Ennustukset toteutuvat -sarjan kahlausmatkalla takerruin jälleen aiheeseen, joka takavuosina oli siinä määrin esillä, että antoi aiheen otsikkoon. Ekumenia on mielestäni aihe joka saattaa herättää sekä manioita että fobioita. Alla lainaus joka alkaa Kirkkojen Maailmanneuvoston julkilausumalla:
”Kirkkojen Maailmanneuvosto on niiden kirkkojen yhteenliittymä, jotka tunnustavat Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi niin kuin Pyhä kirja opettaa ja jotka siksi koettavat toteuttaa yhteistä kutsumustaan Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi.”
Mikäli sanoilla olisi niiden tavallinen merkitys, meillä olisi yllä olevissa sanoissa uskontunnustus, joka tyydyttäisi kaikkia kristittyjä. Mutta samalla tavalla kuin modernismi on turmellut kristikunnan suuret historialliset uskontunnustukset ja tehnyt niistä pelkästään symbolisia esityksiä tosiasioista, jotka nykyään ymmärretään toisin, samoin on Kirkkojen Maailmanneuvoston peruskirjaa tulkittu tavalla, joka tekee unitaristeille ja modernistelle mahdolliseksi julkilausuman hyväksymisen, samalla kun he kieltävät koko sen sisällön. Modernistit, jotka eivät tunnusta Kristusta Jumalaksi, ja unitaristit, jotka hylkäävät kolminaisuuden eivät tunne olevansa millään tavalla Kirkkojen Maailmanneuvostoon sopimattomia, vaikka sen peruskirja korostaakin sekä Kristuksen jumaluutta että kolminaisuutta.
Selitys on ekumeenisen liikkeen erikoinen terminologia, joka on kehitetty tyydyttämään liikkeeseen kuuluvia Raamattuun uskovia jäseniä, samalla kun se suo modernismille vapaan liikkumatilan. Ekumeeniset johtajat, jotka pelkäävät jäsenten erilaisten näkemysten raamatullisista totuuksista repivän rikki yhteyden, ovat hajaannusta välttääkseen luoneet terminologian ja ottaneet käyttöön tulkintatavan, joka antaa samoille asioille mitä erilaisimman sisällön. Tohtori James DeForest Murch kirjoittaa tästä asiasta: ”Kristillistä kirkkoa ei ole koskaan kohdannut suurempi vaara kuin ekumeenisen liikkeen monimielinen puhetapa, jonka tarkoituksena on saada aikaan kristittyjen yhteys.” (Ennustukset toteutuvat 2 s. 174-175)
Se että aihe (ekumenia) näyttäisi tänä päivänä pulpahtavan uudelleen esiin, kertoo ettei sitä ainakaan ole haudattu, vaan se voi hyvin. Olen henkilökohtaisesti samaa mieltä kirjan kirjoittajan kanssa siitä, että kristityn on syytä olla varuillaan suhtautumisessaan ekumeeniseen liikkeeseen. Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää.
Korpialttari 
Kolmiyhteinen Jumala on jotain jota en ole koskaan ymmärtänyt. Olen kyllä yrittänyt, siitä ei pääse syyttämään. Varsinkin sen korostettu rooli kristillisessä teologiassa hämmentää. Raamatusta sille ei löydy selvää tukea, vain tulkintaa ja arvailuja herättäviä paikkoja. Miksi siitä on kuitenkin tehty merkitykseltään vedenjakaja kristillisen ja ei-kristillisen opin välillä? Siitäkin huolimatta että se on myöhempää tuotekehitystä, ei raamatun selvä julistus.
”Otavan suuri ensyklopedia mainitsee: ”Kolminaisuusopilla ei ole välitöntä perustaa Raamatussa.” (1977, 3. osa, s. 2435.) Iso tietosanakirja sanoo: ”Varsinaista kolminaisuusoppia ei ole raamatussa. Kolminaisuusdogmin kehittäminen suoritettiin pääasiallisesti loppuun 300-luvulla. Länsimailla se valettiin Athanasiuksen tunnustuksen kaavoihin.” (1934, 6. osa, palsta 1123.)
Mistä kolminaisuusoppi on peräisin?
The New Encyclopædia Britannica sanoo: ”Sanaa kolminaisuus sen enempää kuin täsmällisesti esitettyä kolminaisuusoppiakaan ei sinänsä esiinny Uudessa testamentissa, eikä Jeesuksen ja hänen seuraajiensa tarkoitus ollut kieltää Vanhassa testamentissa esitettyä šemaa: ’Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.’ (5. Moos. 6:4.) – – Tuo oppi kehittyi vähitellen useiden vuosisatojen aikana ja monien kiistelyjen kautta. – – 300-luvun loppuun mennessä – – kolminaisuusoppi muotoutui olennaisilta osiltaan sellaiseksi, jollaisena se on säilynyt siitä saakka.” (1976, Micropædia, X osa, s. 126.)
New Catholic Encyclopedia sanoo: ”Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa Persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. Mutta vasta tämä sanamuoto ansaitsee nimityksen kolminaisuusoppi. Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.” (1967, XIV osa, s. 299.)
The Encyclopedia Americana mainitsee: ”Kristillisyys juontui juutalaisuudesta, ja juutalaisuus oli ehdottomasti unitaarinen [sitä tunnustavat uskoivat, että Jumala on yksi persoona]. Tie Jerusalemista Nikeaan tuskin oli suora. 300-luvun kolminaisuusoppi ei heijastanut täsmällisesti varhaiskristillistä opetusta Jumalan luonnosta; se oli päinvastoin poikennut tästä opetuksesta.” (1956, XXVII osa, s. 294L.)
Nouveau Dictionnaire Universel sanoo: ”Platonin kolminaisuus, joka on itsekin vain muinaisilta kansoilta peräisin olevien vanhempien kolminaisuuksien uudelleenjärjestelyn tulos, näyttää olevan se järkiperäinen ja filosofinen ominaisuuksien kolminaisuus, josta saivat alkunsa kristillisten kirkkojen opettamat kolme hypostaasiaa eli jumalallista persoonaa. – – Tämän kreikkalaisen filosofin [300-luvulla eaa. eläneen Platonin] käsitys Jumalan kolminaisuudesta – – voidaan löytää kaikista muinaisista [pakana]uskonnoista.” (Toim. M. Lachâtre, Pariisi 1865–1870, 2. osa, s. 1467.)”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolminaisuusoppi
Jos minä olisin uskova, niin en kyllä suurin surminkaan uskaltaisi pitää kolminaisuutta ehdottomana raamatullisena totuutena. Varsinkaan niin että pitäisin sitä koko kristillisyyden kynnyskysymyksenä.
>>Jos minä olisin uskova, niin en kyllä suurin surminkaan uskaltaisi pitää kolminaisuutta ehdottomana raamatullisena totuutena. Varsinkaan niin että pitäisin sitä koko kristillisyyden kynnyskysymyksenä.>>
Minä taas olen uskova, eikä minulle ole koskaan tuottanut vaikeuksia hyväksyä kolminaisuusoppia, ja nimenomaan kynnyskysymyksenä.
Kuten aikaisemminkin on monta kertaa todettu, ei koulu -tai muukaan sivistykseni -anna valmiuksia laajamittaiseen argumenttiralliin, tai sanoisinko argumenttiakrobatiaan. Joten jätän ne hommat suosista pätevämmille, ja pyrin esittämään asiat talonpoikaisteologin silmin nähtynä. 😀
P.S. Mistä muuten Tonza tiedät noin varmasti sanoa miten ajattelisit, jos olisit uskova? Et tietääkseni ole koskaan ihan oikeasti kokeillut asiaa.
>>P.S. Mistä muuten Tonza tiedät noin varmasti sanoa miten ajattelisit, jos olisit uskova? Et tietääkseni ole koskaan ihan oikeasti kokeillut asiaa.
No se on aika yksinkertaista logiikkaa. Jos olisin uskova, Jumala olisi pomo, eikä minulla olisi mitään mahdollisuutta tai pelimerkkejä lähteä vetämään pomosta kiveen hakattuja johtopäätöksiä, jos johtopäätöksiä ei olisi mahdollista vetää raamatusta 100%:lla varmuudella. Enkä näkisi siihen edes mitään syytä. Se mainittu Markuksen 12:28-34 pätee tähänkin, se riittää. Niin ja siinäkin puhutaan Jumalasta yksikössä. 😉
>>No se on aika yksinkertaista logiikkaa. Jos olisin uskova, Jumala olisi pomo,>>
Ei siis pidä ihmetellä, että minä haluan pysyä väleissä Pomon kanssa, koska luotan siihen että hänellä on homma hanskassa, eikä minulla ole pienintäkään syytä epäillä, etteikö näin olisi. 😉
Mitä taas sinuun tulee, onko asia ymmärrettävä niin, että kun Jumala ei ole pomosi, on sinulla 100% :nen varmuus siitä että sinun näkemyksesi on oikea?
>>Minä taas olen uskova, eikä minulle ole koskaan tuottanut vaikeuksia hyväksyä kolminaisuusoppia, ja nimenomaan kynnyskysymyksenä.
Tämä on toki ymmärrettävää siinä valossa, että kyse on opista joka on ollut keskeinen osa uskoasi aina. Se ei toisaalta tee opista yhtään sen raamatullisempaa tai perustellumpaa. Meikäläisellekin vt-seuran vuoden 1914 raamatullisella profeetallisuudella oli merkittävä rooli, kunnes uskalsin avata asiaa ja huomasin ettei sillä ole mitään tekemistä raamatun tai sen profeetallisuuden kanssa.
Jos jatkamme talonpoikaisteologia-linjalla, niin miten sen kolminaisuuden raamatullisuuden itselleen perustelee, kun siihen a) ei ole olemassa raamatussa selvää ilmoitusta, ja b) kyse on myöhemmän ajan tuotekehityksestä. Eikö nämä kohdat a ja b ole juuri sellaisia, joiden esiintyminen oppikäsityksissä tulisi herättää ne herätyskellot ja muistaa toteamus: ”kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää”.
Eikä tule ymmärtää väärin. Tiedostan hyvin miten vaikeasti käsiteltävistä asioista on kyse, jos joku opinkappale on ollut kiveen kirjoitettuna uskoon heräämisen alusta asti. Niissä asioissa ollaan usein niin kovin perustavaa laatua olevien kysymysten äärellä.
Aistin kevyttä aiheen ohittamista. 😉
>>Mitä taas sinuun tulee, onko asia ymmärrettävä niin, että kun Jumala ei ole pomosi, on sinulla 100% :nen varmuus siitä että sinun näkemyksesi on oikea?
Ei toki. Loppuviimeinhän raamatullinen teologia on minulle yhdentekevää. Mielenkiintoista se kuitenkin on, ja etenkin sen ympärillä käytävät keskustelut. Kolminaisuusoppi on sekin hyvin mielenkiintoinen kokonaisuus. Ja nimenomaan siitä syystä että sitä pidetään kristillisenä kynnyskysymyksenä, vaikka sitä ei voi pitää varmuudella raamatullisena. Metka yhtälö.
Raamattuun kirjaimellisemmin suhtautuvien kannalta asia on myös metka. Heillä on helposti tapana tuomita esim. homous tai homoliitot sillä perusteella että raamatun kanta homouteen on mikä on. Samanaikaisesti ei tuota mitään ongelmaa pitää kolminaisuutta kristillisenä kynnyskysymyksenä – huolimatta raamatun kannasta.
>>Raamattuun kirjaimellisemmin suhtautuvien kannalta asia on myös metka.>>
Huomasin vasta näin jälkijunassa tuohon liittyvän kummallisuuden.
Nimittäin, ymmärtääkseni tarkoitat Raamattuun kirjaimellisesti suhtautuvilla ns. fundamentalistisesti ajattelevia? Ja hehän ovat juuri niitä jotka sanovat löytävänsä Raamatusta kolminaisuuden!
Kun taas vastapuoli perustaa väittämänsä siihen, että sitä tai tätä ei nimenomaan löydy sieltä kirjaimellisesti sanottuna. Joten kumpiko osapuoli suhtautuu Raamattuun kirjaimellisesti? 😉
>>Nimittäin, ymmärtääkseni tarkoitat Raamattuun kirjaimellisesti suhtautuvilla ns. fundamentalistisesti ajattelevia? Ja hehän ovat juuri niitä jotka sanovat löytävänsä Raamatusta kolminaisuuden!
Kun taas vastapuoli perustaa väittämänsä siihen, että sitä tai tätä ei nimenomaan löydy sieltä kirjaimellisesti sanottuna. Joten kumpiko osapuoli suhtautuu Raamattuun kirjaimellisesti?
Kirjaimellisesti tulkittaessa kolminaisuutta ei löydy raamatusta, joten tässä asiassa jälkimmäinen.
Jos Jeesus = Jumala, miksi tämä ei suhtautunut asemaansa kuin olisi Jumala?
Luuk. 18:18, 19
18 Muuan korkeassa asemassa oleva mies kysyi Jeesukselta: ”Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?” 19 Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.
>>Aistin kevyttä aiheen ohittamista.>>
Miten niin kevyttä? 😀
>>Loppuviimeinhän raamatullinen teologia on minulle yhdentekevää.>>
Hassua tässä (mihin tämä vänkäys taas uhkaa jumittua) polemiikissa on se, että itse en ole tullut uskoon minkäänlaisen Raamattuun liitetyn hartauskirjallisuuden välityksellä, vaan nimenomaan Raamatun. Ja sieltä minä mielestäni löydän ihan tarpeeksi viitteitä kolminaisuudesta. Eri asia tietenkin on, jos lukee riisuttua versiota tai haluaa nähdä asiat eri merkityksisinä kuin ne ovat.
Tuo väittämä, että raamatullinen teologia olisi sinulle yhdentekevä, ei oikein tunnu vakuuttavalta. Vai oletko huomannut jonkun muun reagoineen tähän mennessä? Postauksen perusteella sinut pitäisi kai luokitella unitaristiksi. Itse olet kuitenkin tunnustautunut ateistiksi, joten on hiukan vaikea sanoa, oletko lintu vai kala.
Jossain noista kirjoista mainittiin yhdeksi syyksi siihen että kaikenlaiset ismit ovat vallalla sitä, että kristillinen apologetiikka on pahasti epäonnistunut. Joten, ottaen huomioon ihailtavan halusi perehtyä asioihin, kuka ties sinusta saadaan vielä leivottua väkevä kristillisen apologetiikan airut! 😉
En liity teidän kolminaisuusoppikeskusteluun, mutta annan oman palautteeni itse ekumeniaan liittyvästä aineksesta. Kiitos TaLePani, kun nostit asian esille niin kuin oli puhe 🙂
>> “Kristillistä kirkkoa ei ole koskaan kohdannut suurempi vaara kuin ekumeenisen liikkeen monimielinen puhetapa, jonka tarkoituksena on saada aikaan kristittyjen yhteys.”
Olen tässä eri mieltä kirjoittajan kanssa. Blogin alussa lainattu uskontunnustus ei ole millään tavalla monimielinen, vaan siinä käy selvästi ilmi 1) usko Jeesukseen Kristukseen Jumalana ja Vapahtajana, 2) usko Raamattuun Pyhänä kirjana ja 3) usko kolminaisuuteen.
Miksi sitten myös ”modernistit ja unitaristit” voi olla KMV:n jäseninä?
Lähtökohtaisesti modernistinen ajattelutapa, jolla luulen kirjoittajan viittaavan liberaaliteologiseen protestanttiseen ajatteluun, voi allekirjoittaa vaikka minkälaisen uskontulkinnan. Modernistien ajatus on se, että uskonnollinen kieli ja tavallinen kieli ovat kaksi eri asiaa. Kaikilla uskonnollisilla lauseilla ei siksi tarkoiteta faktisia totuuksia, vaan ne tulkitaan ilmauksiksi ja symboleiksi ihmisen olemisen peruskysymyksistä. Jeesuksen ylösnousemus ei siis ole niinkään historiallinen fakta, vaan se on kuvausta esimerkiksi siitä, kun ihminen todella löytää oman olemisensa yhteyden maailman perustaan. Tämä ei tietenkään ole klassista kristinuskoa, mutta kyseessä on tulkinta, jonka voi tehdä minkä tahansa kirkkokunnan puitteissa. Niin helluntailainen, luterilainen kuin katolilainenkin voi olla tässä mielessä modernisti. Vika ei ole uskontunnustuksessa, vaan tulkitsijassa.
Unitarismi ja muita poikkeavia uskoja kolminaisuuden suhteen on esiintynyt aina krisittyjen alkutaipaleelta lähtien, mikä johtuu tottakai siitä, että Jeesus tai kukaan muukaan Uuden testamentin kirjoittaja ei esitä systemaattista kolminaisuusoppia. Kolminaisuusoppi ja kristologia on muotoutunut pikkuhiljaa ensimmäisten vuosisatojen aikana, ja kaikki suuret kirkot hyväksyvät tällä hetkellä sen. Sen lisäksi on olemassa kirkkoja, jotka eivät sitä hyväksy. Esimerkiksi Etiopian suurin kirkko, ”koptikirkko”, on opiltaan monofysiittinen eli ei hyväksy ajatusta siitä, että Kristuksella olisi kaksi luontoa sekä jumalallinen että inhimillinen.
Kolminaisuudesta poikkeavat kirkot kuulostavat meille erikoiselta, mutta en näe mitään syytä sille, etteivätkö ne voisi tehdä meidän kanssa yhteistyötä. Myös he turvaavat Jeesukseen.
>> Se että aihe (ekumenia) näyttäisi tänä päivänä pulpahtavan uudelleen esiin, kertoo ettei sitä ainakaan ole haudattu, vaan se voi hyvin.
Ekumenia voi hyvin ja on hyvä, että se voi hyvin. Ekumenialla ei tarkoiteta pyrkimystä laittaa kaikki opillisesti samaan muottiin. Se on kirkkojen välistä yhteyttä ja yhteistyötä erimielisyyksistä riippumatta. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että minä voin rukoilla yhdessä katolilaisen kanssa samaa Jeesusta, vaikka meidän käytännöissä ja opeissa on hurjasti eroa.
Ekumeenista keskustelua on hyvä käydä, sillä siinä selviää, mistä me voimme kristittyinä aidosti olla samaa mieltä ja mistä me olemme eri mieltä. En ymmärrä, mikä tällaisessa yhteyden etsimisessä pohjimmillaan voisi olla eksyttävää?
Kiitos kiitoksista! 🙂 Minä kun nimenomaan toivoin sinun sekaantuvan tähän keskusteluun. Itse asiassa heitin postauksen, ainakin tällä kertaa, ihan vain keskustelun avaajaksi (tosin en tuolloin vielä tiennyt tämän painottuvan kolminaisuusoppiin). Vähän niin kuin siinä toivossa että pääsen itse seuraamaan miten homma etenee. 😀
>>Mikäli sanoilla olisi niiden tavallinen merkitys, meillä olisi yllä olevissa sanoissa uskontunnustus, joka tyydyttäisi kaikkia kristittyjä. Mutta…>>
Jos luet tarkemmin postausta huomaat, ettei siinä itse uskontunnustusta sanota monimieliseksi, vaan sen tiimoilta myöhemmin muodostettua terminologiaa. Jos tuo, mitä tuossa lainauksessa siitä sanotaan, pitää paikkansa, ja miksi ei pitäisi, olen kyllä edelleenkin kirjoittajan mielipiteen kannalla.
Pistänpä tähän lisää samasta aiheesta ja samasta kirjasta kuin varsinainen postaus:
”Yritys yhdistää kristikunta yhden ihmisen alaisuuteen vei kristikunnan paavinkirkon alennustilaan. Sen kautta syntyi instituutio, joka on vuosisatojen ajan ollut luopumuksen pahin edustaja tässä maailmassa.
Kun nykyinen ekumeeninen liike koettaa taas yhdistää koko kristikunnan yhden käskyvallan alaisuuteen, se toistaa vain kristikunnan suuren eksytyksen. Luopumuksen ensimmäinen hedelmä oli paavinkirkko. Luopumuksen kypsä hedelmä on antikristillinen maailmankirkko, jota Ilmestyskirjassa nimitetään suureksi portoksi.
Ekumeeninen liike nykyisessä muodossaan on epäilemättä lopun ajan maailmankirkon ensimmäinen airut. Siksi ekumeeninen liike on yksi lopun ajan merkeistä.”
Ennustukset toteutuvat kirjan lainaukset tuntuu kaiken kaikkiaan siltä, että ekumenia on ymmärretty täysin väärin 🙂
Tuossa uudessa lainauksessasi tiivistyikin hyvin kirjoittajan huoli ekumeniaa kohtaan. Ekumeenisen likkeen (liikkeiden) tai Kirkkojen maailmanneuvoston tavoitteena ei todellakaan ole ajaa kaikkia kristittyjä yhden ihmisen johdon alaisuuteen. Se ei ole idea kristittyjen yhteyttä tai edes ykseyttä etsittäessä. Erimielisyyksiä on aina ollut ja tulee aina olemaan – se tiedostetaan. Olisi utopistista ajatella, että kaikki kristityt eräänä päivänä mahtuisivat ”saman katon alle”.
Siksi tuon siteraamasi kirjan kritiikki oikeastaan jää vaille pohjaa. Ei ekumenian tavoite ole ajaa kristikuntaa yhden käskyvallan alaisuuteen, vaan edistää kristittyjen välistä vuorovaikutusta ja mahdollistaa kenties joku päivä yhteinen jumalanpalveluselämä.
Heitän sittenkin pienen ajatuksen sekaan teidän kolminaisuusoppipohdintaan (sen lisäksi, mitä kirjoitin äskeisessä viestissä.) Kolminaisuusoppi ei ole kristinuskon kynnyskysymys. Käytännössä on vain mennyt niin, että kaikki suuret ja pienet kristilliset kirkot sen allekirjoittaa, koska se on paras mahdollinen, inhimillinen tapa ymmärtää Jumalan olemusta.
Heitin kuitenkin esimerkkinä Etiopian koptikielisen kirkon, joka ei kolminaisuutta allerkirjoita. Silti lasken heidät kristityiksi. Uskoviksi, jotka luottaa Kristuksen sovitustyöhön.
Jehovan todistajien kohdalla mielestäni kynnyskysymys ei ole kolminaisuus, vaan kysymys Jeesuksen luonteesta. Jeesuksen jumalallista luontoa ei tunnusteta, ja juuri tässä on kynnyskysymys kristillisen opin kannalta. Samalla Jehovan todistajien lahkoluonteen ja monien muiden erikoisuuksien takia se ei edusta mielestäni kristinuskoa. Historiallisesti tosin esimerkiksi seitsemännen päivän adventistien ja Jehovan todistajien yhteys on todella läheinen, ja myös Jehovan todistajilla on vahvat juuret kristinuskossa.
>>Käytännössä on vain mennyt niin, että kaikki suuret ja pienet kristilliset kirkot sen allekirjoittaa, koska se on paras mahdollinen, inhimillinen tapa ymmärtää Jumalan olemusta.>>
Tuo on hyvin sanottu. Itse en olisi osannut paremmin sanoa!
>>Heitin kuitenkin esimerkkinä Etiopian koptikielisen kirkon, joka ei kolminaisuutta allerkirjoita. Silti lasken heidät kristityiksi. Uskoviksi, jotka luottaa Kristuksen sovitustyöhön.>>
Otin nämä lainaukset tähän postaukseen tunnustellakseni, mitä tämän päivän teologisessa tiedekunnassa aiheesta ajatellaan. Totta puhuen testatakseni miten sinä ajattelet! 😀
Kuittasit mielestäni melko kevyesti tohtorismiehen mielipiteen ekumeniasta ja vaarasta, jonka kyseinen terminologian manipuloiminen aiheuttaa! Pistän taas pätkän samasta kirjasta:
”Kirkkojen Maailmanneuvoston kaltaisen organisaation perustamisessa on varmasti ollut mukana paljon hengellistä idealismia. Mutta emme saa sulkea silmiämme siltä, että kannustimena on myös ollut kunnianhimoa ja ”turhan kunnian pyyntöä”. Suurella ja mahtavalla on merkillinen vetovoima ihmisiin. Mahtava maailmankirkko, ekumeenisen liikkeen päämäärä, on totisesti toista kuin se halveksittu ja vainottu marttyyrikirkko ”ulkopuolella leirin”, jonka ensimmäiset kristilliset vuosisadat tunsivat.”
En tiedä juuri mitään mainitsemastasi Etiopian koptikirkosta, mutta otan räikeän esimerkin Kristuksen nimeen toimimisesta: Mormonit kutsuvat yhteisöään ”Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkoksi.” Mutta heidän mielikuvitukselliset tarinansa ja väitteensä siitä että Jeesus olisi ollut naimisissa, vieläpä moniavioinen, todistaa että heidän Jeesuksensa ei ole sama kuin kristinuskon Jeesus!
Jeesus itse sanoi: ”ei jokainen joka sanoo minulle Herra, Herra…” Jatkon tiedät itse. Ota tämä vaikka vanhuksen hyväntahtoisena varoituksena että pitäisit silmäsi auki.
Ettei menisi liian synkäksi, laitan Derek Princen puheesta kuulemani kevennyksen: ”Jos kaupungissa asuu kaksi juutalaista, on rakennettava kolme synagoogaa! Yksi noille kummallekin ja yksi mihin kumpikaan ei suin surminkaan suostu menemään.” 😀 (Saattaisi sopia kuvaamaan Pietarsaartakin).
Tämän päivän teologisessa tiedekunnassa ajatellaan asiasta kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ei ole mitään yhteistä mielipidettä. Teologisessa tiedekunnassa opiskelee kaikenlaisia ihmisiä ateisteista hihhuleihin ja luterilaisista ortodokseihin. Jehovan todistajia tai mormoneja vaan ei jostain syystä näy… 😉
Tohtorismiehilläkin on mielipiteitä laidasta laitaan. Argumentteja ei yleensä voi arvioida sen perusteella, esittääkö ne tohtorismies vai opiskelija. Argumentit pitää arvioida sen perusteella, onko ne hyviä vai ei.
Uusimmassa lainauksessasi kirjan kirjoittaja harjoittaa psykologisointia. Lukee kirkkojen maailmanneuvoston perustajiin motiiveja, joita hän ei voi tietää heissä olevan. Tämä on spekulointia eli arvailua. Minä voisin esimerkiksi sanoa, että TaLePanilla on luultavasti ollut paljon hyvää aikomusta kirjoittaessaan äskeistä viestiä, mutta todellisuudessa hän tavoittelee omaa kunniaa blogiviidakossa. En siis missään nimessä ole tätä mieltä 🙂 Mutta se olisi yhtä perustelematon väite kuin äskeinen kirjan kirjoittajan väite.
Edelleenkään kirkkojen maailmanneuvoston tavoitteena ei ole ”mahtava maailmankirkko”. Se ei yritä muodostaa yhtä kirkkohallitusta, vaan omien sanojensa mukaan: ”For its member churches, the WCC is a unique space: one in which they can reflect, speak, act, worship and work together, challenge and support each other, share and debate with each other.” (www.oikumene.org)
(Suom. ”Jäsenkirkoilleen KMV on ainutlaatuinen tila: tila, jossa he voivat arvioida, puhua, toimia, ylistää ja tehdä työtä yhdessä, haastaa ja tukea toisiaan, jakaa ja väitellä toistensa kanssa.”)
Mielestäni tässä ei ole kaikuakaan siitä, että haluttaisiin perustaa yhden henkilön hallintavallassa oleva kirkko.
Mormonien kanssa olen monesta asiasta eri mieltä. Kiitän ”vanhuksen” (olette Eilan kanssa minulle enemmänkin kaunis nuoripari) hyvätahtoisesta varoituksesta, ja anturat on tottakai niin sanotusti pystyssä… 🙂 En kuitenkaan jaksa kantaa taakkaa niiden ihmisten hengentilasta, jotka sanovat luottavansa Jeesukseen mutta luottavatkin johonkin muuhun. Lähtökohtaisesti uskon siihen mitä ihmiset itsestään sanovat. Tärkeintä on pystyä keskustelun ja oman itsensä kriittiseen arviontiin, jolle Paavali antaa hienon lähtökohdan (1. Kor. 10:12).
Derek Prince on oikeassa, juutalaisten kiistat ne vasta mielenkiintoisia onkin. Pietarsaarta tuskin enää koskaan saadaan yhden kaupunginlaajuisen kirkkoneuvoston hallintaan, mutta ekumeniaa eli kirkkojenvälistä yhteistyötä siellä on varmasti vielä mahdollisuuksia harrastaa 🙂
>>Kolminaisuusoppi ei ole kristinuskon kynnyskysymys.
Käytännön tasolla se sitä kuitenkin on.
>>Käytännössä on vain mennyt niin, että kaikki suuret ja pienet kristilliset kirkot sen allekirjoittaa, koska se on paras mahdollinen, inhimillinen tapa ymmärtää Jumalan olemusta.
Kaikkia muita adjektiiveja ja perusteluita olen kyllä kuullut käytettävän kolminaisuuden yhteydessä, mutta harvemmin sitä että se olisi ”paras mahdollinen, inhimillinen tapa ymmärtää Jumalan olemusta”.
Miten sun käsityksen mukaan kolminaisuus on inhimillisesti helpommin ymmärrettävissä, kuin se että Jeesus on Jumalan poika, eli eri persoona? Mikä tästä eri persoona -versiosta tekee inhimillisesti vaikeamman tavan ymmärtää Jumalan olemus?
Ylläolevaa ei saa ymmärtää muuten kuin kyselyikäisen kyselykohtauksena. Niin ja sekin täytyy tietenkin ymmärtää että meitä on kaikkia potkittu tiettyyn raamatun Jumalkuvaan, ja se kuva on muodostunut meille kaikille siksi helpoiten ymmärrettäväksi. Siksi radikaalisti toisistaan eroavat käsitykset näyttäytyvät kovin mahdottomilta ymmärrettäviltä.
Heitän tähän loppuun haasteen, jonka suorittaminen vaatii pitkälti yli-inhimillistä objektiivisuutta:
Jos Ville ja TalePani, ja mahdollisesti joku muukin, olisi kasvanut autiolla saarella raamatun kanssa, ilman ulkopuolista vaikutusta raamatun ymmärtämiseen ja teologiaan, niin olisitko ihan yksinäsi bongannut raamatusta kolminaisuuden, ja olisitko bongannut sen niin vahvana että se olisi ehdoton totuus asiasta? Ja jos olisit, niin miten?
>>“Jäsenkirkoilleen KMV on ainutlaatuinen tila: tila, jossa he voivat arvioida, puhua, toimia, ylistää ja tehdä työtä yhdessä, haastaa ja tukea toisiaan, jakaa ja väitellä toistensa kanssa.”>>
”Kuulostaapa” suorastaan suloiselta! 😀 Toivotaan ettei tuohon julkilausumaan tarvitse pettyä.
Muuten näyttäisi tulleen harvinaisen selväksi, että sinulla on ohjakset tukevasti omissa käsissä, hyvä niin ja siunausta opiskeluusi!
Toivotaan näin. Myös jokaisen yhteisön, seurakunnan ja seurakuntien yhteistyöliiton on syytä kuunnella tarkkaan tuota Paavalin ”varoitusta” korinttolaiskirjeessä!
Omissa ja Taivaan Iskän käsissä 🙂 Voimia ja siunauksia myös sinne Jeppikseen. Pian taas näemme.
>>Omissa ja Taivaan Iskän käsissä>>
Näin tottakai! Tuolla ”omissa käsissä” tarkoitin lähinnä ettei sinua ”riepotella kaikissa opintuulissa.” 😀
Aivan! 🙂
Vielä muutama ajatus, jotka mieleni tekee lisätä, Ville. Yritin naamakirjasta tarkistaa ikäsi, mutta sattuneesta syystä joudun päättelemään.
Päättelyn tulos: Olet juuri siinä iässä jolloin tiedetään kaikki kaikesta 100%: sesti paremmin kuin muut. Ja ellei nyt ihan sata prosenttisesti paremmin, niin ainakin paremmin kuin edellinen sukupolvi. Eikä elämä näyttäisi tarjoavan mitään ongelmia, vaan ainoastaan mahdollisuuksia!
Tiedän tämän, koska ”olen ollut siellä.” 😀
Heh, ehkä niinkin… 🙂 Täytyy kyllä silti sanoa, että mitä enemmän sitä opiskelee, lukee ja elää, niin sitä enemmän huomaa, ettei kyllä paljoa tiedäkään. Ja mitä tulee elämän ongelmiin, niin niitä on kyllä kohdattu omassa lähipiirissä enemmän kuin olisi tarvis. Mutta sehän vain kasvattaa luonnetta ja opettaa nöyryyttä.
Thoralf Gilbrant (23.05.1919 – 11.02.2006)
Olen aikaisemmin, toisessa yhteydessä, maininnut yli 60v kompuutterin tyyppivioista: käynnistyy hitaasti, jos ja kun käynnistyy, on vaikea saada toppaamaan! 🙂
Kiinnostuin kokeilemaan nettihakua (tutkivan journalistin olisi luonnollisesti pitänyt tehdä tämä etukäteen) siitä, kuka tai mikä oli miehiään Thoralf Gilbrant. Laskeskelin mielessäni, että jos hän vielä on elossa, hänen täytyy olla jo vanha mies. Kuinka ollakaan Wikipediasta oli hyötyä tässäkin asiassa!
Hänen sanotaan olleen tuottelias saarnaaja ja kirjailija helluntaiherätyksen piirissä, sekä luoneen mittavan uran toimittajana. Historiikki on kirjoitettu norjaksi eikä Wikipedian suomennos kovin paljon auta ;), mutta eiköhän tässä ole pääpiirteet.
Hän ei siis ole enää täällä argumentoimassa, enkä tiedä tarkalleen missä olosuhteissa kirjasarja aikoinaan kirjoitettiin. Siitä olen kuitenkin entistäkin vakuuttuneempi, etteivät hänen näkemyksensä Raamatun ennustuksista ole ihan kevyesti ohitettavia.
Onko hän siis tuon Ennustukset toteutuvat -kirjan kirjoittaja?
Kyllä, hän nimenomaan kirjoitti kyseisen sarjan, sekä mittavan määrän muita kirjoja, kuten Wikipedia tietää kertoa.
Azia bueno, täytyypä jossain välissä tutustua 🙂 Ihmisten ajatusmaailmaanhan ei pääse sisään, jos ei oikeasti lue koko kirjaa. Siellä on varmasti hyviäkin pointteja.
>>Ja mitä tulee elämän ongelmiin, niin niitä on kyllä kohdattu omassa lähipiirissä enemmän kuin olisi tarvis.>>
Tuo kyllä oli tiedossa. Ehkäpä juuri siksi arvelinkin sinulla olevan jo sen verran painolastia, että ihan pikkutuulet eivät hetkauta! 😉
>>Jos Jeesus = Jumala, miksi tämä ei suhtautunut asemaansa kuin olisi Jumala?>>
Jos tarkoitat suhtautumisella esimerkiksi sitä, miksei Hän pyytänyt tulta taivaasta hävittämään kiduttajiansa ja vastaanhangoittelijota, vastaus lienee ilmiselvä: Hänellä oli missio, jonka toteuttamisen seurauksena esim. Tonzalle on pelastus valmiina. Tuon mission suorittamisen edellytys oli, että ”Hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon.”
>>Jos tarkoitat suhtautumisella esimerkiksi sitä, miksei Hän pyytänyt tulta…
En, vaan tarkoitin jo lainaamaani raamatunkohtaa. Voiko sitä enää selvemmin esittää että Jeesus on ihan eri persoona kuin Jumala?
Luuk. 18:19 Jeesus vastasi hänelle: “Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.
>>Tuon mission suorittamisen edellytys oli, että “Hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon.”>>
Mitä kohtaa et tuossa tekstissä ymmärtänyt? Löytyy muuten Raamatusta (Filipp. 2:5-11). 😉
>>Jos Ville ja TalePani, ja mahdollisesti joku muukin, olisi kasvanut autiolla saarella raamatun kanssa…>>
Vastaus: En tiedä, enkä tiedä sitäkään, olisinko ylipäätään ruvennut noissa olosuhteissa lukemaan Raamattua. Ehkä kuitenkin, olettaen että muuta lukemista ei olisi ollut.
En osaa sanoa miksi, mutta luulenpa että kolminaisuusoppi on sinulle paljon kovempi pala kuin meille kummallekaan!
Valitan, jos (jälleen kerran?) tuotan sinulle pettymyksen. 😀
>>Valitan, jos (jälleen kerran?) tuotan sinulle pettymyksen.
Heh, no kieltämättä tulee mieleen sanonta kissasta kiertelemässä kuuman puuron ympärillä. 😉
Kissa on viisas eläin. Kun kerran polttaa käpälänsä, ei koske toista kertaa samaan kuumaan (sanovat). 😀
Jeesuksen Jumaluus
Jostakin syystä Jeesus halusi esittää asiat arvoituksellisesti, jopa niin arvoituksellisesti etteivät opetuslapsetkaan ymmärtäneet, ellei heille erikseen selitetty. Hän näyttäisi halunneen sekä paljastaa että salata. Juutalaisista sanotaan että heillä on peite silmillään, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut. Jos tällainen peite on Jumalan omaisuuskansan silmien edessä, eikö voisi kuvitella jonkinlaisen peitteen olevan myöskin pakanan silmillä, jos hän yrittää selvittää Jumalan salaisuuksia olematta itse uudestisyntynyt?
Kuitenkaan ihmisen pelastukseen johtava sanoma ei ole salattu, vaan tie on niin selvä ettei ”tyhminkään siltä eksy.”
Jeesus kyllä vastasi ihan selkokielellä ylipapin kysymykseen siitä, onko hän Messias: ”Olen” (Mark. 14:62). Tuolla vastauksella Hän sinetöi sen että profetiat kärsivästä Messiaasta toteutuivat!
Tietenkin voidaan saivarrella: niin, mutta ei Hän sanonut olevansa Jumala!
[…] https://korpialttari.com/2011/01/26/ekumeniamania/ […]