kun edessä on kasa suomalaisia kylmäsydämisiä kivikasvoja. Eväkään ei värähdä ja tuntuu, kuin puhuisit seinille. Silti sinun on välitettävä näkyä toisille kerta toisensa jälkeen. Johtajana se on sinun tehtäväsi. Ilman näkyä porukka vain väsyy ja palaa loppuun.
Onko sinun jäniksesi räjähtänyt? Mistä uusi jänis tilalle? Mitä seuraamuksia siitä oli sinun tapauksessasi?
Korpialttari 
Vastaa