”Alussa — ei ollut mitään, ei aikaa, ei avaruutta, ainetta tai energiaa. Sitten tuli kvanttifluktuaatio, josta — Hetkinen! Pysähdytäänpä hetkeksi. Tiedättekö, mitä tarkoitan?”
”Ennen kuin huomaattekaan, he ovat vetäneet sata miljardia galaksia kvanttihatuistaan.” (David Darling)
Satuinpa näkemään, -missäpä muualla kuin Bwana Joen sivuilla -yllä olevan sitaatin. Siinä käsitellään kvanttifluktuaatiota, josta sinänsä en ymmärrä hölkäsen pölähtämää, tulkoon se heti alkuun mainittua. Jotenkin se kuitenkin liittyy sen kaltaiseen ajatteluun, joka kiteytettynä kuuluu: joko Jumala loi kaiken, tai sitten on oltava monta universumia.
On toisaalta huvittavaa, jopa jännittävää seurata mitä kaikkea nerokkat ihmisaivot keksivätkään, välttyäkseen myöntämästä, että Jumala on olemassa ja on luonut kaiken! Onhan se siinä mielessä ymmärrettävää, että jos myöntää Jumalan olemassaolon, siitä seuraa, että on otettava myös syntikysymys vakavasti.
Toinen asia, johon kiinnitin huomioni Prisman löytöpöydän äärellä oli Tony Halmeesta kertova kirja. Syyllistyn tässä siteeraamaan sen takakannen esittelystä otteen:
”Tony Halme ripustaa punaiset nyrkkeilyhanskansa naulaan, mutta kongi ei ole vielä kumahtanut. Viikinki lähtee eduskuntavaaliehdokkaaksi, jota kaikki valtaapitävät eivät katso hyvällä. Naruja viritellään polun poikki, mutta raskaan sarjan mestari tanssii kuin perhonen niiden yli ja iskee kuin ampiainen. Tuloksena on tyrmäävä vaalivoitto, Suomen kansa on jälleen äänestänyt väärin.”
Vaalit lähestyvät. Onko niin, että Suomen kansalla on jälleen tuhannen taalan -vai pitäisikö sanoa tuhannen euron -tilaisuus (vaara) äänestää väärin? Ymmärtääkseni tälläkin kertaa ylimääräistä sydämen tykytystä aiheuttaa Perussuomalaisten, ja ennen kaikkea heidän keulahahmonsa Timo Soinin rynnistys.
Korpialttari 
Henkilökohtaisesti en pitäisi pahana vaikka politiikan harmaiden hiirulaisten joukossa olisi jokunen väriläiskäkin. Tony Halme oli ainakin sitä, ja takavuosilta nousee mieleen Veikko Vennamo ”kyllä kansa tietää” -mies. 😉
Ah, kreationismi, tuo ihmisen noloin keksintö. Paradoksi jo syntyessään. Tiivistettynä siinä naureskellaan tieteen saavutuksille pseudotieteellisillä argumenteilla ja perusteluiksi lätkäistään raamatun Jumala, jolla ei ole alkua. Siis sille ettei tiede vielä ole päässyt maailman vaikeimman kysymyksen ratkaisun makuun naureskellaan ja annetaan ratkaisuksi aluton ja loputon Jumala, jolle ei ole ensimmäistäkään havainnoitavaa todistetta. En yrittämälläkään keksi turhempaa uskonnollisuuden ja tieteen halventamisen (yrityksen) ilmentymää.
No toki sen ymmärtää että kun tiede edistyy ja raamattu pysyy samana, niin osan uskovista on seliteltävä tieteen ja raamatun ristiriitaisuudet itselleen edes jollain tavalla. En voi välttyä ajatukselta että jos näin on tehtävä, onko ihmisen usko sittenkään niin vakaalla pohjalla kuin ulospäin ehkä antaa ymmärtää. I mean, come on, uskon tulisi riittää, ei sen tarvitse astua tieteen reviirille. Ainakaan jos meinaa pitää uskottavuutensa. Miksei tieteen voisi antaa mennä, ja pitää uskonsa sellaisena kuin se on tarkoitettu: uskona?
Allaolevaan kysymykseen haluaisin erityisesti jonkunlaisen ajatuksen:
Miksi tiede pelottaa uskovaa, ja miksi se koetaan uhkana?
Raamattu kuvailee selvästi kuinka aurinko kiertää maata. Tämähän on täysin ymmärrettävää sen aikaisten ihmisten silmin katsottaessa. Kun raamattu erehtyy – ymmärrettävistä syistä – näin yksinkertaisessa asiassa, niin miksi ihmeessä samaa kirjaa tulisi pitää missään muussakaan suhteessa tieteellisesti pätevänä?
>>On toisaalta huvittavaa, jopa jännittävää seurata mitä kaikkea nerokkat ihmisaivot keksivätkään, välttyäkseen myöntämästä, että Jumala on olemassa ja on luonut kaiken!
Vähemmän jännittävää on huomata että vaikka tiede ei ota koko jumalkysymykseen kantaa (jonka kyllä jopa kreationistit tietävät), niin tietyt uskonnolliset piirit tunkevat jumalkysymyksen tieteen saavutuksiin ja vetelevät siitä omat johtopäätöksensä, joilla ei tarvitse olla mitään tekemistä tieteen tai sen saavutusten kanssa. Tällainen ei ole mielestäni osoitus muusta kuin uskon heikkoudesta.
Perussuomalaiset on jännä ilmiö. Ja politiikka ylipäänsä. Kerta toisensa jälkeen kansa saa päättää kuka vallan kahvaa pyörittää, ja samassa suhteessa kansa on tyytymätön vallan kahvan pyörittäjiin. No nyt meillä on tässä kaikenlaiset muka-lamat ja isompien puolueiden oman sählingit taustalla, niin ei ole ihme että ns. tyytymättömien osuus äänestäjistä on kasvussa. Ja mikäpä se olisi helpompi keino osoittaa tyytymättömyyttään kuin äänestää Perussuomalaisia.
Periaatteessa uskon protesti-ilmiön ryhdistävän myös isompia puolueita, ja protestoimisen olevan hyvä keino saada muutoksia aikaan. Itse en kuitenkaan pystyisi äänestämään Persuja. Uskonnollinen konservatisti puikoissa ja Suomea polveen ampuva talouspolitiikka eivät oikein viehätä. 😀
Protestoijilla on myös usein lyhyt muisti. Ei tässä olla tämän ja edellisen hallituksen aikana mihinkään metsään ajettu. Persujen ohjelmalla sinne kyllä päästään.
>>Miksi tiede pelottaa uskovaa, ja miksi se koetaan uhkana?>>
Kuka on sanonut että tiede pelottaa uskovia, enkö juuri postauksessani sanonut, että se huvittaa? 😀
>>No toki sen ymmärtää että kun tiede edistyy ja raamattu pysyy samana,>>
Tuotahan sitä tässä jännittyneenä odotetaankin: että tiede tarpeeksi kehittyessään hoksaisi sen, minkä muuttumaton Raamattu on ilmoittanut aikoja sitten. 😉
Uhkaksi tiede naturalistisessa muodossaan muodostunee lähinnä sen harjoittajille ja siihen uskoville. Jos näet halutaan kiertää pelastumisen mahdollisuutta kuin kissa kuumaa puuroa hyväksymättä sitä.
>>Protestoijilla on myös usein lyhyt muisti.>>
Sen verran vähän tiedän politiikasta että on kysyttävä: onko tuo sama kuin poliittinen muisti? Jos ei, ovatko molemmat yhtä lyhyitä? 😉
>>Kuka on sanonut että tiede pelottaa uskovia, enkö juuri postauksessani sanonut, että se huvittaa?
Jos se huvittaisi, sitä ei koettaisi uhkana, jolloin sitä ei olisi mitään syytä lähteä torjumaan ja halventamaan raamatun avulla. Nyt näin on kreationistien kohdalla. Osaatko selvittää että jos kyse ei ole pelosta, niin mistä sitten?
Bwanajoen kaltaiset uskovat osoittavat toiminnallaan ja argumentoinnillaan pelkäävänsä tiedettä ja sen vaikutuksia raamattuun ja omaan uskoon. Jos tämä ei ole osoitus oman uskon heikkoudesta, niin mistä sitten?
>>Tuotahan sitä tässä jännittyneenä odotetaankin: että tiede tarpeeksi kehittyessään hoksaisi sen, minkä muuttumaton Raamattu on ilmoittanut aikoja sitten.
Eli että esimerkiksi aurinko sittenkin kiertää maata?
>>Uhkaksi tiede naturalistisessa muodossaan muodostunee lähinnä sen harjoittajille ja siihen uskoville. Jos näet halutaan kiertää pelastumisen mahdollisuutta kuin kissa kuumaa puuroa hyväksymättä sitä.
Mutta kun tieteellä ei edelleenkään ole mitään tekemistä uskon asioiden kanssa. Se ei ota niihin kantaa, eikä välitä niistä. Mikä tässä on niin pirun (huomaa harkittu sananvalinta 😉 ) vaikeaa ymmärtää?
>>Sen verran vähän tiedän politiikasta että on kysyttävä: onko tuo sama kuin poliittinen muisti? Jos ei, ovatko molemmat yhtä lyhyitä?
En väitä itsekään olevani mikään politiikan maisteri, mutta uskon näin olevan. 😀
>>Mikä tässä on niin pirun (huomaa harkittu sananvalinta ) vaikeaa ymmärtää?>>
Ehkä johtuu mahdollisesti jossain määrin kieroutuneesta luonteestani, mutta olen kyllä havaitsevinani ylläolevassa kommentissa jonkin verran harkitsemattomiakin piirteitä. 😀
Mikä miestä mättää? En tiedä ammattiasi, mutta et kai virkasi puolesta koe samaistuvasi johonkuhun noista ”kvanttihatuista” kun niin tekee kipeää? 😉 No, kyllä siitäkin selviää.
Auringostakaan en tiedä, mutta sinä ainakin näytät kiertävän näitä asioita kuin kissa kuumaa puuroa. Yhteisenä piirteenä kissan kiertämisen kanssa on se, että mieli tekisi, mutta kun ei uskalla. 😉
Ei kun mikä on se mekanismi tai syy, mikä laittaa uskovan pistämään nokkansa tieteen saralle ja vetelemään raamattu kädessä tieteestä jonkinlaisia johtopäätöksiä? Kun tiede ja usko ovat kaksi _täysin_ eri asiaa.
>>Raamattu kuvailee selvästi kuinka aurinko kiertää maata.>>
Yritin etsiä hakusanoilla:”aurinko kiertää maata”, ja toisin päin ”maa kiertää aurinkoa”, ihan täältä netistä löytyvästä Raamatusta. Enkä voi sanoa kovinkaan selvää sanomaa tuon väittämän vahvistukseksi löytyvän. Ellei sellaiseksi tulkita jotain sen kaltaista sanontaa, johon me kaikki ”syyllistymme.” Jokainen meistä todennäköisesti sanoo auringon nousevan idästä ja laskevan länteen, eikö totta?
Jos joku Raamatun lehdillä esiintyvä runon lausuja sanoo saman, se muuttuukin äkkiä ihan eri merkitykselliseksi. Tähän tulokseen tulen niiden hakutulosten perusteella, mitä sain. En viitsi niitä tähän laittaa, mutta ne löytyvät Saarnaajan kirjasta ja Psalmeista. Et kai tosissasi väitä niitä kohtia tieteellisiksi todistuksiksi siitä että Raamattu ei pidä paikkaansa?
Tai mikä on se mekanismi tai syy, mikä laittaa uskonnottoman/ateistin laittamaan nokkansa uskon alueelle yrittäen tehdä tyhjäksi koko kristinuskon sanoman?
>>Yritin etsiä hakusanoilla:”aurinko kiertää maata”, ja toisin päin “maa kiertää aurinkoa”, ihan täältä netistä löytyvästä Raamatusta. Enkä voi sanoa kovinkaan selvää sanomaa tuon väittämän vahvistukseksi löytyvän.
Raamatun maakeskeinen aurinkokunta tunnustetaan yleisesti. Sieltä voi yrittää etsiä edes yhden kohdan jossa maa kuvataan liikkuvana kappaleena. Siellä ei sellaista ole, koska tuon aikainen maailmankuva ei pitänyt sisällään sellaista vaihtoehtoa.
Lutherin maakeskeisyyttä puolusteleva argumentointi on oiva esimerkki siitä mihin kreationistit tukeutuvat argumenteissaan edelleenkin. Kun raamattua pidetään väkisin tieteellisesti pätevällä jalustalla, ollaan umpikujassa monessakin suhteessa.
Luther piti aurinkokunnan maapallokeskeisyydestä todisteena Joosuan kymmenettä lukua, jossa Joosua käski aurinkoa pysymään paikallaan taivaalla.
”People gave ear to an upstart astrologer who strove to show that the earth revolves, not the heavens or the firmament, the sun and the moon…. This fool wishes to reverse the entire science of astronomy; but sacred scripture tells us that Joshua commanded the sun to stand still, and not the earth.” -M. Luther
Tästä muuten asiaan liittyvää pohdintaa laaajemmaltikin:
http://www.kristinusko-raamattu.argumentti.fi/raamatun_maailmankuva.php?id=19
>>Jos joku Raamatun lehdillä esiintyvä runon lausuja sanoo saman, se muuttuukin äkkiä ihan eri merkitykselliseksi.
Niinpä. Esimerkiksi maapallon palloutta koskevassa kysymyksessä on usein lähdetty siteeraamaan raamatun runonpätkiä. Siitäkin on pohdintaa ylläolevan linkin takana. Lyhyesti sanaa pallo kyllä käytettiin ja se tiedettiin, mutta sitä ei käytetty koskaan maata käsittelevissä kohdissa.
>>Et kai tosissasi väitä niitä kohtia tieteellisiksi todistuksiksi siitä että Raamattu ei pidä paikkaansa?
Raamattu pitää varmasti monessakin suhteessa paikkaansa. Sieltä löytää paljon erilaisia ns. viisauksia, osittain se on historiallisesti luotettavaa tekstiä ja antaahan se osaltaan hyvän kuvan sen aikaisesta elämästä ja jumaluskosta. Tieteen kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.
>>Tai mikä on se mekanismi tai syy, mikä laittaa uskonnottoman/ateistin laittamaan nokkansa uskon alueelle yrittäen tehdä tyhjäksi koko kristinuskon sanoman?
Vastakysymyksin on tietenkin ihan mukava väistellä esitettyjä kysymyksiä, mutta odotellaan nyt ensin josko vastaisit esittämääni, kun sen ensin ehdin kysymyään. Sen jälkeen vastaan mielelläni tähän. 🙂
>>Lutherin maakeskeisyyttä puolusteleva argumentointi on oiva esimerkki siitä mihin kreationistit tukeutuvat argumenteissaan edelleenkin.>>
En tiedä, olenko itse syypää, vai mistä johtuu että pidät minua kreationistina? Ymmärtääkseni, ollakseni sellainen, minulla pitäisi olla edes jonkin asteista tieteellistä koulutusta. Me molemmat tiedämme että näin ei ole. Jos kreationistin kriteerit täyttyvät sillä että uskon Jumalan olevan olemassa ja luoneen kaiken, niin olkoon sitten niin, siinä mielessä olen kreationisti.
Enkä muuten vastaa Lutherin kommentoinneista, sen paremmin kuin kreationistienkaan. 😉
>>Raamatun maakeskeinen aurinkokunta tunnustetaan yleisesti.>>
Näin voitaisiin sanoa Raamatun kolminaisuusopistakin (johon mielelläsi aina palaat), ainakin jossain määrin, mutta se ei tarkoita, että kaikki sen tunnustaisivat.
Hassua, että vaikka se (maakeskeisyys) tunnustetaan yleisesti, kuten sanoit, minulle tuo tuntuisi oleva uutta! Tai sitten en ole tullut asiaa edes tuolta kantilta ajatelleeksi, joten selvittänet tarkemmin, mitä tarkoitat.
>>Tieteen kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.>>
En ole ihan varma tarvitseekokaan sillä olla tieteen kanssa tekemistä. En ole ihan varma edes siitä onko kaikki ”tiedekään” aina tieteen kanssa tekemisissä. 😉
>>Ei kun mikä on se mekanismi tai syy,>>
Tuota täytyy kysyä ilmeisesti kreationistilta? 😀
Onneksi olkoon. Tämä oli tuhannes kommentti korpialttarilla. Te olettekin Tonzan kanssa varmasti puolet niistä postanneet? 😉
On sitä sitten jotain saatu näemmä aikaan! 😀
Sen verran voisin ”valottaa” tuota mekanismia tai syytä, että tällä puolella aitaa on voimassa selvä käsky ”menkää ja…” (tosin siinä ei kehoiteta kylläkään härnäämään), kun taas sillä puolella sitä tietääkseni ei ole. En tiedä helpottiko, mutta on se ainakin yksi selitys. 😀
Tämä TaLePanin ja Tonzan keskustelu näyttää aina junnaavan samoissa teemoissa 🙂 Heh. Mutta maailmankatsomuksellinen ja uskontoihin liittyvä keskustelu on aina mielenkiintoista. Mielenkiintoista olisi myös nähdä, että jompi kumpi luopuisi avoimesti jostain näkökulmastaan tai myöntäisi, että saattaa olla tässä kohtaa väärässäkin.
Tässä oma kannanottoni. Saatan olla täysin väärässäkin 😉
Maailmankuva on aina sidottu ihmisen havaintomaailmaan tiettynä aikana ja tietyssä yhteiskunnallisessa ja historiallisessa kontekstissa. Tieteellinen maailmankuva ei ole mikään yhtenäinen tapa selittää maailmaa. Tieteentekijät yliopistoissa ovat jo ajat sitten hyväksyneet sen tosiasian, että luonnontieteellisetkin teoriat ovat todennäköisyyksiä, joista toiset ovat perustellumpia ja toiset eivät. Tiede on sokraatistunut eli tiedämme ja myönnämme nykyään sen, että mitä enemmän hankimme tietoa sitä vähemmän tiedämme tietävämme oikeastaan varmasti mitään. Koulukirjat ja populaarit kirjoittajat sitten tekevät tieteellisistä todennäköisyyksistä ”faktoja”.
Teologit taas ovat jo kauan aikaa sitten hyväksyneet sen, että Raamatun kirjoitukset kumpuavat tietynlaisesta maailmankuvasta, joka näkyy usein niiden taustalla. Varhaisin esimerkki löytyy Genesiksen luomiskertomuksessa, jossa luodaan esimerkiksi ”valoja taivaankanteen” (Gen. 1:14, מְאֹרֹת֙) Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö kyseessä olisi kaksi itsenäisesti valoa tuottavaa kappaletta. Nykymaailmankuvan varassa kuitenkin ”tiedämme”, että kuu ei itsessään tuota valoa, vaan heijastaa auringon valoa. Tämäntyylisistä viitteistä voi sitten luoda loogisen mallin Raamatun maailmankuvasta, josta on loistava esimerkki Tonzan jakamassa linkissä.
Amerikan maaperällä syntyneessä modernissa evankelikaalisuudessa (vrt. populaarinimitys lienee fundamentalismi) on se erikoinen piirre, että se on alkanut vaatia Raamatulta myös historiallista ja luonnontieteellistä erehtymättömyyttä. Ajatellaan, että lapsi menee jotenkin pesuveden mukana. Että Raamattu olisi jonkinlainen totuuskirja, joka vastaisi kaikkiin maailman kysymyksiin aukottomasti: ”jumalallinen sudenpentujen käsikirja”. Tämä ajatus vaikuttaa myös helluntailaisuuden ja Jehovan todistajien taustalla, jotka ovat tämän keskustelun keskeiset taustayhteisöt.
Minä en tällaista vaatimusta asettaisi Raamatulle eikä asettaneet monet varhaiset Raamatun tulkitsijatkaan. Kirkkoisä Augustinus olkoon yksi esimerkki. (Eikä muuten aseta Raamattu itsekään.) Maailmankuvassa erehtyminen ei tietenkään tarkoita sitä, että erehtyisi myös muissa asioissa. Sadan vuoden päästä meidän tieteellinen maailmankuvamme on kehittynyt valovuosia, mutta emme varmastikaan huomaa, että olisimme tehneet väärin vaikkapa kasvattaessamme lapsiamme rakastamaan lähimmäisiään.
Nämä ovat teologian suuria kysymyksiä: Jumala, rakkaus, etiikka, arvot, ihmisarvo yms. Näihin Raamatun kirjat antavat sangen hyviä, monipuolisia ja joskus myös vastakkaisia ja toden totta myös hyvin erikoisia maailmankuvaan sidottuja näkökulmia, joista on hyvä ammentaa.
Näyttäisi siis siltä, että jos kerta tiede ja usko molemmat ovat nöyriä totuuskäsityksensä suhteen ja etsivät molemmat todennäköisyyksiä, ei niiden välillä minkäänlaista sovittamatonta ristiriitaa ole. Minä ainakin käyn päivittäin yliopistolla teologian, psykologian ja filosofian luennoilla eikä se mitenkään estä minua rukoilemasta Taivaan Isää, johon uskon koko sydämestäni. Minkäänlaista järjellistä ristiriitaa en myöskään koe – lähinnä sopivan haastavia kysymyksiä ja ongelmia, joihin on koko loppuelämä aikaa etsiä vastauksia.
Tämän takia en oikein ymmärrä ”kreationismin ja evolutionismin” sävyttämiä kovin jyrkkiä debatteja.
>>Tämä TaLePanin ja Tonzan keskustelu näyttää aina junnaavan samoissa teemoissa>>
Totta puhut, mutta minkäs teet. 😀
Jos en väärin muista, laitoin taannoin Velodromilla kommentin, joka meni jokseenkin tähän tapaan:
”Jos postauksen aiheena olisi vaikkapa pitsinnypläyksen terapeuttinen vaikutus mielenterveyspotilaan arkeen, olisi viimeistään kolmas kommentti tyyliä: Niin niin, mutta kun uskonto on turmellut modernin pitsinnypläyksen… , ja taas oltaisiin palattu aiheeseen.”
Tuolloin tosin peikkona oli uskonto, kun se nykyään on kreationismi. Oikeastaan vain termit ovat vaihtuneet, tuskin muu.
Kovin paljon ei siis olla noista päivistä edistytty, mutta hitaasti hyvä tulee! 😉
”Sinä päivänä, jona Herra antoi amorilaiset israelilaisten käsiin, Joosua puhui Herralle israelilaisten kuullen ja sanoi:
”Aurinko, pysy paikallasi Gibeonissa!
Kuu, ole liikkumatta Aijalonin laakson yllä!”
Ja niin aurinko pysyi paikallaan ja kuu oli liikkumatta, kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen.
Näin on kirjoitettuna Oikeamielisen kirjassa. Aurinko seisahtui taivaan laelle kokonaiseksi päiväksi eikä kiirehtinyt laskemaan.”
Tämä tuntuisi olevan mielikohta Raamatusta, kun halutaan irvailla sitä, miten typerä Raamatullinen maailmankäsitys on.
Onneksi Jumala ei näyttänyt olevan niin pikkumainen, että olisi sanonut: ”Kuulehan Joosua, jos et osaa asiaa oikein ilmaista, ei tule mitään erikoispitkää päivääkään”, vaan toteutti Joosuan toiveen. Josta (pitkästä päivästä) ymmärtääkseni löytyy mainintoja eri kansojen historiasta.
>>Maailmankuvassa erehtyminen ei tietenkään tarkoita sitä, että erehtyisi myös muissa asioissa.>>
Saatan olla, Ville, tässä asiassa tietysti täysin väärässäkin :-D, mutta uskoisin Jumalan tienneen jo tuolloin millaisen maailman Hän on tullut luoneeksi, vaikka ei nähnyt tarpeelliseksi oikaista edes omiensa käsityksiä esimerkiksi siitä, mikä kiertää mitäkin. Vai mitä sinä arvelet?
Toisin sanoen, noilla asioilla ei sittenkään näyttäisi olevan ratkaisevaa merkitystä. Ei, vaikka he olisivat pitäneet maata sirpin muotoisena ;). Edes Moosekselle, jolle Jumala sentään puhui kasvoista kasvoihin kuin mies miehelle ei pidetty luentoa universumin lainalaisuuksista, tai jos pidettiin, hän piti sen omana tietonaan. Sen sijaan sen, mitä Jumala piti tärkeänä, Mooses sai välitettäväkseen.
Jumala kyllä varmasti tiesi ja tietää tälläkin hetkellä. Mutta jostain syystä Jumala ei nähnyt tärkeäksi tehdä Raamatun kirjoissa selväksi sitä asiaa 🙂 Maailman rakentuminen jäi kirjan kirjoittajien oman käsityskyvyn varaan. Myöhemmin ihminen on saanut sitä tutkia vapaasti, ja tällä hetkellä käsitys on tietynlainen.
Naulan kantaan TaLePani! Niillä asioilla ei ole ratkaisevaa merkitystä niiden asioiden suhteen, joilla oikeasti on väliä.
Niin ja erehtyjällä tässä aikaisemmassa kommentissa viitattiin kirjojen kirjoittajiin eikä Jumalaan.
Eipä sitten kuitenkaan unohdeta ihan täysin politiikkaakaan, koska postaus sitäkin jollain lailla sivuaa, ja nimenomaan ilmiötä tai olentoa nimeltä Pieni Ihminen. 😉
Pieni Ihminen on olento jolla näyttäisi olevan sen verran yhtäläisyyttä Jumalan kanssa, että häntäkään ei ole kukaan koskaan nähnyt. Eikä ainakaan varsinaisella vaalikaudella hänestä kuule edes puhuttavan, vai onko joku kenties kuullut?
Mutta jostain hän aina vaalien alusaikana ilmestyy kuin päiväperho (ainakin ehdokkaiden huulille), kuihtuakseen sitten pois.
Mutta juuri näin vaalien alla Pieni Ihminen elää sellaista kadehdittavaa kukoistuksen kautta että näyttäisi päihittävän kaikki julkkikset suosion määrällä. Erotuksena julkkiksen elämään, että paparazzitkin, jos niitä ympärillä parveilee, tahtovat pelkkää hyvää sen sijaan, että etsisivät skandaalin aineksia.
Jos Pieni Ihminen kuitenkin on olemassa myös varsinaisella vaalikaudella, hänen on täytynyt jotenkin onnistua kehittämään itselleen poikkeuksellisen elimistön. Elimistön, joka käyttää ravinnokseen ainoastaan vaalilupauksia eläen niillä seuraavaan vaalien alusaikaan jonkinlaisessa horroksessa, kuten karhu talviunillaan.
Minussa (hyvin pienenä) asuva poliittinen tarkkailija alkaa kuitenkin vähitellen tulla siihen johtopäätökseen, että Pieni Ihminen on sittenkin taruolento! 😀
>>Niin ja erehtyjällä tässä aikaisemmassa kommentissa viitattiin kirjojen kirjoittajiin eikä Jumalaan.>>
Niinpä niin, näinhän tuo todennäköisimmin on ymmärrettykin. Olisikin melko uskaliasta väittää sellaista kommenttia, jonka voidaan suoraan mieltää Jumalan sanoneen, erehdykseksi. 😉
Näinpä! Paitsi Raamatussa itsessään on kyllä pari jännää kohtaa, jossa Jumala itse näyttää omasta mielestään erehtyneen tai ainakin katuvan tekosiaan(1. Moos. 5:6, 2. Moos. 4:24). Melko inhimillistä Jumalalta 🙂
>>Näinpä! Paitsi Raamatussa itsessään on kyllä pari jännää kohtaa,>>
Tarkoittanet tuolla ensimmäisellä 1. Moos. 6:6, koska muuten vaikutus ei ole se mikä on toivottu? 😉 Tuota toista kohtaa en ymmärrä ollenkaan. Mutta sinähän se teologi olet, joten löytänet, niin halutessasi, noihinkin kohtiin selityksen.
Oli miten oli, kumman hyvin Jumala kuitenkin näyttäisi varautuneen näihin katumisiin ja erehtymisiin jo etukäteen, sillä ”Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista”, kuten Jeesuksesta mm. Pietarin kirjeessä sanotaan, asettamaan kaiken ennalleen.
…ja jos lähdet Ville tutkimusmatkalle Raamatun syvyyksiin, lisään reppuun mukaan vielä allaolevan lainauksen ja siihen liittyvän kysymyksen: uhrasiko Jefta ihan oikeasti tyttärensä, niin, että tämä kuoli?
Ainakin sen Jefta näyttäisi tienneen, että Jumalalle ei tehdä lupauksia kevyesti, vaan ne on myös pidettävä. Iisakin tapauksessa, johon tuota tietenkin verrataan, Jumala itse oli käskenyt uhrata ja Hän sen myöskin esti, ennen kuin se ehti tapahtua. Uhritoimitus kuitenkin vietiin loppuun, tosin Jumalan katsomalla uhrilla.
Olkoon tämä vaikkapa osoituksena siitä, että eivät uskovatkaan kaikkea ymmärrä vaikka kuinka yrittäisivät. Mutta ei se silti tee heistä kaiken kyseenalaistajia. Raamattu ja sen sanoma ei mene kritiikistä rikki vaan kestää kyllä jatkossakin, niin kuin on tähänkin asti kestänyt.
>>Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: ”Jos sallit minun voittaa ammonilaiset, minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina.”>> (Tuom. 11:30-31)