Minä en yleensä ole sen tyypin ihminen, joka haikailee vaihtoehtoisen elämän perään. Useimmiten olen ihan tyytyväinen osaani ja elämääni. Jos kuitenkin sorrun haaveilemaan toisenlaisesta elämästä, siihen tavallisesti liittyy taistelulentäjän ura. Itse asiassa olen haaveissani ja päiväunissani käynyt hienoja ilmataisteluita erilaisilla lentokoneilla ja erilaisissa sodissa. Erityisen sankarillisia tehtäviä olen suorittanut laivaston lentäjänä. Lentotukialukset ja kaikki niihin liittyvä on ollut minulle aina suuri mielenkiinnon kohde.
Alkuvuodesta luin kaksi aiheeseen liittyvää kirjaa. Ensimmäisen kirjan: The Illustrated Guide to Naval Aircraft ostin alennuksesta Suomalaisesta kirjakaupasta. Toisen, Aviation Art of World War II löysin puolestani Barnes & Noblelta Yhdysvalloista. Kirjoja lukiessani törmäsin pitkästä aikaa monen sotahistoriaan perehtyneen henkilön hyvin tuntemaan tosiasiaan: toinen maailmansota mullisti käsityksen merisodankäynnistä. Ennen toista maailmansotaa merisotilaat yleensä ajattelivat, että taistelulaiva on merien valtias. Järeillä tykeillä ja raskaalla panssaroinnilla varustettuja laivoja pidettiin tehokkaimpina taistelijoina ja suurimpina pelotteina. Pearl Harbor romutti nuo käsitykset kertaheitolla, kun lentotukialuksilta tehty yllätyshyökkäys pyyhkäisi Yhdysvaltain laivaston lähes olemattomiin.
Jossakin vaiheessa luin myös vara-amiraali Tom Phillipsistä. Kuvassa näkyvää HMS Prince of Walesia lippulaivanaan pitänyt Phillips ei pitänyt lentokoneita uhkana suurille laivoille. Hän oli käynyt kiivaan väittelyn vuosia aiemmin erään lentäjän kanssa. Väittelyn päätteeksi lentäjä tiuskaisi Phillipsille: ”Sinä tulet vielä uppoamaan laivasi mukana”. Ilman lentotukialuksen suojaa merelle lähtenyt laivasto-osasto jäi japanilaisten ilmahyökkäyksen alle ja Prince of Walesista tuli historian ensimmäinen taistelulaiva, joka upotettiin yksinomaan ilmahyökkäyksellä. Philips meni laivansa mukana syvyyteen.
Miksi tämä sotahistorian luento? Siksi, että pysähtyisit miettimään onko sinun työpaikallasi, yrityksessäsi tai yhteisössäsi taistelulaivan kapteeneja? Oletko itse sellainen? Voiko yrityksesi, yhteisösi tai vaikkapa seurakuntasi olla vanha ja kunniakas taistelulaiva? Onko niin, että joku työmuoto, projekti tai hanke on kuin taistelulaivan jääräpäistä käyttöä merellä, jota hallitsevat lentotukialukset? Onko aika ajanut ohi siitä, mikä ennen oli vahvinta, suurinta tai tehokkainta? Onko aika uudelle ajattelulle?
Jos meillä on vaikeuksia tunnistaa muuttuva maailma ja muuttuvat tilanteet, meille käy kuten herra Phillipsille. Me menemme laivamme mukana syvyyteen. Prince of Wales makaa 88m syvyydessä kaukana kotoa.
Korpialttari 
Jossain määrin taustasta riippuen, voihan toki olla niitäkin jotka suorastaan hakevat kunniakasta uppoamista yhdessä aluksensa kanssa! 😉
uudistaminen on hyvä asia seurakunnassa. MUtta raamattua ei voi uudistaa. meidän tulee viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan. saarnata parannusta, kasteesta, ja pyhästä hengestä. ihmiset pelastu syntistä, mutta jos he ei tiedä syntiä tekevänsä, ei he pelastu. ei he tietä että pitää pelastua. tai tarvitsee. pitää saarnata koko evankeliumi, ei vain mitä ihmiset tahto kuulla.
maallistuminen ei ole uudistusta, vaan huononpaan suuntaan menemistä. oikeanlainen uudistaminen hyvä. kaikki internet ja tv on oikein käytettynä hyvä asia. kirjoitan sen perustella mitä ole nähnyt ja kuulunut.
Kiitos Patric, ajatuksistasi.
En nyt ihan tarkkaan tiedä, että miten kirjoituksesi liittyy tuohon alkuperäiseen blogipostaukseeni. Sinänsä olen samaa mieltä, että Raamattua ei voi uudistaa.
Kerrot, että kirjoitat sen perusteella, mitä olet nähnyt ja kuullut. Mistä olet nähnyt ja mitä olet kuullut? Liittyykö se jotenkin tähän blogiin, seurakuntaani vai seurakuntiin yleisellä tasolla?
se luki tuossa lopusa että esim. seurakunta vaatii uudistusta vältäkseen uppoamisen ja myös talepani sivusi aihetta, ikäänkuin tarkoittaen jotain tiettyä serakuntaa. . kysymkseesi mitä olen nähnyt ja kuullut: oikeasta liityy kaikkeen mainitsemiisi asioihin.
Asia selvä. Olen tosiaan sitä mieltä, että kaikissa yhteisöissä, niin seurakunnissa kuin sekulaareissakin yhteisöissä on aina tarvetta uudistaa käytäntöjä.
Teologian uudistamisesta en nyt tässä blogissa puhunut. En usko, että Talepani viittasi mihinkään yksittäiseen seurakuntaan. Hän vain jatkoi samaa ajatusleikkiä ja laivavertausta kanssani.
Jos haluat kommentoida omaa seurakuntaani, ehkä teet sen ihan avoimesti. Tällöin toki toivon, että olet siellä vieraana käynyt ja tiedät mistä puhut. Toisiin seurakuntiin en voi ottaa kantaa, kun en heidän tilanteistaan tarpeeksi hyvin tiedä. Lähinnä blogissani pyrin kehottamaan lukijaa miettimään muutoksen tarpeellisuutta, en edes vielä muutumaan.
pahoittelen jo liikaa metsässä viestissäni. kieli ei äidinkielini, joten ymärrän,mutten ymmärräkään.
oikeasti tarkotin teologisesti muuttumista näillä luterilaisilla tapahtuvaa muutoksia. he kun muutuvat kokoajan vastaamaan maailman vaatimuksiin. esim.avoliitot, homot yms. se on väärää muuttumista raamatun sana kustannuksella. ei ole oiken olla maailmalle mieliksi pelkästä että saisi heistä ystäviä ja hylkä raamatu opetus.
No nyt ymmärrän paremmin. Mikä muuten on äidinkielesi? Patric voisi olla ruotsinkielinen nimi, Jenkins taas viittaa englanninkieleen…
Englanniksi pärjään kyllä, ruotsi voi olla vähän vaikeaa. Eli voithan koettaa kirjoittaa omalla äidinkielelläsi…
Lähinnä tosiaan puhuin rakenteiden, toimintatapojen, metodien uudistamisesta, en niinkään teologiasta. Se on aika paljon laajempi juttu.
Hei Patric!
Olen Ramin isä, josta johtuen voimme silloin tällöin heittää niin sanottuja ”sisäpiirin piloja” (tahtoo sanoa, että Rami ymmärtää silloinkin kun itsekään en ymmärrä. :-D). Tuo kommentti ei todellakaan ole suunnattu mihinkään tiettyyn seurakuntaan. Mutta näyttää toimineen oivallisena keskustelun avaajana, joka on positiivinen asia!