Reaalimaailman haasteet ovat pitäneet minut sen verran kiireisenä, että alttarille ei ole oikein ehtinyt palaamaan. Nyt on kuitenkin sopiva hetki tuumailla maailman menoa.
Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä Tero Kartastenpää intoutuu ateistin näkökulmasta pohtimaan suvivirren sopivuutta monikulttuurilliseen koulun juhlaan. Kristillisyys kun tuntuu yleisesti ottaen olevan sellaista kulttuuritonta höttöä, joka ei sovi mihinkään, eikä kuulu kenellekään.
Itse kasvoin helluntaiskenessä, enkä sen myötä ole koskaan kuulunut kirkkoon. Siksipä minunkaan ei tarvinnut osallistua kirkollisiin toimituksiin sen enempää koulussa kuin armeijassakaan. Minä en kirkon touhuja kokenut ahdistaviksi, lähinnä ne tuntuivat olevan täynnä mitään sanomatonta diibadaabaa, kun pappi yritti olla ketään loukkaamatta.
Suvivirren muistan silti laulaneeni aina erityisellä innolla. Jotenkin kyseinen virsi oli selkeä signaali kouluvuoden päättymisestä ja odottavasta kesälomasta. Sitä tuo laulu merkitsi silloin ja sitä sen merkitsee vieläkin.
On silti olemassa meitäkin, joita ärsyttää se, että uskonto pitää saada kaikkialta pois näkyvistä ja kuuluvilta. Kaikille kyllä kelpaavat pääsiäisen ja helatorstain tuomat vapaapäivät, mutta niiden sanomasta pitäisi olla hiljaa. Virsiä saa kyllä laulella, kunhan niistä poistetaan viittaukset Jumalaan ja luomiseen. Paula Vesalan uutta suvilaulua kuvataan muun muassa sanoen, että ”Uskonnollisen ylistyksen Vesala korvasi ympäristönsuojelulla ja rauhanaatteella”. Minulle vanhana jääränä muistuvat väistämättä mieleen nämäkin sanat: ”He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa…”
Oli miten oli, minua silti harmittaa tämä jatkuva tarve piilottaa Jumala pois näkyvistä. Vääjämättä tulee sellainen käsitys, että ei tarvita kuin muutama ateisti tai muslimi tai muu vähemmistöön kuuluva, ja kaikkien pitää joustaa. Joskus siinäkin tulee raja vastaan.
No. Ainahan sitä voi kotona lauleskella. Sitä ei kai kukaan (vielä) kiellä?.
Korpialttari 
Joskus tuntuu siltä, että (tosi?) kirkkouskovainenkin on rajannut Jumala-tarpeensa kolmeen tilanteeseen: ristiäiset, häät ja hautajaiset. Muuten pysyköön Jumala poissa häiritsemästä!
Onko siis ihme jos sekulaari, -tai peräti ateistinen kansanosa ei asialle syty?
Niin se taitaa olla. Kai kyse on siitä, että enemmistölle tämäntyyppiset asiat ovat kaiken kaikkiaan melko yhdentekeviä. Suomalaiset eivät ole missään asiassa kovin kärkkäitä nousemaan barrikadeille. Kunhan kahvihuoneissaan tuohtumustaan purkavat työkavereilleen…
Me tänään lauloimme kaikki uskonnot ja aatteet sulassa sovussa. Ehkäpä valitukset sitten tulevat rehtorille, minun korviini ei kuulunut.
Hyvä niin. Kaiketi kuitenkin sama kihinä alkaa täälläkin ennemmin tai myöhemmin.
Ei ihan kaikki. Jehovantodistajat eivät virsien laulantaan osallistu. 😉
Sattuipa tuossa (mahtoi olla Halla-ahon blogissa), maininta maamme-laulun mahdollisesta muutostarpeesta. Siinä kun viitataan syntyperäiseen suomalaisuuteen ”Oi maamme, Suomi, synnyinmaa …”
Ei liene kauan näiden päivien jälkeen, kun tuokin asia korjataan vähemmistöjä loukkaamattomaan muotoon!
Olisiko se vaikka ”Oi maamme, Suomi, asuinmaa..?”
Tai ”Me myymme Suomen, uskokaa …” 🙂
Suvi virsi on todella kaunis ja siitä tulee aina koulun päättäjäiset mieleen. 🙂
Tulipa mieleen että Espoossa oli poistettu kaduilta betoniporsaat kun ne loukkasivat muslimeja…mietin vain että olisi ehkä syytä päättäjienkin mentävä itseensä koska he tekevät päätöksiä.Jos meidän kulttuuri ei jollekin sovi niin onko tämä maa sitten myöskään sopiva asua sellaiselle henkilölle.
On se vähän niinkin. Ei kukaan toinen kuitenkaan rakenna yhteiskuntaa meille suomalaisille. Meidän se pitää tehdä. Jos me taas muokkaamme tästä paikan kaikille muille, niin minnes me sitten menemme?
Eiköhän näin pienelle porukalle tuolta afrikan sarvesta joku kolkka löydy, kunhan heikäläiset ensin ovat kunnolla kotiutuneet tänne? 😉
taas kerran asiaa.kiitos!
Kiitos.