”Identiteettivarkaus (engl. identity theft) tarkoittaa toisen henkilötietojen (nimen, henkilötunnuksen tms.) hyväksikäyttöä. Tekijä pyrkii hyötymään tekemällä muun muassa rahanarvoisia sitoumuksia ”varastetun” identiteetin eli henkilöyden avulla. Identiteettivarkaudet ovat yleistyneet ja helpottuneet sähköisten tietoverkkojen käytön yleistyessä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa ei ole minkäänlaista henkilökorttijärjestelmää eikä väestörekisteriä, niitä paljastuu vuosittain miljoonia ja Suomessakin yhä enemmän pikavippien yhteydessä.” -Wikipedia
Identiteeettivarkaus on varmasti ikävä ja kiusallinen asia sellaiselle, joka on sen joutunut kokemaan. Toisaalta, se taitaa päteä kaikki varkauksiin. Luulen kuitenkin, että toisen henkilötietojen väärinkäyttöäkin vakavampaa on toisen ihmisen identiteetin, minuuden varastaminen.
Taannoisessa Vedä Henkeä -illassa oli monien vieraiden joukossa ihminen, joka sattui kuulumaan toiseen seurakuntaan. Hän oli käynyt mukana kerran aiemmin ja pitänyt näkemästään. Takkia riisuessaan hän totesi minulle hiljaisella äänellä: ”Tuntuu kuin olisin varkaissa”. Kun siinä hämmästyksissäni yritin sanoa jotakin diplomaattista, vieraamme jatkoi: ”Minä en ole tottunut tällaiseen, mutta te olette niin vapaita. Minäkin haluaisin olla vapaa, mutta olen ihmispelon vanki”.
Samassa tuo tilanne meni ohi ja vieras istui paikalleen. Illalla kotona pohdin kuitenkin pitkään hänen sanojaan. Minkälainen hänen oma seurakuntayhteisönsä on? Miksi hän koki olevansa kuin varkaissa? Olisiko joku kieltänyt häntä tulemasta? Olivako käyttämämme valot ja savukoneet liian radikaaleja tälle ihmiselle? Kuka hänelle oli niin sanonut ja miksi? Kuka on se ihminen, jota hän pelkäsi?
En tietenkään saa niihin kysymyksiini vastausta, mutta en voinut olla miettimättä, onko joku varastanut hänen identiteettinsä? Jos hän haluaisi olla vapaa ja kokea seurakunnan niinkuin me sen koemme, mutta on ”ihmispelon vanki”, eikö se ole väärin? En tunne vierastamme millään tavalla, mutta tunnen hänen kaltaisiaan. Sellaisia ihmisiä, jotka ovat joskus saaneet kokea sen vapauden, jonka usko voi parhaimmillaan tuoda. Joku on vain kahlinnut heidän vapautensa uskonnollisuuden kahleisiin, jotka ovat aivan yhtä vahvat kuin alkoholin tai huumeiden kahleet jonkun toisen elämässä.
Jos joku vie meidän minuutemme, eikö se ole kaikkein vakavin identiteettivarkaus?
Korpialttari 
Sen voisi tiivistää niin että mitä epäterveemmästä (uskonnollisesta) yhteisöstä on kyse, sitä mustasukkaisempia sen vetäjät ovat jäsenistään.
Uskonnonvapauskin on aika metka käsite monissa yhteisöissä. Näennäisesti sitä kyllä kunnioitetaan, mutta jos vapautta yritetään käyttää yhteisöstä lähtemiseen tai vakaumuksen vaihtamiseen, niin uskonnonvapaus ei enää toteudukaan. Siinä kohtaa vapaus on saman tyyppistä kuin rosmon esittämä monivalintatehtävä a) rahat tai b) henki.
Sitten on sekin että raamatusta pääsee (halutessaan) hyvin helposti käsitykseen ettei ole montaa tietä pelastukseen, ja jos ajatusta yhtään jalostaa omaan pussiin, niin äkkiäkös sitä ollaan tilanteessa jossa oman lafkan versio totuudesta on se ainoa oikea ja kevyellä logiikan jatkojalostuksella muut edustavatkin sitten jotain ihan muuta.
Näin ollen en pidä ollenkaan (edes raamatullisena) ihmeenä että uskonnollisilta markkinoilta löytyy kosolti vaihtoehtoja, joissa jäsenelle voi helposti tulla fiilis varkaissa olosta, jos sattuu rohkaisemaan itseään uskaltautuu tutustumaan naapurin kemuihin.
Loppukevennykseksi Antti Hammarbergin tulkintaa vapaudesta. Tuo ”mielen vapaus” on jotain jonka eteen kannattaa vähän olla itsekäskin. 😉
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus – ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita
Ja elää elämäänsä – ja elää elämäänsä
On vapautta valvoa kesäisiä öitä
Ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä – ja elää elämäänsä
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä – ja elää elämäänsä
On vapautta vaistota viesti suudelmasta
Ja olla kuin kaipua aina jatkumasta
Ja elää elämäänsä – ja elää elämäänsä
Niinpä. Uskonnollisissa yhteisössä on kaiketi melko lailla sisäänrakennettuna mahdollisuus käyttää väärin sinänsä ihan hyviä asioita.
Tämä ei toki tarkoita, että kaikkialla näin tehdään. Aina kuitenkin silloin tällöin törmää tapauksiin, joissa, kuten sanot ”oman lafkan versio totuudesta on se ainoa oikea ja kevyellä logiikan jatkojalostuksella muut edustavatkin sitten jotain ihan muuta.”
Hienoa, että päätit siteerata Antin kappaletta. Se on soinut VH-illoissamme usein. Viimeksi tuossa 1-vuotissynttäreillä viikko sitten. Johannes Ahlvik ja vaimona Eva-Marie tulkitsevat sen niin upeasti, että sitä kehtaisi esittää vaikka millä estraadilla. En usko valehtelevani, jos väitän, että tuosta kappaleesta on tullut meille eräänlainen tunnusbiisi.
Mielen vapautta toivon jokaiselle. Sinulle ja minulle.
Heh, olipa hauska sattuma toi Antin biisin siteeraaminen. xD
”Vapauteen Kristus vapautti meidät.” (Gal. 5:1) (Jopa uskonnosta, vieläpä uskonnon vastaisuudesta :-D).
Kokeilepa tuota Tonza, saatat hämmästyä! Tiedät kohtalaisen hyvin että ihmissieluista käydään kovaa kamppailua ja on eräs, jonka Raamattu sanoo käyvän ympäri kuin ”kiljuva jalopeura” etsien kenet saisi niellä. Eikä hän tyydy pelkkään identiteettivarkauteen, vaan vie koko miehen.
Muuten kaunis laulu. Tuohon voisi lisätä: On kuin kuuntelisi Jumala sydämen sykettä luonnossa!
>>Kokeilepa tuota Tonza, saatat hämmästyä!
Aihetta jollakin tavalla liipaten, on mielenkiintoista miten erilaiset uskonyhteisöt keksivät kaikenlaisia sääntöjä ja säädöksiä, joita on noudatettava jos mielii yhteisön teologian mukaan päästä tuonpuoleisiin pippaloihin, vaikka esim. Markus 12:28-34 kiteyttää tärkeimmät vaatimukset ja nimenomaan alleviivaa ettei sen enempää tarvita.
>>Tiedät kohtalaisen hyvin että ihmissieluista käydään kovaa kamppailua
Sieluni ei ole myytävänä. 😉
>>”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” (Mark. 12:34)>>
Sattuipa taas somasti, että oltiin toisistamme tietämättä yhtä aikaa Ramin kanssa sorvaamassa vastausta. Lainasit kuitenkin niin hyvän kohdan Raamatusta, että haluan palauttaa osan sen viimeisestä jakeesta sekä toivotuksena, että toivomuksena! 😉
Ei unohdeta Axelia, varsinaista sydänten murskaajaa: Se, mikä Ahlvikien tulkinnasta tekee koskettavan, on heidän 4-vuotiaan poikansa laulaminen mukana. Aivan upeaa!
Axeli rules! 😀
Katsoin muuten Areenasta Kastetusta kartetuksi (Silminnäkijä) ja oli karmeaa katseltavaa. En ihmettele, että olet, Tonza, valinnut uskonnottomuuden.
Tulinpa tuota minäkin katsoneeksi samaisen Silminnäkijä -dokumentin. Ja koska parhaillaan kahlaan Ennustukset toteutuvat -sarjaa, pistän tähän aiheeseen liittyvän lainauksen osiosta, joka käsittelee eksytyksiä:
”Ihmiset eivät voi nähdä jumalallista suunnitelmaa tutkimalla itse Raamattua. Jos joku asettaa ’Raamatun tutkielmat’ syrjään, jopa vaikka hän tekisi niin opittuaan tuntemaan sen hyvin kymmenen vuoden lukemisen jälkeen, ja pitäytyy ainoastaan Raamattuun, hän tulee olemaan kahden vuoden kuluttua pimeydessä. Toisaalta, jos hän lukee ainoastaan ’Raamatun tutkielmia’ eikä ainuttakaan sivua itse Raamatusta, hän tulee pysymään valkeudessa.” (Charles Taze Russell, Ennustukset toteutuvat 3 s. 61).
Noin sanoi Vartiotorni -seuran perustaja, -joka asetti itsensä Jeesuksen rinnalle saman arvoiseksi, -omasta kirjallisesta teoksestaan!
Jos eksytyksen otsassa lukisi: Hei, olen eksytys, karta minua kaikin voimin, -ei se silloin olisikaan eksytys, vai mitä? 😉
>>Noin sanoi Vartiotorni -seuran perustaja, -joka asetti itsensä Jeesuksen rinnalle saman arvoiseksi, -omasta kirjallisesta teoksestaan!
Jos eksytyksen otsassa lukisi: Hei, olen eksytys, karta minua kaikin voimin, -ei se silloin olisikaan eksytys, vai mitä?
Heh, joo jotenkin noinhan se varmasti menisi. 😀
Eipä tästä ole montaakaan vuotta kun vt-seura kielsi jäseniään tutkiskelemasta raamattua omissa porukoissa, pienemmissä ryhmissä ja sen sellaisissa. Ainoastaan viralliset kokoukset olisivat sopiva ympäristö tällaiseen, ja sielläkin vt-seuran matskun kanssa.
Valtakunnanpalveluksemme -lehti valotti asiaa seuraavaan malliin vuonna 2007:
Kysymyspalsta
▪ Antaako ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” hyväksymyksensä itsenäisille todistajien ryhmille, jotka kokoontuvat väittelemään tai harjoittamaan tutkimusta raamatullisista kysymyksistä? (Matt. 24:45, 47.)
Ei anna. Eri osissa maailmaa jotkut järjestömme jäsenet ovat kuitenkin muodostaneet ryhmiä, jotka tutkivat itsenäisesti raamatullisia kysymyksiä. Jotkin niistä ovat tutkineet Raamatun hepreaa ja kreikkaa tarkoituksenaan analysoida Uuden maailman käännöksen täsmällisyyttä. Toiset ovat perehtyneet tieteellisiin aiheisiin, jotka liittyvät Raamattuun. He ovat perustaneet Internetiin sivustoja ja keskustelupalstoja, joilla he vaihtavat ajatuksiaan ja väittelevät niistä. He ovat myös järjestäneet tapaamisia ja valmistaneet julkaisuja esitelläkseen havaintojaan ja täydentääkseen sitä, mitä on tarjolla kristillisissä kokouksissa ja kirjallisuudessamme.
Jehovan kansa saa kaikkialla maailmassa runsaasti hengellistä opetusta ja rohkaisua seurakunnan kokouksissa ja konventeissa sekä Jehovan järjestön valmistamien julkaisujen välityksellä. Jehova antaa pyhän henkensä ja totuuden Sanansa avulla kaiken tarvittavan, jotta Jumalan kansaan kuuluvat voivat olla ”sopivasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa” ja pysyä ”vakaantuneina uskossa” (1. Kor. 1:10; Kol. 2:6, 7). Olemme varmasti kiitollisia Jehovan hengellisistä antimista näinä viimeisinä päivinä. Siksi ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” ei anna hyväksyntäänsä millekään julkaisuille, kokouksille tai Internet-sivustoille, joita ei ole valmistettu tai järjestetty sen ohjauksessa (Matt. 24:45–47).
Se, että joku haluaa käyttää ajattelukykyään hyvän uutisen edistämiseksi, on kiitettävää. Minkäänlaisten henkilökohtaisten hankkeiden ei kuitenkaan tulisi viedä huomiota pois siitä, mitä Jeesus Kristus saa nykyään maan päällä aikaan seurakuntansa välityksellä. Ensimmäisellä vuosisadalla apostoli Paavali varoitti uppoutumasta uuvuttaviin ja aikaa vieviin tutkimuksiin, kuten ”sukuluetteloihin, jotka eivät johda mihinkään vaan jotka herättävät pikemminkin kiistakysymyksiä tutkittaviksi kuin saavat aikaan minkään sellaisen jakelemista, mikä Jumalalta on uskoon liittyvää” (1. Tim. 1:3–7). Kaikkien kristittyjen tulee välttää ”tyhmiä kiistelyjä ja sukuluetteloja ja riitaa ja taisteluja Laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia” (Tit. 3:9).
Jos jotakuta kiinnostaa Raamatun ylimääräinen tutkiminen ja tietojen etsiminen, suosittelemme, että hän etsii aineistoa Raamatun ymmärtämisen oppaasta, kirjasta ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen” ja muista julkaisuistamme, esimerkiksi niistä, joissa käsitellään Danielin ja Jesajan kirjojen sekä Ilmestyskirjan profetioita. Nämä sisältävät runsaasti aineistoa, jonka avulla voimme tutkia Raamattua ja mietiskellä oppimaamme. Näin voimme ”täyttyä hänen [Jumalan] tahtonsa täsmällisellä tuntemuksella kaikessa viisaudessa ja hengellisessä käsityskyvyssä vaeltaaksemme Jehovan arvon mukaisesti, jotta voisimme täysin miellyttää häntä kantaessamme jatkuvasti hedelmää kaikessa hyvässä työssä ja kasvaessamme Jumalan täsmällisessä tuntemuksessa” (Kol. 1:9, 10).
Olisi muuten mukava kuulla Tonzan kokemuksia esimerkiksi juuri karttamisesta ja laajemmin tuosta dokumentista. Itsellä tuli vähä semmonen fiilis, että tässä yksinkertaistetaan ja mustamaalataan vähän liian kovalla kädellä Jehovan todistajia. Sen perusteella siis, mitä Jehovan todistajia – entisiä ja nykyisiä – itse tunnen. Moni Jehovan todistaja kyllä tuntuu elävän ihan täyspainoisesti maailmassa eikä kyseessä ole ihan niin eristäytynyt liike, kuin mitä dokumentissa annettiin ymmärtää.
Nämä siis minun ajatuksia, mutta miten Tonza sinä koit?
>>Nämä siis minun ajatuksia, mutta miten Tonza sinä koit?
Tärkein asia huomioida on se että dokkari ei ottanut kantaa jehovantodistajiin yksilöinä (niinkuin kritiikki pääosin muutenkaan), vaan vt-seuran toimintamalleihin. Nämä ovat kaksi eri asiaa, jotka kyllä kiitettävästi sotketaan toisiinsa. En tarkoita että välttämättä sinä olisit sotkenut, mutta näin helposti käy.
Vt-seuran säännöt ovat karttamisen suhteen yksiselitteiset. Kaikkia entisiä jäseniä kartetaan ja piste. Muutama kesä sitten julkaistussa kirjassa asia seisoo tässä muodossa:
”Uskolliset kristityt perheenjäsenet eivät etsi tekosyitä voidakseen olla tekemisissä erotetun sukulaisen kanssa, joka ei asu kotona.” (lv-FI sivu 209)
Se että kaikki eivät toimi kaikissa tapauksissa säännön mukaan, on hienoa, mutta ei tee sääntöä olemattomaksi, ja sitä että sitä kyllä pääosin noudatetaan. Jokainen entinen jt saa säännöstä osansa jollakin tavalla. Jotkut menettävät ihan oikeasti koko sukunsa, jotkut ’vain’ ystävänsä.
>>Moni Jehovan todistaja kyllä tuntuu elävän ihan täyspainoisesti maailmassa eikä kyseessä ole ihan niin eristäytynyt liike, kuin mitä dokumentissa annettiin ymmärtää.
Jehovantodistajat osaavat luovia uskottavasti täällä maailmassa ja maailmallisten kanssa. Alueellisiakin eroja on jonkun verran. Siinä missä jossain pienemmällä paikkakunnalla eristäytyminen toteutetaan konservatiivisemmin, pääkaupunkiseudulla voi olla taas viljalti todistajia jotka eivät näe eristäytymistä ykkösjuttuna – lähinnä nuoria.
Eristäytyminen jehovantodistajuudessa tarkoittaa ylimääräisten sosiaalisten suhteiden rajoittamista nk. maailmallisten kanssa. Sitä että sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuisi mahdollisimman pitkälle toisten jehovantodistajien kanssa. Työ- ja kouluelämässä esimerkiksi tämä ei tietenkään ole mahdollista.
Eristäytymisen luonteesta saa mielestäni hyvän kuvan seurakunnan vanhimmille tarkoitetusta opaskirjasta:
”1. JAKSO (b) Rakkaudelliset valvojat työskentelevät seurakunnan kanssa
– –
Voit viettää aikaa uusien kanssa muinakin aikoina, kenties käydä heidän kotonaan tai kutsua heidät omaan kotiisi.
Tällainen henkilökohtainen kiinnostus saa heidät näkemään että Jehovan kansan keskuudessa vallitsee aito rakkaus. (Joh. 13:35)
Se täyttää myös tyhjiön, joka syntyy, kun he jättävät entiset toverinsa ja maailmallisen ajanvietteen.”
Että tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Mikäli mieleen tulee lisäkysymyksiä, vastaan mielelläni. 🙂
Kiitoksia seikkaperäisistä vastauksista! 🙂
>> Nämä ovat kaksi eri asiaa, jotka kyllä kiitettävästi sotketaan toisiinsa.
Todella ansiokas huomio. Yleensäkin uskontojen ja seurakuntien tutkimuksessa tehdään iso ero sen välille, onko kyse ”uskonnon virallisesta linjasta” vai uskovasta yksilöstä. Uskontoja on siinä mielessä yhtä monta kuin ihmisiäkin, että kukaan uskova ei ole suora kopio yhteisönsä/uskontonsa opista. Tottakai sama pätee Jehovan todistajienkin kohdalla.
>> Eristäytyminen jehovantodistajuudessa tarkoittaa ylimääräisten sosiaalisten suhteiden rajoittamista nk. maailmallisten kanssa. Sitä että sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuisi mahdollisimman pitkälle toisten jehovantodistajien kanssa.
Koin itse asiassa tämän paineen itsekin ollessani nuorena sitoutunut erään helluntaiseurakunnan toimintaan. Virallista linjaa ei asiasta ollut olemassa, mutta enemmän tai vähemmän rivien välistä tuli painetta siihen suntaan, että pääosin täytyisi olla tekemisissä samalla tavalla uskovien kanssa. Tässä on tottakai suuri ristiriita aikaisempaan pointtiin, jonka mukaan kukaan ihminen ei usko täysin samalla tavalla. Vaikka edustaisimme yhteistä kristillistä ydintä, on uskontulkinnoissamme aina eroja kun puhutaan esimerkiksi tulkintamalleista, tuntemuksista ja tavoista jäsentää tietoa. Tiukat hengelliset yhteisöt vetoavat usein yhteiseen ”totuuteen”, jonka nimissä voi sitten karttaa niitä, jotka edustavat toisenlaista totuutta.
>> Mikäli mieleen tulee lisäkysymyksiä, vastaan mielelläni.
Kysyn varmasti lisää, kun tulee mieleen 🙂
Itse koen että uskonnottomuus on mulle se perustila, johon pääsin, tai palauduin, kun sain käsitellä asioita puhtaalta pöydältä. Koen myös ettei jehovantodistajuudella ollut siihen varsinaisesti merkitystä. Toisaalta se on ainakin saletti ettei sillä mitään uskonnollisuutta lisäävää vaikutusta ole ollut. 😉
Mukavaa että olette katsoneet ko. dokkarin. 🙂
>>Toisaalta se on ainakin saletti ettei sillä mitään uskonnollisuutta lisäävää vaikutusta ole ollut.>>
Sanoisin, että uskonnollisuutta se voi vielä lisätäkin, mutta sellaista, joka vie vain kauemmas Raamatun totuuksista.
Kun on alkuun päästy, täytyy vielä vähän lisätä vettä kiukaalle ;). Paljonkin olisi aiheesta sanottavaa, mutta katsotaan mihin asiat johtavat. Pari lainausta edelleen Ennustukset toteutuvat 3 -kirjasta:
”Russelilaisuus on osoittautunut ansaksi, josta vain Jeesus Kristus voi vapauttaa.” (Walter R. Martin)
”Jehovan todistajat vihaavat kaikkia. Jehovan todistajat tekevät vihasta uskonnon.” (Stanley High, Valitut Palat vuonna 1940).
Yhteenvetona voidaan sanoa, että Jehovan todistajien oppijärjestelmä on yhtä kaukana Kristinuskosta kuin itä on lännestä.
Sen verran säädän tuota alun laulua, että sen viimeinen säe kuuluu:
On vapautta vaistota viesti SUUREMMASTA
Ja olla kuin kaipua aina jatkumasta
Ja elää elämäänsä – ja elää elämäänsä
Joissakin lähteissä sana ”suuremmasta” on ”suudelmasta”, mutta näin siis Antti ainakin laulaa…
Yritin hakea Wikipediasta ”valaistusta” lyriikkaan, mutta löysin tietoa ”vain” Irwin Goodmanista, jonka oikea nimi oli Antti Hammarberg, ja joka oli suuri stara allekirjoittaneen teiniaikoina.
Lieneekö kuitenkaan kyseessä yksi ja sama henkilö, ellei jotain mullistavaa ole tapahtunut? 😀
Sama heppu. Hän lauloi ekana tuon kyseisen kappaleen. Se ilmestyi kai Rentun Ruusu -albumilla ja kipaleen on sanoittanut Vexi Salmi ja säveltänyt Kassu Halonen.
Sisäinen takertujani takertuu sen verran että Vexi sävelsi biisin ymmärtääkseni alunperin Vesa-Matti Loirille. Täyttä varmuutta mulla ei kuitenkaan ole, varsinkaan kun biisi ilmestyi kummaltakin samana vuonna. Sellainen kutina vaan jossain kutisee. 🙂
http://fi.wikipedia.org/wiki/Unelmia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vuosikerta_-89
>>Joissakin lähteissä sana “suuremmasta” on “suudelmasta”, mutta näin siis Antti ainakin laulaa…
Kuuntelin ko. kohdan muutamaan otteeseen ja ainakin se on helppo kuulla mallissa ”suudelmasta”. Ja sopii kyllä paremmin näin uskonnottomallekin. 😉
”Suuremmasta” se silti näyttäisi oikeasti menevän.
Ei se usko tee tuosta suudelmastakaan vastenmielistä… 😀
No, olipa ainakin minulle yllätys, että kysymyksessä on sama heppu! Hetken jo luulin… tai ehkä en sanokaan. 😀
irwinin paras biisi on mutakuono ja lakupelle. herkkä biisi 🙂