”Useimmat ihmiset joita tapaan olettavat, että kristitty merkitsee erittän konservatiivista, ajatteluunsa jumiutunutta, homovastaista, abortinvastaista, vihaista, epäloogista, väkivaltaista imperiumin rakentajaa. He haluavat käännyttää jokaisen eivätkä yleisesti ottaen kykene elämää rauhassa sellaisten kanssa, jotka eivät ajattele kuten he.” – Nimetön kommentoija UnChristian-kirjassa.
Onko sinulla tapana selata kirjahyllyäsi siinä toivossa, että joku kirja alkaisi uudelleen houkuttelemaan sinua? Minä teen niin useinkin. Tällä kertaa intouduin palaamaan UnChristian-kirjan pariin. Luin kirjan ensimmäisen kerran keväällä 2009, jolloin myös valmistelin puheen silloisen kotiseurakuntani, Pietarsaaren helluntaiseurakunnan tilaisuuteen. UnChristian kertoo yksinkertaisesti niistä mielikuvista ja asenteista, joita kristittyjä kohtaan tunnetaan tänä päivänä. Tutkimus on toki tehty Yhdysvalloissa, mutta muutamat suppeammat suomalaistutkimukset ja pitkä kokemus seurakuntakuvioista ovat vahvistaneet minulle sen käsityksen, että nämä tilastot pitävät melko hyvin paikkansa myös Suomessa.
Tällaista blogia varten tiivistän koko kirjan seuraavaan toteamukseen: ”Uskovaiset ovat tuomitsevia, tekopyhiä ja homovastaisia.” (Lue silti koko kirja itse. Se on erittäin mielenkiintoinen) Itse asiassa noiden kolme päämielikuvan takaa löytyy laajempi määritelmä: Uskovaiset tunnetaan ensisijaisesti siitä, mitä he vastustavat eikä siitä, minkä puolella he ovat. Luulen, että tätä lukeva uskova saattaa tuntea tarvetta vastahyökkäykselle. Jotkut meistä tuntevat tarvetta asettua puolustuskannalle ja vältellä koko ajatusta.
Facebook tarjoaa kaiken muun ohella mahdollisuuden tarkkailla joidenkin ihmisten tapaa ajatella asioita. Näet nopeasti, minkälaisesta huumorista toiset pitävät, minkälaisia harrastuksia heillä on ja mikä mahtaa olla heidän musiikkimakunsa. Se lienee yksi sosiaalisen median ideoistakin. Samalla huomaat, kuinka uskovat kertovat omasta vakaumuksestaan (Jos sinulla on heitä ystävinäsi). Oman kokemukseni perusteella näyttää siltä, että olemme kyllä ihan itse syypäitä surkeaan maineeseemme.
On melko helppoa nähdä uskovan ihmisen kommentoivan toisen ihmisen profiiliin jollakin aavistuksen provosoivalla tavalla. Kun siihen sitten liittyy ihmisiä, jotka osoittavat ihan aitoa halua keskutella asioista, ja ottaa selvää kommentin taustalla vaikuttavista ajatuksista, niin ennen pitkää dominaattoriuskova suolaa kaikki pystyyn tuomitsemalla, hyökkäämällä ja piiloutumalla pyhyytensä taakse. ”En halua tuomita, kerron vain totuuden”, on perusmuoto puolustusargumentista, jonka kuulet varmasti näissä keskusteluissa. Olen sivusta seurannut väittelyitä, joiden jälkeen olen syvästi hävennyt kanssauskovieni käytöstä. Oletko sinä?
UnChristian-kirjassa yhdeksi neuvoksi annetaan läpinäkyvyyden lisääminen. Siis rehellinen ja avoin toiminta. Avoimuus on yksi korpialttarin perusideoista. Haluan omalta osaltani tunnustaa, että minä olen uskovana syyllistynyt tuomitsemiseen, tekopyhyyteen ja mustavalkoiseen ajatteluun. En ole osannut kuunnella toisen ajatuksia, koska minulla on ollut niin kiire kertoa oma näkemykseni. Olen tehnyt monta virhettä ja luullakseni tulen niitä vielä monia tekemäänkin. Olen seurakuntani pastori ja olen kiitollinen niistä ihmisistä, jotka ovat mukaan lähteneet. Ei minulla silti ole kaikkia vastauksia ja kaikkea tietoa siitä, mikä olisi seuraava tärkeä askel.
UnChristian-kirjan kirjoittaja, David Kinnaman toteaa: ”Törmäämme usein siihen kymykseen, että miksi uskovien pitäisi välittää siitä, mitä meistä ajatellaan? Jeesushan varoitti, että ’maailma’ tulee vihaamaan meitä… …Jos me haluamme edustaa Kristusta, joka on palvelemisen, myötätunnon, nöyryyden, anteeksiannon, kärsivällisyyden, lempeyden, rauhan, ilon, hyvyyden ja rakkauden ruumiillistuma, on todella väliä sillä minkälaisen kuva me annamme”.
Mitä mieltä olet? Onko maineellamme mitään merkitystä? Oletko törmännyt hävettäviin keskusteluihin vai häpetkö tätä ’mielisuosiota’ kalastelevaa blogikirjoitustani?
Lopuksi huvittava videokokoelma tuomitsemisesta:
Korpialttari 
>>Onko maineellamme mitään merkitystä? Oletko törmännyt hävettäviin keskusteluihin>>
Jaa että olenko törmännyt? Pelkäänpä, että taisin juuri naapuripostauksessa osallistua sellaiseen, ihan pääpukarina. 😦
Ja kyllä, mielestäni maineellamme on merkitystä!
luin blogiasi ja tämä jotenkin pysäytti kirjoittamaan. Toki maineellamme on merkitystä.
tiedän että kristityt vastustavat juuri niitä asioita joita ”maailma” ei, ja niistä meidät tunnetaan.
Mielestäni media haluaa antaa juuri sellaisen kuvan kristityistä. Jos esimerkiksi televisiossa on joku esim. uskova haastateltavana. juontaja saattaa kysyä pääsääntöisesti juuri niistä asioista joista tietää mielipiteen poikkeavan valtaväestön mielipiteestä. Toki on näitä ihmisiä jotka tekevät omaa ”lähetystyötään”, mutta itse syyttäisin mediaa kaikesta.
Se antaa vääristyneen kuvan uskovasta. ja tekee sen tahallaan. se tietää mikä maksavaa yleisöä kiinnostaa ja kertoo vain niistä asioista.Perin vaikea on uskovan paikata mainettaan tälläisen jälkeen.
ja vaikea on saada myös ei uskovia parannukseen. Heillä kun on se mahdollisesti vääritynyt mielikuva uskovista. siinä tarvitaankin jumalan apua.
Rukousta että jumala pehmittäisi ihmisten sydämet ja tekisi ”maaperä” otolliseksi hänen sanansa kuulemiseen.
monesti me ihmiset ajatellaan että työ on meidän ja yritämme omin voimin. Jeesuksen nimessä vain saavutamme voittoja.
Hei Teemu ja kiitos kommentistasi!
Mielestäni haastavaa onkin se, että osaisi pitää kiinni omista periaatteistaan vaikuttamalta samalla luotaantyöntävältä.
Kirjan perusajatuksena on ihmisten mielikuva ja sitä on yritetty selvittää ihan tutkimuksella. Vaikuttaa siltä, että suurimman osan mielikuvat perustuvat ihan heidän tuntemiin kristittyihin, eikä välttämättä median antamaan kuvaan.
Eli en ihan uskalla olla samaa mieltä, kun sanot syyttäväsi mediaa kaikesta. On mediallakin oma tapansa ruotia juuri kaikkein hankalimpia aiheita esille, mutta moni on silti törmännyt ihan itse uskovaan, joka ei vain oikein osaa muuta, kuin vastustaa kaikkea.
Jumalan apua ja viisautta tarvitaan, sen on minullekin käynyt selväksi.
juu, en ole lukenut kyseistä kirjaa, joten kommenttini on vain mitä ajattelen ”Uskomattomiin” vaikuttavan. Media vaikuttaa sillai salakavalastikin, sitten monissa elokuvissa kristittyllä on sellainen tiukkapipon rooli. kyllä näitä piisaa. Maailma ei varmaan koskaan tule rakastamaan uskovia. nehän ovat juuri niitä jotka muistuttavat pelkällä olemassaolollaan että he tekevät syntiä.
muuten tuollaiset tuomitsevat uskovat joutaisivat tarkistamaan omaa uskoaan. (itsekin lukeudun heihin välillä :D) kertoo nimittäin paljon jumalasuhteesta juurikin tuollainen äkäily, tuomitseminen ja muutenkin oman hurskauden pönkittäminen muiden kustannuksella.
Se on kyllä selvää, ettei mediassa osata eikä edes voida osata käsitellä hengellisiä asioita ihan tasapuolisesti. Osaltaan se selittyy vaikkapa tällä korinttolaiskirjeen paikalla:
1. Kor 2:14 ”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.”
Sen tähden olen itse melko lailla kriittinen, kun mediassa, oli sitten kysen lehdistä, netistä tai TV:stä, käsitellään hengellisiä asioita.
Oikeassa olet siinäkin, että synnistä puhumalla ei suosiotaan kasvata. Ehkä pitää kuitenkin koettaa huolehtia, että kulkee tätä elämää vanhan virren sanoin:
”Herra, auta aina, etten ketään paina,
etten toisten taakkaa suuremmaksi tee.” Virsi 501, 2 säkeistö