Oletko laittanut merkille, että pornosta on tullut ihan jokapäiväinen ilmiö? Enkä edes tarkoita sitä perinteistä pornoa, vaan ihan ”porno” -sanaa. Kirjailija Riku Korhonen osoitti kyvykkyyttään taannoisessa Helsingin Sanomien kolumnissaan. Korhonen tuli ammentaneeksi lahjakkuutensa syövereistä uuden käsitteen, uskovaispornon. Samassa kolumnissa Korhonen viittasi meille jo aiemmin lanseerattuihin sotapornoon, mellakkapornoon ja sosiaalipornoon.
Hesarin uhreilutoimituksen uutispäällikkö Esa Lilja otti osaa talkoisiin tuomalla oman näkemyksensä 13 vuotta jatkuneesta dopingsotkusta. Vallitsevaa trendiä noudattaen Lilja päätti kutsua tapausta dopingpornoksi. En tiedä miten sinä koet, mutta mielestäni aika köyhää on ammattikirjoittajien sanasto. Ettei vain tässä kevään aikana törmätä vielä vaalipornoon, tulvapornoon tai hääpornoonkin?
Eikö tämä kaikki ole yhdenlaista verbaalipornoa? Eikö tarkoituksena ole saada lukija kiihottumaan Hard Core -sanavalinnoilla? Korhonen päättää kolumninsa sanoihin: ”Ehkä uskovaisporno kiihottaa samasta syystä. Se esittää ihmisen vähä-älyisimmillään, tuomitsemassa tuomitsemisen vuoksi, ilman ainoata järkisyytä.”
Minä mukailen hieman Rikun ajatusta: ”Ehkä verbaaliporno kiihottaa samasta syystä. Se esittää kirjoittajan vähä-älyisimmillään, sivaltamassa sivaltamisen vuoksi, ilman mitään järkevää sanottavaa.”
PS. Itse Korhosen kolumniin on hyvä kannanotto ystäväni Ville Mäkipellon blogissa.
Korpialttari 
Tuohon kun vielä lisää tsunamipornon ja ydinkatastrofipornon, niin eiköhän siinä sitten olekin pornoilua melko kattavasti. 😉
Hahah! Nuo jo unohdinkin… 😉
Kiitos linkkauksesta. Pornon kohdalta yrityksestä tehdä hyvä ja tuore analogia tulikin suuri klisee inflaation vuoksi 🙂
Naulan kantaan! 😀